Suuren pohdinnan paikka... Lapsista...

[vaivaa]

Mulla on edellisestä suhteestani ala-asteikäinen poika.
Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 8vuotta yhdessä.
Meillä on todella hyvä suhde, mutta..
Me ollaan kolmekymppisiä ihmisiä ja mä haluaisin lisää lapsia. Ainakin kaksi vielä.

Mies ei mitenkään "hinkua" lapsia, mutta hänellä ei ole mitään asiaa vastaankaan. Eli kysymys yksi, voiko tehdä lapsen jos toinen ei osaa selkeesti sanoa, että HALUAA?

Toisekseen miehen mielestä lasten kasvatus ja lasten kanssa oleminen on ihan helppo homma. ei vaan kertakaikkiaan voi tulla mitään koliikkeja eikä voi väsyttää eikä mitään, naureskellen selittää mulle miten hänen äitinsä on kasvattanut 6 lasta tostanoinvaanviuh. Ei taida asia olla ihan niin. Eli kysymys kaksi; voinko mä ottaa sen riskin et mies ei ns.jätä mua yksin hoitamaan lasta kun se kerta on niin helppoo...

Ollaan juteltu ja puhuttu ja tää asia vaan kaivaa mua. Mies suhtautuu niin kevyesti asiaan, et en tiedä mitä sit jos saatais lapsi... Joko kokemus kasvattais miestä kasvamaan isäksi ja avaamaan silmänsä tai sit se vaan naureskelis miten helppoo on ja mä riutuneena valvon yöt... Kun ei voi tietää.

Mun lapsi on aina ollut tosi helppo ja tosi omatoiminen, joten mies ei siitäkään ole oikein ns.mallia saanut.....

 

[neil]

En todellakaan tekisi lasta miehen kanssa joka ei selkeästi osaa ilmaista haluaako. Ja jo nuo käsitykset lapsista mitä tuon ikäisellä miehellä on, kertoo kyllä paljon. Aika lapsellista mielestäni. Olette olleet suht kauan yhdessä ja jos mies ei keskusteluista huolimatta halua lasta, alkaisin miettimään mitä minä haluan. Tämä vain mun mielipide.

 

["Vieras"]

Harva nainenkaan sitä 100% varmaksi osaa sanoa, ja raskaaksi tultuaankin ihmettelee usein että mitäs sitä tulikaan tehtyä. Vauvat ovat erilaisia, teille voi tulla se helppokin vauva, mutta jos tulee vaikea, niin selviätte siitä varmasti. Tuskin miehesi sinua sen vuoksi jättäisi. Jos tuo on hänen oma ensimmäinen biologinen lapsi, niin tulee kyllä olemaan todella rakas ja tärkeä vaikkei hän sitä nyt osaakaan vielä nähdä.

 

[koettu on]

mies voisi mennä johonkin koliikkiperheeseen apuun pariksi päiväksi. jos miehen kotona on työnjako ollut perinteinen ja realismi on vähissä, niin pitäisin erittäin mahdollisena, että vaikka mies auttelisi nyt sujuvasti, niin kun saatte yhteisen lapsen hän alkaakin toteuttaa omaa miehenmalliaan, eikä ota kuuleviin korviinsa protestejasi.

niin usein täällä näkee tuota, että sikamieskeskustelussa mies on todella muuttunut lyhyessä ajassa tunnistamattomaksi käytökseltään.

missään nimessä en yllyttäisi tahdotonta miestä. siitä seuraa vain harmia. ei riitä sekään, ettei mies hyvällä säkällä halua lähteä, koska hänen pitäisi myös jaksaa haluta jäädä.

 

[kaffetauko]

no, puhuisin etukäteen auki sen, mitä mieltä kumpainenkin on vastuun jaosta jne.

jos mies tekee kanssasi lapsen ajatuksella 'ihan sama', tarkoittaako se, että lapsi on sitten sinun vastuullasi? Vähän niinkun voisin ajatella että perheeseen voitaisiin hankkia koira niin, että se olisi vain toisen oma, eli toinen vastaisi kaikesta hoidosta.

Ja jos et tälläiseen tahdo suostua niin älä suostu. Ja jos ei miehesi tahdo suostua siihen että on yhtälailla vastuussa tuli mitä tuli, niin on parempi että hänkin pitää päänsä -> ei tule lasta teille.

Jos miehesi ei kykene näkemään että lapsesta olisi juuri vaivaa, voinet ottaa keskustelussa esiin, että lapsi voi olla vaikka vakavasti sairas ja vaatia vaikka päivittäisiä sairaalakäyntejä seuraavan kaksi vuotta. Kun eipä tuota koskaan tiedä.