Toggle sidebar

Suurin loukkaus, mitä olette kokeneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "MInä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"MInä"

Vieras
Kaipaan vähän perspektiiviä teiltä. Olen juuriani myöden loukkaantunut. Siskoni, jonka kanssa en kovin paljon ole tekemisissä, on mennyt naimisiin. Kuulin asiasta erään sukulaisemme kautta. Minulle asiasta ei ole mitään kerrottu, sukunimi on hänellä vaihtunut.

Olemme olleet parin viime vuoden aikana vähän tekemisissä, taustalla mm. siskoni runsaan alkoholinkäytön tuoma erittäin kärjekäs puheenparsi, jota en jaksa kuunnella. Nyt en halua olla missään, loukkaus tuntuu syvällä, syvällä.

Haluaisin kuulla tilanteita, jossa olette kokeneet syvää loukkaantumista? MIten olette päässeet eteenpäin? Aika parantaa haavat, anteeksiantto......
 
Liekö sisko loukkaantunut vähäisestä yhteydenpidosta ja olettanut, ettet halua häihin? Vai oliko mennyt peräti salaa naimisiin, yhtä lailla yllärinä kaikille?
 
Lapseni isän suku ei uskonut lasta miehen siittämäksi, joten kukaan sieltä puolelta ei tullut ristiäisiin. Oli tehtävä isyystesti lopulta kun muuten lasta ei otettu sukuun. *prkl* Ja kun asia oli selvistäkin selvin että lapsi on tämän miehen. Katkeruus jäi.
 
Toi on kyllä aika ikävä juttu.
Mulle ehkä pahin se, kun huomasin, että isäni ammattimatrikkelitiedoissa kohdassa lapset oli mainittu vain pikkuveli isän uudesta avioliitosta, eikä minua ja siskoani ollut niinku olemassakaan...
Pääson siitä kyllä aika nopeasti yli, mutta pahalta tuntui.
 
Pahin loukkaus oli kun kesken keskimmäisen synnytyksen anoppi, joka oli meillä lapsen vahtina, soitti että hänen pitää lähteä johonkin s*atanan jalkahoitoon. Minä sitten kivuissani (olin siis sairaalassa jo) soittelin koko suvun läpi että sain jonkun hoitamaan poikaa.. Tuota en ole vieläkään antanut anteeksi, enkä anna.
 
Varmaan se, että vaikean sektion jälkeen yksityisellä oli tosi asiaton lääkäri, joka innoissaan osoitteli roikkuvaa mahaani ja mittaili, miten tuosta ja tuostakin voisi ottaa pois...olin siis tullut paikalle koska olin huolissani haavan tulehtumisesta enkä saanut aikaa omalle hoitajalleni. Lääkäri hädintuskin vilkaisi itse haavaani, mutta selitti sitäkin omistautuneemmin kuinka nuori nainen voi melko helposti leikkauttaa itseään sieltä sun täältä...oksetti. Äijä joku kuusikymppinen, tapahtumapaikkana Hakaniemen Mehiläinen :(.
 
Anoppi sanoi parhaalle kaverilleni, kun olin toisella paikkakunnalla viikon töissä, että iske sä sillä aikaa "Jaakko" (eli siis mieheni). Oltiin oltu yhdessä vuos, kaks. Oli kesä ja olin opiskelija ja siis kesätöissä olin ja yövyin toisella paikkakunnalla. Kun kuulin asiasta ja ilmotin anopille asiasta, niin hänen mielestään pojallaan olisi pitänyt olla tyttöystävä, joka käy töissä vakituisesti.
Kohta ollaan oltu 11v yhdessä enkä ole tuota asiaa unohtanut. Muutenki anoppi on juoruileva rahan ahne akka, et ei sen kummemin tartte syvemmissä väleissä olla.
 
