Suuttuuko muiden vauvat näin....?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Meillä näkyi temperamentti jo laitoksella... Mutta siis tämän illan tapaus. Iltapesuja tehtiin ja puin yöppäriä päälle. Vauvalla (10kk) oli lelu kädessä ja varovasti irrotin lelun toisesta kädestä, että saan hihan paikalleen. Siitä seurasi hysteerinen itku, niin kova, että pidätti hengitystä (alkoi jo sinertämään huulien seudulta) ja minun piti puhaltaa äkkiä kasvoille, että ottaa henkeä. Näyttää oikeasti, että tukehtuu siihen paikkaan :( Laitoksella kehottivat toimimaan noin, kun vauva teki jo siellä tuota. Ok, oli väsynyt ja tissiäkin vailla, mutta silti kammottaa. Tänä iltana on saanut noita hengenpidättämis itkukohtauksia parikin, toinen oli, kun yritin syöttää sosetta, eikä ollut kai mieleen. Välillä pelottaa, mihin joudutaan tuon lapsen kanssa, kun luonnetta on niin kovasti jo noin pienellä ihmisellä? Vai onko tämä ihan normaalia?

Onko muilla tuollaista?

:'(
 
Meillä keskimmäinen sai affektikohtauksia pienenä kun satutti, säikähtyi tai suuttui. Lakkasi siis hengittämästä ja menetti tajuntansa itkiessään. Googleta affektikohtaus. Ei vaarallinen mitenkään lapselle, epämiellyttävä vanhemmille tosin. Voi laittaa yv:täkin asiasta mulle jos haluat.
 
Meillä on esikoinen saanut tuollaisia huutoraivareita kyllä, vaikkei ole mikään erityisen ärhäkkä noin muuten. Joskus vauva-aikana ekan kerran totisesti säikähdin, kun siniseksi muuttui, mutta sittemmin olen tottunut. Nyt poika 2,5v ja edelleen hengissä noiden raivareidenkin jälkeen. :D Mutta karseeta kyllä!
 
Meillä vanhempi lapsi ollut alusta asti aivan hirveän tempperamenttinen+ns. vaikea ja vieraskammoinen. Kakkonen taas on itse rauhallisuus.
En nyt muuten osaa neuvoa muuta kuin tuo ennakoiminen mitä aiempi kehoitti ja rauhallisuus. Muista ettei se johdu sinusta tai teidän tavasta toimia, mutta toisaalta noin pienen lapsenkin on mahdotonta hillitä itseään koska sellaista rationaalista käyttäytymistä on hyvin vähän.
Joku piputuslelu (rauhallinen) tai laulu voisi toimia, sellainen turvallinen joka antaa lapselle rauhaa. Yhdellä tutulla lapsi oli tosi hermostunut vauvana ja aika isona vasta tuli ilmi että hänellä oli huono näkö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
En oo vauvalla kuullut tuollaisesta, mutta kaverin tyttö pyörtyili uhmaiässä kun huusi niin kovaa ja kauan :O Kova temperamentti hänelläkin.

Mä olin tällainen pienenä, mutta ihan rauhaa rakastava ihminen musta on sittemmin kasvanut. En ees huuda koskaan. :)
 
Oon jotenkin niin loppu. Ongelmia on nukahtamisessa, nukkumisessa, syömisessä jne. Ensimmäiset kuukaudet kanneltiin vain vauvaa ja laulettiin, en paljon muuta tehnytkään. Vauva itki kauheasti. Allergiatestejä tehtiin, mutta ne oli ok. Ruokavalioita testailin, mutta mitään ei löytynyt. Nyt jatkuvat itkut on jo loppuneet, mutta välillä tulee tällaisia tilanteita, mistä tämän ketjun aloitin. Kaikki pitää mennä AIVAN PILKULLEEN pienellä ihmisellä, että pysyy mieli hyvänä ja elämä kuosissa.
 
Juu, pienempänä meidänkin lapsi sai noita affektikramppeja usein, jopa päivittäin. Nyt on 2,5-vuotias, kova kiukkuamaan edelleen. Saa "miniraivareita" useita päivän mittaan, siis huutaa semmosen minsan-kaksi pää punaisena, aika hyvin lopettaa nuo, kun saan huomion käännettyä muualle. Pitkiä tai pahoja raivareita ei lapsi ole saanut kuin pari kertaa, enkä koe, että lapsella mitään uhmaikää olisi. Samanlaista kiukkuamista kun on elämä laitokselta asti ollut.
 
Sen kun tietäis, miten tällaista lasta kasvattaa ja ohjata eteenpäin. Osaiskohan ne neuvolassa auttaa... Mutta muillakin siis tällaista, toivotan myös tsemppiä, perässä tullaan (tulevat uhmat pelottaa, mutta ehkä käy tosiaan niin, ettei niitä edes huomaa - tämän kaiken alta...)!
 
Sinun jutustasi kuulen huolta ja epävarmuutta siitä, miten vauva reagoi. Vauva reagoi helposti juuri äidin epävarmuuteen.

Affektikohtaus ei ole vaarallinen. Meidän 2-vuotias sai niitä vauvana koliikkikohtauksissa ja nyt isompana kiukustuessaan. En edes ole tiennyt tuota puhallusjuttua, mutta kylläpä se kohtaus aina laukeaa. Lapsi on muuten aivan ihana ipana, touhukas, iloinen, utelias, kontaktihakuinen.

