Sukulaiset jotka suosivat sisarusta..

[Määäwaaan]

Noniin.. Mulla on tällänen pelko/aavistus..
Meidän mummi on aina suosinut mun siskoa (siis ihan aina).
Myös mun sisko on myöntänyt tämän ja moni muu.. Mukulana mummi haukkui ihan suoraan päin naamaa, tein kaiken väärin ja vähätteli yms.. Aina kuitenkin oon yrittänyt miellyttää sitä jostrain syystä..
Vielä aikuisenakin sama on jatkunut otin kerran asian puheeksi ja sain vastaukseksi että "Olit niin vaikea lapsena" (Jaksaa jankata edelleen.)
Noh.. Pointti tuli selväksi ei tosta sen enempää.. Mummi ei siis tykkää musta ("byhyy" Oon oppinut jo elämään asian kanssa.)

Nyt mulla on tulossa oma lapsi ja kun kerroin mummilleni asiasta (puhelimessa) vastaus oli _pitkä_ hiljaisuus ja
"Aha, no siitä vaan.. Onnea nyt sitten.." Ja sitten vaihtui puheenaihe..
Siskoni lapsiuutisista oli aivan innoissaan. (Siitä on jo vuosia.)

Nyt siis pelkään että mun muksu saa kokea samaa syrjintää kun minä.. Mummi tuskin elää niin pitkään että mun lapsi sitä muistaisi jos sellaista tapahtuisi, mutta mä muistan.. Siskollani on yksi lapsi joka on lapsi joka on selvästi mummin silmäterä niin pelkään että sama toistuu nyt meidän lapsilla..

Pitäiskö mun ottaa asia puheeksi mummin kanssa?
Onko muilla vastaavia kokemuksia?

 

[Meillä oli]

Meillä oli sama juttu, tuloksena oli se että mummeli on nykyisin enemmänkin joku tuttava joka nyt on pakko nähdä joskus jos on jollain vaikka juhlat tms.
Ei yksinkertaisesti kiinnosta pitkälti yhtään onko olemassa vai ei, ei häntäkään kiinnostanut.
Ja tämä johtui vain siitä että hän ei pitänyt isästäni, veljen isästä piti joten hän olikin sitten aina se "mummin kulta!"

 

["Mie"]

Itse en yrittäisi miellyttää tuollaista mummoa. Olisin hänelle kylmän viileä aina niinä harvoina kertoina kun tavattaisiin.

 

[Määwaaan]

Oon ajatellut että en halua oman muksun kokevan samaa tunnetta kun itse.
"Olet huonompi kun sisaresi.. Mummi ei tykkää susta.. Sussa on aina ollut jotain vikaa.."

Tuntuu että en ole vielä päässyt omiakaan asioita mummin kanssa juttelemaan vaikka kerran ollaan puhelimessa käyty asioita läpi ja vastaus oli "ollaan niinkuin ei oltaiskaan" (mitä seki tarkoittaa?).. Itse aloitin keskustelun sen jälkeen kun taas olin kuullut kuinka huono oon..

 

["Vieras"]

Miks ihmeessä pidät yhteyttä tuommoiseen ihmiseen? Haluatko kenties kiduttaa itseäsi? Omista lapsistaan on pakko pitää mutta lapsenlapsista ei tarvi(näköjään) mut eihän sunkaan tarvi pitää mummistasi, anna olla sitten äläkä väkisin pidä yhteyttä jos ei sitä kerran kiinnosta.

 

[pidä puolesi]

Oletko luonteeltasi samanlainen kuin mummisi? Joskus ongelmat johtuvat siitä, että lapsi nostattaa vanhemmassa ihmisissä omat heikkoudet esiin ja niiden käsittely on vaikeaa. Ettei kyse ole suoraan siitä, ettei pitäisi lapsesta, vaan ei osaa suhtautua omiin tunteisuunsa.

Mulla on veli, josta kaikki pitävät ja hän tekee kaiken aina oikein. Mä taas tein lapsena kaiken väärin ja olin kuulema vaativa lapsi. Aikuisiällä aloin puhumaan tilannetta auki ja äitini oli hämmästynyt, ettei kyse olisi siitä rakastaako helppoa lasta enemmän vaan vaikealta tuntuva lapsi voi repäistä nopeasti auki vanhempien paineita sunmuuta eli mitä ei saa lapselle purkaa, mutta lapsi onnistuu sörkkäsemään siitä oikeasta napista. En tiedä osaanko tätä selittää järkevästi?

Joten jos olisin sinä puhuisin mummillesi. Kysyisin mummilta, ihan rauhassa, että oletko hänelle vastenmielinen ja haluaako hän kuulla susta enää. Voit sanoa hänen asenteensa haavoittavan sua ja haluat suojella lastasi.

Nämä ovat niin kipeitä juttuja, ettei niistä selviä kuin ottamalla asia esille. Vihalla ja tunteettomuudella teet oman elämäsi vaikeaksi. Ainakin omalla kohdallani annoin sukulaisilleni tilaisuuden päättää jatkavatko entiseen malliin kanssani vai haluavatko opetella ymmärtämään paremmin, missä mennään. Äitini tajusi viimein, että mua todellakin sattui hänen käytöksensä ja puheensa ja hänen piti opetella sanomaan, miten myöskin rakastaa mua. Se oli hemmetin iso asia vielä aikuisenakin.

 

[määäwaaan]

Mummi on ihminen joka kantaa kaunaa ja vihaa sisällään ja muistelee vanhoja (n 20v sitten tapahtuneita) pahoja asioita lähes joka puhelussa.. En ole tainnut kuulla ikinä siltä että muistelis jotain hyvää.. Ilmeisesti sille on sitten tapahtunut niin paljon? En tiiiä.. Se tuntuu purkavan muhun kaiken sen pahan olon mitä se ruokkii sisällään.. Tuntuu että oon muksuna aiheuttanut jotain niin suuurta pahaa sille että se vieläkin muistuttaa siitä.. En tosiaankaan tiiä..
Ajattelin mennä käymään mummilla ja laukoa asiat päin naamaa (puhelun se yrittää heti lopettaa) ja puhua vihdoin asiat halki.. Ajattelin myös ilmoittaa että jos sama meno jatkuu niin en enään pidä yhteyttä niin tiiviisti ja aijon suojella omaa lasta vastaavalta käytöseltä (vaikka lapsi ei sitä muistaisikaan)...
Pakko sanoa sille että lakkaa vatvomasta menneitä ku ei ne vaikuta nykyisyyteen eikä mennyttä voi muuttaa..

 

[..]

Mun mummo vihas mua jostain ihmeen syystä, mutta veljiäni rakasti. Onneksi on kuollut, koska omaa lastani en olisi edes näytille vienyt. Mitä se puhuminen auttaa? Ei mitään? Kyllähän se ittekkin tietää ettei susta pidä eikä koe edes asiasta mitään tunnontuskia. Mitä tollaseen ees pitää yhteyttä.

 

[Birgitte]

Vanhat ihmiset ovat joskus hyvinkin oikukkaita. Yritä puhua, mutta jos ei puhuminen auta, tee harkittu päätös pitää mummo erossa lapsestasi - ja oman itsesi ja oman hyvinvointisi tähden myös sinusta. Älä pidä yhteyttä mummoosi, ehkä mummosi sillä ymmärtää mitä on tehnyt ja ottaakin vuorostaan yhteyttä sinuun, kuka tietää. Avointa ja suoraa puhetta kannatan ehdottomasti, mutta myös käytännön toimia.