Suhteessa mutta yksin

[diidu]

Näen itseni erittäin empaattisena ihmisenä mutta oli ihmisiä joille en tietyistä asioista halunnut ruveta puhumaan, en vaikka kuinka halusivat. En minä halua ketään satuttaa, haluan varjella heitä, jopa heiltä itseltään, olematta puhumatta tietyistä asioista. Puhuin arkisista asioista, sellaisista jotka olivat neutraaleja mutta niissä saattoi olla kummallakin mielipiteitä ja pyrin välttämään kaikkia niitä aiheitä jotka pelkäsin johtavan väärään tilanteeseen. En yksinkertaisesti enää uskaltanut, vastapuolen reaktiota peläten, kunhan huokailin ja tunsin oloni epämukavaksi, ehkä joskus ajattelin että hän on 'sekopää'.[/quote]

Ja yksi noista ihmisistä oli puolisosi?? Eihän se ole sinun asiasi päättää mitä toinen haluaa kuulla ja mitä ei, sehän on kuin asettumista jumalan asemaan. Jos toinen avautuu sinulle, hän tottakai odottaa saavansa jotain takaisinkin, vaikka kuinka epämiellyttävä totuus olisikin. Eikä se sitä tarkoita, että se totuus häntä välttämättä satuttaisi, enemmän satuttaa jos ei saa mitään vastakaikua toiselta.

Täysin toinen asia on, jos ei vaan uskalla. Siinä tapauksessa kyseessä voi hyvin olla vastapuolen epäkypsä suhtautuminen ja silloin en ihmettele jos ei mitään uskalla sanoa. Mutta jos toinen osaa ottaa asian asiallisesti eikä rupea sekoilemaan, on asiasta kertomatta jättäminen vain toisen alistamista, kykenemättömyyttä tunteiden ilmaisuun. Ihan inhimillistä sinänsä, ehkä pelkoa siitä, että toinen käyttää näitä tunteita hyväkseen.

 

[diidu]

edellisessä ensimmäinen kappale oli siis lainaus

 

[No onpas nyt vaikeeta]

Näen itseni erittäin empaattisena ihmisenä mutta oli ihmisiä joille en tietyistä asioista halunnut ruveta puhumaan, en vaikka kuinka halusivat. En minä halua ketään satuttaa, haluan varjella heitä, jopa heiltä itseltään, olematta puhumatta tietyistä asioista. Puhuin arkisista asioista, sellaisista jotka olivat neutraaleja mutta niissä saattoi olla kummallakin mielipiteitä ja pyrin välttämään kaikkia niitä aiheitä jotka pelkäsin johtavan väärään tilanteeseen. En yksinkertaisesti enää uskaltanut, vastapuolen reaktiota peläten, kunhan huokailin ja tunsin oloni epämukavaksi, ehkä joskus ajattelin että hän on 'sekopää'.

Minä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka muka jonkun suojelun tai pelkäämisen vuoksi epäävät läheisiltään mahdollisuuden ymmärtää ja tutustua itseensä.

Kuulostaa todellla marttyyrimaiselta pelleilyltä. Salakavalaa toimintaa, että ei uskalla antaa itsestään mitään, ja sitten salaa huokailee ja tuntee olonsa epämukavaksi kun toinen on sekopää.
Muokkaa puheensa ja sen mitä itsestään antaa täysin vain perustuen siihen, mitä on päättänyt toisen puolesta että toinen kestää ja ymmärtää.

En jaksaisi itse elää sellaista elämää päivääkään.

 

[dim]

Ja yksi noista ihmisistä oli puolisosi?? Eihän se ole sinun asiasi päättää mitä toinen haluaa kuulla ja mitä ei, sehän on kuin asettumista jumalan asemaan. Jos toinen avautuu sinulle, hän tottakai odottaa saavansa jotain takaisinkin, vaikka kuinka epämiellyttävä totuus olisikin. Eikä se sitä tarkoita, että se totuus häntä välttämättä satuttaisi, enemmän satuttaa jos ei saa mitään vastakaikua toiselta.

Täysin toinen asia on, jos ei vaan uskalla. Siinä tapauksessa kyseessä voi hyvin olla vastapuolen epäkypsä suhtautuminen ja silloin en ihmettele jos ei mitään uskalla sanoa. Mutta jos toinen osaa ottaa asian asiallisesti eikä rupea sekoilemaan, on asiasta kertomatta jättäminen vain toisen alistamista, kykenemättömyyttä tunteiden ilmaisuun. Ihan inhimillistä sinänsä, ehkä pelkoa siitä, että toinen käyttää näitä tunteita hyväkseen.

Eihän se minun asia ole päättää miltä toisesta tuntuu tai mitä hän haluaa kuulla, mutta epämukava olo siitä syntyy kun joutuu puimaan asiaa läpi josta toinen loukkaantuu. Enkä ymmärrä tätä 'Jumalan asema' vertausta, ei tässä nyt maailman tilasta päätetä, eikä kyseessä siis ollut puolisoni, vaan ex-avovaimo jonka itsetunto oli alusta alkaenkin hyvin huonossa jamassa.