Yritä vakuuttaa itsesi vaan siitä, että tiedät mitä teet ja sinä tiedät, mikä vauvalle on tarpeen ja hyväksi (kuten vaikka pukeminen). Vauvakin vakuuttuu siitä eikä hermostu ihan niin helposti. Ja jos hermostuu, osaat hyvän konstin, sen puhalluksen, ja lisäksi sinun kannattaa puhua vauvalle tyynnyttelevällä äänellä. Tuo kertominen minkä www sanoi, on varmaan myös tosi hyvä juttu.
 
meidän keskimmäinen sai myös joskus affektikohtauksia.. sen takia oon antanut aikalailla periks kaikenlaista, kun pelkäsin niitä kohtauksia.

nyt tänään meidän 7kk vauva loukkaantui ihan kauheesti kun aamulla pistin sen rollaattoriin vähäks aikaa ovi aukon eteen et kävin nopeaa suihkussa.. oli kiltisti sitä ennen, mut kun kerkesin jo kasteleen itseni kokonaan niin alkoi huutaan ihan tajuttomasti ja meinas happi loppua.. siinä sit et odota nyt et puen ja kuivaan..

keskimmäinen ei onneks enään saa niitä..täyttää kohta 6v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen ap:
Oon jotenkin niin loppu. Ongelmia on nukahtamisessa, nukkumisessa, syömisessä jne. Ensimmäiset kuukaudet kanneltiin vain vauvaa ja laulettiin, en paljon muuta tehnytkään. Vauva itki kauheasti. Allergiatestejä tehtiin, mutta ne oli ok. Ruokavalioita testailin, mutta mitään ei löytynyt. Nyt jatkuvat itkut on jo loppuneet, mutta välillä tulee tällaisia tilanteita, mistä tämän ketjun aloitin. Kaikki pitää mennä AIVAN PILKULLEEN pienellä ihmisellä, että pysyy mieli hyvänä ja elämä kuosissa.

Meillä on myös hyvin samankuuloinen lapsi. Affektikohtauksia on nuo mistä kerroit, täysin vaarattomia, kuten joku jo sanoikin.

Meillä lapsen itkuisuuden takana oli minun masennus. Temperamentikäs lapsi on monesti myös erittäin herkkä, jolloin imee kovasti vaikutteita lähimmistään ja voi omalla käytöksellään viestiä esim äidin pahaa oloa.

Rakasta lastasi sellaisena kuin hän on. Pikkuhiljaa elämä helpottaa, kun tutustutte aina vaan paremmin toisiinne ja opitte toimimaan yhteistyössä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sen kun tietäis, miten tällaista lasta kasvattaa ja ohjata eteenpäin. Osaiskohan ne neuvolassa auttaa... Mutta muillakin siis tällaista, toivotan myös tsemppiä, perässä tullaan (tulevat uhmat pelottaa, mutta ehkä käy tosiaan niin, ettei niitä edes huomaa - tämän kaiken alta...)!

Ole itsevarma. Lapsen pitää tuntea, että äiti tietää ja osaa. Älä anna lapselle liikaa vaihtoehtoja. Ja kun uhma rupeaa tulemaan, älä ota tavaksi huutaa lapselle - kun itkupotkuraivari iskee, ota lasta käsivarsista ja kutsu rauhallisella äänellä nimeltä ja pyydä kuuntelemaan. Ja usko siihen, mitä teet.

Pidä mielessä, että itkuun se lapsi ei kuole ja ääntä mahtuu maailmaan.
 
Mielenkiintosta. Meillä oli tytöllä tollanen just viikko sitten. Kesti n.10s ja sit oli ihan normaali taas. En oikeen tiä tarkaan mitä tapahtu, sattuko johki vai mitä kun istu syöttiksessä ja yhtäkkiä vaan sai hirveen itkukohtauksen ja kun vetäs ilmaa ekan parkasun jälkeen, meni ihan veltoksi mun sylissä.
On kyllä temperamenttinen tyttö, että oisko noita sit odottettavissa jatkossakin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen ap:
Oon jotenkin niin loppu. Ongelmia on nukahtamisessa, nukkumisessa, syömisessä jne. Ensimmäiset kuukaudet kanneltiin vain vauvaa ja laulettiin, en paljon muuta tehnytkään. Vauva itki kauheasti. Allergiatestejä tehtiin, mutta ne oli ok. Ruokavalioita testailin, mutta mitään ei löytynyt. Nyt jatkuvat itkut on jo loppuneet, mutta välillä tulee tällaisia tilanteita, mistä tämän ketjun aloitin. Kaikki pitää mennä AIVAN PILKULLEEN pienellä ihmisellä, että pysyy mieli hyvänä ja elämä kuosissa.

Meillä on myös hyvin samankuuloinen lapsi. Affektikohtauksia on nuo mistä kerroit, täysin vaarattomia, kuten joku jo sanoikin.

Meillä lapsen itkuisuuden takana oli minun masennus. Temperamentikäs lapsi on monesti myös erittäin herkkä, jolloin imee kovasti vaikutteita lähimmistään ja voi omalla käytöksellään viestiä esim äidin pahaa oloa.

Rakasta lastasi sellaisena kuin hän on. Pikkuhiljaa elämä helpottaa, kun tutustutte aina vaan paremmin toisiinne ja opitte toimimaan yhteistyössä.

Minä olen kyllä kieltämättä ollut aika ahdistunut.. :(
 

Yhteistyössä