Surettaa

["Vieras"]

Mun pitkäaikasin ystävä on "hylänny" mut (ja muut meidän kaveripiiristä). Ei pidä oikein keheenkään yhteyttä ikinä, ei vastaa viesteihin tai puheluihin. Tää kaikki alko, ku se löysi uuden ystävän työpaikaltaan ja nykyään viettää sen kanssa kaiken aikansa. Eikait siinä jos toimeen tulevat, mut tuntuu kurjalta, et kaikki muut on sitte unohdettu. Ja tuntuu kurjalta, et eikö meidänkään ystävyys ollu minkään arvoinen, kun noin helposti unohti. Ollaan kuitenkin todella kauan tunnettu ja oltu ns. bestikset, hänestä piti tulla kaaso mulle ja kummi lapselle. Mut eipä oikeen tommosia voi ajatella enää, ku ei tunnu mun elämä enää kiinnostava. En tiedä pitääkö antaa vain olla, pallo ois nyt hänellä yhteyttä ottaa..

 

["Vieras"]

Joskus niin vain käy.

 

[asenneongelmia]

Ikävä tilanne. Vaikka kuinka vannotaan, että ollaan ystäviä aina, niin eipä niin olekkaan. Itselle todella tärkeät ystävät käänsivät pari vuotta sitten selkänsä, levittivät kylällä huhuja huorasta ja mitähän vielä. Surullisinta on, että minä kyllä yritin tehdä kaikkeni, pidin yhteyttä ja kyselin kuulumisia, mutta ei. Vieläkin asia nousee pinnalle elämän muutoksissa, ja näen unta, että ollaan ystäviä taas mutta ei.

 

["apap"]

Ikävä tilanne. Vaikka kuinka vannotaan, että ollaan ystäviä aina, niin eipä niin olekkaan. Itselle todella tärkeät ystävät käänsivät pari vuotta sitten selkänsä, levittivät kylällä huhuja huorasta ja mitähän vielä. Surullisinta on, että minä kyllä yritin tehdä kaikkeni, pidin yhteyttä ja kyselin kuulumisia, mutta ei. Vieläkin asia nousee pinnalle elämän muutoksissa, ja näen unta, että ollaan ystäviä taas mutta ei.

Kurjaa.. Mulla kans aika ajoin nousee pinnalle tuo oma juttu ja toivoo niin, että oltas taas niin läheiset ystävät ku ennen...