Itselleni alkuun ei tullut mieleenkään jättää jotain puhumatta/sanomatta mutta ajan myötä huomasin että en vain kyennyt enää sanomaan asioita enään niin kuin ne olivat tai edes itse halunnut miettiä niitä, ihan siksi koska en halua satuttaa ketään, siitä se epämukava olo ja välttely johtui. En tarkoita ettenkö antaisi vastakaikua, halailua, hellimistä, mutta pyrin olemaan tuottamatta mielipahaa. Jos kyseessä olisi vaikka kerran kuussa tapahtuva tilanne, ei se olisi ongelma, mutta kun se tapahtuu illasta toiseen, joka ikinen päivä... Siinä oppii käyttäytymään tietyllä tavalla. En sano että olisin millään tavalla oikeassa tai että se olisi hyväksyttävää, kunhan vain toin toisenosapuolen ajatuksia esille.

Älkää nyt ampuko tähän paikkaan(nostaa käden pystyyn).

 

[Emma Nuelle]

Näin miehen näkökulmasta puhuminen suhteesta riippuu myös hyvin paljon toisesta osapuolesta(kysyjästä). Itse ainakaan muutaman ex'än kanssa en halunnut ruveta aihetta ruotimaan sillä käteen itselle ei jäänyt muuta kuin syyllisyys siitä kuinka toinen osapuoli tunsi itsensä vaajavaiseksi sekä selkeä kuva siitä että sitä mitä hän tarjoaa ei muka koskaan riitä, pahimmat ansat oli kysyvät vertaukset edellisiin suhteisiin. Jotkut tuppaavat heittäytymään martyyriksi silloin. Tässäkin tapauksessa realistisen suhtautumisen ja selkeasti hyvän itsetunnon omaava osapuoli ratkaisee erittäin paljon.
Varsinkin jos menneisyyttä ruoditaan olen ottanut sen kannan että jos totuuden haluatte kuulla, sen he myös saatte, sattui tai ei.
Olkaa valmiita ottamaan se vastaus vastaan älkääkä heittäytykö martyyriksi, on ilo puhua ihmisen kanssa joka osaa myös vähän hangata vastaan eikä ota aina ja heti nokkiinsa!

Tämä on hyvä kuulla. Itse suhtaudun avoimesti kaikkeen palautteeseen. Ja toivoisin rehellistä palautetta parisuhteessakin, ja kyllä sitä saankin. Puolin ja toisin sanomme asioita toisillemme.

Kai se on miehelle jotenkin raskasta kuulla että hän ei tyydytä naistaan? Enkä tässä tarkoita seksuaalista tyydytystä, vaan laaja-alaisemmin koko vuorovaikutusta. Mutta miksi ihmeessä hän ei asialle edes yritä tehdä mitään? On meillä kyllä ollut tilanteita joissa olen ollut niin turhautunut ja raivoissani että on ollut pakko häipyä viikonlopuksi kotoa ja silloin hätä pistää miehen puhumaan ja voi jessus että sieltä tulee viisaita ja älykkäitä juttuja! Mutta se on vain silloin kun hän on heikoilla, eikä näitä kertoja ole kuin pari vuodessa.

Marttyyrimaisuus ärsyttää niin paljon että sitä en kyllä harrasta. Eikä tosin mieskään.

 

[sexsexsex]

Mitäpä jos keskittyisit omaan hyvinvointiisi, jos miestä kiinnostaa ilosi, niin hän kyllä niistä mielellään kuulee.

 

[Emma Nuelle]

Mitäpä jos keskittyisit omaan hyvinvointiisi, jos miestä kiinnostaa ilosi, niin hän kyllä niistä mielellään kuulee.

Omaan hyvinvointiinihan olen keskittynytkin nykyään. Olisin todella onneton jos eläisin miehen 'varassa' ja itkisin kurjuuttani. Minulla on ihania ystäviä ja sukulaisia. Mutta kaipaan aivan tajuttomasti syvää yhteyttä mieheen joka kuitenkin tuossa lähistöllä vaikuttaa.

Jos olisin pinnallisempi, olisin jo kauan sitten hakeutunut toisten miesten seuraan. Mutta en ole uskotonta tyyppiä vaan olen taistellut nyt jo aika kauan että tämä suhde voisi elävöityä. Vaan ei ...

 

[Tee jotain]

Mitäpä jos keskittyisit omaan hyvinvointiisi, jos miestä kiinnostaa ilosi, niin hän kyllä niistä mielellään kuulee.

Omaan hyvinvointiinihan olen keskittynytkin nykyään. Olisin todella onneton jos eläisin miehen 'varassa' ja itkisin kurjuuttani. Minulla on ihania ystäviä ja sukulaisia. Mutta kaipaan aivan tajuttomasti syvää yhteyttä mieheen joka kuitenkin tuossa lähistöllä vaikuttaa.

Jos olisin pinnallisempi, olisin jo kauan sitten hakeutunut toisten miesten seuraan. Mutta en ole uskotonta tyyppiä vaan olen taistellut nyt jo aika kauan että tämä suhde voisi elävöityä. Vaan ei ...

