Sukulaiseni antoi ymmärtää että jos 3 v "joutuu" puheterapiaan, se on vanhempien syytä?

[aappp]

3 v lapsemme puhuu kyllä, useita pitkiäkin lauseita mutta innostuessaan puhe saattaa muuttua hieman vaikeaselkoiseksi ajoittain. Tavut saattaa myös vaihtaa paikkaa ja L- ja R-kirjainta ei tule.
Mietimme ääneen sukulaisen edessä että josko neuvolasta laitetaan puheterapiaan vai katsovatko vielä kun kehitystä kuitenkin tapahtuu päivittäin lisää.

Sukulaisemme silminnähden ihmetteli ja sanoi että yleensä se on vanhempien syytä jos lapsi joutuu puheterapiaan.
Vaikkei pitäisi ottaa itseensä, niin tulipa hieman paska fiilis.

Onko se muka niin?
Me olemme kyllä lukeneet, leikkineet ja puhuneet paljon lapselle. Enkä tiedä mitä olisimme voineet tehdä toisin.

 

["höpöhöpö"]

Sukulaisesi puhuu pehmeitä. Sano sille että on enemmän sääntö kuin poikkeus että nykypäivänä laitetaan puheterapiaan vähimmästäkin syystä.
Sinänsä se on teidän vika jos siihen suostutte.
Tuon ikäisen nyt edes kuulu vielä osata puhua täydellisesti.

 

["vieras"]

Ensinnäkään sinne ei joudu vaan sinne päästään.

Varmaan se on meidän syytä, että meidän lapsella on verbaalinen dyspraksia eli puheentuoton motorisia ongelmia. Eikä edes puhunut 3 vuotiaana. Edellinen kyllä oppi puhumaan jo alle vuoden vanhana.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Ei ole. Ei ole tarjota mitään faktaa sulle tähän tueksi kylläkään.

Mun oma tyttö on vähän samanlainen. Alkoi puhuakin kyllä tosi myöhään (2 v. 3 kk) ja jos sen ottaa huomioon, eipä tuo ihme oo, että vielä on vähän hakusessa jotkut äänteet jne. Jos joku toinen alkaa puhua vuoden vanhana, onhan sillä jo hitonmoinen etumatka! Sanavarastoa neidillä kuitenkin riittää - aivan uskomattoman paljon.

Mut joo, meillä näköjään on molemmat lapset hitaita tuon puheenaloittamisen kanssa. Jotkut on.

Ja p.s. ei meillä vielä oo neuvola sanonut tuosta puheterapiasta ainakaan mitään. Siskon poika pääsi sinne, kun täytti 5 v. ja vieläkin on joitakin ääneitä hukassa.

 

["aap"]

[QUOTE="vieras";27699641]Ensinnäkään sinne ei joudu vaan sinne päästään.

Varmaan se on meidän syytä, että meidän lapsella on verbaalinen dyspraksia eli puheentuoton motorisia ongelmia. Eikä edes puhunut 3 vuotiaana. Edellinen kyllä oppi puhumaan jo alle vuoden vanhana.[/QUOTE]

Siksi joutuu sana olikin heittomerkeissä, hän sanoi joutuu. Itse en ole sitä mieltä.

Miten teillä tuon tutkiminen eteni, kiinnostaa ihan yleisesti tietää mitä tuohon tutkimukseen kuuluu?

 

[onnetonjoulupukki]

sano sille,jotta son sukuvika. perinnöllisiä sössöttäjiä tän sukulaisen puolella kuulemma enempikin.

 

["pop"]

Voit ensikerralla miettiä änneen, että onkohan paskanpuhuminenkin vaan jotenkin parantumaton tauti ihmisessä...

 

[jooei]

No näitä löytyy vieläkin, jotkut on vielä jopa sitä mieltä, että autismi johtuu kylmästä äitisuhteesta ja jos isompi lapsi yökastelee niin perheessä on jotain vialla.. etc. Tehdään ihmeellisiä häpeä-asioita kaikesta.

