suhteessa keskusteleminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PohdiskelijaN
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

PohdiskelijaN

Vieras
olen ollut lähes kaksi vuotta ns avoimessa suhteessa miehen kanssa.
ja kun tätä kahta vuotta katsoo taaksepäin niin ollaan kyllä menty yli
vaikeidenkin aikojen ja edelleen yhdessä, kait molemmilla on jonkinmoinen
sitoutumisen pelko tms eikä haluta tätä sen vakavammaksi muuttaa, ollaan
yhdessä ja pidetään hauskaa se tässä parasta. :)
miten avoimessa suhteessa tuo keskustelemisen laita ??????
tämä suhde toimii ja on hyvä ... jos jossain on parantamisen varaa on tuo keskusteleminen.
miten avoimessa suhteessa keskustellaan ... ???
välillä meillä tulee jotain pientä erimielisyyttä asioista ... painotan että me emme ole ikinä
tapelleet tai riidelleet ... mikä on ihana asia ... mutta meillä se menee niin että kun jostain
asiasta olemme erimieltä niin sen asian keskusteleminen loppuun jää kokonaan, se jää mieleen
"roikkumaan" ja sitä kautta vaivaamaan, sitten kun yrittää tätä asiaa käydä miehen kanssa läpi
niin hän sivuuttaa asiaa tai muuttaa puheenaihetta jne . en siis missään vaiheessa saa
mieheltä lopullista vastausta tai mielipidettä siihen.
ja se vaivaa minua!! miten saada se mielipide häneltäkin !!??
pitäisihän tässä olla onnellinen että on suhteessa miehen kanssa jonka kanssa ei riidellä ja mesota jne. enkä sitä tietenkään haluakaan...mutta haluaisin sen mielipiteen kuitenkin !!

ois kiva saaha vinkkejä miten kannattaisi toimia !! :)

 
Miehesi pelkää, että ne keskustelut saattaisivat vahingoittaa suhdettanne. Suhteesi riidattomuuskin kertoo siitä. Sano hänelle, että sinua haittaa enemmän niiden aiheiden välttely, kuin mahdolliset erimielisyydet ja haluaisit keskustella vaikeistakin aiheista (jos oikeasti haluat). Sano, että hän saa olla eri mieltä mistä tahansa, etkä mietäsi siitä pahoita tai häntä syyllistä siitä. Toivottavasti sitten myös käyttäydyt niin.
 
Nuori ja näpäkkä miespuolinen selkähoitajani totesi kerran pohtiessani naisten ja miesten välistä kommunikointia, että naiset tulkitsevat miesten puheita aivan liian syvällisesti ja liikaa. Mies pyrkii sanomaan asiansa lyhyesti ja kerralla, mutta monet suhteet katkeavat siihen että nainen tahtoo kaivella keskustelusta asioita, joita mies ei edes huomaa. Ei siis löydy yhteistä säveltä, koska kumpikaan ei ole tyytyväinen: nainen kokee ettei keskustelua käydä kunnolla ja mies ihmettelee, etteikö hän muka jo sanonut sen mitä pitikin.

Että mikä se ongelma olikaan? Mulla on työhuoneen seinällä englanninkielinen muistilappu käännettynä suunnilleen näin: Keskity siihen, miten muut kuulevat ja ymmärtävät sinut. Älä keskity siihen, miten itse haluat asiasi sanoa. Vaikka ohje on liike-elämässä palvelua varten olen hyödyntänyt sitä myös vapaa-ajalla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja minnazu:
Nuori ja näpäkkä miespuolinen selkähoitajani totesi kerran pohtiessani naisten ja miesten välistä kommunikointia, että naiset tulkitsevat miesten puheita aivan liian syvällisesti ja liikaa. Mies pyrkii sanomaan asiansa lyhyesti ja kerralla, mutta monet suhteet katkeavat siihen että nainen tahtoo kaivella keskustelusta asioita, joita mies ei edes huomaa. Ei siis löydy yhteistä säveltä, koska kumpikaan ei ole tyytyväinen: nainen kokee ettei keskustelua käydä kunnolla ja mies ihmettelee, etteikö hän muka jo sanonut sen mitä pitikin.

Että mikä se ongelma olikaan? Mulla on työhuoneen seinällä englanninkielinen muistilappu käännettynä suunnilleen näin: Keskity siihen, miten muut kuulevat ja ymmärtävät sinut. Älä keskity siihen, miten itse haluat asiasi sanoa. Vaikka ohje on liike-elämässä palvelua varten olen hyödyntänyt sitä myös vapaa-ajalla.

