Sukupuoli "hukassa"

[haluun]

Ihan oikeesti alkaa tuntumaan, että tähän kolmen samaa sukupuolta olevan lapsen talouteen haluun tosi kovasti sitä toista sukupuolta! Joo ja kaikki ei saa sitä yhtäkään ja pitäis olla tyytyväinen siihen mitä saa ja plää plää plää. Mutta kun realiteetti vaan nyt on että sitä toista sukupuolta kaipaan ja kovasti. Ympäristö tuntuu saavaan kovastikkin tätä meillä kaivattua sukupuolta ja nyt on vauva uutiset alkaneet ahdistaa. Totta kai olen iloinen näistä jo olevista lapsista, mutta kaipaus on nyt saanut ylivallan...

Onkohan mitään "oikeita" keinoja yrittää saada lapselle jompikumpi sukupuoli?

Ja ketjuihin kettuilijat menkää pliis nyt muualle...

 

[takkuinen ameeba]

Adoptio taitaa olla ainut oikea keino vaikuttaa sukupuoleen... ymmärrän tunteesi, mutta niistäkin pääsee yli jos haluaa tehdä sen. Mulla 4 tytärtä, 0-6v ja tyttömäisyys on nyt vaan ihanaa vaikka poikaakin olen ehtinyt kaivata.

 

[haluun]

Kerrotko mitenkä tästä tunteesta pääsee yli? Olen jo kohta 8 vuotta koittanut siitä päästä ylitse mutten ole onnistunut? Pelkään että katkeroidun asian suhteen sitten kun "lapsentekoikä on ohitse"...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kaivele se "puuttuva sukupuoli" esiin itsestäsi?

 

["öö"]

Kaivele se "puuttuva sukupuoli" esiin itsestäsi?

Mitähän sä tällä tarkotat?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="öö";23749068]Mitähän sä tällä tarkotat?[/QUOTE]

Otat sen kannan, että kaikissa on molempia/kaikkia sukupuolia ja jos kaipaa ns. tyttöjen tai poikien juttuja, löytyy se leikkikaverikin itsestä. Ei sukupuoli ole ihan yksiselitteinen juttu. KLuonne ja temperamentti kyllä jyräävät muut seikat.

 

[takkuinen ameeba]

Kerrotko mitenkä tästä tunteesta pääsee yli? Olen jo kohta 8 vuotta koittanut siitä päästä ylitse mutten ole onnistunut? Pelkään että katkeroidun asian suhteen sitten kun "lapsentekoikä on ohitse"...

Jos tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin ihan perhepsykologilla voisi olla keinoja auttaa. Mut oma asennemuutos auttaa. Miettii, miksi se olisi niin tärkeää saada se toinen sukupuoli. Mitä se todellisuudessa muuttaisi? Muuttaisiko mitään? Ihan purkaa sen tunteen osiin, ei vaan anna olla iso möykkymäinen tunne.

Itsellä toki asiaa helpotti se, että taustallani on vajaa 8v lapsettomuusaikaa eli osasin laittaa asiat lopulta oikeisiin mittasuhteisiin. Joskus itseään pitää pakottaa muuttamaan omia ajatuksiaan, se ei ole helppoa.

 

[---]

Olisiko sinusta sijaisvanhemmaksi? Siinä saa käsittääkseni toivoa lapesn ikää ja sukupuolta.

 

["hop"]

Mulla on vasta toinen lapsi tulossa (kolme on aina ollut ajatuksissa). Toista sukupuolta olen halunnut aina, ihan aina, sillä olen aina ollut lapsirakas ja tiennyt, että lapsia tulee itselläni olemaan (jos se omasta tahdosta on kiinni). Niin vain kävi, ensimmäinen oli "väärä", mutta erittäin rakas, jota en vaihtaisi edes siihen toiseen sukupuoleen. Mutta jos tämä toinenkin on, niin tiedän, että asia jää kaivelemaan ja kolme lasta on se maksimi. Ainoa joka tästä tietää on mieheni, sillä muuten tämä aihe on kielletty...

