Suurperheen kasvattajat

[Maarit*]

Reppis hienoja uutisia kerrakseen ja onnea tyttölupauksesta :hug: Itse en olisi malttanut olla kysymättä lääkäriltä, että miten voi suositella aborttia, kun varmasti näkee useinkin näitä tilanteita ettei asiat olekkaan niin huonosti kuin oletetaan?!

Oksutaudista 5 kokonaista valkopippuria napaan taudin ruvetessa riehumaan lähipiirissä pitää taudin loitolla. Ollaan itse säästytty monta vuotta tauditta tällä konstilla ja vaikka välillä joka perheestä on sen saanutkin jostain on muut selvinneet ilman heti pippureita napsien. Jos esim. koulussa on epidempia ollaan otettu pippureita 3 päivän välein kunnes tauti ohitse. Ei aiheuta mitään vaivoja, kunhan ei mene puremaan pippureita (heh meidän poju oppi aikanaan vajaa 3v. olemaan purematta pippuria kerrasta)

Crocus tällä kertaa ei oltu kaksisteen Nykissä vaan kuopus ja anoppi oli seurana. Kivaa kuitenkin oli ja ainahan se kaupoissa pyöriminen ja ulkonasyöminen voittaa kotona olon =) Sulla on toivottavasti viimeiset päivä käsillä!

Neuvolassa kävin ja hmm... saarnan poikasta oli ilmassa painosta, jota tullut nyt 9kg, joista liki 6kg viimeisen 6vk sisällä. Urkki terkkari, että osaanko sanoa mistä painoa noin paljon tulee. Totesin että suklaasta ja salmiakista varmaankin nyt kuten tulevaisuudessakin. Loppuipa se keskustelu siihen. Edelleenkään en terkkarista pitänyt vaikka miehen ja kuopuksen läsnäolo hieman tilannetta tasoittikin. Onneksi seuraava kerta on vasta joulukuun alussa, mutta pitänee miettiä vakavasti vaihtoa.
Proteiini oli plussalla ja pissipurkki pitäis labraan heittää nyt aamusta.

Maarit ja Hattivatti 22+3

 

[Lynette]

Nyt täälläkin talo hiljentynyt niin, että tämä mammakin ehtii koneen viereen.

Kävin siis siellä gynellä ja kaikki oli niin kuin pitikin. Kohdunsuu oli pehmennyt, mutta kuitenkin kiinni, joten siis aivan normaali tilanne uudelleensynnyttäjälle ja kaikki sen puolesta hyvin. Eipä mua kyllä muuten olekaan supistellut, kuin nyt sitten sen taudin aikoihin. Kohtu on myös tosi korkeella, joten voipi osittain johtua siitäkin nuo heikot olotilat. Luulen kyllä, että vähän osuutta asiaan oli myös tuolla mahataudilla, koska nyt olo ollut jo parempi. Mutta lääkäri sanoi siis, että jos sf-mitta sattuu menemään yläkäyrällä, niin syy on siinä, että kohtu on niin korkealla, alamahalla tuntuu kuulemma ihan "tyhjä kohta" häpyluun ja kohdun välillä. Ja sitten vielä ultrattiin. :heart: Ja pikkuisella oli kova meno päällä. Kaikki näytti kuitenkin hyvältä. Mitat vastasivat muutamaa päivää pienempää, mutta siis ihan normaalit olivat. Ei ainakaan vielä miltään jättivauvalta vaikuta. Ja typy majaili poikittain. Ehtiihän tässä vielä moneen kertaan kääntyä. Hassua vaan, että meillä pojat ovat olleet jo tästä vaiheesta asti pää alaspäin, mutta nyt sitten tytöt eivät pidä kiirettä sen oikeinpäin asettautumisen kanssa.

Maarit kiitos valkopippurivinkistä. Mä olen kyllä myös valmis kokeilemaan lähes mitä vain, jos oksutaudin välttäisi. Täytyy siis kokeilla sitten kun tuo kaamea tauti tänne seuraavan kerran tulee. Mutta nyt kyllä toivon, että siihen menee vielä PIIIIIITKÄ aika.

Mutta näihin tunnelmiin...

Lynette ja viides muru 27+6

 

[Lynette]

28+0 poksista!!

 

[rakkaudesta äiti]

kävin pikaseen selaamassa kirjotuksenne ja pakko kommentoida yhtä nopsaan,eli
Reppasenkeli Aivan ihanaa että vauvalla oli nyt kaikki hyvin:hug::heart: Tuli kylmät väreet liikutuksesta ku luin kirjotustasi ja oon kyllä tosi onnellinen teidän puolesta:heart: Onnittelut myös tyttölupauksesta=) Ite oon kans miettinyt tuota etten varmaan ikinä pystys tekeen aborttia vaikka vauvalla todettaisiinkin jotain ja osasyy siihen on se että ei voi tietää vaikka vauva sitten olisikin ihan terve tai edes niin terve että pystyisi elämään hyvää elämää.

Täällä ootellaan varhaisultraa johon on vielä melkein 2viikkoa.Pitkälle tuntuu odotus,mutta sen jaksaa kuhan ei tuu mitään huolestuttavaa kipua ym.

välillä huonoa oloa ja väsymystä,mutta oksentelu ei oo ainakaan vielä alkanut.

Voimia loppumetreillä menijöille ja voimia synnytykseen

rakkaudesta äiti ja kesän lapsi:heart: rv.6+3

 

[Lynette]

rakkaudesta äiti tsemppiä ultran odotteluun. Muistan, että miten se aika tuntuukin menevän siinä alussa hitaasti. Ja sitten jotenkin kummasti ihan loppuajasta päivät alkaa taas matelemaan. Tää keskiraskaus sitten tuntuukin kuluvan niin nopeesti, että mä en itse meinaa edes tajuta, että synnytykseen on 2,5kk aikaa, että miten tää on näin nopeesti voinut mennä!! :O
Ja toivottavasti sun olot pysyy siedettävinä ja välttyisit kovalta pahoinvoinnilta. :hug: Se ON kurjaa!!

