Surullinen parisuhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja .,.,
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

.,.,

Vieras
Olemme reilu parikymppinen avopari. Itse olen mies. Lapsia ei ole.
Olemme seurustelleet 3vuotta. Tyttöystävä käytännössä asui luonani jo parin kuukauden seurustelun jälkeen. Muutti suoraan kotoaan luokseni. Kolmeen vuoteen on mahtunut hyviä kuin myös huonoja hetkiä. Pari kuukautta sitten sanoin tyttöystävälle että haluan erota. Parisuhteen tilanne oli käynyt sietämättömäksi. Oli riitoja ja tyttöystävä torjui minut makuuhuoneen puolella toistuvasti. Tyttöstävä lähti siitä sitten kotiinsa ja palasi seuraava päivänä sanoen ettei halua erota. Saimme asiat sovittua joten kuten. Kului kuukausi ilman mitään isompia ongelmia kunnes tyttöystävä ilmoitti että muuttaa ainakin joksikin aikaa vanhemmilleen. Kului taas viikko ja hän sanoi että haluaa erota. Ilmoitin että en halua erota ja haluan selvittää ja puhua asiat oikeasti selviksi että saisimme toimivan parisuhteen. Soittelin hänelle päivittäin itkien ja kerroin kuinka paljo häntä rakastan. Hän vain ahdistui puheluista ja sanoi haluavansa olla rauhassa. Viikon jälkeen hän kuitenkin leppyi ja tuli luokseni. Vietimme ihanan illan ja hän lähti takaisin vanhempien luokse. Illalla sain tekstiviestin jossa luki "olet ihana". Jatkoimme yhteydenpitoa puhelimella hyvissä väleissä muutaman päivän kunnes hän tuli luokseni yökylään. Ilta sujui mielestäni hyvin ja suunnittelimme jo yhteistä lomamatkaa. Seuraavana päivänä soitin kysellen jälleen kuulumisia ja kysyin koska tulee uudestaan luokseni. Hän sanoi ettei tiedä koska tulee ja sanoi ettei ole varma tunteistaan. Romahdin puhelun jäleen täysin ja olen jälleen itkenyt kaksi päivää. Juuri kun luulin että asiat lähtivät parempaan suuntaan. Rakastan naista todella paljon ja tahdon että hän tulee takaisin.
Mitä ihmettä teen seuraavaksi? Soittelenko hänelle itkien tai jutellen niitä näitä vai jätänkö rauhaan ja annan hänen itse ottaa yhteyttä? En normaalisti ole mikään takertuja tai roikkuja mutta tämä suru ja epätietoisuus tekee minut hulluksi. Haluaisin tällä hetkellä vain olla hänen lähellään.

T. Surullinen mies
 
ellillä oli ihan hyvä vinkki. Eikö tuon kahden viikon aikana sitten pidetttäisi lainkaan yhteyttä?
Onko kenelläkään muita ehdotuksia miten minun kannattaisi nyt toimia ilman että karkotan naisen pois mutta samalla tehden selväksi että rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan?

Viimeksi saimme puhuttua asioista jo jonkin verran ja ymmärsin että olemme jälleen yhdessä mutta hän silti hän asuisi vanhemmillaan. Seuraavan päivän puhelu olikin sitten musertava kun hän sanoi ettei ole varma tunteistaan eikä tiedä koska haluaa nähdä.

Aiemmin en ole juuri itse osannut näyttää tunteitani tai osannut sanoa tai näyttää hänelle että rakastan häntä. Pelkään että karkotan hänet jos nyt yhtäkkiä alankin hänelle itkien kertomaan että rakastan ja välitän hänestä.

Nyt on kaikki neuvot tervetulleita miten pelastan tämän liiton.
 
Ei tule kestämään teidän juttu. Jätä se nainen ja siirry elämässäsi seuraavaan vaiheeseen. Olet vielä nuori.

Miksi ei tule kestämään? En halua jättää naista jota rakastan ja jonka kanssa haluan olla.
Se miksi sanoin hänelle pari kuukautta sitten niin oli jonkinlainen hätähuuto että jotain on tehtävä. Olin niin surullinen kun minut torjuttiin monta viikkoa peräkkäin.

