Surullisen Ihana Vauva-aika

[Äiti Kera Neljän Lapsen]

Nyt kun neljäs ja viimeinen lapsi on 1,5 vuotta on kai pakko myöntää itselleen että ihanat vauva-ajat ovat ohi =( , siksi siis surullisen ihanat etten tule enää itse kokemaan moista.

On ollut koliikkia ja muuta vaivaa, mutta vauva-ajat ovat olleet silti parasta elämässäni ja toivon että muistot elävät hyvin vahvana sydämessäni.

Olen ollut jo vähän aikaa hyvin apea asiasta. Elämä pienen vauvan kanssa on ihanan rentoa ja tunteikasta ja ah <3 joka kerta vain niin ihanaa. Tuskaa ei helpota myydä kantoliinat ja kestovaipat pois ja pienet vaatteet kanssa kiertoon, kaikkeen liittyy niin suuria tunteita ja ihania hetkiä.

Mutta nyt se kaikki ihana on ohi siltä saralta, ja ei sillä ettenkö nauttisi lapsistani nyt isompina. Voisin kuitenkin olla raskaana mielelläni, synnytys on ihanaa ja vauva-aika on aikaa jota voisin elää vaikka koliikki lapsen kanssa joka päivä =( . Ehkä tämä tästä helpottaa.

 

["vieras"]

Oih, psyykkaa mua joka inhosi raskautta, synnytystä ja vauvavuotta!! Kovasti toisen lapsen tahtoisin.

 

["minttu"]

Jännä aina lukea näitä kun itselleni vauva-aika taas ei ole lainkaan niin kultaista, en vaan ole osannut nauttia siitä. Jotenkin nautin vasta sellaisesta 2v ->

Mutta tällästähän tää elämä on, ei kaikki olla samanlaisia

 

["vieras"]

Päinvastaiset tunnelmat smanikäisen nuorimman lapsen kanssa Nautin niin täysillä lapsista nyt kun kukaan ei enää ole vauva. Taaperokin on aivan valloittava verrattuna siihen aikaan kun huusi illat läpeensä. Ja vanhimmalla oli pahimman luokan allergiat ja ja. Tuntuu hyvältä luopua tavaroista ja ajatella, että nyt on uusi vaihe elämässä eikä vauvajutut koske minua enää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22948293]Oih, psyykkaa mua joka inhosi raskautta, synnytystä ja vauvavuotta!! Kovasti toisen lapsen tahtoisin.[/QUOTE]

Toinen samanlainen psyykkaa: toisen kanssa aika menee noin kaksi kertaa nopeammin kuin ensimmäisen. Kaikki on helpompaa kun tietää jo mitä on tulossa ja että eri vaiheet menevät ohi. On rennompi ja varmempi äiti ja vauvakin tuntuu useimmiten ihan kivalta.

 

["äitix3"]

Ihan samat ajatukset täällä! Nautin jokaisesta päivästä

 

["a.p"]

Ei olla samanlaisia ei =) . No minä olen ottanut vauva-ajat hyvin rennosti, nautiskellut ja tissitellyt vauvan kanssa rauhassa ja vauvat saivat nukkua sylissäni joko kantoliinassa tai sitten istuskelin ja nukkuivat sylissä ja tätähän nyt on siis ekat 4-6 kk, kunnes alkaa kaikki jännä oppiminen jne. Koliikkilapseni kanssa varsinkin ekat 3 kk meni sylitellen, en hyssytellyt yhtäkään pitkin kämppää siis, periaatteessa lepäsin itsekin nojatuolissa yölläkin kun vähän toista huudatti, tälle lapselle tuntui olevan enemmänkin hyvä tälläinen paikallaan olo ja silittely, mutta kaikki lapsetkin ovat vauvana kovin erilaisia. Ja ai että kun noita vaatteita pois laitoin, oli itku kyllä lähellä kun vielä tuoksuivat ihanasti vauvalle =(.

 

["a.p"]

Olen samaa mieltä että taaperotkin ovat ihania, mutta eivät enää vauvoja =) . Onhan tuo pieni prinsessa aivan valloittava tapaus =D , ja 3 vee uhmis on aika valloittava lattialle heittäytyessään ja oppivainen eskari, kun innoissaan lähtee kouluun ja ihanan omapäinen kakkosluokkalainen. Ovat ihania, oikein rakkaita, muttei vauvoja ja tämä vauvattomuuden tunne on aika kurja, ehkä olisin tarvinnut vielä viidennen lapsen.

