A
"AaPee"
Vieras
Mulle tehtiin seksuaalista väkivaltaa pari vuotta sitten. Tekijä oli mies jota tapailin ja tekopaikka miehen koti. Luulin pääseeni asiassa eteenpäin ja henkisesti olen voinut ihan ok:sti jo pitemmän aikaa.
Nyt olen tapaillut jonkun aikaa toista miestä. Mies on fiksun ja ihanan oloinen kaikinpuolin. En yksinkertaisesti löydä miehestä mitään vikaa. Meillä on hauskaa yhdessä. Olen toki ihastunut mieheen.
Mies pyysi mua käymään luonaan. Yhtäkkiä mulle tuli ihan hirveä paniikki. Kaikki parinvuoden takainen nousi pintaan. Olen ollut nyt ihan arvilla ja itkenyt. Kaikki se tapahtunut pyörii mielessä, olen herännyt painajaisiin.
Aamulla heräsin siihen, että itken pelosta.
Maanantaina mä sanoin miehelle jotakin tuosta tapahtumasta. Kerroin tapailleeni miestä, käyneeni hänen kotonaan, jossa tapahtui sitten vähän kurjasti. En sen tarkemmin selittänyt, mutta luulisi nyt urpoimmankin tajuavan?
Sanoin, että "pidän sinusta todella paljon ja en haluaisi, että katoat elämästäni mihinkään". Kerroin kuitenkin olevani vähän arvilla ja peloissani.
MIehestä ei ole kuulunut enää tiistain jälkeen mitään? Normaalisti kuulunut joka ilta. Eilen laitoin fb:ssä jotakin viestiä. Mies vastasi jotenkin ylimielisesti tasan siihen mitä kysyin.
Missä vika? Syytän kaikesta yhä itseäni, vaikka tiedän olevani syytön. Mua harmittaa, kun menin kertomaan miehelle tästä. Musta tuntuu, että hän joko luulee mun keksineen jutun tai sitten pitää mua jonakin "helppona hupakkona" jolle tottakai sattuu tällaista, koska olen niin saamarin uunotettava?
Otanko mieheen itse yhteyttä vielä ? Annanko olla?
Nyt olen tapaillut jonkun aikaa toista miestä. Mies on fiksun ja ihanan oloinen kaikinpuolin. En yksinkertaisesti löydä miehestä mitään vikaa. Meillä on hauskaa yhdessä. Olen toki ihastunut mieheen.
Mies pyysi mua käymään luonaan. Yhtäkkiä mulle tuli ihan hirveä paniikki. Kaikki parinvuoden takainen nousi pintaan. Olen ollut nyt ihan arvilla ja itkenyt. Kaikki se tapahtunut pyörii mielessä, olen herännyt painajaisiin.
Aamulla heräsin siihen, että itken pelosta.
Maanantaina mä sanoin miehelle jotakin tuosta tapahtumasta. Kerroin tapailleeni miestä, käyneeni hänen kotonaan, jossa tapahtui sitten vähän kurjasti. En sen tarkemmin selittänyt, mutta luulisi nyt urpoimmankin tajuavan?
Sanoin, että "pidän sinusta todella paljon ja en haluaisi, että katoat elämästäni mihinkään". Kerroin kuitenkin olevani vähän arvilla ja peloissani.
MIehestä ei ole kuulunut enää tiistain jälkeen mitään? Normaalisti kuulunut joka ilta. Eilen laitoin fb:ssä jotakin viestiä. Mies vastasi jotenkin ylimielisesti tasan siihen mitä kysyin.
Missä vika? Syytän kaikesta yhä itseäni, vaikka tiedän olevani syytön. Mua harmittaa, kun menin kertomaan miehelle tästä. Musta tuntuu, että hän joko luulee mun keksineen jutun tai sitten pitää mua jonakin "helppona hupakkona" jolle tottakai sattuu tällaista, koska olen niin saamarin uunotettava?
Otanko mieheen itse yhteyttä vielä ? Annanko olla?