H
"huuhaa"
Vieras
Olemme mieheni kanssa kokeneet suuren menetyksen, ja suremme tietenkin molemmat kovasti. Lisämurheeksi on nyt muodostumassa se, että ilmeisesti tapamme surra ovat tyystin erilaiset, ja kumpikin kokee toisen näkemykset loukkaavina. Itse olen aina suuren kriisin kohdatessa ensi luhistumisen jälkeen alkanut maanisesti suunnitella tulevaisuutta, ottanut jonkun projektin johon keskityn ja annan sille kaikkeni. Minusta tuntuu tällöin, että a)jonkinlainen tulevaisuus on ylipäätään olemassa, elämä jatkuu ja b) karmiva tuska painuu välillä taka-alalle suodattuen toisinaan "annospaloina" tajuntaan. En osaa muuta tapaa selviytyä.
Mieheni taas on kai aivan erilainen. Hänestä on loukkaavaa, että voin "unohtaa" tuosta vain ja jatkaa eteenpäin. Oikeastihan näin ei ole, se on vain rakentamani illuusio jota tarvitsen pysyäkseni kasassa. Ymmärrän miestäni, mutta tuntuu niin vaikealta selittää hänelle miksi toimin kuten toimin. Eikä hän varmaan voisi ymmärtää vaikka miten selittäisin.
Onko kellään muulla kokemusta, miten tästä voisi selvitä ilman että parisuhdekin vielä kärsii kaiken lisäksi? Itse ajattelen, että minun täytyisi olla hiljaa ja lopettaa touhuiluni, ja odottaa. Mutta jos pysähdyn nyt, romahdan.
Ei kai tässä kukaan oikein neuvoa voi, mutta kirjoittaminen ihmeesti selkiytti ajatuksia. Saa silti mielellään vastata, jos jotain ajatuksia herää.
Mieheni taas on kai aivan erilainen. Hänestä on loukkaavaa, että voin "unohtaa" tuosta vain ja jatkaa eteenpäin. Oikeastihan näin ei ole, se on vain rakentamani illuusio jota tarvitsen pysyäkseni kasassa. Ymmärrän miestäni, mutta tuntuu niin vaikealta selittää hänelle miksi toimin kuten toimin. Eikä hän varmaan voisi ymmärtää vaikka miten selittäisin.
Onko kellään muulla kokemusta, miten tästä voisi selvitä ilman että parisuhdekin vielä kärsii kaiken lisäksi? Itse ajattelen, että minun täytyisi olla hiljaa ja lopettaa touhuiluni, ja odottaa. Mutta jos pysähdyn nyt, romahdan.
Ei kai tässä kukaan oikein neuvoa voi, mutta kirjoittaminen ihmeesti selkiytti ajatuksia. Saa silti mielellään vastata, jos jotain ajatuksia herää.