Se, kun olin lähdössä 10 vuotta sitten työkavereideni kanssa syömään ja karaokeen, ja silloinen, sairaalloisen mustasukkainen eksäni tokaisi että "mitä sä sinne meet persettäs pyörittämään, kun et pysty edes sikiämään. " En kauaa häntä jaksanut katsella...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
Se, kun olin lähdössä 10 vuotta sitten työkavereideni kanssa syömään ja karaokeen, ja silloinen, sairaalloisen mustasukkainen eksäni tokaisi että "mitä sä sinne meet persettäs pyörittämään, kun et pysty edes sikiämään. " En kauaa häntä jaksanut katsella...
Click to expand...

Onneksi sulla on nyt hyvä mies :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja dechs:
Kerran grillillä joku kysyi olenko taksikuski.
Click to expand...

Toihan on kohteliasuus ;)

No mun yks UUSIMPIA on se, kun lapsen koulun rehtori silppoi mun tekemät ja lähes yksi kasaan rakentamien discojen mainoslehtiset.

Sillä on viissiin erikoinen uskontotausta.

Ai mut JOO.
Tämä on pahin:

Synnyttämässä kuopusta, niin paikalla olevat kätilöt(kätilöopiskelijat kenties) miettivät ääneen, että "keneltäköhän toikin on saanu säälistä munaa juhannuksena?"

Tää vetää kyllä pohjat.
Tunnen nykyään muutaman kätilön töitten kautta, niin on tehny miel kertoa.
Leikkurin hoitajat katto monttu auki, kun kerroin niille jokunen aika sitte.
 
Tämä nyt ei enää kaivele juurikaan, mutta 8 vuotta sitten teki kyllä hallaa todella paljon kun olin masennuksesta toipumassa. Voi luoja että tunsin itseni paskaksi ihmiseksi pitkään tämän jälkeen.

Olin käynyt ravitsemusterapeutilla yli vuoden, laatinut mulle ruokavalion, olin käynyt salilla monta vuotta ahkerasti ja pilkuntarkasti merkinnyt syömiseni ylös koko tämän ajan. Kävin siis seurannassa terkkarilla, punnitusta ja muuta. Olin ihannepainon ylärajalla, vähän yli oikeasti, tiputtanut 13 kiloa. En ollut laihtunut yhtään enää puoleen vuoteen vaan salakavalasti kilot hiipi takaisin, suurinpiirtein kilo per kuukausi. Terkkari otti kopiot mun ruokapäikystä terapeuttia varten, arvioiduista kaloreista sun muista ja totesi: tämähän on nyt ihan turhaa touhua ottaa näitä kopioita. Kuka tahansa näkee että tässä ei todellakaan ole kaikki sun syömiset kun paino nousee. Ravitsemusterapeutin mukaan olet jättänyt suurinpiirtein päivän raskaimman aterian pois jokaiselta päivältä.

Ei ehkä iso asia mutta kun olin niin heikoilla muuten niin se tuntui aivan kamalalta.
 
Olin kotona asuva 18-vuotias lukiolainen, kun rupesin seurustelemaan. Olin hyvin rakastunut ja jossain vaiheessa seksikin tuli kuvioihin mukaan. Äiti sai asian selville lukemalla päiväkirjaani; selvisi että oli lukenut niitä kaikki vuodet. Siitä alkoi toista vuotta jatkunut huorittelu. Yo-kirjoitukset meni pieleen, kun kokeisiin lukiessani äiti tuli viereen haukkumaan huoraksi ja jankutti "kun kirjoitukset on ohi, lennät täältä kuin leppäkeihäs".

Unohtamaan tai anteeksiantamaan en pysty.
 
