Suunniteltu sektio?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minni

Vieras
Mitä oikeastaan tarkoittaa suunniteltu sektio? Siinä ei ilmeisesti nukuteta lainkaan ja kotiin pääsee nopeammin kuin hätäsektion jälkeen? Ja kuinka paljon ennen laskettua aikaa se tehdään?
 
Suunniteltu sektio voidaan tehdä monista eri syistä, mm. perätila, synnytyspelko, ahdas lantio, iso vauva jne. Ei nukuteta, epiduraalia taidetaan käyttää puudutuksena. Isä pääsee sektioon mukaan ja toisin kuin hätäsektiossa, leikkausviilto tehdään vaakasuoraan bikinirajaan. Tehdään yleensä 1-2 viikkoa ennen laskettua aikaa.
 
Kiitos! Tiedätkö vielä, että saako isä heti lapsen hoidettavakseen, vai viedäänkö vauva tarkkailuun tai lämpökaappiin tms sektion jälkeen? Äiti kai joutuu johonkin tarkkailtavaksi, vaikka saakin vain puudutuksen?

Mulla siis taustana hätäsektio (ahdas lantio) ja siksi seuraava synnytys suunniteltu sektio. Neuvola suhtautuu vaan hyvin haluttomasti sektioon ja tietoa ei tunnu tippuvan.
 
Hei Minni!

Täällä kohtalotoveri... sain just synnytystapa-arvioinnissa tietää, että lantioni on niin ahdas, että todennäköisimmin mullakin edessä sektio. Ens viikolla olen menossa vielä röntgeniin, jossa lantion ahtaus yms. vielä määritellään tarkemmin.

Minuakin kiinnostaa kaikki mahdollinen tuohon sektioon liityen. Olen aika surullinen, koska olisin niiin kovasti halunnut kokea alatiesynnytyksen :,(

seuraavat asiat erityisesti askarruttavat mieltäni:
* isän läsnäolo synytyksen aikana
* kauanko saan pitää lasta rinnallani, ennen kuin hänet viedään ""pois"" -> kauanko joudun olemaaan vauvasta erossa
* imetys
* toipuminen sektiosta vs. alatiesynnytys
* psyykkinen puoli
* milloin sektio yleensä tehdään (nyt mulla alkamassa rv 38)
 
Mulle sanottiin, että suunniteltuun sektioon saa tulla tukihenkilö mukaan, mutta toisaalta äiti näkee vauvaa vähemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen, koska leikkauksesta toipumisen jälkeen on kai ainakin vuorokauden aika sekaisin kipulääkityksen yms vuoksi.

Luulisin, että toipuminen kestää muuten samanverran kuin hätäsektiossakin. Ei kai imettämisessäkään luulisi olevan eroa leikkausmuotojen välillä. Kun kysyin pelkopolilla sektion ajankohdasta, niin sanottiin, että se tehdään yleensä LA:ta edeltävällä viikolla. Jostain syystä kuulemma vauvan keuhkot voivat olla paremmassa kunnossa esim. rv 36 kuin rv 37, mikä kyllä kuulostaa ihmeelliseltä. Kätilö ei osannut selittää sitä tarkemmin, meinaan kysyä siitä vielä lääkäriltä, pitääkö paikkansa.
 
Vastasin kyselyyn tuolla vauvanhoitopuolella. Kopsaan sen tähän :)

Mulle tehtiin suunniteltu sektio spinaalipuudutuksessa eli kipupumppua ei laitettu.

Leikkausviilto bikinirajaan paranee helpommin kuin pystyyn tehty, mutta jos aikaisemmin on leikattu leikataan luultavasti samasta haavasta.

Niin ja nyt kopsu :)
• Milloin suunniteltu sektio yleensä tehdään -> rv? (minulla alkoi 38. rv)

Minulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan ja lantion raja-arvojen takia rv 39+2. Sunniteltu sektio tehdään noin viikko ennen laskettua-aikaa. Minulla oli noin kaksi viikkoa aikaa tottua ajatukseen.


* isän läsnäolo synnytyksen aikana

Suunnitellussa ja kiireellisessä sektiossa isä saa olla mukana, se tehdään spinaalipuudutuksessa. Alavartalo puudutetaan. Olette molemmat koko ajan tilanteen tasolla ja voitte nauttia lapsenne syntymästä, joka oli meille ainakin todella hieno hetki, ilman kipua :)

* kauanko saan pitää lasta rinnallani, ennen kuin hänet viedään ""pois"" -> kauanko joudun olemaan vauvasta erossa?

