Suhteessa, mutta kaikki illat yksin. Nyt siitä tuli taas riita.

[Raitamekko]

Hei,

olenko ihan yksin tilanteeni kanssa? Itken kun kirjoitan tätä. Mies lähti taas omiin menoihin, niitä on joka illalle, jokaiselle viikonpäivälle; salia, uimaan, kaverille, toiselle kaverille jne.

Minä olen (päivät+)illat yksin, opiskelen, kirjoitan lopputyötä. Mutta sitäkään en koko ajan jaksa, kaipaisin olla yhdessä mieheni kanssa, edes joskus.

Pyydän monesti että "oltaisko tänään yhdessä?". Olisi kiva tehdä jotain yhdessä, katsella televisiota, käydä kävelyllä, jotain ihan tavallista mitä yhdessä tehdään. Mutta ei. "minä menen ja piste". Tänäänkin tuli töistä, kävi vaan kotona syömässä tekemäni ruuan ja taas mennään. Tänään siitä tuli taas riitaa.

Mies tosiaan äsken lähti, haistatteli. Huusin hänelle, että "mene jos on mentävä ja on niin tärkeää". Minulla on huomenna jännittävä lääkäriaika, olisin kavannut tukea siihen.

Kohta varmasti soittaa ja lupaa "ollaan huomenna yhdessä". Niin aina ja sitä huomista ei koskaan tule. "En ole luvannut mitää", on perustelu.

Onko väärin haluta yhteistä aikaa? Minulla on kavereita, mutta moni asuu kaukana. Eli n voi samalla tavalla tehdä kuin hän tekee. Enkä haluaisikaan, yhteistä olemista kaipaan.

 

[Aina yhdessä]

Teillä on erilaiset arvot yhdessäolon suhteen. Tuskinpa mies muuttuu. Hän tykkää harrastaa ja hengailla kavereiden kanssa. Ymmärrän fiiliksesi, mutta tuskinpa kukaan auttaa voi. Korkeintaan olla henkisenä tukena.

 

[respect yourself!!!]

Ei tuosta mitään tule. Pihalle kylmästi moinen kunnioittamaton sika!

 

[Raitamekko]

Ei tuosta mitään tule. Pihalle kylmästi moinen kunnioittamaton sika!

...tukea varmaan tarvitsekin.. rakastan, en halua laittaa pihalle. Arvasin tuon vastauksen :/

 

[K. Westerlund]

Rakastatko oikeasti tuota tyyppiä, jolle sinä (ainakin kertomasi mukaan) olet pelkkää ilmaa (tai mukava palvelustyttö)? Vai olisiko niin, että rakastat vain sitä mielikuvaa hänestä, joka sinulla on ja jota edelleen ylläpidät, kaikesta huolimatta?

 

[just]

Parasta tukea on sinulle, että todellakin lopetat tuon suhteen, jossa haistatellaan, eikä välitetä toisesta, ei tuo ole rakkautta. Sinullakin se on vain riippuvuutta.

 

[Mies 50]

.........tiedät itsekin ettet voi jatkaa tuollaista menoa. Tekstistäsi näkee ettet saa suhteelta mitään, vaikka itse siihen yrität parhaasi mukaan panostaa. Rikot vaan itsesi moisella menolla ja arvostusta et saa ollenkaan. Jo se, että haistatellaan, on niin törkeää käytöstä että..........
Ja sen lisäksi vielä miehen käyttäytyminen on sitä mitä kerroit, lopeta suhde!

 

[Entinen vaimo]

...tukea varmaan tarvitsekin.. rakastan, en halua laittaa pihalle. Arvasin tuon vastauksen :/

..vaikka se oli ihan viisas neuvo!

Ex-puoliso oli samanmoinen. Minäkin rakastin ja halusin pysyä yhdessä. Saimme 2 lastakin. Sitä olen joutunut katkerasti katumaan, jotta en hankkiutunut ajoissa irti suhteesa ja hommannut vastuullista isää lapsilleni. He loppupeleissä ovat joutuneet eniten kärsimään siitä, että perheessä oli nimellisesti isä, mutta ei kuitenkaan koskaan läsnä. Sen mitä oli, nukkui tai selvitteli krapulaansa kaverimenojen jälkeen.

 

[Rakkaus ei merkitse]

rakastan, en halua laittaa pihalle.