[QUOTE="vieras";23593835]kauhea tuo suzyannen kokemus. Törppö äijä :(((([/QUOTE]

No tuo oli vain jäävuoren huippu. Ja kaiken lisäksi hän esitti unelmamiestä vuoden verran, ja kun erehdyin muuttamaan hänen kanssaan yhteen, muuttui ääni kellossa. Elämä oli jatkuvaa riitaa, koska hän olisi halunnut eristää minut ystävistäni ja sukulaisistani ja määrätä muutenkin kenen kanssa olen tekemisissä. Missään en saanut käydä ilman häntä, ja töissäkin hän kävi tarkistamassa olenko siellä, vai jonkun miehen kanssa. Hän yritti määrätä myös miten pukeudun, ja meikkaamisesta tuli aina riitaa, kun en olisi saanut hänen mielestään meikata. Hän ei myöskään olisi myöskään antanut minun katsoa telkusta kuin hänen hyväksymiään ohjelmia, esim. sinkkuelämää tms. en olisi saanut katsoa. Riitaa tuli siksi koska en alistunut. Jos olisin alistunut, ei olisi tullut, mutta muahan ei alisteta.

Ja tuo loukkaus ei todellakaan ollut edes pahin. No joo, se on nyt ohi, ja ihan varmasti kasvoin ihmisenä paljon parempaan suuntaan tuon suhteen jälkeen. Uskon että huonotkin kokemukset kehittävät ihmistä parempaan suuntaan, tosin tulokset huomaa vasta jälkikäteen.

Mutta tuon jälkeen minusta tuli todella paljon empaattisempi ja muita huomiovampi, ennen olin aika itsekeskeinen. Mulla on ollut kova koulu muissakin asioissa, mutta kaikki jutut ovat kehittäneet minua ihmisenä.

No, nyt on asiat hyvin. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
No tuo oli vain jäävuoren huippu. Ja kaiken lisäksi hän esitti unelmamiestä vuoden verran, ja kun erehdyin muuttamaan hänen kanssaan yhteen, muuttui ääni kellossa. Elämä oli jatkuvaa riitaa, koska hän olisi halunnut eristää minut ystävistäni ja sukulaisistani ja määrätä muutenkin kenen kanssa olen tekemisissä. Missään en saanut käydä ilman häntä, ja töissäkin hän kävi tarkistamassa olenko siellä, vai jonkun miehen kanssa. Hän yritti määrätä myös miten pukeudun, ja meikkaamisesta tuli aina riitaa, kun en olisi saanut hänen mielestään meikata. Hän ei myöskään olisi myöskään antanut minun katsoa telkusta kuin hänen hyväksymiään ohjelmia, esim. sinkkuelämää tms. en olisi saanut katsoa. Riitaa tuli siksi koska en alistunut. Jos olisin alistunut, ei olisi tullut, mutta muahan ei alisteta.

Ja tuo loukkaus ei todellakaan ollut edes pahin. No joo, se on nyt ohi, ja ihan varmasti kasvoin ihmisenä paljon parempaan suuntaan tuon suhteen jälkeen. Uskon että huonotkin kokemukset kehittävät ihmistä parempaan suuntaan, tosin tulokset huomaa vasta jälkikäteen.

Mutta tuon jälkeen minusta tuli todella paljon empaattisempi ja muita huomiovampi, ennen olin aika itsekeskeinen. Mulla on ollut kova koulu muissakin asioissa, mutta kaikki jutut ovat kehittäneet minua ihmisenä.

No, nyt on asiat hyvin. =)
Click to expand...

Ihan selvä narsku tai jopa psykopaatin elkeitä sinun ex-miehelläsi. Onneksi se kaikki on takanapäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
No tuo oli vain jäävuoren huippu. Ja kaiken lisäksi hän esitti unelmamiestä vuoden verran, ja kun erehdyin muuttamaan hänen kanssaan yhteen, muuttui ääni kellossa. Elämä oli jatkuvaa riitaa, koska hän olisi halunnut eristää minut ystävistäni ja sukulaisistani ja määrätä muutenkin kenen kanssa olen tekemisissä. Missään en saanut käydä ilman häntä, ja töissäkin hän kävi tarkistamassa olenko siellä, vai jonkun miehen kanssa. Hän yritti määrätä myös miten pukeudun, ja meikkaamisesta tuli aina riitaa, kun en olisi saanut hänen mielestään meikata. Hän ei myöskään olisi myöskään antanut minun katsoa telkusta kuin hänen hyväksymiään ohjelmia, esim. sinkkuelämää tms. en olisi saanut katsoa. Riitaa tuli siksi koska en alistunut. Jos olisin alistunut, ei olisi tullut, mutta muahan ei alisteta.