Kun vauva syntyi hänet tuotiin meille pusuteltavaksi :) Tämä tietenkin sen mukaan, mikä on tilanne ja vauvan vointi. Meillä poika oli tosi lämmin eli ei joutunut lämpöpussiin jne.

Kun mua alettiin ompeleen, lähti vauva isän mukaan pesulle. Ompelu kesti vajaan tunnin ja sen jälkeen minut vietiin heräämöön, jonne melkein heti tulivat vauva ja mieheni. Ihan tarkaan en muista kuinka kauan he siellä olivat, mutta lähtivät kuitenkin vähän ennen minua osastolle, jonne itse pääsin tunnin heräämössä olon jälkeen. Minut vietiin leikkuriin 13.10, poika syntyi klo 14 ja takaisin osastolla olimme 16.20 eli tosi nopeaa. Lähes sama aika menee alatiesynnytyksessäkin, kuulemma. Se kuinka kauan joudut olemaan erossa lapsesta riippuu teidän voinnista ja sairaalan tavoista. Itse tarvin olla erossa vauvasta vain tunnin verran.

* imetys - maidon nouseminen sektion jälkeen

Heti imetin, kunnolla maito taisi nousta parin päivän päästä.

* toipuminen sektiosta vrt. alatiesynnytys

Toivuin tosi nopeaa, mikä olikin yllätys, olin nimittäin varautunut kaikkeen, pelkäsin sektiota mielettömästi. Saman iltana kävelin kaksinkerroin vessasta huoneeseeni. Pari päivää sängystä nouseminen oli vaikeaa, mutta jo parin päivän päästä kävin sairaalan kahviossa huonetoverini kanssa kävellen. Otin vastaan kaikki lääkkeet ja piikit, tärkeää on, että lähtee heti liikkeelle. Haava parantui hyvin, eikä se ollut kipeä. Särkylääkkeitä en enää kotona tarvinnut. Kuukauden olin tekemättä raskaita hommia.

En voi verrata alatiesynnytykseen, kun en ole sitä vielä kokenut, mutta välillä tuntuu, että pääsin helpolla. Jotkut alatiesynnyttäneet vaikuttivat niin kipeiltä, oli vaikea istua jne. Muutaman tuttavani mukaan, jotka ovat kokeneet molemmat, sektiosta on ollut helpompi toipua. Mutta kaikki on niin yksilöllistä. Välillä tuntuu, että selviäsikö sitä edes alatiesynnytyksestä :) Se on kuitenkin se luonnollisin tapa synnyttää, ellei siihen sitten liity jokin riski ja se ei ole mahdollista, kuten kävi mulle. Mielummin kuitenkin suunniteltu sektio kuin kiireellinen - tai hätäsektio, suunniteltuun, kun ehtii edes vähän varautua.

* psyykkinen puoli -> ""Kun alatiesynnytys jää kokematta""

Itselle sektioon joutuminen oli lähinnä helpotus. Lääkärit tekivät päätöksen puolestani ja mulle oli pääasia, että molemmat siitä selviämme. Tilanne oli se mikä oli.

Lähinnä tuo psyykkinen puoli korostuu kiirellisissä -ja hätäsektioissa, joissa on mahdollisesti joutunut ensin tunteja synnyttämään.


Tässä mun kokemukseni, jollain voi olla ihan päinvastainen. kyllähän minäkin kauhukertomuksia kuulin ennen kuin sektioon menin, mutta onneksi ainakin tällä kerralla kaikki meni hyvin, olin tosi yllättynyt. Se on kuitenkin mysö omasta asenteesta kiinni, ilman kipuja ei kummastakaan tavasta selviä.