 

[erillaisia ollaan]

[QUOTE="a.p";22948373]Ei olla samanlaisia ei =) . No minä olen ottanut vauva-ajat hyvin rennosti, nautiskellut ja tissitellyt vauvan kanssa rauhassa ja vauvat saivat nukkua sylissäni joko kantoliinassa tai sitten istuskelin ja nukkuivat sylissä ja tätähän nyt on siis ekat 4-6 kk, kunnes alkaa kaikki jännä oppiminen jne. Koliikkilapseni kanssa varsinkin ekat 3 kk meni sylitellen, en hyssytellyt yhtäkään pitkin kämppää siis, periaatteessa lepäsin itsekin nojatuolissa yölläkin kun vähän toista huudatti, tälle lapselle tuntui olevan enemmänkin hyvä tälläinen paikallaan olo ja silittely, mutta kaikki lapsetkin ovat vauvana kovin erilaisia. Ja ai että kun noita vaatteita pois laitoin, oli itku kyllä lähellä kun vielä tuoksuivat ihanasti vauvalle =(.[/QUOTE]

Missä välissä sä olet muita lapsia sitten huomioinnut ja hoitanut kodin? Jos siis vaan olet istuskellut ja tissitellyt...Mä ainakin koin kaikea muuta kuin rauhallisena nuo ajat, kun monta tulta yhtäaikaa menossa. Meillä toki tillanne sekin että asutaan maalla, talossa itsessäänkin omat työnsä, lääniä ympärillä eikä kaikkea voi systätä miehenkään kontolle, kun yhdessä tähän on lähdetty.

 

["Menia"]

Ihana lukea, että joku oikein rakastaa vauva-aikaa. Siis ihanaahan tämä on, itselläni puolivuotias ja 2 -vuotias, mutta niin rankkaa. Päivät ovat vain suorittamista ja seuraavaan selviytymistä, iltaisin jännittää montako kertaa vauva herää ja aamulla väsyneenä yrittää auttaa isompaa potalle nopeasti että pääsee syöttämään pienempää. Ei tarvi kummoista vastoinkäymistä, kun itkeä tihuutan tunti tolkulla. Mutta varmaan vuoden kuluttua voin katsella kaiholla taaksepäin.

 

["a.p"]

Allergia vauvan kanssa oli vaikeinta saada selville mistä kaikki johtui, mutta siitäkin selvittiin ja osa allergioista jäikin pois 2 vuoteen mennessä, silti hänenkin vauva-aikansa oli oikein ihanaa aikaa.

 

["a.p"]

Asun myös maalla talossa jossa itse lämmitettävä jne, kun vauva matkasi kantoliinassa tein ruokaa ja siivoilin, pelailin isompien kanssa ja pyykkäilin. Vauva heräsi, jos isompia kiinnosti auttaa vauvan kanssa, sai auttaa ja sitten istuskellessa ja tissitellessä saatoin lukea isommille lapsille tai auttaa vanhinta läksyissä. Joka lauantai oli sitten lattian pesut ja muut kotihommat koko perheen voimin. Kyllä sitä aikaa saa jos haluaa. Toki puitten kannot ja muut hoidin joko sitten kun mies oli kotona tai mies hoiti ja lämmitykset nyt on äkkiä laitettu palamaan.

 

["a.p"]

Ja näin siis neljännen ja viimeisen kanssa, hän syntyi keskisyksystä ja en sitten ottanut niin stressiä että keräisin kaikki omenat ja muun sadon ja pyysin apuakin näiden kanssa ja talvella ehkä vähän vähemmän hommia kuin kesäisin joten sekin auttoi keskittymisessä vauvaan.

 

[mäo]

Mä vaan koin ahdistavana vauva-ajan. En tykkää olostani kun olen jollekin "niin tärkeä", se saa voimaan huonosti. Toiset nauttivat siitä tunteesta, minä en. En sille mahda mitään. Helpottaa äärttömästi kun lapsi hieman kehittyy ja itsenäistyy, ei ole kokoajan kiinni minussa.