Ja tuo loukkaus ei todellakaan ollut edes pahin. No joo, se on nyt ohi, ja ihan varmasti kasvoin ihmisenä paljon parempaan suuntaan tuon suhteen jälkeen. Uskon että huonotkin kokemukset kehittävät ihmistä parempaan suuntaan, tosin tulokset huomaa vasta jälkikäteen.

Mutta tuon jälkeen minusta tuli todella paljon empaattisempi ja muita huomiovampi, ennen olin aika itsekeskeinen. Mulla on ollut kova koulu muissakin asioissa, mutta kaikki jutut ovat kehittäneet minua ihmisenä.

No, nyt on asiat hyvin. =)
Click to expand...

Kuulostipa tutulta. Mun ex kans esitti unelmamiestä ensin. Pikkuhiljaa alko todellinen luonne tulla esiin ja ne riidat, kun en suostunu hänen päättömyyksiinsä! Mutta olen ajatellut, että näin piti käydä, että minusta tuli minä. Niin monella tavalla olen parempi ihminen nykyään, eikä tämä ole mitään itsekehua vaan pitkällisen itsetutkiskelun tulos!
 
[QUOTE="Lila";23594345]Ihan selvä narsku tai jopa psykopaatin elkeitä sinun ex-miehelläsi. Onneksi se kaikki on takanapäin.[/QUOTE]

Oli. Hänellä oli kausia jolloin hän oli ihan normaali ihminen, siis se ihminen johon rakastuin alussa. Saattoi olla vielä loppuaikanakin 3-4 pv viikosta ihan normaali, siis oikeasti kiva ihminen. Mutta sitten oli noita päiviä, huomasin aina jo aamulla naamasta että ahaa, tänään on se päivä. Hän oli silloin vakava ja puhumaton, ja sitten noita sairaita juttuja alkoi tulla. Kerran hän kävelyllä suuttui tosi pahasti siitä kun olin kävellyt kuulemma liian kaukana hänestä, hän luuli että häpeän häntä. Ja lukemattomia muita juttuja. Elämä hänen kanssaan oli yhtä jännityksessä elämistä.

Hän alkoi lääkitä itseään oluella, ja pian joi joka päivä 3-6 olutta, viikonloppuisin meni mäyris.

Lueskelin aika paljon psykiatrisia opuksia, koitin ottaa selvää mikä häntä vaivaa. Jotain persoonallisuushäiriötä epäilin, lisäksi masennus ja alkoholismi, ehkä kaikki liittyivät toisiaan ja ruokkivat toisiaan.

En jälkikäteen tajua yhtään miksen jättänyt häntä heti kun näin ensimmäisen sairaan välähdyksen hänessä, ei me kauaa oltu tunnettu silloin, ehkä muutaman kk, mutta olin rakastunut ja minä hölmö vaan jotenkin painoin villaisella.:headwall:

Tuo suhde oli elämäni pahinta aikaa, hän oli kännipäissään joskus myös väkivaltainen.

Olin aika kiltti, naivi ja uskoin kaikista ihmisistä hyvää kun aloin olla hänen kanssaan, hehheh, ehkä jopa ajattelin että ne kamalat jutut menee ohi ajan myötä. Muttei menneet, pahenivat vaan.

No, se on anyway ohi, ja sen jälkeen kyllä vaaleanpunaiset lasit hävisivät silmiltäni loppuiäkseni. Opettavainen kokemus.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa