Surettaa kun taaperon kokoa päivitellään

["Vilukissa"]

Minäkin yhdyn näihin muutamiin, jotka jo sanoivat sen helpon mutta käytännössähiukan hankalaksi osittautuneen neuvon - anna mennä arvostelujen toisesta korvasta sisään ja sujuvasti toisesta ulos. Juu, tiedän, ei ole helppoa, mutta kun noita/näitä arvostelijoita sikiää joka kolosta - milloin arvostelevat jatkossa liian aikaista/myöhäistä vaipattomuutta, liian aikaista/myöhäistä taitotasoa yms. ja kohta puuttuvat, kun eivät muuta enää keksi, otsahiuksen pituuteen tai yleensä sen olemassaoloon !

Päinvastoin - ole ylpeä omasta ihanasta taaperostanne, joka uskaltaa ravistaa normikeskivertokäyriä omalla hurmaavalla yksilöllisyydellään !

 

[-]

[QUOTE="a p";24634639]Nii, meillä siis tullut viimeisen 8kk aikana vajaat 2kg lisää. Puolivuotiaana oli sen reilut 10kg.[/QUOTE]

Ai mutta sehän on sitten tasoittunut jo huimasti! Älä tee tästä mielessäsi mitään numeroa, ihmiset puhuvat usein ajattelemattomasti. Aika tasaa tilanteen.

Mutta jo on ollut tosi jytky puolivuotias, en malta minäkään olla toteamatta

 

[Vanhemman hommaa]

On ihailla ja tukea lapsensa itsetunnon kehitystä.
Sanoipa muut mitä sanoi ...
Oma tyttölapseni on nyt 4 vuotta - kaunis , pitkä ja normaali lapsi.
Erittäin terve ja reipas.
Paksut hiukset, piktär ripset - isot silmät ...
Pituus varmaankin n 115 cm , painoa 18 kg - normaalinnäköinen , ei makkaroita, selluliittia tai pyöreyttä...

Ehkä en ole omalta ihastukseltani vaan onnistunut kuulemaan sirouden ylistystä ?
Ystäväpiirissä ja hoidossakin on erilaisia lapsia - joku on hoikka rimpula, toinen lyhyt, kolmas jotain muuta.

Tässä muuten osin taitaa päteä sekin - että lapseni on sekä fyysisesti että luonteeltaankin ja temperamentiltaankin samankaltainen kun itse olen.
Eli taidan kuulua niihin ihmisiin/vanhempiin joiden on ainakin yhtä helppo juuri siksi nähdä lapsensa kauniina ?

Se on totta - että ikäistään kookkaamalta (paljon hiuksia lisää vaikutelmaa pienenä) odotetaan monesti myös iältään vanhemman kykyjä...
Se ei ole meillä vielä haitannut , kun tuo on aika näppärää sorttia taidoiltaankin tuo tyttö, osaa jo lukeakin pikkuisen

 

[ylipainoisen perheen lapsi]

[QUOTE="a p";24634639]Nii, meillä siis tullut viimeisen 8kk aikana vajaat 2kg lisää. Puolivuotiaana oli sen reilut 10kg. Ei mielestäni ole kovin paljoa. Ja herkkuja ei todellakaan syö, vaan edelleen on enimmäkseen rintamaidolla ja lisänä terveellistä kotiruokaa, välipalalla esim. rasvaton viili. Emme ole mieheni kanssa ylipainoisia. Sekä minä, että mieheni ollaan neuvolakorttiemme mukaan kasvettu vauhdilla kaksivuotiaaksi ja sitten on kasvu tasaantunut. Kolmevuotiaana painoin 14kg ja olin 96cm, yksivuotiaana 80cm ja 12kg minäkin. Ja nyt olen 160cm ja 55kg. Että tuskin tuosta ylipainoista jättiläistä kasvaa.[/QUOTE]


Se että kiinnität huomiota ruokavalioon on tärkeää. Jos syötte tavallista terveellistä ruokaa, eikä ylettömästi herkkuja ja lapsi liikkuu normaalin verran riittää kyllä.

Tämä äiti josta aikaisemmin kirjoitin syöttää lastaan joka käänteessä. Jos lapsi ihan vähän inahtaa niin laittamassa tuttipullosta korviketta suuhun "jos sillä vaikka on nälkä" ja sama meininki isomman lapsensa kanssa. Aivan jatkuvaa syöttämistä, herkkuja, karkkeja, sipsiä & pullaa. Ja sitten loukkaantuu jos joku on sanomassa että ehkä ei tarttis ihan niin paljoa antaa herkkuja...

Mua ihmetyttää se että kun äiti on itse reilusti ylipainoinen ja varmasti painostaan saanut kuulla niin miksi tekee saman lapselleen?

 

[HyäkkäysVaunu]

Meijän tytöt on olleet pyöreä/lyhyt ja hoikka/pitkä, molemmat sai kyllä yhtä paljon päivittelyä - voi kuinka pulska ja voi miten rimppa : /
molemmilla paino/pituussuhde tasaantunu vuoden paikkeilla.

Vanhemman tytön kaveri oli 6kk ikäisenä 14kg, ja siis pulskan näköinenkin, nyt kun hänkin on +3v niin eipä oo sen erikokosempi ku muutkaan.

Vauvassa pitääkin olla pyöreyttä

 

["pienenäiti"]

Minä luulen, että jotkut ihmiset vain ajattelemattomuuttaan päivittelevät vähän kaikkea. Meidän taapero on pieni ja siro, 1-vuotisneuvolassa oli 74 cm ja 8,1 kg (syntyessään 50 cm ja 3,1 kg), syö oikein hyvin, leikkii, on virkeä ja energinen ja aina hyväntuulinen. Ja niin vaan myös minä saan kuulla päivittelyjä siitä kuinka pieni hän on (en ota niitä ihaileviksi kovinkaan usein, vaan päivitteleviksi)! Me vanhemmat olemme myös pieniä ja siroja, joten ihan samaa kokoluokkaa tuo lapsi on.

Annettaisiin kaikkien kukkien kukkia! Kaikki lapset ovat suloisia ja eikö pääasia pitäisi olla, että lapsi voi hyvin?

 

[fouyf]

Mä tiedän tällaisen äidin, joka ei itsekään ole normaalipainoinen. Ja syöttää lastaan aivan kokoajan, lapsi ei ole normaalipainoinen.

Ei lapsen ylipainon pitäisi olla tabu, edes siellä neuvolassa. Lihavuus periytyy, eikä pelkästään geenien kautta vaan myös sitä kautta mitä siellä ruokalautasella/ ostoskorissa on.

Joo, nyt puhutaan vauvoista/juuri ja juuri taaperoista. Eri asia sitten vanhemmat lapset, heidän kohdallaan voidaan jo puhua lihavuudesta! Jos joku kasvaa hyvin rintamaidolla vauvana, et kai sä lasta laita laihdutuskuurille? Jestas!

Siinä mielessä oot tietenkin oikeassa, että ruokailutottumuksiin perheissä tulisi puuttua enemmän, jos näyttää että niissä on jotain pielessä ja koko perhe on pullakanpuoleinen.

 

[iiris-77]

Minusta taas tuntuu, että vauvaikäisellä pientä "vauvanpyöreyttä" ihaillaan ja meidän laihaa vauvaa (paino meni -15 käyrällä) ihmeteltiin ja joskus jopa kauhisteltiin.
Lapsi kuitenkin kasvoi koko ajan tasaisesti omalla käyrällään ja oli varsin hyväntuulinen ja hyvin kehittyvä noin muuten.

Nythän noita käyriä ymmärtääkseni neuvoloissa tullaan tarkastamaan. Suomalaiset lapset on ymmärtääkseni koko ajan isompia ja isompia joten joku +2 käyräläinen on varmaan jatkossa sitten nollakas.

Ja meidän -2 olis sitten tyyliin keskonen.

Meillä ei ole kauhisteltu lapsen kokoa, kyllä sitä on jotenkin ihailtu että on niin pieni ja siro. Kehittynyt liikunnallisesti tosi nopeasti kun ei ole missään vaiheessa makkarat olleet tiellä. Mutta nyt 2-vuotiaana (ja 11 kiloisena) häviää kinoissa kaikille isommille ja se minua harmittaa. Kun 4-5 kiloa painavampi kaveri tulee ja vie lelun, niin ei ole meidän pojulla paljoa mahiksia.

Lapset on erilaisia. Tuttavalla on myös isokokoinen poika ja on kokenut ongelmaksi sen, että kokonsa puolesta ulkopuoliset luulevat häntä paljon vanhemmaksi (ja sitten kun avaa suunsa niin ihmetellään, ettei ole kehittynyt).

Mutta yksilöitä meistä kaikista kasvaa! Mun rintamaito oli vissiin liian laihaa, kun ei käyrät nousseet. Aion silti imettää toisenkin, tulkoon sitten pieni ja siro siitäkin

 

[tn]

Kyllä mun mielestä se on asenteestakin kiinni miten nuo päivittelyt ym. ottaa. Meillä herra on 8 kk, 73 cm ja 11 kg. Kävelee jo tukea vasten ja muutenkin on motorisesti suhteellisen taitava, niin kyllä kaikki luulevat vanhemmaksi ja usein kuulee päivittelyjä pojan koosta. Itse en ole kuitenkaan sannut ottaa noita päivittelyjä pahalla. Kun se käytännössä on äidinmaidolla noihin mittoihin päässyt (näin kaiketi myös ap:n tapauksessa), niin olen ylpeä siitä, että olen noin mainiosti omalla maidollani pystynyt vauvani ruokkimaan

 

[Phoebsi]

Sanot vain, että taaperonne on täydellinen sellaisena kuin on ja hymyilet päälle. Sillä tottahan se on.

Ymmärrän kyllä että harmittaa, ja varsinkin jos toiset lapset saa kehuja ja omasi ei. Kun lapsia on paikalla monta, kehujen pitäisi mennä kaikilla tasan.

