Suurin loukkaus, mitä olette kokeneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "MInä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23594388]Kuulostipa tutulta. Mun ex kans esitti unelmamiestä ensin. Pikkuhiljaa alko todellinen luonne tulla esiin ja ne riidat, kun en suostunu hänen päättömyyksiinsä! Mutta olen ajatellut, että näin piti käydä, että minusta tuli minä. Niin monella tavalla olen parempi ihminen nykyään, eikä tämä ole mitään itsekehua vaan pitkällisen itsetutkiskelun tulos![/QUOTE]

No ihan juuri tarkalleen samaa mieltä minäkin olen itsestäni, ilman tuota suhdetta olisin sata kertaa kusipäisempi ihminen kuin nyt! :cool:
 
Pahimmat loukkaukset on tulleet isältäni. On mm. haukkunut saatanan huoraksi, paisuvaksi pullataikinaksi, persettään levittäväksi, tyhmäksi, idiootiksi, käskenyt mennä kadulle myymään persettä, heittänyt mut alaikäisenä pois kotoa ilmoittamalla "huomenna alat etsiä omaa asuntoa" ja käynyt fyysisesti käsiksi useita kertoja täysin mielivaltaisesti.
 
työkaveri, jota ystäväksikin luulin, käytti kaiken mahdollisen kertomani sekä työ- että siviilielämästäni hyväkseen , kertoi eteenpäin, ja puhui minusta niin paljon pahaa, että kk. ylennyksen saatuani tuli YT neuvottelut ja paikka meni hänelle.
 
Varmaankin se kun mieheni jätti minut kun makasin sairaalassa 41 asteen kuumeessa vaikeissa hengitystievaikeuksissa kuulemma siksi että olin niin "hiljainen" ja en ollut puhunut hänelle kuluvana viikkona paljon (siis sinä viikkona kun sairastuin ja makasin lähes henkitoreissani kotisängyssä). Ja kyllä tämä on totta ja perusteluna vain tuo. Pyyteli toki myöhemmin anteeksi kun "palo käämit" mutta anteeksi en ole antanut.
 
[QUOTE="Kukkis";23594560]Varmaankin se kun mieheni jätti minut kun makasin sairaalassa 41 asteen kuumeessa vaikeissa hengitystievaikeuksissa kuulemma siksi että olin niin "hiljainen" ja en ollut puhunut hänelle kuluvana viikkona paljon (siis sinä viikkona kun sairastuin ja makasin lähes henkitoreissani kotisängyssä). Ja kyllä tämä on totta ja perusteluna vain tuo. Pyyteli toki myöhemmin anteeksi kun "palo käämit" mutta anteeksi en ole antanut.[/QUOTE]

:O Pystyitkö jatkamaan suhdetta? Eikai mies normaalisti ole noin empatiakyvytön?
 
:O Pystyitkö jatkamaan suhdetta? Eikai mies normaalisti ole noin empatiakyvytön?

No siis en jaksa kauheasti miettiä sitä kun tilanne sattuu niin pahasti vieläkin mutta mies oli pahoillaan jossain vaiheessa kun olin vielä sairaalassa ja olin tosissani erittäin sairas, niin sairas että minulla ei ollut voimaa käsitellä tilannetta. Myöhemmin kun pääsin sairaalasta kotiin hoiti mies minua sairaanhoitajien avustuksella ja toipumisvaihe oli pitkä.

Kun olin tervehtynyt suljin asian sisälleni ja mies on sittemmin käyttäytynyt ihan normaalisti ja omaa kaiketi tavallisen empatiakyvyn, tai ainakin miehille tavallisen. Erittäin äkkipikainen mies kyllä on vieläkin. Tätä asiaa en ole vielä kyennyt kuitenkaan ottamaan puheeksi ja siksi minun vaatimuksestani (ei ole ainoa ongelma) asumme nyt eri asunnoissa ja etäsuhteessa.
 
Kamalia täällä sanottu toisille :(

Mun on vaikea sulattaa oman adoptioäitini minulle suoltamaa tekstiä, joista pahimpia en edes pysty ajattelemaan saati tähän kirjoittamaan. Hän on sanonut, että olen hänen elämänsä virhe, uhannut lähettää jonkun tappamaan minut jne. Naiselta, jonka kuuluisi olla kuin äiti, tuo on vaikea kestää. Toinen on se, että minulle on kerrottu biologisen äitini sanoneen, etten ole hänen tyttärensä. Enemmän olen kyllä vihainen sille, joka tuon minulle kertoi. Oliko pakko?

Ja kolmas tulee mieleen kouluajalta, kun kamppailin vanhempien avioeron ja koulupelon kanssa. Luokanvalvojani huusi minulle (muiden kuulle totta kai) että "sinusta ei tule mitään, ei edes työtöntä".
 
Kiitos vastauksista. Auttoivat ainakin sen verran, että voin tuntea itseni loukatuksi. Kaiksesta kun aina pitää yrittää kantaa syyllisyyttä, mm. siitä että on loukkaantunut läheisten käyttäytymisestä.

En tiedä korjaantuvatko välit koskaan. Nyt juuri ei kaikki historia huomioiden yhtään kiinnosta ruveta paikkaamaan suhteita. Hoitakoon hän, kun sen aika koittaa, jos koittaa.
 
Se kun palasin lapseni kanssa lyhyeltä matkalta ja selvisi, että mies on pettänyt mua jonkun horon kanssa ja vieläpä meidän aviosängyssämme :( Yhdessä ollaan edelleen, mutta pettymys ja katkeruus on yhä olemassa...
 
[QUOTE="vieras";23594586]Eräs yhden yön pano sanoi kesken nainnin, että ei haittais, jos vähän osallistuisit... :/

Oli ainoa, joka koskaan sellaista sanonut...![/QUOTE]

Aikas paha...
 
KUMMANKIN lapsen odotuksesta kerrottaessa isäni on kysynyt "no ihan pakko kysyä, mutta oliko suunniteltu..?" Juu, ollaan oltu nuoria molemmilla kerroilla, mutta ihan iloinen asia sen lapsen pitäis olla
 
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;23594622:
Varmaan se, kun oma aviomies haukkui huoraksi, ja ehkä samoihin menee se,että mies mielummin pelaa typerää tietokonepeliään, kun viettäisi mun kanssa aikaa.

Mä olen sanonut sulle tän kerran aiemminkin ja niin on muistaakseni joku muukin sanonut... mutta sun miehes on UMPIHULLU ja TYHMÄ kun mieluummin pelaa kuin on sunlaisen naisen kanssa. Miten noi miehet voi olla noin typeriä, sullakin varmasti olisi miljoonia ottajia jonossa mutta se oma ukko ei tajua kohdella kuten kuuluisi...
 
Tämä loukkaukseni on niitä pienimpiä, mutta kommentoin jo sitä tuolla toisessa ketjussa. Olin lapsimessuilla ja joku ihanteellinen palstamamma kommentoi takapuoltani. Miksi elämä on niin vaikeaa joikkelin, vai onko täällä kaikki lapsia??
 

Yhteistyössä