Onnea koitokseen :)


 
Tähän chloen ""stooriin"" vielä lisäisin oman kokemukseni, elikkäs kipulääkityksestä ainakaan itse en sekaisin mennyt (ja olen niitä muutoinkin vähän käyttänyt).Ainut mikä kuulemma johtui morfiinista oli lievä huimaus, mikä kuulemma johtui verenpaineen laskusta. Punkassa pysyttelin vaavin kanssa loppupäivän (leikkaus oli iltapäivällä).
Kuin myös Chloesta , minusta tuntuu että pääsin helpolla.Tosin alatiesynnytystä en ole vielä kokenut.Sektio tehtiin perätilan vuoksi.
Niin ja se piti mainita ettei tule yllärinä, että toisilla maitoa ei heti heru leikkauksen jälkeen.Itselläni kesti maidon nouseminen 3-4pv kun taas huonetoverilla ""suihkusi"" jo samana iltana. Itselläni maidon tulo jäi muutoinkin tosi vähäiseksi ja lyhyeksi ajaksi kaikista konsteista huolimatta.
Tsemppiä! Älkää suotta sektiota pelätkö vaan nauttikaa avoimin mielin joka hetkestä.Ne on niin ainut laatuisia juttuja =)!
 
Meillä esikoisen kanssa kävi niin että 14 tuntia kestäneen avautumisvaiheen jälkeen jouduin leikkaukseen koska lääkäri arvio minun olevan jo niin väsynyt etten jaksaisi ponnistaa vaikka päästäisiinkin sinne asti ja toiseksi pikkunen käänsi leukansa esiintulevaksi, ja silloin mies kyllä tuli mukaan, onneks, ja kuiskasi minulle lääkärin kommentin ""lapsi on ulkona, saa katsoa"" jälkeen että ""se on poika""=)!

Kaikki leikkausksissa olleet ystävänikin ovat saaneet miehensä mukaan, niin hätäsektioon kuin suunniteltuunkin.

Näin kymenlaaksossa..
 
Hätäsektioon pääsee isä mukaan ainoastaan, mikäli suunniteltu- tai kiirellinen sektio muuttuu häräsektioksi eli isä on jo valmiikis pukeutunut leikkaussaliin.

Häräsektioon isät eivät yleensä ehdi, koska aikaa on avin noin viisi minuttia, kun lapsen täytyy olla jo maailmassa.
 
Kiitokset kaikille! Pakko vielä lisätä, että itse olin jo synnyttänyt vuorokauden ja kipulääkkeet olivat lakanneet ""toimimasta"" joten minulle hätäsektio oli siinä vaiheessa enää vain pelastus. Eli ei traumoja, paitsi siitä varsinaisesta alakautta synnyttämisestä.

Jännä muuten, kun joku mainitsi, että lääkäri oli arvioinut ettei synnyttäjä jaksaisi enää ponnistaa? Itse olin sen vuorokauden valvomisen ja oksentamisen ja kivun jälkeen jo niin pihalla, etten olisi jaksanut yhtään mitään ja sanoinkin sen. Silti kovasti vaan lähdettiin yrittämään kun kätilö käski ja homma päättyi sitten siihen sekä mun että lapsen voimien totaaliloppumiseen ja hätäsektioon...
 
Missä sairaalassa synnytit? Toiset sairaalat ovat sektiovastaisia:(

Hienoa, että olet toipunut noin kovasta kokemuksesta ja valmis uuteen koitokseen. Kaikkea hyvää teille.
 
Hyvä !, Kyllä hätäsektioonkin voi isä päästä mukaan, ainakin Kymenlaakson keskussairaalassa jos haluaa, kiire siinä todellakin on mutta meidän mies ainakin oli nopea kuin teräsmies vaatteiden vaihdossa. Ja siis meillä ei ollut suunniteltu sektio vaan synnytyssalista lähdettiin kiireellä kun yli 14 tuntia oli siellä yritetty...
 
Kiirellinen sektio teillä kuitenkin saattoi olla, sillä hätäsektiossa isä jää kuin nalli kalliolle, ei hänelle ehditä edes tilannetta selittämään, kun aikaa on vain 5 min.

Useilla on käsitteet hukassa. Noita kiirellisiä sektioitakin on erilaisia. Hätäsektio tehdään aina nukutuksessa.
 
Hmm, olen kyllä kuullut tapauksesta jossa esim. kesken kaiken on jouduttu lähtemään hätäsektioon koska vanha sektiohaava on revennyt ponnistusvaiheessa ja silloin ei todellakaan nukutettu, oli synnytyksessä laitettu epiduraali, ei keretty muuta kun maha auki äkkiä ja lapsi ulos ja heilläkin mies pääsi sisään, puki pesuhuoneessa ja tuli leikkuriin juuri sopivasti näkemään poikansa maailmaan tulon.