Kun näimme viime viikonloppuna olin tehnyt ison ison listan asioita mitkä parisuhteessa on mennyt pieleen ja jotka tulee korjata. Hän luki listan ja totesi sen olevan hyvä mutta ei siitä juurikaan sen jälkeen puhuttu. Sen jälkeen asiat lähtivät menemään paremmin mutta nyt hän ei olekaan varma tunteistaan :(.
 
Hmm, sanoit alunperin itse ekana että haluat erota, nyt sitten rakastat häntä yli kaiken etkä halua.. Olisiko tuossa sellaista paniikkia menetyksestä, ja pelkoa tulevasta, vaikka tiedät ettei juttu tule toimimaan. Soudataan ja huovataan epävarmoina ja pelokkaina.
Sori, mutta siltä kuulostaa.
 
Onpa draamaa, mutta varmasti kauniimpaa ja tunteikkaampaa kuin tänne kirjoittavien naisten enemmistön suhteet :) Itse havainnut palstalla... Ja kanssasi hieman vastaavaa kokenut.

Musta teidän kannattaa tehdä selkeät säännöt rauhallisesti. Anna hänelle hetki aikaa selvitellä tunteitaan, varmaan joku 5 pv riittäisi. Älä aja nurkkaan, se eskaloi tilannetta. Ja sen jälkeen selvittelette asiaa. Mutta nuo liian poukkoilevat naiset ovat tosi haastavia miehelle, joka pitää varmuudesta mutta silti intensiivisistä tunteista.
 
Mutta valitettavasti vaihtoehtoja on myös, kun naisella alkaa "epävarmoja tunteita" ilmenemään,

-toinen mies
-naisen omat mt-ongelmat
-persoonan liika arkuus/pelokkuus tapaisellesi rohkeasti ilmaisevalle ja juttuun uskovalle miehelle.

Jälleen kokemuksesta...
 
Ei taida olla pahempaa turn offia kuin ruikutus ja märinä. Jospa antaisit naisen olla rauhassa ja keräisit pallisi paikoilleen, kukaan normaali nainen ei halua tuollaista miestä.
 
Hmm, sanoit alunperin itse ekana että haluat erota, nyt sitten rakastat häntä yli kaiken etkä halua.. Olisiko tuossa sellaista paniikkia menetyksestä, ja pelkoa tulevasta, vaikka tiedät ettei juttu tule toimimaan. Soudataan ja huovataan epävarmoina ja pelokkaina.
Sori, mutta siltä kuulostaa.

Totta kai pelko toisen menettämisestä ja yksin jäämisestä on suuri. Kyllähän tämä vähän soutamista ja huopaamista on ollut. Olemme kuitenkin joskus todenneet että vaikka olemmekin vähän erilaisia ei ole mitään sellaista suurta estettä etteikö juttu voisi toimia.
Olen joissain asioissa äkkipikainen ja kärsimätön. Siksi tulin tänne kysymään neuvoa että miten tulisi toimia että en pilaa mahdollisuuttani lopullisesti. Odotanko häneltä nyt vain yhteydenottoa vai lähetänkö vaikka illalla asiallisen tekstiviestin jossa kysyn koska sopii nähdä?
Näimme viimeksi maanantaina jolloin kaiken piti olla paremmin mutta tiistaina kun soitin hän ei ollutkaan varma tunteistaan.
 
[QUOTE="mies";29591131]Onpa draamaa, mutta varmasti kauniimpaa ja tunteikkaampaa kuin tänne kirjoittavien naisten enemmistön suhteet :) Itse havainnut palstalla... Ja kanssasi hieman vastaavaa kokenut.

Musta teidän kannattaa tehdä selkeät säännöt rauhallisesti. Anna hänelle hetki aikaa selvitellä tunteitaan, varmaan joku 5 pv riittäisi. Älä aja nurkkaan, se eskaloi tilannetta. Ja sen jälkeen selvittelette asiaa. Mutta nuo liian poukkoilevat naiset ovat tosi haastavia miehelle, joka pitää varmuudesta mutta silti intensiivisistä tunteista.[/QUOTE]

Hah hah, mikäli yhtään luit ja ymmärsit viestin niin se oli tuo mies joka halusi erota,ei nainen ja sitten muuttikin mielensä.
Mulle kun mies kerran sanoo että haluaa minusta eroon ni en takasin huoli vaikka miten itkis ja ruikuttais. Tollanen ruikuttava mies on säälittävä.
 
Jos vedätte riitoihin mukaan erouhkailun niin mitä järkeä on jatkaa? Vaikka jatkaisitte yhdessä, eläisitte pian molemmat taas ja oletettavasti aina siinä "pelko persiissä" että toinen päättääkin hyvistä hetkistäkin huolimatta yks kaks erota. Oli syytä tai ei. Olette kovin nuoria ehditte vielä oppia tästäkin mutta kyllä se yhdessä oleminen pitää lähteä molempien vilpittömästä tahdosta ja aidoista tunteista toisia kohtaan. Äkkisteltään kuulostaa että tuossa ollaan kun ei muutakaan osata. Pitäs olla rohkeutta nyt joko heittäytyä täysillä mukaan tai kokonana irti. Maailma on niin avoin vielä molemmille että jos teidät on kohtalo heittääkseen yksiin niin on tuossa varaa vielä kokeilla olla erikseenkin. Tarrautuminen puolin ja toisin ei koskaan oo hyvä vaihtoehto. Parempi hyvä ystävyys ku huono parisuhde.
 
Toisen jättäminen on vaikeaa. Toinen alkaa itkeä ja näkee että sattuu, niin sitä pelästyy ja haluaa perua koko jutun. Kannattaa kuitenkin pysyä päätöksessä kun sen on kerran tehnyt, eikä muuttaa mieltä kun näkee kyyneleet.
 
[QUOTE="vierasvieras";29591199]Ei taida olla pahempaa turn offia kuin ruikutus ja märinä. Jospa antaisit naisen olla rauhassa ja keräisit pallisi paikoilleen, kukaan normaali nainen ei halua tuollaista miestä.[/QUOTE]

Itse asiassa tuo käsitys on riippuvainen siitä odotuksesta, että miehen pitäisi elää naisesta riippumatonta elämää. Ei se mikään universaali odote ole naisilla. Pohjanmaalla kokemukseni mukaan yleisin.

Mutta siltä osin samaa mieltä, että miehen on hyvä olla jyrkkä pikemmin kuin liiallisen aneleva. Itse olen jopa hallitseva, vaikken diktatuurinen. Ihanteeni onkin nainen, joka on vahva, muttei liiallisesti. Iso osa suomalaisnaisista vain on mulle liian ristiriidattomia, joko liian hissukoita tai liian räväköitä. Kumpikaan ääripää ei mulle toimi.
 
Siis tyttö tuli luonasi käymään ja sulla on "iso iso lista asioita mitkä parisuhteessa on mennyt pieleen ja jotka tulee korjata"
Huh, ei ihme että säikähti. Ei sitä parisuhdetta tällä tavalla hoideta. Tuo näyttää kyllä aikas toivottamalta.
Ekana jos vielä hän suostuu sinut tapaamaan, unohdat nämä listat ja annat mennä omalla painollaa.
Tai jos et pysty ilman listojasi olemaan luultavasti saat niitä lueskella ihan yksinään.
 
[QUOTE="mies";29591269]
Mutta siltä osin samaa mieltä, että miehen on hyvä olla jyrkkä pikemmin kuin liiallisen aneleva. Itse olen jopa hallitseva, vaikken diktatuurinen. Ihanteeni onkin nainen, joka on vahva, muttei liiallisesti. Iso osa suomalaisnaisista vain on mulle liian ristiriidattomia, joko liian hissukoita tai liian räväköitä. Kumpikaan ääripää ei mulle toimi.[/QUOTE]

No hohhoi. Tässä ei nyt ole kyse susta ja sun naisihanteista, joita puitu palstalla jo aivan riittämiin.

Ap:lle. Anna tyttöystäväsi miettiä rauhassa viikon pari mitä haluaa. Sopikaa, että teki sitten minkä päätöksen hyvänsä, enää ei aleta sitten soutamaan ja huopaamaan sen jälkeen. Eropäätöstäkin on vaikea tehdä, kun on asunut yhdessäkin useamman vuoden. Muutokset aina pelottaa. Voi olla, että sisimmässään tyttöystäväsi haluaisi vielä elää vapaata elämää ja kokea muitakin suhteita ennen "lopullista" pariutumista. Tämä ei tarkoita, etttetkö voisi olla hänelle kuitenkin rakas, kuten varmasti oletkin.
 