 

["alkup."]

[QUOTE="hop";23749151]Mulla on vasta toinen lapsi tulossa (kolme on aina ollut ajatuksissa). Toista sukupuolta olen halunnut aina, ihan aina, sillä olen aina ollut lapsirakas ja tiennyt, että lapsia tulee itselläni olemaan (jos se omasta tahdosta on kiinni). Niin vain kävi, ensimmäinen oli "väärä", mutta erittäin rakas, jota en vaihtaisi edes siihen toiseen sukupuoleen. Mutta jos tämä toinenkin on, niin tiedän, että asia jää kaivelemaan ja kolme lasta on se maksimi. Ainoa joka tästä tietää on mieheni, sillä muuten tämä aihe on kielletty...[/QUOTE]

Nimenomaan...kielletty aihe. On ihan kamalaa jos erehdyt haluamaan jotakin sukupuolta ja jos vielä sanot sen ääneen... Tuo oman pään "selvittäminen" ei siis ole kahdeksaanvuoteen tuonut tulosta kait mä olen sitten vaan niin niksahtanut... Pelkään vaan etten koskaan pääse tästä ylitse ja asia ottaa ylivallan. Varsinkin kun ympärille on lähestulkoon kaikille syntynyt juuri tätä meidän kaipaamaa sukupuolta...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Sitten täytyy vain tehdä lisää lapsia, että toivottua sukupuoltakin tulisi. Ja sitten ainakin yksi vielä, ettei jää muille olo, että ovat vain koevedoksia.

Eli en osaa sanoa, mikä auttaisi.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mä en tiiä, auttaako oikeasti mikään muu kuin joku alkion siirto (eikö niissä saa toivoa sukupuolta joskus?) tms.

Mutta ainakaan noihin kansanuskotekotapoihin ei kannata liikaa luottaa. Voivat joskus toimiakin ei siinä mitään, mutta yhtä lailla olla toimimatta. Meillä on tyttö ja poika, joista molemmat on "tehty" just päinvastoin kuin pitäisi (tyttö poikien tekotavalla ja poika tyttöjen tekotavalla).

Ja kyllä mä ymmärrän, että on tärkeetä saada se sukupuoli, jota on aina kaivannut. Mulla oli sama tunne ennen tyttöä. Olin aina halunnut tytön ja onneksi sen sainkin. Toisesta lapsesta oli jo alunperin sitten enemmän hällä väliä olo, sillä olin jo saanut sen, mitä toivoinkin, joten toista kohtaan osasin olla paljon "vastaanottavaisempi" olkoon kumpi hyvänsä.

 

["mhm"]

Meillä oli toisin päin. Kun kahden tytön jälkeen meidän perheeseen syntyi poika, niin kaikki ulkopuoliset oli kamalan onnessaan, "kun me saatiin vihdoinkin se poika". Minä ja mies vaan oltain enemmän kuin mielellään otettu se kolmas tyttö... No nyt kun tuohon poikaan on totutellut, niin uskomattoman rakashan se on, mutta laitoksella olin lähes "pettynyt".

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="mhm";23749675]Meillä oli toisin päin. Kun kahden tytön jälkeen meidän perheeseen syntyi poika, niin kaikki ulkopuoliset oli kamalan onnessaan, "kun me saatiin vihdoinkin se poika". Minä ja mies vaan oltain enemmän kuin mielellään otettu se kolmas tyttö... No nyt kun tuohon poikaan on totutellut, niin uskomattoman rakashan se on, mutta laitoksella olin lähes "pettynyt".[/QUOTE]

Siksi meillä on neljä lasta... Ettei poikaan lopetettu. Olisivat juoruilleet, että joutuivat tekemään ensin kaksi harjoituskappaletta, ennen kuin onnistui.

No ei sentään.