Mulla ei mitään ihmeellistä. Ens viikolla neuvolalääkäri. Mutta kotityöt täällä odottelee tekijäänsä ja ei oo kauheesti tekijöitä näkynyt, niin kai se on itse sitten taas alettava. Mutta nostelimpas meitä taas tuolta tokalta sivulta. Tulkaahan linjoille kun ehditte.

Lynette javiides muru 28+3

 

[Crocus76]

Pinoa nostelemassa...

Täällä mennään päivä kerrallaan...ei tuo pikkumies malta syntyä ollenkaan..En jaksa alkaa valivalia täällä teen sen tuolla toisessa pinossa
Yritän oikein lyhyesti kirjoittaa jotaki ku nää kädet on ihan mahottomat yhteistyön tekijät..

Rakkaudesta äiti: tosiaan tuo on kyllä niin vaikeaa oottaa sinne eka ultraan! Sitä elää silleen pienoisessa pelkopersiissä olossa siihen asti..Mutta kovasti tsemppiä sinne!

Maarit: Tosiaan pääasia että pääsee välillä tuulettumaan! Kieltämättä aika tympeen kuulonen terkka..

Lynette: Hienoa kuulla että tarkastuksessa kaikki hyvin! :heart: Miten se on niin kumma juttu että nuo kotihommat ei itekseen hoidu...meillä ku nuo isommatki on oikeasti niin isoja että neki vois jo pikkuhiljaa tajuta jotain itekki...ettei mun tartte aina naama punasena olla niille huutamassa että tee sitä ja tätä...

Nyt loppu tunto käsistä...myöhemmin lisää

Crocus ja pikkumies 39+2

 

[Lynette]

Crocus saa valittaa. Vaikka väliin kyllä tuntuu, että kun on aivan poikki, että ei jaksa edes valittaa... Mutta mä oon surru kyllä myös niitä sun käsiä. Varmasti ihan hirveet kivut ja kauheeta, kun voi mennä synnytyksenkin jälkeen hetki ennenkuin ne siitä tasoittuu. Menee varmaan synnytyskivutkin jo siinä sivussa, kun tuosta kamaluudesta oot niin kauan joutunut kärsiin! Oliko sulla muuten sinne polille nyt vielä uutta aikaa, vai meinaako ne odottaa että teidän pikkuherra ymmärtää ulostautua itse? Mä lähettelen täältä sinne teidän potsulle nyt kaikki mahdolliset signaalit, että kyllä täällä ulkomaailmassa on vaan mukavampi olla ja häntä niin kovin täällä odotetaan, että kyllä nyt olisi jo aika ilmaantua!

Meillä pikkuneiti nukkuu ja mä ajattelin ommella parit pussilakanat vauvalle. Mä tykkään ihan hirveesti tehdä kaikkia käsitöitä ym. ja eilen illalla olin aivan surun murtama, että ihan hirveetä jos kädet olisi niin kipeet, ettei pystyisi niitäkään tekemään. Että miten niin, mitkä hormonit vähän heittää... Että sympatiat tosiaan on Crocus siellä. :hug:

Lynette ja viides muru 28+5

 

[Lynette]

Katselin tuossa tuota etusivua ja me joilla on la tammikuussa ollaankin nyt sitten Crocuksen jälkeen vuorossa saamassa vauvoja!! :O Ellei sitten uusia marras-joulukuisia ilmaannu (mikä olisi kiva sekin ) tai joku jolla myöhemmin la ota varaslähtöä, mutta toivottavasti kenellekään liian aikaista lähtöä ei tulisi.

Aamulla heräsin ennen kuutta, kun supisti niin julmetusti. En ollut koko yönä herännyt vessaan :O ja mulla täysi rakko saa aikaan kunnolla suppareita. Sain väännettyä itseni siitä sitten vessaan, mutta tuntui, että rakko oli niin täynnä, vauva painoi siihen ja supisti, että en saanut kunnolla pissattuakaan. Vessasta kun pääsin takaisin sänkyyn, niin siellä sitten kääntelin ja vääntelin, kun supisti ja kivisti inhottavasti selkään asti. En niistä nyt sillai huolestunut, kun tuosta täydestä rakosta ne varmasti jouhtui. Tunnin sitä kesti ja siinä seitsemän aikaan helpotti. Siitä sitten uudelleen ylös herättämään esikoista.
Ja mulla on myös niin vimmatunmoinen pesänrakennusvietti, että ihan oli pakko siivoilla ja laittaa koti kuntoonkin vielä aamulla. Mutta ei mulla nyt enää ole supistellutkaan. Miehelle en taida uskaltaa sanoa, millainen aamu oli. Se vois olla mulle vähän kiukkuinen, kun en oo tajunnut rauhoittua. :ashamed:

Lynette ja viides muru 29+0 POKS POKS!!

 

[Maarit*]

Lynette sun pitää ottaa rauhallisesti ettet saa aikaan suppareita muutenkin.

Oma olo vaihtelee. Jalkakipu tuottaa ongelmia ja kävely on välillä liki mahdottomuus. Pitänee mennä lääkärissä käymään maanantaina vaikka en arvauskeskuksen arvioihin kovin paljoa luotakkaan. Viikonloppuna tiedossa synttäreitä, rapujuhlia ja huonekalujen kokoamista tai ainakin kokoamisen seuraamista.

Maarit ja Hattivatti 23+5

 

[Lynette]

Maarit kävitkö tänään lääkärissä? Mitä ne siellä arvailivat?

Täällä on kuunneltu viime yö kolmosen ja nelosen yskintää ja yöunet on sen mukaiset. Eli silmät aivan ristissä. Mutta eipä mulla tässä mitään ihmeellistä edes ollut. Ylihuomenna neuvolalääkäri, joka ultraa. Mukava päästä taas tarkastamaan pikkuisen vointia.

Lynette ja viides muru 29+3

 

[Maarit*]

Lynette jäi terkkarireissu väliin, kun sunnuntaina rupes taas verta tulee. Kävin sitten Naikkarilla ja sain antibioottikuurin reseptin mahd. emätintulehduksen hoitamiseen. Vauvalla kaikki ok, mutta istukka pahassa paikassa ja aiheutta tätä vuotelua. Pitää kuulemma mennä heti näytille, jos tulee veristä vuotoa, supisteluita tai vauva liikuu huonosti. 4vk sairasloma, ei nosteluita, ei kanteluita, ei rasitusta, ei liikuntaa ja sama homma jatkuu raskauden loppuun eli tämä mamma ottaa nyt sitten väkipakolla lungisti... onnistuu joo tosi hyvin remontin viimestelyiden ja 1v. lapsukaisen kanssa, isojen ollessa koulussa. No ehkä tässä taas saa sumplittua jotenkin hommat ja olenhan mä ollut jo rv 7+ lähtien on/off levossa, että kait tässä vielä loppuvuosi ja alkuvuosikin menee. Huoh! Tylsistyttää

Maarit ja Hattivatti 24+1

 

[miiak75]

Heippa kaikille!

Jospa lyöttäytyisi porukkaan mukaan. Kahdeksatta lasta odotamme ja laskettu aika on 9.5. Ennestään meillä on neljä tyttöä 12v, 10v, 8v ja 4v sekä kolme poikaa 13v, 6v ja 2v. Ikää itelläni on jo kamalat 36 vuotta, monen mielestä siis liian vanha olemaan raskaana No monen mielestä meillä on liikaa lapsiakin.....ja näistä saa kuulla.
Asumme maalla läntisellä Pirkanmaalla, matkaa kauppaan ja muihinkin palveluihin on yli 20 kilsaa.
Eilen oli nt ultra ja kaikki oli hyvin, paitsi vauvalla oli laajentunut virtsarakko, kovin olen asiasta huolissani, asiaa kontrolloidaan ultrassa kahden viikon kuluttua ja jos tilanne on sama silloin niin lähete taysiin jatkotutkimuksiin. Kellään kokemusta??:attn:

Vammalassa (vas) ois tarkoitus synnyttää, mutta siellähän ei voi synnyttää viikonlppuisin enää, että siinä tapauksessa sitten tays:iin. Kaksi vanhinta on syntyneet tays:ssa ja viisi seuraavaa Vammalassa.

Niin ja rv tänään siis 11+6

 

[Lynette]

Huomenta kaikille!

Meillä on täällä talvi. Lapset on aivan innoissaan lumesta.

Mullakin oli toissapäivänä neuvola+neuvolalääkäri. Ja mulla tuntuu nyt muodostuneen pieneksi "ongelmaksi" tuo painonnousu. Tai siis se kun se ei tahdo nousta. Mulla on nyt koko aikana tähän rv30 asti tullut painoa 2-3kg. Eli on sitä tullut, mutta kun ennen raskauttakin mun bmi oli 22, niin vähän enemmän saisi nousta. Nyt viidessä viikossa painoa oli tullut vajaa 500g eli viikottaiseksi painonnousuksi tuli +95g. Ja edellisilläkään kerroilla ei oo noussut tarpeeksi. Mutta kun terkkari kyseli syömisistä, niin MÄ KYLLÄ SYÖN!! En tiedä, miten sais enemmän meneen, paitsi tietysti jos muuttais osoittensa johonkin Mäkkäriin, niin kai se vois tehota. Mulla tosin on ollut koko raskauden himo hedelmiin ja vihanneksiin, joita vetelen sitten ihan kaksin käsin, niin onhan tuo himo tietty sieltä terveellisimmästä päästä, eikä sillä nyt varmaan helposti ihan mahdottomia ylimääräisiä kiloja saa. Toivottavasti en tällä pahoittanut kenenkään mieltä, koska ymmärrän että jollekin toiselle voi olla raskasta, kun paino vaan nousee ja nousee. :ashamed: Mutta mä siis EN ole iloinen tästä omasta tilanteestani ja se nyt taas vähän nostaa stressitasoa, kun mietin vauvaa. Ja suurin syy tuohon painoon mulla on tainnut olla juurikin tuo stressaaminen, kun yli puoleenväliin mieli ei tosin ollut huipussaan. Ja toinen juttu on, et tää mun arki neljän pienen lapsen kanssa on aika kuluttavaa!! (Lievästi ilmaistuna... ) Terkkari sanoi sen punnituksen jälkeen, että hän kyllä katsoisi hemoglobiininkin, vaikka se on ollutkin tosi hyvä. No, sekin oli pudonnut ollen nyt 116. Eli lisärautaa naamaan siis. Toivottavasti sais nyt nostettua tota arvoo.

No joo, sitten lääkäri teki vielä ultralla painoarvion. Arvio oli nyt 1290g, eli ei mikään iso, mutta normaalin rajoissa. Sellainen sirpakka tyttö. Että pikkuinen ainakin on omansa ottanut, että kasvu ei ole hidastunut. Ja niinhän ne yleensä ottaakin. Ja sitten neiti oli ymmärtänyt kääntyä pää alaspäin!!! Eli pikkuisella kaikki näytti olevan hyvin. :heart:

Mä olen aloittanut nyt urakan laittaa kaikki vauvajutut valmiiksi. Tai siis yritän, että saisin kaikki valmiiksi tässä marraskuun aikana ja sitten joulukuussa EN TEE ENÄÄ MITÄÄN!!

