Sukujoulusta yksinäiseen jouluun

["Joulutonttu"]

Olen aina järjestänyt ison sukujoulun ja siihen ovat tottuneet lapset ja isovanhemmat.

Nyt olen eronnut, ja lapset ovat isällään joulun.

Mulle tuli sitten iso kysymys: mitäs nyt? En haluaisi sukujoulua, kun eivät omat lapseni ole kotona. En oikein jaksaisi muiden lapsia, kun on paha mieli, kun eivät omat ole kotona. Mutta entä isovanhemmat, sitten ne jää yksin jouluksi...tiedän, että olisivat tosi surullisia, jollen järjestä yhteistä joulua.

Muilla sukulaisilla ei ole oikein sellaisia tiloja, missä järjestää yhteinen joulujuhla.

Mitä tehdä?

 

["vieras"]

Menet sinne isovanhempien luo, järjestätte joulun siellä keskenänne.

 

["hmh"]

No et ota nyt kyllä joulua järjestääksesi, Ihan varmasti sukusi ymmärtää tilanteen.

Tai voisko jakaa sitä sukujoulua jollekin toiselle joulunseudun päivälle? Jos ne muksut ovat vaikka aaton isällään, niin voisko se teidän jouluilu olla vaikka tapanina?

 

["vieras"]

Ei varmaan kannata jäädä yksinään kökkimään. Asutteko ex-miehen kanssa kaukana toisistanne, vai miksi lapset ovat koko joulun poissa? Milloin palaavat sulle?

Meet itse isovanhempien luokse, siis ilmeiseti sun vanhempien luokse? Vietätte sitten vasta varsinaista joulua, kun lapset palaavat isän luota. Näin meillä tehdään, vaikkei ollakaan erottu. Mummola vain on kaukana, mutta siellä aina lahjat odottaa, kun mennään uuden vuoden tienoilla käymään.

 

["Joulutonttu"]

Se voisi tietty olla paras ratkaisu, että tänä vuonna tarjoaisin jouluaterian joulupäivänä ja lapset tulevat silloin kotiin.

Joo mun vanhemmista kyse. Pelkään vaan, että heille tulee paha mieli viettää aattoa kaksin, mutta ehkä he ymmärtävät. Toivottavasti. En haluaisi viettää aattoa niin, että ympärillä parveilee paljon muiden lapsia ja on pukki ja lahjoja, mutta ei mun lapsia.

 

["hmh"]

[QUOTE="Joulutonttu";29098301]Se voisi tietty olla paras ratkaisu, että tänä vuonna tarjoaisin jouluaterian joulupäivänä ja lapset tulevat silloin kotiin.

Joo mun vanhemmista kyse. Pelkään vaan, että heille tulee paha mieli viettää aattoa kaksin, mutta ehkä he ymmärtävät. Toivottavasti. En haluaisi viettää aattoa niin, että ympärillä parveilee paljon muiden lapsia ja on pukki ja lahjoja, mutta ei mun lapsia.[/QUOTE]

Aivan varmasti vanhempasi ymmärtävät.

Etkö itsekin ymmärtäisi, jos oma lapsesi olisi tuollaisessa tilanteessa? Etkö tahtoisi tehdä kaikkesi, että aikuisella lapsellasi olisi niin siedettävä olo kuin ensimmäisenä eronjälkeisenä jouluna voi olla?

Ehkä he hädissään määkivät jotain pölhöjä ehdotuksia tai korjaavia ideoita jotka kuulostaa vielä hirveämmiltä vaihtoehdoilta. Ota kuule pitkä kävely ja mieti ihan ensin itses kanssa miten itse haluaisit tulevan "lapsettoman" jouluaaton viettää. Kun olet kähjännyt ja kääntänyt sen itsesi kanssa, voit jutella siitä myös vanhempiesi ja sisaruksiesi kanssa. Anna heidän auttaa sinua ja olla tukena sillä tavalla kuin osaavat, he rakastavat sinua ja haluavat parastasi.

Katsos kun kyllä monet meistä äideistä ollaan äitejä vielä näinkin vanhoina kuin 65-vuotiaana...

 

[riiviöiden äiti]

Kun itse olin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa yksin jouluna (aaton oli mulla lapset, joulupäiväksi menivät isälleen), niin aloin seurustellemaan nykyisen mieheni kanssa
Sovimme siis kaksi yksinäistä treffit joulupäiväksi ja siitä se lähti. Erostani oli siis jo 2 ,5 vuotta aikaa.

 

["Joulutonttu"]

[QUOTE="hmh";29098320]Aivan varmasti vanhempasi ymmärtävät.

Etkö itsekin ymmärtäisi, jos oma lapsesi olisi tuollaisessa tilanteessa? Etkö tahtoisi tehdä kaikkesi, että aikuisella lapsellasi olisi niin siedettävä olo kuin ensimmäisenä eronjälkeisenä jouluna voi olla?

Ehkä he hädissään määkivät jotain pölhöjä ehdotuksia tai korjaavia ideoita jotka kuulostaa vielä hirveämmiltä vaihtoehdoilta. Ota kuule pitkä kävely ja mieti ihan ensin itses kanssa miten itse haluaisit tulevan "lapsettoman" jouluaaton viettää. Kun olet kähjännyt ja kääntänyt sen itsesi kanssa, voit jutella siitä myös vanhempiesi ja sisaruksiesi kanssa. Anna heidän auttaa sinua ja olla tukena sillä tavalla kuin osaavat, he rakastavat sinua ja haluavat parastasi.

Katsos kun kyllä monet meistä äideistä ollaan äitejä vielä näinkin vanhoina kuin 65-vuotiaana...[/QUOTE]

Tänks! Näin se varmaan onkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmh";29098320]Aivan varmasti vanhempasi ymmärtävät.

Etkö itsekin ymmärtäisi, jos oma lapsesi olisi tuollaisessa tilanteessa? Etkö tahtoisi tehdä kaikkesi, että aikuisella lapsellasi olisi niin siedettävä olo kuin ensimmäisenä eronjälkeisenä jouluna voi olla?

Ehkä he hädissään määkivät jotain pölhöjä ehdotuksia tai korjaavia ideoita jotka kuulostaa vielä hirveämmiltä vaihtoehdoilta. Ota kuule pitkä kävely ja mieti ihan ensin itses kanssa miten itse haluaisit tulevan "lapsettoman" jouluaaton viettää. Kun olet kähjännyt ja kääntänyt sen itsesi kanssa, voit jutella siitä myös vanhempiesi ja sisaruksiesi kanssa. Anna heidän auttaa sinua ja olla tukena sillä tavalla kuin osaavat, he rakastavat sinua ja haluavat parastasi.

Katsos kun kyllä monet meistä äideistä ollaan äitejä vielä näinkin vanhoina kuin 65-vuotiaana...[/QUOTE]

Tuli ihan itku silmään, kun tämä oli niin ihanasti kirjoitettu. Minun äitini oli nimittäin kanssa niin äiti vielä 75 -vuotiaana ennen kuolemaansa. Että minulla on ikävä häntä...