Jos 3v lapsen 'huono' puhe/puhumattomuus johtuisi vanhemmista, niin pitäis olla kyllä melkoisen virikkeettömät kasvuolosuhteet joissa kukaan ei koskaan puhu yhtään mitään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan tuommoset! Tiedän, ei aina ole helppoa. T: Dysfaatikon äiti

 

["Verna"]

Tuohan on ihan yleinen harhakäsitys, että jos ei lapsi opi "normaalissa" aikataulussa puhumaan, hänelle eiole puhuttu tarpeeksi, kotona ei lueta tai lorutella=vanhempien vika, laiskuutta. Meillä on molemmat pojat alkaneet puhua vasta 2,5v eteenpäin, ja voi sitä syyllistyksen määrää... Jopa neuvolassa vihjailtiin koko ajan, että voisi lapselle lukea enemmän ja annettiin oikein kirjavinkkejä. Jeps...Muistan kuinka esikoisenkin kanssa saatettiin päivittäin istua sohvalla lueskelemassa jopa tunteja!!! päivittäin, käytiin muskarissa, laulaa hoilottelin, luettiin lorupussista loruja... Silti lapsi alkoi puhua vasta myöhemmin, mutta sittemmin on kyllä joka paikassa hämmästelty lapsen todella laajaa sanavarastoa.

 

[Big Bang Theory]

minä olen sellainen räpätäti ja pouhunut ja höpöttänyt lapsille. on luettu, on touhuttu, on annettu aikaa, on kuunneltu, ei ole lässytetty ja aina korjattu puhumaan oikein jne. esikoisella ei tule r- kirjain on nyt 7v ja 6v eskarilaisella ei tule s-kirjain. täällä ei valitettavasti puheterapiaa saa, mutta nyt kun esikoinen aloitti koulun niin pääsi harjoittelemaan r-kirjainta pienryhmään. eskarilaisesta on lähete, mutta yhden kirjaimen takia sitä ei saa tässä kunnassa.

Olisit oikaissut höpöhöpö-puheet.

 

["vieras"]

[QUOTE="aap";27699650]
Miten teillä tuon tutkiminen eteni, kiinnostaa ihan yleisesti tietää mitä tuohon tutkimukseen kuuluu?[/QUOTE]

Meillä oli muutama käynti tutkivan puheterapeutin luona. Pääsimme sinne oikeastaaan heti koko jonon ohi, kun soitin puheluaikaan ja kerroin millaisista ongelmista on kyse. Katsottiin, että jotain on pakko tehdä heti. Tutkimukset oli paljolti ihan leikkimistä, puheterapeutti siinä juttelee leikin ohessa, seuraa kommukaatiota ja ymmärrystä. Noihin testeihin kuuluu muistaakseni myös erilaisia äänteiden yms toistoa, sitten oli ohjeiden noudattamista ja ymmärtämistä, kuten laita vihreä kynä purkkiin. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä leikinomaisempaa kaikki on. Puheharjotuksetkin ovat paljolti pelinomaisia, monet ovat lautapelityyppisiä, missä voidaan mennä suoraan ruudusta ruutuun tai sitten mennään nopan kanssa ja toistetaan ruudun harjoitukset.

Tutkimusten jälkeen sain listan kaupungin ostopalvelupuheterapeuteista, mistä piti itse paikka hankkia, maksusitoumuspaperit sai kun oli löytynyt vapaa paikka. Samaten saimme ohjeet, miten hakea tukiviittomakurssille. Täällä puheterapiaan on ollut pitkät jonot aina, nykyään tilanne on kai hieman helpottunut, kun ovat saaneet lisää työntekijöitä.

 

[ällö]

Ei ole vanhempien syytä. Jos vanhempia pitää alkaa siitä syyttämään, niin silloin voi syyttää jo siitä, että ylipäätään on hankkinut lapsia. Ja siitä jos alkaa syyttää, niin sitten ihmiskunta kuolee sukupuuttoon, kun kukaan ei voisi lisääntyä.

 

[............]

Viittaa kintaalla sukulaisellesi. Lapsesi on ilmeisesti temperamentiltaan erilainen kuin tyhmä sukulaisesi, joka tuskin tajuaa muutenkaan innostuvia ihmisiä. Eihän kolmivuotias nyt todellakaan tiedä vielä edes kaikkia sanoja, mutta hienoa on kuinka reippaasti hän antaa mennä.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa, että lasten pitäisi aina olla ihan muuta? Eivät ne kauaa pysy lapsina ja tylsiä aikuisia on aivan liikaa muutenkin.

 

[jooei]

[QUOTE="Verna";27699788]Tuohan on ihan yleinen harhakäsitys, että jos ei lapsi opi "normaalissa" aikataulussa puhumaan, hänelle eiole puhuttu tarpeeksi, kotona ei lueta tai lorutella=vanhempien vika, laiskuutta. Meillä on molemmat pojat alkaneet puhua vasta 2,5v eteenpäin, ja voi sitä syyllistyksen määrää... Jopa neuvolassa vihjailtiin koko ajan, että voisi lapselle lukea enemmän ja annettiin oikein kirjavinkkejä. Jeps...Muistan kuinka esikoisenkin kanssa saatettiin päivittäin istua sohvalla lueskelemassa jopa tunteja!!! päivittäin, käytiin muskarissa, laulaa hoilottelin, luettiin lorupussista loruja... Silti lapsi alkoi puhua vasta myöhemmin, mutta sittemmin on kyllä joka paikassa hämmästelty lapsen todella laajaa sanavarastoa.[/QUOTE]