 

[ihan uteliaisuudesta?]

Minkä ikäinen olet, ap?

 

["a.p"]

Alkuperäinen vastaa uteliaalle, että 29.

 

[---]

Aika kultaa muistot... Mutta kyllä mä muistan ne yöt, kun oli juuri saanut nukutuksi ja pikkuinen taas päästi itkunsa. Kulki aivan unessa ja järki ei pelannut kunnolla. Jatkuvaa pulauttelua ja sitä pyykin määrää ...
Vauvan ollessa n. 4kk alkoi elämä jo helpottaa ja oli pahimmat valvomiset takana.

 

["nina"]

meillä alkaa ens kuussa viimesen lapsen yritys. oon päättänyt että nautin kaikin siemauksin raskaudesta,vauva-ajasta yms..

 

[LisaMarie]

Ei sun vielä tarvi luovuttaa. Meidän nuorin on 5v ja mä rupean nyt myöntämään, ettei se ole enää vauva:saint:
Mut just mietin...kyllä aika niin nopeasti kuluu! Joku kysyy jotain että te joilla vauva...ja mä olen jo vastaamassa, kunnes tajuan, että ei se 5 v taida enää olla vauva:ashamed:

 

["vieras"]

Minulla on nyt kolme lasta ja ihan varmasti haluan sen neljännen, miksei viidennenkin.. Tosin miehellä jo ennestään yksi lapsi eli lapsilukumme on aika suuri, ei sillä kyllä ole väliä. Mutta ehdottomasti lisää on tulossa jossain vaiheessa - saa nähdä josko tämän vuoden puolelle vielä.

Kolmannen lapsen vauva-aika oli ihanin, kun osasi jo rauhoittua ja keskittyä nauttimaan, ei tarvinnut opetella enää mitään

 

[se utelias]

[QUOTE="a.p";22948567]Alkuperäinen vastaa uteliaalle, että 29.[/QUOTE]

No vielähän sulla on hyvää aikaa siihen iltatähteen...!

 

["a.p"]

Joo, mutta en voi enää saada lapsia =( . Ja niin minäkin päätin että nautin ja niin nautinkin ja luuli että se riittää, mutta silti jäi kaipuu.

 

["shihtzu"]

Itsekin kaiholla ajattelen, että tuo vauva on mun viimeinen vauva tai en ainakaan usko että noita enempää tulee, kun ikääkin on jo aika paljon ja mieskin puuttuu ja tällä hetkellä ei ole hinkua uutta löytää.

 

[h.]

ap, ollaan niin samassa veneessä. :hug:
neljäs nyt 1v7kk ja enempää ei tuu (miehelle tehty vasektomia). niin haikeena kattelen vauvakuvia ja pieniä vaatteita. tavallaan hyvästelen osan mun elämästäni. luulen että olen just niitä "yhen vielä"-naisia. ikääkin 26v että ehtiihän tässä vuosien mittaan tulla vauvakuumettakin. emmä silti koe että tää häiritsisi mun elämää millään tavalla. kunhan vaan vastasin.

 

["Miimi"]

[QUOTE="Menia";22948406]Ihana lukea, että joku oikein rakastaa vauva-aikaa. Siis ihanaahan tämä on, itselläni puolivuotias ja 2 -vuotias, mutta niin rankkaa. Päivät ovat vain suorittamista ja seuraavaan selviytymistä, iltaisin jännittää montako kertaa vauva herää ja aamulla väsyneenä yrittää auttaa isompaa potalle nopeasti että pääsee syöttämään pienempää. Ei tarvi kummoista vastoinkäymistä, kun itkeä tihuutan tunti tolkulla. Mutta varmaan vuoden kuluttua voin katsella kaiholla taaksepäin. [/QUOTE]

Tää on mun kauhuskenaario... Just kun nyt oon saanut tuon esikoisen "ihmismäiseen" ikään (2 vuotta), eikä enää heräile yöllä eikä muutenkaan itke äitiään epätoivon partaalle), niin todellakin aion odottaa vielä vuoden tai pari ennen kuin edes harkitsen toista - jonka toki kovasti kuitenkin haluaisin, ehkä kolmennenkin.Tämä oli vain 10 kertaa rankempaa kuin kuvittelin, ihan yhdenkin kanssa.