Hätäsektio on aina kun sinne leikkuriin joudutaan lähtemään äidin tai lapsen hengen olessa vaarassa. Meilläkin vauvan syke oli hidastunut jo niin paljon että kiire oli...

En tiedä mihin pohjautuu sinun käsitteesi mutta ilmeisesti käytäntöjä on monia!?
 
Meillä poika syntyi hätäsektiolla. Leikkaussaliin mentiin juosten, minut nukutettiin. Lääkäri teki sektiopäätöksen klo 2.58. Pojan syntymäaika on 3.02. Ja tuossa ajassa vielä mentiin hissillä alakerrassa olevaan leikkaussaliin. Isälle huudettiin lähtiessä, että ""MENE POIS EDESTÄ!!!"". Isä ei siis todellakaan ehtinyt mukaan.
 
Kuten nimimerkki hätäsektio kirjoitti on lapsi maailmassa alle 5 min. Ei siinä isää pukea ehditä. Käytävällä matkalla leikkuriin äiti nukutetaan.

Vähän outo tuo esimerkkisi on:) Yleensä äiti on tipassa ja silloin on suorayhteys laittaa narkoosilääkitys eli tuskinpa epiduraalissa vatsaa aukaistaan, valveilla ollessa leikkaus tehdään spinaalipuudutuksessa.
 
Sinulle onkin jo hyvin vastailtu, mutta ajattelin kertoa, ettei se maito nouse heti alatiesynnytyksenkään jälkeen kaikilla (erityisesti jos vaikea), mulla meni 5pvä. Lisäksi toipumisesta: huonekaverini oli sektoitu kiireellisenä spinaalipuudutuksessa, hän istui jo seuraavana päivänä, kävi kahvilla yms ja pääsi kotiin 3pvä synnytyksestä oikein hyvävointisena. Itse imukuppisynnyttäneenä istuin vasta reilu 2vko synnytyksestä ja tuskia on vieläkin vaikka kulunut yli 2kk. Sairaalassa olin 6pvä. Yksi kaveri toipui sektiosta viikossa, mutta toisella haava tulehtui ja hänellä meni toipuessa noin kuukausi. Tuo haavan tulehtuminen on asia joka toipumista pitkittää jos se tulee. Minulle tehdään ehdottomasti sektio seuraavalla kerralla jos sellainen tulee.
 
En tiedä oudosta mutta näin on käynyt, ei ollut tippaa eikä nukutettu! Enkä missään vaiheessa ole väittänyt ettei siinä kiire olisi, sanoin vain että mahdollisuus on isälle annettu tulla mukaan jos ehtiin!

Käytäntöjä tässäkin maassa on niin monia kuin on sairaaloita joten olisiko syytä jokaisen kertoa omasta kokemuksestaan tai lähipiiristään eikä arvostella muiden kokemuksia? En tietoisesti ole pyrkinyt kommenteillan iketään loukkaamaan tai väittämään vääräksi jonkun kokemaa asiaa vaan toin ilmi erilaisia tapauksia joita on sattunut täälläpäin suomea!

Anteeksi pyydän, jos tässä ei saanut olla erimieltä asiasta paremmin (?) tietävien kanssa, luulin että siitä juuri on kyse näissä keskusteluissa, verrataan omia ja muiden kokemuksia jotta saataisiin mahdollisimman laaja käsitys asioista ja siihen liityvistä eri mahdollisuuksista!

Mukavaa odotusaikaa kaikille ja toivokaamme ettemme joudu hätäsektioon mistään syystä!!
 
Mun mielestäni Haikaranpesää mainostettiin sellaisena pehmeämmän synnyttämisen paikkana. Isä sai olla mukana ja perhehuone olisi ollut varma jos olisi synnyttänyt siellä. No sitten kun jouduin sektioon niin samalla mut siirrettiin myös potilaaksi jollekkin Kätilöopiston tavalliselle osastolle.

Sain kyllä epiduraalia ja vielä lisääkin kun pyysin, se ei vaan sitten enää lopuksi ""tehonnut"". Varmasti myös muuta lääkitystä olisi saanut jos olisi halunnut. Muistaakseni Tammisaari oli silloin mun ekan synnytyksen aikana luomupaikka...
 

Yhteistyössä