Suunniteltu sektio K-PKS:ssa

[synnyttämään]

Hei.

Minulla edessä mitä todennäköisimmin suunniteltu sektio K-PKS:ssa ja siksi kysyisinkin tämän jo kokeneilta kokemuksianne. Ensimmäinen syntyi myös sektiolla mutta toisessa sairaalassa, josta jäi erittäin hyvät kokemukset. Sain hlökunnalta hirmuisesti tukea ja apua, kun olin kipeä ja sängystä ylös pääseminen leikkausta seuraavana pvänä tuntui vaikealta. Hirvittää, onko hlökunnalla aikaa olla mukana vauvan hoidossa riittävästi ja kuinka pian vaativat ylös sängystä ja itsenäisesti hoitamaan vauvaa?? Kun isä tietysti ei voi olla koko aikaa mukana kun on kotona vanhemman lapsemme kanssa. Olen kuullut ko. sairaalasta, että hlökunta kovin kiireistä. Mitä voit kertoa sairaalan huoneista (normaali sekä perhe) jne, jne. Kuinka kauan sektion jälk. sairaalassa?

Kommenteista kovasti kiitollinen.

 

[miuku]

Taitaapa minulla olla samanlainen tilanne edessä. Mietiskelinkin tässä juuri, että kun esikoinen syntyi parisen vuotta sitten K-PKS:ssä ( oli tosin norm. synytys), niin aikalailla yksin jättivät ensikertalaisen, ei siellä turhia ennättänet kätilöt ym hlökunta meikäläisen touhuja seurailemaan.
Nyt näyttäisi siltä, että edessä taitaa tosiaankin olla sektio perätilan vuoksi, saapa nähdä kuinka paljon apuja hlökunnalta tulee. Taitaa tosin olla lähes kaikkien sairaaloiden ongelma tuo henkilökuntapula/ hlökunnan vähyys osastoilla, joka sitten aiheuttaa kiireen.
No sen näkee sitten aikanaan...

 

[Miljukka]

Minut leikattiin joulukuussa 2005 K-PKS:ssa ja todella tyytyväinen olen itse toimenpiteeseen. Sektio oli suunniteltu. Minun kohdallani kävikin siinä mielessä onni, että leikkauksen suoritti todella taitava kirurgi. Leikkaushaava tehtiin poikki päin ja se parani hyvin nopeasti. Arpikin on todella huomaamaton.

Henkilökunta oli sairaalassa kieltämättä aika kiireistä porukkaa, mutta itse olin sairaalassa juuri ennen joulua ja silloin siellä oli paljon synnyttäjiä. Joten varmaan senkin vuoksi henkilökuntaa sai välillä odotella.
Itse pidin vauvaa koko ajan vierihoidossa ja heti ekasta yöstä lähtien, vaikka minut leikattiinkin iltapäivällä ja vasta illalla pääsin näkemään vauvani.
Muutamana yönä kutsuin hoitajan luokseni ja pyysin, että jospa he voisivat ottaa vauvani "kansliaan" hoitoon. Sairaalassahan ei siis ole varsinaista vauvalaa, jossa vauvoja varten olisi hoitajat. Kuitenkin jo aamu kuuden jälkeen vauva tuotiin takaisin, koska yöhoitajien vuoro alkoi päättymään. Joten eipä sitä todella pitkiä unia saanut nukkua ilman vauvaa.

Itelläni oli tavallinen kahden äidin huone. Huoneet on todella pieniä ja välillä tuntui, että olisi ollut mukava olla perhehuoneessa. Perhehuoneita sairaalassa on muutamia ja kyllä sellaisen aika hyvin saa, jos ei mahottomia ruuhkia ole.
Omalta osaltani olen kyllä ihan tyytyväinen henkilökunnan hoitoon. En paljon apua tarvinut/pyytänyt, mutta kyllä aina sain apua mieltä painaviin kysymyksiin. Ja jos hoitajan tulo viipyi, he kyllä pahoittelivat asiaa ja kertoivat syyn miksi viipyivät.

Ja lääkkeitä sai kyllä aina jos vähänkään tuntui kipua ja sairaalassa suorastaan kehoitettiin ottamaan paljon lääkkeitä, koska kipua ei tarvitse sietää.

Luulenpa, että äidin pärjääminen sairaalassa riippuu ihan äidistä itsestä. Millä asenteella kipuun ja väsymykseen suhtautuu.

Tsemppiä vain, kyllä kaikki menee varmasti hyvin ja henkilökunnalla on aikaa paneutua äitiin ja vauvaan.