Suhteen muuttuminen etäsuhteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sari

Vieras
Onko kenelläkään kokemusta suhteen muuttumisesta etäsuhteeksi? En nyt siis tarkoita suhteita, joissa ollaan alusta asti oltu paljon erossa vaan tilannetta, jossa ensin ollaan oltu yhdessä ja sitten joudutaankin työ- tai opiskelu- tai mista lie syistä erilleen.

Miten hyvin olette kestäneet erossa oloa? Onko suhde muuttunut?

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta, joista 9 on asuttu yhdessä ja 6 oltu naimisissa. Nyt edessä on sellainen tilanne, etta mies menee töihin toiselle paikkakunnalle ainakin vuodeksi-pariksi, enkä voi itse ainakaan tällä hetkellä muuttaa perässä. Tapaamme siis vain viikonloppuisin, emmekä aina silloinkaan, sillä minulla on paljon pitkiä työmatkoja eli olen joskus viikonlopun yli matkoilla.

Ratkaisu miehen työpaikan suhteen on yhdessä tehty ja mietitty, mutta silti hieman pelottaa, miten arki yksin taas sujuu, kun ollaan aina oltu niin paljon yhdessä. Toki minulla on ystäviä ja harrastuksia, mutta silti.. Olisi siis kiva kuulla muiden vastaavassa tilanteessa olevien tai olleiden kokemuksia!
 
Arkesi saat varmasti sujumaan, kunhan pääset alkumyllerryksen ohi. Se toimii, kun sitä elää, turha miettiä etukäteen.

Uskollisuus taas ei toimi. Mies on jo ollut kanssasi sen kriittisen seitsemän vuoden rajan yli, joten vieras houkuttaa, kyllä. Ja nythän niitä tilaisuuksia ja houkutuksia tulee eteen enemmän kuin hän uskaltaa ajatellakaan.
Siitä sinun ei kannata murehtia kuitenkaan, sanot vain miehelle ettet halua tietää mitä hän tekee vapaa-aikanaan, niin se ei loukkaa sinua.
 
Tiedän omasta kokemuksestani vain sen, että isäni oli töissä toisella paikkakunnalla projektityössä noin vuoden. Aika usein hän sai pidennettyjä viikonloppuja. Asuin silloin kotona ja kaikki tuntui kuitenkin sujuvan hyvin.

Isäni jäi kuitenkin kiinni pettämisestä. Hänellä oli ollut kuukausien ajan suhde nuorempaan yh-äitiin, jolla oli pienet lapset. Äitini kuitenkin antoi anteeksi ja isä päätti jatkaa avioliittoa äidin kanssa. He vaikuttavat nykyään onnellisilta.

En väitä, ettäkö kaikki suhteet johtaisivat pettämiseen tuollaisessa tapauksessa, mutta mielestäni siitä pitää keskustella. Monelle tilaisuus saattaa tehdä varkaan, kun on vapaa-aikaa ja työkavereiden kanssa tulee vuorenvarmasti joskus lähdettyä kapakkaan olusille.
 
Eihän ap. voi selvitä täysjärkisenä, jos hän alkaa pelkäämään, että miehensä pettää.
Minulla tuntuu olevan hieman erilaiset moraalikäsitykset kuin joillakin miehillä ja olen varma siitä , että en ole ainoa mies joka ei pettäisi. Minulle ei ole saavutus eikä mikään vietellä naista sänkyyn, siis minun ei tarvitse todistella itselleni mahdollisuuksiani ja varsinkin, kun joutuisin valehtelemaan ja pettämään saadakseni sahattua linssiin naista. Siis , että alentuisin pettämään itseäni, puolisoa ja tätä kohdetta, niin aika alas pitää ihmisen vaipua, että moisesta nauttii. Sanoisinko, että vain mieletään sairas ihminen pystyy sarjaloukkaajaksi.
 
Kyllä tuli taas parilta mieheltä nämä kliseiset ja valmiiksi pureskellut ulkoa opetellut omaan löyhään moraaliin sopivat elämänohjeet, ei kovin omaperäistä mutta helpompaa toki kuin omien aivojen käyttäminen.
En ymmärrä miksi pitää yrittää viljellä sitä käsitystä että "kaikki miehet pettää". Kai se tuntuu sitten paremmalta ajatella niin, kuin olla ypöyksin ainut heikkoluontoinen mies. Sehän voisi tuntua jopa... väärältä.
 
Kokemusta on, 8 vuotta välimatkaa 350 km yhteisistä 16 vuodesta. Puolin eikä toisin ollut mitään hinkua loukata kumppania käyttäytymällä tökerösti ja hyppimällä aisan yli. Kun kunnioittaa kumppaniaan ja arvostaa keskinäisen suhteensa tärkeimmäksi, ei tilaisuus tee varasta. Kyllä meitä uskollisia kunnon miehiä ja naisia vielä on.

Suhde pysyy kiinteänä, kun ollaan yhteydessä yhteisistä asioista, arkipäivään liittyvistä ja herkemmistäkin. Mennään toisen luo kotiin tai työpaikkakunnan asuntoon aina, kun mahdollista. Vietetään lomat yhdessä.

Siinä voi käydä niinkin, että todellinen intohimo palaa suhteeseenne, se ihana, alkuaikojen huuma, kun joutuu ikävöimään. Meillä olikin tapana sanoa ihmettelijöille, että saimme 8 vuoden tuoreen rakkauden, kun joka kerta tavatessa suhde alkaa alusta. Miehestä on ihanaa tulla kotiin, jossa odottaa vaimo ja mahdollisesti valmis, hyvä ruoka ja pullantuoksu. Sitä hänellä ei ole työpaikkakunnalla.

Luottakaa toisiinne, se kannattaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja "oikeat miehet":
Kyllä tuli taas parilta mieheltä nämä kliseiset ja valmiiksi pureskellut ulkoa opetellut omaan löyhään moraaliin sopivat elämänohjeet, ei kovin omaperäistä mutta helpompaa toki kuin omien aivojen käyttäminen.
En ymmärrä miksi pitää yrittää viljellä sitä käsitystä että "kaikki miehet pettää". Kai se tuntuu sitten paremmalta ajatella niin, kuin olla ypöyksin ainut heikkoluontoinen mies. Sehän voisi tuntua jopa... väärältä.

Elämä opettaa. Sinkkuna näen mitä kaikkea mitä kilteimmän oloiset aviomiehet ovat valmiita tekmään vaimojensa selän takana. En itsekään olisi aiemmin uskonut, mutta kun sitä näkee ympärillään koko ajan niin pakko uskoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
sinkku, kun näkee sormuksen, niin voisi alkaa suojella itseään, niin yksinkertaista se on. Silloin ei kasvata itsestään katkeraa..


Niinhän minä teenkin. En minä heidän ehdoituksiinsa suostu. En vain enää osaa edes yllättyä kaikista niistä kähmimisyrityksistä ja ehdotuksista mitä ukkomiehet latelevat. Että olemme kaksi aikuista, viettäisimme vain mukavia hetkiä yhdessä jne. plaa plaa...

Ja vaikka minä en heidän matkaansa lähde, niin joku näyttää aina lähtevän.
 

Yhteistyössä