Tervetuloa mukaan miiak :flower: Kiva kun meitä tulee lisää, niin josko tämä tästä vilkastuisikin tämä keskustelu.

Maarit voi höh! Ja voin kuvitella, että tuossa tilanteessa on vaikeaa olla tekemättä mitään. Toivottavasti saisit kuitenkin tilanteen rauhoittumaan. Voiko tuo istukan sijainti muuten vaikuttaa siihen, että jos kovin vuotelee, niin voidaanko joutua leikkaamaan jo ennemmin kuin oli suunniteltu?

Mutta nyt syömään. Yritän olla stressaamatta, että miten saisin ahdettua enemmän. Vauvakin painaa mahalaukkua, niin yritetään nyt sellaista taktiikkaa, että syön sitten vähän väliä, jos kerralla ei saa paljoa menemään. Ja pitäisiköhän sitä leipoa jotakin Jos parin viikon päästä neuvolassa olis jo parempi suunta painonnousun kanssa. Ja pahoittelut vielä tästä avautumisesta. Itsestä tuntuu vaan pahalta, kun en käsitä, että miten se ei muka tällä syömisellä nouse...

Mutta tänään vielä poksutaankin 30+0, iiks, mulla loppuu aika, miten niitä viikkoja nyt jo noin paljon on... :O

Lynette ja viides muru 30+0

 

[rakkaudesta äiti]

Itkusilmin poistun täältä :'( Tänään oli varhaisultra ja minun pikkuiseni oli kuollut kohtuun noin 2viikkoa sitten:'(

Olo tuntuu tosi raskaalle ja tyhjälle.Yhtäkkiä meidän kesävauva on poissa.Sitä odotti jo niin kovasti.

Toivon että kaikkien teidän muiden raskaudet sujuu hyvin.Hyvää jatkoa kaikille:heart:

rakkaudesta äiti

 

[Lynette]

Itku tuli sinun puolestasi rakkaudesta äiti :'( Olen pahoillani teidän puolestanne, ei tuohon löydy sanoja. Eikä tuohon muu autakaan kuin aika. Anna itsellesi aikaa surra niin paljon kuin sinusta tuntuu ja kovasti voimia. Kaikkea hyvää jatkossa teidän perheellenne ja toivottavasti vielä se pikkuinen teillä sylissä asti tuhisee sitten, kun sen aika on. :hug:

 

[rakkaudesta äiti]

kiitos lynette :heart:

Toivottavasti tuun tänne vielä takaisin....

 

[Maarit*]

Rakkaudesta äiti pahoitteluni!! Saitko pillerit vuodon aloitusta varten vai miten tyhjennys tarkoitus hoitaa? Toivottavasti hoituu ilman kaavintaa ja pääsette yrittelemään uutta, loppukesän/alkusyksyn pienokaista piakkoin.

Naikkarilta tuli taas soitto ja virtsan pitkäviljelyssä oli isoja määriä kasvustoa. Uusi kuuri edellisen kaveriksi ja ensi viikolla uusi viljely antamaan. Huoh!

Maarit ja Hattivatti 24+5

 

[Crocus76]

Heippa piiitkästä aikaa!

Rakkaudesta äiti olen todella pahoillani että pikkuinen ei jaksanut pitemmälle. Hurjan paljon voimia sulle ja toivotaan että pian pääset tänne takaisin! Paljon rutistuksia :hug:

Meillä tosiaan ois niitä vauvauutisia eli meidän pienisuurimies (tosiaankin) syntyi 18.10. Kokoa pikkumiehellä oli 4590g 52,5cm ja pipon kokoki 36,4cm. Aivan ihana poika joka on sulattanut kaikkien sydämet! Laitan synnytyksestä sitten ku oon saanu siitä itelleni kirjoitettua jotaki talteen muuhinkin kuin muistoni syövereihin. Mutta sen verran että oli vaikein synnytykseni ja pikkuisen alku ei ollut kovin helppo, mutta siitä selvittiin.

Mutta arvatkaapa mitä..mulla on jo ikävä sitä masua, niitä ihania pikku potkuja..Miten ihmeessä tästä ikuisesta vauvakuumeesta pääsee koskaan eroon!???? Ukkokullalle en tohtis kyllä ikinä sanoa tuota ääneen...

Lynette: kiitos onnitteluista tuolla toisessa pinossa! Ja onnea poksumisesta! Noin se vaan viimeset 10vkoa lähti käyntiin! Kurja juttu että painosi ei nouse..mää kyllä voisin lahjottaa muutaman kilon..mulla ku on se päinvastainen ongelma :ashamed:

Maarit: voi kurjuus ku äkänen pöpö! Toivotaan että talttuis noilla dropeilla. Koita jaksaa lepäillä vaikkei se kyllä taida helppoa olla..

Miiak: oikein paljon onnea raskaudestasi ja lämpimästi tervetuloa! Määki oon 36v ja kyllä sen vaan raskauden aikana huomas ettei oo enää mikään parikymppinen..

Jaahas mutta taitaa tulla vaipanvaihto keikka rutinasta päätellen..

Crocus ja herra "J" jo 10 päivää!