Tämän olen itsekin huomannut ja todeksi havainnut.Itse pyrin analysoimaan kaiken atomeiksi.Usein sitten se miehen sanoma saakin ihan uuden käsityksen kuin mitä se alkujaan oli...eli viestin sisältö muuttuu ihan vääräksi kun sitä vääntelee ja kääntelee omassa pääkopassaan.Pitää vain opetella ymmärtämään miestä ja sen ajatuksia sellaisenaan eikä ajatella heti niistä pahinta.
 
Minusta ongelmia tai erimielisyyksiä voidaan käsitellä rakentavasti ja huutamattakin. Olisikohan miehelläsi jostakin aikaisemmasta suhteesta jäänyt sellainen pelko, ettei halua jutella asioista, koska ei pärjää verbaalisesti kyvykkäämmälle naiselle? Tai olisiko se nainen sitten kääntänyt "keskustelut" nyrkkitappeluksi ja huutamiseksi?

Oma avomieheni ei halua keskustella mistään ikävistä asioista, vaan hän kirjaimellisesti kävelee paikalta pois. Vaikea siinä on yksinään keskustella ja vaihtaa mielipiteitä, kun toinen luikkii joka kerta pois tilanteesta. Itselläni on mitta aivan täynnä tätä tilannetta, kun kaipaisin keskustelua, jossa kumpikin voi sanoa mielipiteensä. Jos liian pitkään lakaisee kaikki vain maton alle ja odottaa, että savu hälvenee, niin juuri sellaisista asioista kasvaa ajan myötä kärpäsestä härkänen. Sitten ei tarvita joku kerta enää muuta kuin pieni kipinä, niin koko roska räjähtää hetkessä hallitsemattomasti. Minulla tämä keskustelemattomuus on johtanut siihen, että harkitsen todella vakavissani eroamista. Suhteessamme on muitakin ongelmia, mutta tämä kommunikointikyvyttömyys on ihan kamalaa.

Joskus avoimessa suhteessa jompi kumpi osapuoli haluaa avointa suhdetta siksi, että siihen ei sitouduta niin tiukasti. Osalla sitoutumiskammo tarkoittaa myös sitä, ettei halua/osaa/uskalla ottaa vastuuta eikä halua keskustella ollenkaan ikävistä asioista. Valitettavasti vain elämä ei ole pelkkää juhlaa, vaan joskus pitää pystyä keskustelemaan myös siivoamisesta, rahasta, parisuhteesta ja ylipäätään ihan tavallisesta elämästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PohdiskelijaN:
... mutta meillä se menee niin että kun jostain
asiasta olemme erimieltä niin sen asian keskusteleminen loppuun jää kokonaan, se jää mieleen
"roikkumaan" ja sitä kautta vaivaamaan, sitten kun yrittää tätä asiaa käydä miehen kanssa läpi
niin hän sivuuttaa asiaa tai muuttaa puheenaihetta jne . en siis missään vaiheessa saa
mieheltä lopullista vastausta tai mielipidettä siihen.
ja se vaivaa minua!! miten saada se mielipide häneltäkin !!??

Ei se tappelu ole pahasta vaikka välillä siltä tuntuu :) Usein se nähtään negatiivisena asiana.

Jos tämä ei kuulosta liian rajulta, niin voit aina sanoa ettet voi/halua tekemään mitään ennen kuin olet saanut vastauksen. Toisaalta, tunnette toisenne niin hyvin, joten tiedät varmaan mitä mieltä hän mistäkin asioista on? Kai pystyt ennakoimaan toisen reaktion? Tunnet kuitenkin toisen arvomaailman ja tavat?
 
Entäpä jos miehesi ei halua sinun kanssasi mitään muuta kuin hauskanpitoa? Entä jos sinä vain kuvittelet, että kummankin puolelta kyse on vain sitoumiskammosta, mutta miehen puolelta kyse onkin yksinomaan siitä, että hänelle riittää sinun kanssasi pelkkä hauskapito (seksi, huvittelu)?

Luulen, että miehellesi voi olla vaikeaa miettiä, että onko hän valmis luopumaan vapaudestaan (saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa, ei ole tilitysvelvollinen kenellekään, voi vältellä ikäviä asioita) vain siksi, että voisi lähentyä sinua kohti. Jos mies on vuosikausia elänyt vapaasti ja/tai ollut avoimissa suhteissa, niin hän todennäköisesti itsekin tietää, että teidän suhteenne suurin intohimovaihe alkaa olla takanapäin, joten hän ei välttämättä tiedä, mitä haluaa tehdä nyt tästä eteenpäin.
 

Yhteistyössä