 

["vieras"]

Ymmärrän fiiliksen. Mun vauva syntyi 4,9 kiloisena ja 53 cm.
Puolivuotiaana oli jo nasahtanut 10 kg rikki.

1 v 2kk ikäisenä pituutta 82 cm ja painoa hurjat 13,8 kiloa. Itse olen aina ollut normaalipainoinen.

Nyt 1 v 7 kk ikäisenä pituutta on 88 cm omien mittausten mukaan.

Mut yks neuvo mitä voin antaa on se, että lapses nyt on sen kokoinen mikä on ja ei se päivittely auta. Muiden ihmisten sanomisia on vaikea kontrolloida, mutta voitte sopia perheen kesken, että lapsen painosta ei enää kommentoida negatiiviseen sävyyn eikä edes päivitellä hyvään sävyyn. Pian lapsi jo ymmärtää asioita ja eipä ole kiva, jos asiat, jotka hän muistaa varhaislapsuudesta ovat se, että omat vanhemmat ja muut aina vain päivittelivät kokoa.

 

[hhhhhhh]

Meidän poika oli syntyessään kaikkien ihmeeksi 57cm ja 4760g, heti kerralla molempien sukujen ennätyskoko. Minä ja mies molemmat hoikkia ja normaalipituisia.
Vauva kasvoi hurjaa vauhtia, 4kk iässä meni 10kg rikki ja 71cm pitkä. Nyt 1,5 vuotiaana 15kg 200g ja 92cm.
Neuvolassa ihasteltiin, suvussa kauhisteltiin. Mikään lihava ei ole ollut koskaan vain sellainen pitkä pötkylä, sopusuhtainen.
Aina luultu ikäistään vanhemmaksi, aivan pienenä piti koko ajan olla tutuille huomauttelemassa kun meinasivat istuttaa liian aikasin ym. Puistossa, perhekerhoissa ja muualla oletetaan että on isompi ja luullaan että osaisi sitten niitä isompien juttuja.

Erään kerran kun vauva oli 9kk, olin ostoskeskuksessa ja antoin vauvalle tuttipullon, eräs nainen tuli viereen paasaamaan että tuon ikäiselle vielä tuttipullon annat, miksi ihmeessä ym... Meni jauhot naisella suuhun kun sanoin että kyllä, onhan lapsi jo 9kk vanha..

En ole silti ottanut mitenkään loukkauksena vaikka paljon edelleenkin saa kuulla lapsen koosta, kerää kyllä muutenkin huomiota kun on niin suloinen paksuine enkelikiharoineen ja isoilla sinisillä silmillään

 

["vieras"]

Nythän noita käyriä ymmärtääkseni neuvoloissa tullaan tarkastamaan. Suomalaiset lapset on ymmärtääkseni koko ajan isompia ja isompia joten joku +2 käyräläinen on varmaan jatkossa sitten nollakas.

Ja meidän -2 olis sitten tyyliin keskonen.

Meillä ei ole kauhisteltu lapsen kokoa, kyllä sitä on jotenkin ihailtu että on niin pieni ja siro. Kehittynyt liikunnallisesti tosi nopeasti kun ei ole missään vaiheessa makkarat olleet tiellä. Mutta nyt 2-vuotiaana (ja 11 kiloisena) häviää kinoissa kaikille isommille ja se minua harmittaa. Kun 4-5 kiloa painavampi kaveri tulee ja vie lelun, niin ei ole meidän pojulla paljoa mahiksia.

Lapset on erilaisia. Tuttavalla on myös isokokoinen poika ja on kokenut ongelmaksi sen, että kokonsa puolesta ulkopuoliset luulevat häntä paljon vanhemmaksi (ja sitten kun avaa suunsa niin ihmetellään, ettei ole kehittynyt).

Mutta yksilöitä meistä kaikista kasvaa! Mun rintamaito oli vissiin liian laihaa, kun ei käyrät nousseet. Aion silti imettää toisenkin, tulkoon sitten pieni ja siro siitäkin

Mäkin luulin, ainakin melkein, että maito oli esikoistytöllä rimppaisuuden syy mutta nyt kuopuspoika kasvaa samalla maidolla ihan toista tahtia. Kummallista, kun vaatteet jää niin nopesti pieneksi ja jalkamakkaroiden ansioista maitokakat ei valu reisille

 

[iiris-77]

Toi on kans totta. Meillä ei kiinteiden alottamisenkaan jälkeen käyrät oo juur mihinkään nousseet. Pojulle vaan ei maistu ruoka.

Mutta kauheeta syyllistämistä kyllä oli esikoisen imetyksen osalta neuvolassa ja tietty herkkänä äitinä otin kaiken sen turhan tosissani. Olispa sillon tiennyt, että laps vaan syö huonosti

Silti toivon, että toinenkin tulokas olisi mieluummin tirppana kuin jättiläinen. Näyttää vaan pahasti nyt nuo kohdun kasvukäyrätkin jo menevän ihan eri asteikolla kuin esikoisen kohdalla