 

[Lynette]

Onnea paljon Crocus vielä tännekin pinoon. :heart: Oli ihan pakko silloin käydä kurkkimassa sun kuulumisia siellä teidän pinossa. Vauvantuoksuista arkea teille ja tuu vaan kertomaan synnytyskertomusta sitten kun saat sen itsellesikin jäsenneltyä. Niitä on aina niin mukava lukea. (Vaikka mulla on ruvennut taas viime päivinä muistumaan mieleen, että mitä sitä onkaan taas edessä ennen kuin vauva on sylissä...huh... )

Lynette ja viides muru 30+2

 

[soo soo]

minäkin nyt koitan uskalatutua mukaan. viikkoja vasta 5+3 ja seitsemäs tulossa.
jotenkin vaan niin oireeton olo väsyä lukuunottamatta etten usko tätä todeksi ennen ultraa.

 

[Crocus76]

Tässä se nyt ois synnytykseni, kokeilen laittaa sen mitään karsimatta..

Pikkumiehen syntymä 18.10.2012 :heart:
Torstaina mulla oli kolmas RD kontrolli OAS:n äippäpolilla klo12. Vein pienimmät lapset mummolaan ja ajelin itekseni kohti polia.
Ensin käytiin perusjuttuja taas läpi, verenpaineet ja pisut. Makasin sitten käyrillä puolisen tuntia, jossa pari loivaa supistustaki tuli voimakkuus oli jotain 20 ”millä lie asteikolla”. Vauva tuntui voivan hyvin.

Pari tuntia oottelin lääkärille pääsyä. Lääkäri tutki ensin vauvan, hänellä kaikki hyvin, kokoarvio 4100g. Sisätutkimuksessa sanoi että tosi korkealla kohdunsuu on ja kanavaaki jäljellä mutta paikat oli kuitenkin auki 4cm ja siinä ropeltaessa aukes kuulemma 5 cm.iin. Lääkäri oli sitä mieltä, että hänpä soittelee tuonne salin puolelle, että mikä tilanne siellä on. Käynnistetään synnytys puhkasemalla kalvot, jos siellä ei oo kovin kiirettä. Salin puolelta näyttivät vihreää valoa, joten soittoa ukkokullalle, että lähtee tulemaan synnäriä kohti. Äitille soitin myös, että lähetään käynnistykseen, ettei oottele mua lapsia hakemaan.

Hoitaja tuli hetken päästä mua hakemaan salin puolelle. Salissa no2 mut otti vastaan mukavan tuntuinen kätilö, joka tosin oli työvuoronsa loppupuolella ku vuoro vaihtuis kolmelta. Kätilö tutki tietojani koneelta ja kyseli joihinkin kohtiin tarkennuksia kuten toiveita kivunlievityksen suhteen, johon sanoin, että mennään ilman niin kauan ku tuntuu siltä, pyydän sitten jos tarvitsen jotain. Odotteli myös lääkärin sanelua tutkimuksesta. Hän oli kirjoittanut, että ”synnytyksen käynnistys kalvojen puhkaisulla, varauduttava hartioiden ulosottoon. Jos omat supistukset eivät ole kahdessa tunnissa alkaneet, aloitetaan oksitosiini avustus”.

Ooteltiin siinä jonku aikaa miestä ja sitten, ku saatiin tieto että on pihalla, niin puhkastiin kalvot klo 14:50. Kalvot oli vähän hankala puhkasta ku tosiaan oli niin korkealla, mutta lopulta saatiin niihin reikä. Vettä tuli aika kohtuudella ja oli hyvän väristä. Sitten laitettiin piuhat kiinni käyriä varten. Saman tien alko supistukset ja niitä tuli heti muutaman minuutin välein ihan kovina ku tuolla ”millä lie asteikolla” ne oli jo yli 80.

Mieskin siinä saapui ja samalla tsunami valtas mut! Lapsivettä alko tulemaan noitten supistusten myötä ihan valtavasti! Koko sänky kastui ja rouva kaulaa myöten, sänky ihan lainehti! Samalla oli vuoronvaihto kätilöillä ja uusi kätilö tuntui myös oikein mukavalta. Hän halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen tässä vaiheessa. Vauva oli edelleen korkealla mutta paikat olivat avautuneet 7cm:iin kalvojen puhkaisun jälkeen.

Käyrien oton jälkeen oli pakko päästä ylös. Menin ensin suihkuun pesulle kun tosiaan sitä lapsivettä oli joka paikassa. Otin suihkussa pari supistusta vastaan mutta muuten naureskelin tuolle valtavalle määrälle lapsivettä jota tuli koko ajan lisää. Naapurisalissa ponnistivat juuri, kuultiin ilmeisesti ilmastoinnin kautta ja aika pian kuultiin sieltä vauvan itkukin, hellyyttävää.

Pystyin paremmin ottamaan supistukset vastaan seisaaltani. Käveleskelin siinä eestaas ja supistuksen tultua nojailin pöytään. Kätilö yritti opettaa mulle äänenkäyttöä apuna supistuksen tullessa. Kovasti yritin sitä käyttää, mutta ei se oikein onnistunut, kun aika tujuja nuo tuntuivat olevan. Sanoinkin, että tujuja mutta lyhyitä mutta kätilö kyllä oli eri mieltä sillä hän aina välillä otti vauvalta sydänääniä mun seistessä ja hänen mielestään supistukset olivat pitkiä. Jotenkin sitä vain otti supistuksina ne kaikkein tujummat kohdat niistä, olo supistuksen nousussa ja laskussa oli ihan siedettävä. Mies kyseli, että haluanko tulla siihen keinutuoliin, jossa torkahteli, mutta ei, en ois pystynyt istumaan. Saliin tuli kätilöopiskelija kysymään saako tulla synnytykseen mukaan. En nähnyt mitään syytä miksi ei olisi saanut tulla.