Rakastat, mitä sitten? Ihan oikeasti, mietipä hetki: mitä sitten. Yksipuolinen rakkaus ei todellakaan ole hyvä syy jatkaa suhdetta! Rakastaako mies sinua? Nauttiiko hän seurastasi, kohteleeko hän sinua niin kuin toivoisit? Oletko suhteessa onnellinen? Tuntuuko sinusta ihanalta miettiä kymmenen vuotta elämäänne eteenpäin, jos/kun se jatkuu samanlaisena kuin nyt? Rakastatko elämääsi ja sitä miten mies sinut saa tuntemaan?

Nämä ovat oikeita kysymyksiä, ei se "rakastatko" sinä miestä vai et. En edes usko että rakastat HÄNTÄ, vaan sitä haavekuvaa mikä sinulla hänestä oli, ja niitä toiveita joita olet suhteellenne kasannut. Miksi rakastaisit ihmistä joka ei välitä sinusta, ei halua ollenkaan seuraasi ja kohtelee sinua todella töykeästi. Mikä tuossa on rakastamisen arvoista?

 

[samaa mieltä]

yksipuolisella rakkaudella ei ikävä kyllä pitkälle pötkitä.
Miehesi pitäisi rakastaa sinua niin paljon, että haluaa olla läsnä elämässäsi muulloinkin kuin nukkuessa.

Nyt sinä olet miehelle mukava lisä joka tekee ruuat, huolehtii pyykit jne, äidin korvike, paitsi että sinulta kotipalveluiden lisäksi saa seksiäkin. Teillä ei ole yhteisiä ystäviä, ei harrastuksia, ette tee edes kotitöitä yhdessä, ette ilmeisesti keskustele mistään ja seksi.. jos se olisi huippuhyvää, miehesi tulisi tikkana kotiin töiden jälkeen.

Älä missään nimessä tee lapsia. Se olisi pahin mahdollinen virhe.

Sinä olet nyt se joka kulkee miehen perässä ja kerjää yhteistä aikaa.

Tuntuu pahalta sanoa, mutta jos sinä et muutu miehesi silmissä mielenkiintoisemmaksi ja haluttavammaksi, niin sinut dumpataan pihalle heti kun miehesi näkee sen "tosirakkauden", eli niin puoleensavetävän naisen jonka perässä hän tulee juoksemaan ja kerjäämään yhdessäoloa.

Ikävä kyllä voi olla, että et koskaan pysty muuttumaan riittävästi miellyttäksesi miestäsi loppu elämäsi. Ehkä teidän välillänne ei vaan ole sitä kemiaa mitä kestävä parisuhde tarvitsee.

Hanki ystäviä, hanki harrastus, osallistu aktiivisesti opiskeluporukkoittesi menoihin, käy ulkona, rakenna oma elämä. Älä missään nimessä jää yksin kotiin miestäsi odottamaan.

Äläkä riitele miehesi menoista, siitä ei ole mitään hyötyä.

Kun miehesi lähtee, sanot "tosi kurjaa jäädä yksin, mutta hei minä soitankin "Pekalle" jos voitaiskin tehdä mun lopputyötä yhdessä".

Samaten soitat muutaman kerran koululta ja sanot että, en tuukaan tänään heti kotiin vaan menen "Juuson" kanssa lukemaan kirjastoon. Tuun joskus klo 21. tai vähän myöhemmin tms..

Ja oikeesti toteutat nämä menot, eli hankit sen miespuolisen kaverin koululta jonka kanssa voit opiskella yhdessä. Kyllä sieltä aina joku lukukaveri löytyy kun vaan kuljet silmät auki.
Katso mitä miehesi siitä tykkää. Jos ei välitä, niin asiahan on päivän selvä.

Usko pois vielä sinä opit ottamaan oman paikkasi parisuhteessa ja saat rinnallesi sinua arvostavan ja rakastavan ihmisen. Mutta ensin sun pitää kasvaa itsevarmaksi aikuiseksi naiseksi. Tsemppiä kasvamiseen!

 

[Ansku]

Teidän pitäisi nyt pystyä keskustelemaan ajankäytöstä kunnolla. Onko mahdollista, että miehesi järjestää itselleen menoja, koska ajattelee haluavansa antaa sinulle opiskelurauhan? Vai onko hän vain niin menevää sorttia? Onko hän jossain vaiheessa pyytänyt sinua mukaansa tai muuten tarjonnut seuraansa, mutta sinä olet torjunut hänet opiskelukiireisiin vedoten? Entä mitä sinä itse haluat, harmittaako sinua enemmän se, että koet olevasi liian sidottu opiskeluihih, kuin se, että mies on poissa kotoa?