Kuulostaa niiiin tutulta! Meillä 'hauskinta' tässä jutussa on ehkä se, että kyse on keskimmäisestä lapsesta. Esikoinen oppi puhumaan reippaasti ennen 2v ikää eikä sen jälkeen ole suutaan kiinni pitänyt kuin nukkuessaan ja sukeltaessaan. Myös nuorimmainen poika nyt 2v3kk puhuu jo parin-kolmen sanan lauseita ja ymmärtää selvästi kaiken mitä hänelle puhhutaan yms.

Että jätinkö siis tuon keskimmäisen vaan virikkeellistämättä ihan laiskuuttani? Muille muistin puhua ja lukea mutta keskimmäinen oli sidottuna pinnasänkyynsä ja jätettynä ulkopuolelle kaikesta perheen tekemisestä ja kommunikaatiosta? Joskus teki mieli kyllä ihan tosissaan ärähtää että hei, mietis nyt pikkusen tätä tilannetta oikeesti. 'Onneksi' nyt on diagnoosit jo saatu ja tukitoimet rullaa, ei tarvi kenenkään enää meikäläistä syytellä mistään. En edes tupakoinut raskausaikana, ei löydy syy minusta.

 

[Voi voi]

Olin tällä sivustolla etsimässä mokkapala ohjetta ja tämä viestiketju pisti silmään....
On ikävää että vanhempia syyllistetään. Tämän päivän arki on jo muutenkin raskasta ja vanhemmat tekevät varmasti kaikkensa lastensa hyväksi. Jos sukulaisesi on jo vanhempaa sukupolvea niin heillä on yleensä väärää tietoa, koska nykypäivänä pystytään tutkimaan lapsia tarkemmin ja auttamaan myös heitä yksilöllisemmin.

Tuosta puheesta...itse en ole puheterapeutti, mutta työkseni teen terapiaa jossa monella lapsella on eriasteisia kielen kehityksen vaikeuksia. Jokainen lapsi on yksilö, joten on yhtä monta tarinaa kuin lasta. Lapsen kannalta on kyllä hyvä miettiä millä tavalla erilaiset vaikeudet vaukuttavat lapseen; itsetunto, ymmärretyksi tuleminen ja kaveriden kanssa leikkiminen ym.
Josku pienistä vaikeuksista voi tulla isoja kun lapsi kasvaa. Täällä pohdittiin myös tuota että kyllä lapselle luetaan, lauletaan ja leikitään. Se on hyvä asia. Monesti puheterapeutit antavat varmasti"kotiläksyjä". Toistojen määrä on tärkeätä, ei vain kerran viikossa 45minuutti, eikös se ollut että uuden taidon harjoittelemiseen menee 10000 kertaa. Ja täytyy muistaa että puhuminenkin on motoriikkaa, oikeastaa aika hienomotoriikkaa

 

["vieras"]

Monesti puheterapeutit antavat varmasti"kotiläksyjä". Toistojen määrä on tärkeätä, ei vain kerran viikossa 45minuutti, eikös se ollut että uuden taidon harjoittelemiseen menee 10000 kertaa. Ja täytyy muistaa että puhuminenkin on motoriikkaa, oikeastaa aika hienomotoriikkaa

Se jatkuvuus on harjoituksissa tärkeintä, esim. pelkkää R-kirjainta harjoittelevalla riittää päivittäinen 10 minuutin harjoittelu, mutta se pitää tehdä joka päivä.
Dyspraktikon kohdalla sitten vaaditaan enemmän niitä toistoja toistojen perään, siinä vierähtää helposti kauankin päivässä.

 

["vieras"]

No ei tietenkään. Mutta mun tuttavan lapsella on r-vaikeuksia. Saivat puheterapeutilta muutaman harjoitteen ja ohjeeksi että vaikka yhdessä lapsi ja aikuinen köllöttelevät kymmenisen minuuttia, ja lapsi tekee harjoitteita (selällään maatessa kieli ja kurkunpää rentoutuvat). Ihan muutaman kerran harjoituksista oli lapselle suunnaton hyöty, mutta tää tampio-äiti (joka on kotona, ei töissä) totesi, että ei hänellä ainakaan ole aikaa makoilla joka päivä kymmentä minuuttia! Jotta tällaisessa tapauksessa on jo vanhemman syy.