Jokainen supistus toi lapsivettä aina uuden satsin ja sidettä piti olla joka välissä vaihtamassa. Aika pian supistukset muuttuivat niin, että paineen tunne alhaalla kasvoi kovasti. Puoli viiden aikaan pyysin että tarkistaa tilannetta ku se paineen tunne oli jo aika kova. Pettymyksekseni tilanne oli edelleen sama 7cm auki ja ei ku ylös vaan ja vetämään rundia. Käskin miehen lähtä tässä välissä kauppaan ostamaan eväitä ku näytti siltä että tässä voi kestää kauanki. Viiden maissa kätilö käski mut piuhoihin kiinni uudelleen, kun ekoissa käyrissä jo vauvan sydänäänet ottivat laskua ku supistus tuli.

Jäin yksin piuhoihin kiinni ja monitorista näin millon taas uus supistus oli tulossa. Niitä tuli tosiaa tosi tiheästi, tuntui että just olin selvinnyt edellisestä ku uusi nousu alkoi. Hengittelin siinä ja toisella kädellä otin tukea sängyn päädystä. Siinä puhaltaessani synnytyslääkäri kävi tarkistamassa vauvan sydänkäyrää kätilön pyynnöstä ja hän oli sitä mieltä, että tässä tuskin kauaa menee, ku näki sen supistuksen tehon.

Ei ku ylös vaan ja mittailemaan salin lattiaa. Menin suihkuun uudelleen sillä lapsivettä tuli taas nyt ihan lattialle asti. Paine oli ihan hirveä alhaalla ja aattelin, että helpotan sitä vähän käymällä pissalla, joka onneksi onnistui. Mutta paineen tunteeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta.

Kuuden maissa kätilö halus tarkastaa tilanteen taas ku näytti siltä hänen mielestään että paineen tunne oli kasvanut. Tulos 7-8cm auki eli kolmeen tuntiin ei ollut tapahtunut lisää aukeamista. Lapsi oli tosi korkealla ja ei siis päällään avannut paikkoja ollenkaan. Siinä sitten kätilö tuumas että mennään tuohon synnytyssänkyyn ja ruvetaan käsin avaamaan kohdunsuuta lisää, ku paine oli järkyttävä ja lapsen sydänäänet heikkeni huomattavasti joka supistuksen tullessa. Ilmeisesti vauva oli niin harteikas, että oli siksi niin ylhäällä ettei mahtunut oikein laskeutumaan.

Siinä sitten kätilö ja opiskelija vuoron perään alkoivat ronkkimaan reunoja kohdunsuulta pois. Kovin nopeaa yrittivät toimia ku se piti tehdä aina supistusten välissä ettei paine oo siellä liian kova ja paksunna reunaa entisestään. No eka kerralla ei oikein onnistunu ja noustiin ylös taas ottamaan supistuksia. Kätilö sanoi että otetaan reilu kymmenen supistusta ja katotaan sitten uudelleen. Nojailin sängyn reunaan seisaaltani ja yritin puhallella ja äännellä kätilön ohjeen mukaan taas siinä oikein onnistumatta. Jotenkin sitä ei saanu sellaista ääntä aikaseksi ku supistus tuli vaikka kuinka yritin. Kätilö yritti samalla rentouttaa mun hartioita ku ne nousi helposti ylös siinä nojaillessa. Mies laski suppareiden väliksi pari minuuttia mutta ku suppari kesti melkein sen niin väliä ei juurikaan niissä ollut. Sain siinä sinniteltyä ne kätilön toivomat toistakymmentä supistusta. Sitten sain taas nousta synnytystuoliin ja katottiin saatiinko paikkoja auki yhtään. Reunaa oli jäljellä vielä kahdella reunalla ja niitä sitten taas yritettiin supistusten välillä sormin työntää vauvan pään ohi. Ei ollut kyllä mikään mukava kokemus tuokaan.

Reunat saatiin suurin piirtein pään ohitse ja sitten piti tai sain alkaa ponnistamaan. Ilmaa sisään ja ponnistus, mentiin näin pari kertaa supistuksen kans. Molemmat kätilöt olivat alapäässä vauvaa ottamassa vastaan, toinen auttaa päätä tulemaan ja toinen lämmitti kudoksia kuumalla vedellä kastellulla liinalla ja samalla vauvan sydänääniä tarkkaillen. Kovasti kannustivat ponnistamaan kaikki kolme ja pää tuli suht nopeaan ulos. Pään tultua ulos kannustukset kovenivat tyyliin ”nyt pitää ponnistaa tosi kovaa”, ilmeisesti pojalla ei kaikki ollu kunnossa, huomasin sen mieheni kasvoilta. Ponnistin kaikin voimin koko ajan supisti tai ei mutta halusin pojan syntyvän pian, sillä alakerrassa oli kyllä melko ahdasta, tuntui että paikat repeää. Hartiat tosiaan jäivät jumiin, olivat tosi leveät ja tulivat väärässä tarjonnassa. Kätilöt vetivät kaikin voimin, jos vain kiinni jostain saivat ja mää ponnistin. Kuului hento ”naks” ku solisluu murtui, mutta lopulta iso poika saatiin ulos ja nostettiin masuni päälle, mutta voi toinen oli aivan sininen eikä reagoinut mitenkään. Kätilö yritti hieroa vauvaa virkeäksi, mutta tuloksetta. Leikkasivat napanuoran äkkiä ja veivät hänet pois elvytykseen. Mies oli todella huolestuneen näkönen, itse en oikein tajunnut mitään, olin semmosessa ihme horkassa. Kätilöopiskelija jäi meidän luo ja oottamaan jälkeisiä. Kohta saatiin kuulla maailman ihanin ääni: pikkuinen vauvanitku, meidän oman pienen pojan hento itku. Ja kohta tulivat hakemaan isää vauvan luo, silloin tajusin, että vauvalla on kaikki ok. Kätilö kertoi, että vauva oli tosi huonossa kunnossa aluksi, apgarpisteitä oli saanut ensimmäiseksi vain 2 ja oli nyt happikaapissa, jossa oli kuulemma ruvennut jo osoittamaan mieltään. Poika virkosi tosi äkkiä huonon alun jälkeen, sillä pisteet nousi 7 ja 9.