Minusta teidän pitäisi saada sovittua jonkilainen yhteinen kalenteri ajankäyttönne suhteen. Ei voi olla niin, että miehellä pitää olla aikaa sinulle juuri sillä hetkellä kun sinulle sopii, niin että hänen menonsa joutuisivat aina joustamaan sinun tarpeittesi tieltä. Mutta jos saisitte selvitettyä keskenänne sen, minkä verran kumpikin haluaa viettää aikaa toisen kanssa, pääsisitte siitä ensin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Ja sitten ihan sopisistte milloin vietätte yhteisen illan (tai edes puolikkaan) niin, että sinä et silloin yritäkään opiskella ja miehesi ei haikaile omien menojensa perään.

 

[Trust me]

Trust me. Mies ei tule muuttumaan. Mieti, onko tuo sitä mitä haluat parisuhteelta.

Itsellä oli sama homma aikanaan. Varoituksista huolimatta uskoin, että kyllä se siitä muuttuu kunhan mies "aikuistuu" ja saadaan lapsia jne. Saimme kaksi lasta mutta sama meno jatkui, mies meni menojaan. Oli joko aina töissä (yrittäjä) tai sitten kun oli harvoin vapaa-aikaa, se vietettiin kavereiden kanssa reissussa, harrastuksissa tai puuhaamalla jotain jossain - ei kotona. Kävi kaikki paikalliset jääkiekkopelit mutta poikia ei ottanut koskaan mukaan, lupasi ja lupasi että ensi kerralla sitten ja lapset jäi aina itkemään kun isä laittoi oven kiinni ja meni menojaan, aina oli joku syy miksi ei nyt käy. Minä koitin heitä lohduttaa. Lomilla kävin lasten kanssa kolmisin tai äitini oli mukana, mies ei ehtinyt koskaan.

Tunteet siinä kuolee pikkuhiljaa kun ei mitään vastakaikua saa eikä mitään yhteistä kivaa ole. Monta vuotta "tein kuolemaa" tunteiden kanssa ja lopulta kun ilmoitin miehelle, että haluan eron hän ylimielisesti naurahti, ettet pärjää yksin. Ajattelin, että yksinhuoltajahan tässä olen ollut jo 7 vuotta, miksi en muka pärjäisi. Ero ei tuntunut missään, mitään tunteita ei minulla ollut. Ero oli helpotus ja paljon helpompaa oli meidän elämä lasten kanssa ilman sitä isointa lasta. Taloudellisesti tiukkaa mutta henkisesti taivaallista.

Kehotan vakavasti nyt miettimään sitä, että onko tuo arvoistasi elämää. Mies ei muutu, sinun on muututtava niin, että hyväksyt tilanteen. Jos se riittää, jatka suhdetta. Muussa tapauksessa pakene kun vielä helposti pääset.

 

[Minkäsille..]

Hei,

olenko ihan yksin tilanteeni kanssa? Itken kun kirjoitan tätä. Mies lähti taas omiin menoihin, niitä on joka illalle, jokaiselle viikonpäivälle; salia, uimaan, kaverille, toiselle kaverille jne.

Minä olen (päivät+)illat yksin, opiskelen, kirjoitan lopputyötä. Mutta sitäkään en koko ajan jaksa, kaipaisin olla yhdessä mieheni kanssa, edes joskus.

Pyydän monesti että "oltaisko tänään yhdessä?". Olisi kiva tehdä jotain yhdessä, katsella televisiota, käydä kävelyllä, jotain ihan tavallista mitä yhdessä tehdään. Mutta ei. "minä menen ja piste". Tänäänkin tuli töistä, kävi vaan kotona syömässä tekemäni ruuan ja taas mennään. Tänään siitä tuli taas riitaa.

Mies tosiaan äsken lähti, haistatteli. Huusin hänelle, että "mene jos on mentävä ja on niin tärkeää". Minulla on huomenna jännittävä lääkäriaika, olisin kavannut tukea siihen.

Kohta varmasti soittaa ja lupaa "ollaan huomenna yhdessä". Niin aina ja sitä huomista ei koskaan tule. "En ole luvannut mitää", on perustelu.

Onko väärin haluta yhteistä aikaa? Minulla on kavereita, mutta moni asuu kaukana. Eli n voi samalla tavalla tehdä kuin hän tekee. Enkä haluaisikaan, yhteistä olemista kaipaan.

Et sinä tälle mitään voi. Miehen ei kannattaisi olla parisuhteessa kun kerran haluaa mennä kuin sinkku. Hän on nuori ja menokausi menossa. Sinä haluaisit erilaista.