Älä odota enää. Minä odotin puolitoista vuotta ja tiedän että olisin saanut odottaa vaikka maailman tappiin saakka. Ei se mies ole sinun arvoisesi, älä jää kaipaamaan häntä vaan jatka elämääsi ilman. Kun pääset eteenpäin sinulla on mahdollisuus paljon parempaan. Usko pois. Mutta ellet tee mitään, olet valinnut tuon yksinäisen taipaleen ihan omasta valinnastasi. Ei mies anna sinulle arvoa eikä uhrautuvaisuudellesi. Hän on tottunut että olet olemassa joka tapauksessa ja siksi hän kohtelee sinua miten tykkää. Miksi hänen pitäisi muuttua kun olet siinä kuitenkin? Tee jotain, tee ihmeessä jotain.

 

[niinpä.]

Seksi ei ole parisuhteen tärkein asia!

Toimiessaan ehkä ei... Mun mielestä on tosi hyvä sanonta, että toimiessaan seksielämän osuus on 10% parisuhteesta, mutta huonon seksielämän osuus on 90% parisuhteesta.

 

[hiljaiseloa]

Oli aivan hämmentävää lukea keskeustelunavauksesi. Olen nimittäin aikatavalla samassa tilanteessa, kymmenisen vuotta yhdessä, 4v naimisissa,ei lapsia. Koira sentään tuo tähänkin yhtälöön jotain lämpöä, me molemmat hellimme sitä enemmän kuin toisiamme. Seksielämä on aika kuollutta, ei juuri keskustella kuin talousasioista. Meillä on yhteinen yritys joka sitoo. Ja onneksi yksi yhteinen harrastuskin. Mieheni viettää hirveästi aikaa netissä, siis silloinkin kun meillä olisi yhteistä aikaa ja mahdolisuus tehdä jotain yhdessä. Ikinä ei ole osunut näin lähelle aihe näillä palstoilla. Jotenkin tuli sellainen tunne että sinä ap. olet jo lähtökuopissa, minä en ainakaan vielä ole pystynyt tekemään ratkaisevaa siirtoa. Elän vielä toivossa.

 

[Emma Nuelle]

Kiitos edelleenkin vastanneille! Olen kai tunnepuolella ollut melkoisen paitsiossa koska kaikki ymmärtäväisten kirjoittajien vastaukset koskettavat kovasti. Melkein tulee itku silmään...

Jotain on todellakin tehtävä. Luulenpa että jossain vaiheessa kumminkin teen kunnon irtioton. En vaan ole sellainen bilettäjätyyppi joka lähtee kaupungille etsimään seuraa. Sen vaan pitäisi tupsahtaa eteen jossain yhteydessä. Jos on tullakseen. Muuten viihdyn kyllä yksiksenikin.

Oli aivan hämmentävää lukea keskeustelunavauksesi. Olen nimittäin aikatavalla samassa tilanteessa, kymmenisen vuotta yhdessä, 4v naimisissa,ei lapsia. Koira sentään tuo tähänkin yhtälöön jotain lämpöä, me molemmat hellimme sitä enemmän kuin toisiamme. Seksielämä on aika kuollutta, ei juuri keskustella kuin talousasioista. Meillä on yhteinen yritys joka sitoo. Ja onneksi yksi yhteinen harrastuskin. Mieheni viettää hirveästi aikaa netissä, siis silloinkin kun meillä olisi yhteistä aikaa ja mahdolisuus tehdä jotain yhdessä. Ikinä ei ole osunut näin lähelle aihe näillä palstoilla. Jotenkin tuli sellainen tunne että sinä ap. olet jo lähtökuopissa, minä en ainakaan vielä ole pystynyt tekemään ratkaisevaa siirtoa. Elän vielä toivossa.

Halauksia kanssasisareni!

Kyllä tosiaankin taidan olla lähtökuopissa.

Tänään olin kaupungilla kiertelemässä ja shoppailemassa, olisi tehnyt kovasti mieli mennä johonkin baariin katsastamaan mieskirjoa. Mutta ei oikein ollut baaritamineita yllä ja jotenkaan en ole semmoinen baareissa viihtyvä. Mutta teki hyvää nähdä elämää kaupungilla eikä vaan möllötellä kotona.

 

[Ero on parasta]

Miehesi kuulostaa melkoiselta nahjukselta, anteeksi vain. En pahalla sano, mutta ei tuo suhde tule toimimaan, mies tarvitsee rinnalleen joko kunnon kaulinta heiluttavan Justiinan, tai toisen samanlaisen nahjuksen.

 

[Alkuperäinen kirjoittaja]

Miehesi kuulostaa melkoiselta nahjukselta, anteeksi vain. En pahalla sano, mutta ei tuo suhde tule toimimaan, mies tarvitsee rinnalleen joko kunnon kaulinta heiluttavan Justiinan, tai toisen samanlaisen nahjuksen.

Voi miten hyvin sanottu! Kiitos!