Jälkeiset olikin sitten vielä oma juttunsa. Ne eivät meinanneet irrota millään. Ponnistelin niitä ja kätilö paineli välillä kohtua ku eivät itekseen alkaneet tulemaan. Lopulta, puolen tunnin jälkeen, istukka syntyi, ku mää ponnistin ja kätilö samalla painoi kohtua. Ihmekkös tuo että töitä sai senkin eteen tehdä, ku istukka painoi miltei kilon! Sitten opiskelija alkoi siivoamaan alakertaa. Ulospäin ei näkyviä repeämiä, mutta olin sitten revennyt emättimen sisältä. Voi järkky ku tuo tutkiminen ja räpeltäminen kävi kipiää! Alapää oli aivan hirveän kipeä, kuin jyrän alle jäänyt, ei ollut värkki tuossa kunnossa edellisten kans. Sitten oma kultani saapui ihanan käärön kans. Oli ollut miehelle tunteellinen hetki, sen näki hänen silmistään. Näky olikin parasta kivunlievitystä, mitä voi olla ja tuli tarpeeseen, sillä kätilöt aloittivat repeämisten ompelun alakerrassa. Tuikkasivat muutaman puudutepiikin ja aloittivat ompelun. Opiskelija ei ollut ommellu puoleen vuoteen, mutta ihan hienosti mielestäni onnistui. Lopulta selvisin neljällä tikillä, vaikka aluksi tuntui siltä, että tarttis useamman. Opiskelija teki vielä loppupesut ja sillä välin kätilö ja isi punnitsivat vauvan 4590g! No ei ollut ihmekkään, että oli ahdasta tai että vauva tuntui isolta, poika kun oli yli puoli kiloa isompi kuin muut lapset syntyessään. Kätilö sanoi, että selvä sokerilapsi. Vauvan kasvot oli ihan mustelmilla ku oli tehnyt niin tiukkaa.

Vihdoin pääsin sängylle ja sain ihanan tuhisijan viereeni. Tissiä piti heti tyrkyttää mutta toista ei kiinnostanut imeminen lainkaan.
Synnytyksen kestoksi oli laitettu 4h, ponnistusvaihe 15min ja III vaihe 27min. Ja ilman kivunlievityksiä sitten mentiin loppuun asti.
Seuraavan päivän mittauksissa pituudeksi saatiin 52,5cm ja piponkooksi 36,4cm

Tässä se siis oli mitään sensuroimatta. Koville otti mutta kyllä vaan palkinto on kaiken sen arvoinen!!

Crocus ja herra "J" 11 päivää

 

[Lynette]

Kiitos Crocus synnytyskertomuksesta :heart: Lueskelin sitä ihan tippalinssissä. Onneksi kaikki kääntyi lopulta hyväksi kaikesta dramaattisuudesta huolimatta. Mutta on se vaan ihana hetki, kun se oma lapsi ensimmäisen parkaisunsa päästää. :heart: Tässä tulee ihan hirveä vauvakuume itsellekin.
Onko kivut sun käsissäs lähtenyt nyt yhtään vielä helpottamaan?

Täällä ei mitään erikoista raportoitavaa, patsi että viikot täälläkin vähenee ja lähempänä h-hetkeä ollaan koko ajan 31+0 POKSISTA!!

Lynette ja viides muru 31+0

 

[Maarit*]

Crocukselle kiitos synnäristä

soo soo tervetuloa mukaan

Viime viikolla tuli taas vuotoa ja Naikkarilla käynti sen myötä. Istukka kasvanut kohtuun sisälle (normaalisti 1:2500 raskaudessa, mulla 3 sektion jälkeen riski 50% mitä kukaan ei ennalta voinut mainita) ja vuotojen määrästä riippuen sektio rv 34-36, mahdollisesti jo aikaisemminkin. Istukka on kasvanut kohdunseinämään virtsarakon kohdalta ja virtsarakon ja kohdun välinen seinämä on vain 1,4mm paksu eli huomattavasti ohentunut. Pelkona siis istukan kasvaminen ulos kohdusta. Hoitona on sektion yhteydessä kohdunpoisto mikäli mahdollista ja mikäli ei, kuten 7 tapauksessa Naikkarilla on ollut, istukka jätetään kohtuun ja 2 tapauksessa istukka itsekseen kadonnut ja 5 kerralla jouduttu poistamaan kohtu tulehduksen takia, mutta istukka on kerinnyt jo pienenemään.
Sairaslomalla äippäloman alkuun ja levon kannalta loppuraskaus otettava. Vuotojen lisääntyessä tai mikäli tulee kipuja (voi viitata istukan ulos kasvamiseen) on edesssä sairaalassa makoilua synnytykseen asti.
Ensi viikolla taas tarkistus ja samalla saan magneettikuvauksen tuloksen (jouduin mahani kanssa sinne viime viikolla ) ja tiedetään ehkä jotain enemmän tilanteesta.
Nyt vaan päivä/ viikko kerrallaan ja toivottavasti päästään mahdollisimman lähelle vuoden vaihdetta tai vaikka hieman ylitsekkin.