Joko odottelet pahimmillaan vuosia miehesi menofiiliksen laantumista ja kestät yksinäisyytesi jos mies tuntuu sen arvoiselta, tai sitten kannattaa valita ero. Sinähän elät jo muutekin kuin sinkku, ainakin jos olisit oikeasti sinkku, sinulla olisi mahdollisuus katsella parisuhteeseen sopivampi mies.

Sinulla on unelma siitä minkälaisessa suhteessa haluat olla, ja tällä miehellä on eri käsitys millainen hänen unelmasuhteensa on (ruoka laitettuna ja joku jonka vieressä maata öisin??).

Tottakai voit rakastaa miestäsi, mutta perustuuko rakkauskin vain hellimiisi mielikuviin siitä mitä mies voisi olla (mutta ei vain todellisuudessa ole).

Nää on näitä raskaita juttuja. Mielestäni on järjetöntä olla parisuhteessa jos siitä ei saa kerran mitään mitä kaipaisi.

 

[Semmoinen kaveri]

Tajusin tällä viikolla vuosien jälkeen, että miesystäväni on kovin itsekäs. Tästä itsekkyydestä juontuu ne ongelmat jotka tässä parisuhteessa on. Itsekäs on myös aloittajan mies. Muutoin miesystäväni on kiltti, ei juo yms.

Onneksi en ole koskaan muuttanut hänen kanssaan asumaan. On nimittän sen verran elämänkokemusta, että hälytyskellot ovat soittaneet.

Mies on joissakin asioissa kuin pikkulapsi. Jos koittaa keskustella rakentavasti jostakin ongelmasta saa kommentin "olen tällainen kuin olen" lue = en aio muuttua. Kaikki harrastukset ja menot joita on ollut ennen minua ovat edelleenkin olemassa vuosien jälkeen. Mikään ei ole muuttunut. Luonne ei muutu.

Tästä itsekkyydestä johtuen hän ei koe myötätuntoa tai sääliä kanssaihmisiä kohtaan eikä osaa ottaa toista huomioon. Itsekäs ihminen ajattelee omaa parastaan. Joku kirjoitti, että itsekäs mies syö lasten karkitkin, joka minusta on ärsyttävää. Itse olen oppinut siihen, että lasten suu on ensiksi.


Jos koitin joskus puhua ongelmista työpaikallani hän sanoi, että ei jaksa kuunnella.

Mies ei ole muuttanut tapojaan #parisuhdesuuntaan" vaan elää samanlaista elämää kuin ennen seurusteluamme.

Yhteinen talviloma jäi haaveeksi kun en halunnut lähteä ulkomaille (rahasyyt). Siinä ei ollut mitään puhumista, vaan mies menee ulkomaille yksin. Kesälomasta hän tokaisi, että pitää luultavasti elokuun puolella. Siitä ei keskusteltu sen kummemmin, se oli ilmotusluotoinen asia.

Parisuhteessa harrastetaan yhdessä, puhutaan yhdessa ja ollaan tukena toinen toisellemme. Ollaan yhdessä isiä ja äitejä, kodinrakentajia ja perhe.

Jossakin vaiheessa tulee tälle tädille seinä vastaan ja ns. hyvät puolekin unohtuvat.

 

[MeAndMe]

Ikävältä kuulostaa, mutta kuten useat muut ovat todenneet: lähde vielä kun voit. Sanon tämä kokemuksella. Olin reilun vuoden suhteessa äärimmäisen itsekkään miehen kanssa. Hänellä oli omat menot ja tiukat aikataulut, niistä ei livetty. Elämä oli painajaista. Olin niin yksin siinä suhteessa.

Lähde, ennenkuin sairastut. Ihminen muuttuu oudoksi alisteisissa suhteissa. Mieti tosiaan, mikä on haavekuvaasi ja toiveitasi, mikä on totta? Mikä on sitten silkaa epätoivoista kärsimystä jonkin utuisen haaveen takia?

 

[minä vain]

Ap, nyt oikeasti: miksi roikut tuossa miehessä?

Tiedostathan sen että hän ei muutu tuosta. Hänelle on menot ja meiningit tärkeämpiä kuin sinä. Sinulle on aikaa jos ei kertakaikkiaan ole mitään geimejä tai urheilua missään.

Muuttuu korkeintaan huonompaan suuntaan: jos teillä olisi lapsia joskus niin silloin et näkisi hänestä sitäkään vähää mitä nyt vaan menot vielä lisääntyisivät tuosta.