Siis tyttö tuli luonasi käymään ja sulla on "iso iso lista asioita mitkä parisuhteessa on mennyt pieleen ja jotka tulee korjata"
Huh, ei ihme että säikähti. Ei sitä parisuhdetta tällä tavalla hoideta. Tuo näyttää kyllä aikas toivottamalta.
Ekana jos vielä hän suostuu sinut tapaamaan, unohdat nämä listat ja annat mennä omalla painollaa.
Tai jos et pysty ilman listojasi olemaan luultavasti saat niitä lueskella ihan yksinään.

Toisaalta yritys on kunnioitettava. Jos yrittäminen on toivottomuutta, silloin miehen aika parisuhteelle on ripustautumista :) Ei se ihan niinkään mene - paitsi ehkä palstalla :D

Asioiden on mentävä painollaan, mutta kyllä suhteessa täytyy olla myös nautinnollisia velvoitteita ja järjestystä toimiakseen, siis juttuja, jotka eivät pitäisi olla ikäviä vaan tulla selkäytimestä. Eivät nämä kaksi sulje toisiaan pois. Esimerkiksi jos toista ei huvita olla yhteydessä, ei tähän voi tyytyä vain siksi, että ei nyt huvita ja sillä sipuli. Vaan kyllä vuoropuhelu on kyettävä avaamaan: ei ole oikein käyttää valtaa toiseen ja ottaa itsekkäästi omaa tilaa hiljaisuudella. Velvoite on ja pysyy koko ajan toisen suuntaan, niin kauan kuin suhde on olemassa. Loppujen lopuksi aika yksinkertaisia asioita.
 
Läheiset ja laadukkaan tasapainoiset suhteet ovat nautinnollista jakamista sekä kurinalaista huolettomuutta. Ei vain toista: ei liikaa kuria ja järjestystä, muttei myöskään liikaa omaa sooloilua ja tuulella käymistä.
 
En suosittele kenenkään jatkamaan parisuhdetta missä sahataan edestakaisin.

Kannattanee molempien teidän kasvaa hieman henkilöinä ihan yksinään ja lopettaa tuommoinen vastuuton käytös.

Joko ollaan suhteessa ja panostetaan siihen, tai sitten ei olla, kaikki mitkä on siltä väliltä vie vaan paljon enemmän elämästä kuin mitä antaa.

Tuollainen kikkailu on myös aivan omiaan lisäämään läheisriippuvuuden ylikorostumista positiivisten tunteiden kustannuksella joka vaan varmistaa asioiden tuhoutumista, jos ei vihelletä peliä poikki ja jonkin aikaa molemmat keskittyy ihan muuhun kuin toistensa härkkimiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
En suosittele kenenkään jatkamaan parisuhdetta missä sahataan edestakaisin.

Kannattanee molempien teidän kasvaa hieman henkilöinä ihan yksinään ja lopettaa tuommoinen vastuuton käytös.

Joko ollaan suhteessa ja panostetaan siihen, tai sitten ei olla, kaikki mitkä on siltä väliltä vie vaan paljon enemmän elämästä kuin mitä antaa.

Tuollainen kikkailu on myös aivan omiaan lisäämään läheisriippuvuuden ylikorostumista positiivisten tunteiden kustannuksella joka vaan varmistaa asioiden tuhoutumista, jos ei vihelletä peliä poikki ja jonkin aikaa molemmat keskittyy ihan muuhun kuin toistensa härkkimiseen.

Well put.
 
En suosittele kenenkään jatkamaan parisuhdetta missä sahataan edestakaisin.

Kannattanee molempien teidän kasvaa hieman henkilöinä ihan yksinään ja lopettaa tuommoinen vastuuton käytös.

Joko ollaan suhteessa ja panostetaan siihen, tai sitten ei olla, kaikki mitkä on siltä väliltä vie vaan paljon enemmän elämästä kuin mitä antaa.

Tuollainen kikkailu on myös aivan omiaan lisäämään läheisriippuvuuden ylikorostumista positiivisten tunteiden kustannuksella joka vaan varmistaa asioiden tuhoutumista, jos ei vihelletä peliä poikki ja jonkin aikaa molemmat keskittyy ihan muuhun kuin toistensa härkkimiseen.

Bingo.
 

Yhteistyössä