Maarit ja Hattivatti 26 *poks*

 

[Lynette]

Maaritille kovasti tsemppiä! :hug: Todella hurjalta kuulostaa. Taitaapi tässä käydä vielä niin, että sinä saat luopua masusta ennen mua. Toivotaan kuitenkin, että tilanne pysyy sen verran rauhallisena, että saisit kerättyä viikkoja kasaan ja pääsisit ensi vuoden puolelle. Tuu kertomaan, mitä uudessa kontrollissa sanottiin.

Mulla oli tiistaina neuvola, viikkoja silloin 31+4 ja tässä näitä kuulumisia:
-RR 118/76
-Hb 134
-pissa puhdas
-paino -162/viikko
-turvotus -
-rt
-syke +
-liikkeet ++
-sf-mitta 28

Eli kaikki muuten tosi mallikkaasti, mutta tuo paino.... Eli, kun se on tähänkin asti ollut olematonta, niin eipä se siitä ainakaan vielä sen paremmaksi ollut muuttunut. Ja vähän väärään suuntaan siis mennyt. Mutta tuo sf-mitta kuitenkin kasvanut tasaisesti, ollen hieman keskikäyrän alapuolella, joten minäpä itse tuosta painonlaskusta enemmän kärsin, vauva näyttää kyllä ottavan omansa. Nyt olen kuitenkin nämä viime päivät pystynyt olemaan melkolailla ajattelematta tuota painoa ja syön sen minkä jaksan ja en ajattele koko ajan että nyt pitää syödä!! Mulla on kuitenkin tosi hyvä vointi itsellä.

Me saatiin tuon meidän pikkuneidin huone laitettua uusiksi niin, että sitten jossain vaiheessa tämä uusi vauveli saa muuttaa hänen kanssaan samaan huoneeseen. Ja vaunutkin sain pestyä ja laitettua valmiiksi. Ihan hyvällä mallilla alkaa täälläkin valmistelut olemaan, vaikka välillä iskee paniikki, että aika loppuu kesken!

Mitäs muille kuuluu?? Tulkaahan kertomaan kuulumisia!

Mulla alkaakin sitten kahden viikon päästä äitiysloma ja tänään poksahtaa 32+0!! :heart:

Lynette ja viides muru 32+0

 

[Crocus76]

Huh huh Maarit! Aika hurjan kuuloista! Toivotaan että kaikki kuitenkin menee hyvin loppuun asti, kaikeasta huolimatta! Nyt vaan on sitten levättävä kunnolla, että vauva kasvais vielä pitkään yksiössään! Kaikenlaista sitä voikin sattua..kovasti jaksuja sulle!

Lynetellä viikot tosiaan vähenee! Ei mee enää kauaa ku teidän prinsessa syntyy! Teillä alkaakin olemaan jo kaikki vauvaa varten valmiina, nyt saat vain sitten alkaa nauttimaan joulun laitosta. Aika jännä kyllä ku tuo sun paino ei nouse, mulla kyllä nousee sillä niinhän se tuo imetys käänsi käyrän toiseen suuntaa, surkeaa.. :kieh: Pakko ois päästä vähän liikkumaan, yhen kerran ollaan ulos asti jo päästy vaunuilemaan, melko kauan kestää tää revohka saada talvivaatteet päälle ja ulos asti, äkkiä tunti menee ja hiki tulee..

Eiiih! :O Tää aika menee aivan liian lujaa! Meidän pikkunen on jo reilut 3vkoa vanha ja kasvaa kivasti. Mää en vaan taho että tää aika menee näin lujaa, tahdon saada imettyä kaikki hetket tuonne jonnekin muistiin, tahdon muistaa tän kaiken aina! Tuntuu niin kovin pahalta että en saisi kokea tätä enää koskaan :'( Tiedän että mies on niin varma siitä ettei meille enää vauvoja tule, itse voisin tietenkin siinä vielä jahkata eli oon hurahtanu näihin ihan totaalisesti! Miksi tää naisen pää on tämmönen!? Miksi ne realiteetit eivät tuolla päässä ota tunteista otetta? Miksi sitä ei voi koskaan olla tyytyväinen ja varma "nää meidän lapset on nyt tässä, nautitaan elämästä näin" voivoivoi..

Tosiaan tuo poika on aivan ihana! Tuntuu olevan tyytyväinen kunhan perushuolto pelaa. Häntä vois vaan kantaa ja pussutella koko ajan. Kaikki on häneen hullaantuneet! Yksi silmätippakuuri on käytetty, vas silmä rähmi tosi paljon eikä putsaaminen auttanu, sitten se vaan eilen yhtäkkiä loppu. Alun huono imuote on parantunu ja maitoa saakin tilattua tarpeeksi niin ettei lisämaitoa ole tarttenu antaa reiluun viikkoon. Ihopuhtiaiset ovat vallanneet nyt kasvot, jospa niitä ei sitten enää ristiäisissä ois..

Omat kädet on aika huonossa jamassa edelleen! Enää ei tartte yöllä herätä siihen karmeaan kipuun, mutta tuntoa noissa ei ole, sormen päät on todella kipeät eri lailla, tuntohäiriötä on (eilen sanoin miehelleni ku vauvaa suihkutteli että miks näin kylmällä vedellä toista peset niin vesi kuulemma oli melkein kuumaa mutten käsilläni sitä tuntenut). Vauvan hoitaminen on välillä hankalaa sillä nappien laittaminen tai vaippojen tarrojen laittaminen on tosi vaikeaa, ja kaikki sorminäppäryyttä tarvitseva juttu ei meinaa onnistua, tavoita tippuu käsistä...Pakko varmaan soittaa neuvolaan että mitä tehdään, näin ei voi jatkua...

Nyt iltapuuhiin!

Ihanaa odotusta kaikille, voikaahan hyvin!

Crocus ja herra "J" 3vkoa3pv