?
.,.,
Vieras
Olemme reilu parikymppinen avopari. Itse olen mies. Lapsia ei ole.
Olemme seurustelleet 3vuotta. Tyttöystävä käytännössä asui luonani jo parin kuukauden seurustelun jälkeen. Muutti suoraan kotoaan luokseni. Kolmeen vuoteen on mahtunut hyviä kuin myös huonoja hetkiä. Pari kuukautta sitten sanoin tyttöystävälle että haluan erota. Parisuhteen tilanne oli käynyt sietämättömäksi. Oli riitoja ja tyttöystävä torjui minut makuuhuoneen puolella toistuvasti. Tyttöstävä lähti siitä sitten kotiinsa ja palasi seuraava päivänä sanoen ettei halua erota. Saimme asiat sovittua joten kuten. Kului kuukausi ilman mitään isompia ongelmia kunnes tyttöystävä ilmoitti että muuttaa ainakin joksikin aikaa vanhemmilleen. Kului taas viikko ja hän sanoi että haluaa erota. Ilmoitin että en halua erota ja haluan selvittää ja puhua asiat oikeasti selviksi että saisimme toimivan parisuhteen. Soittelin hänelle päivittäin itkien ja kerroin kuinka paljo häntä rakastan. Hän vain ahdistui puheluista ja sanoi haluavansa olla rauhassa. Viikon jälkeen hän kuitenkin leppyi ja tuli luokseni. Vietimme ihanan illan ja hän lähti takaisin vanhempien luokse. Illalla sain tekstiviestin jossa luki "olet ihana". Jatkoimme yhteydenpitoa puhelimella hyvissä väleissä muutaman päivän kunnes hän tuli luokseni yökylään. Ilta sujui mielestäni hyvin ja suunnittelimme jo yhteistä lomamatkaa. Seuraavana päivänä soitin kysellen jälleen kuulumisia ja kysyin koska tulee uudestaan luokseni. Hän sanoi ettei tiedä koska tulee ja sanoi ettei ole varma tunteistaan. Romahdin puhelun jäleen täysin ja olen jälleen itkenyt kaksi päivää. Juuri kun luulin että asiat lähtivät parempaan suuntaan. Rakastan naista todella paljon ja tahdon että hän tulee takaisin.
Mitä ihmettä teen seuraavaksi? Soittelenko hänelle itkien tai jutellen niitä näitä vai jätänkö rauhaan ja annan hänen itse ottaa yhteyttä? En normaalisti ole mikään takertuja tai roikkuja mutta tämä suru ja epätietoisuus tekee minut hulluksi. Haluaisin tällä hetkellä vain olla hänen lähellään.
T. Surullinen mies
Olemme seurustelleet 3vuotta. Tyttöystävä käytännössä asui luonani jo parin kuukauden seurustelun jälkeen. Muutti suoraan kotoaan luokseni. Kolmeen vuoteen on mahtunut hyviä kuin myös huonoja hetkiä. Pari kuukautta sitten sanoin tyttöystävälle että haluan erota. Parisuhteen tilanne oli käynyt sietämättömäksi. Oli riitoja ja tyttöystävä torjui minut makuuhuoneen puolella toistuvasti. Tyttöstävä lähti siitä sitten kotiinsa ja palasi seuraava päivänä sanoen ettei halua erota. Saimme asiat sovittua joten kuten. Kului kuukausi ilman mitään isompia ongelmia kunnes tyttöystävä ilmoitti että muuttaa ainakin joksikin aikaa vanhemmilleen. Kului taas viikko ja hän sanoi että haluaa erota. Ilmoitin että en halua erota ja haluan selvittää ja puhua asiat oikeasti selviksi että saisimme toimivan parisuhteen. Soittelin hänelle päivittäin itkien ja kerroin kuinka paljo häntä rakastan. Hän vain ahdistui puheluista ja sanoi haluavansa olla rauhassa. Viikon jälkeen hän kuitenkin leppyi ja tuli luokseni. Vietimme ihanan illan ja hän lähti takaisin vanhempien luokse. Illalla sain tekstiviestin jossa luki "olet ihana". Jatkoimme yhteydenpitoa puhelimella hyvissä väleissä muutaman päivän kunnes hän tuli luokseni yökylään. Ilta sujui mielestäni hyvin ja suunnittelimme jo yhteistä lomamatkaa. Seuraavana päivänä soitin kysellen jälleen kuulumisia ja kysyin koska tulee uudestaan luokseni. Hän sanoi ettei tiedä koska tulee ja sanoi ettei ole varma tunteistaan. Romahdin puhelun jäleen täysin ja olen jälleen itkenyt kaksi päivää. Juuri kun luulin että asiat lähtivät parempaan suuntaan. Rakastan naista todella paljon ja tahdon että hän tulee takaisin.
Mitä ihmettä teen seuraavaksi? Soittelenko hänelle itkien tai jutellen niitä näitä vai jätänkö rauhaan ja annan hänen itse ottaa yhteyttä? En normaalisti ole mikään takertuja tai roikkuja mutta tämä suru ja epätietoisuus tekee minut hulluksi. Haluaisin tällä hetkellä vain olla hänen lähellään.
T. Surullinen mies