Suututin lapseni kaverin äidin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Lapsellani on koulukaveri joka asuu muutaman sadan metrin päässä meiltä. Kuljevat samaa matkaa kouluun ja ovat koulun jälkeen yhdessä. Yleensä aina meillä kun heille ei saa mennä (heille tulossa vieraita eikä saa sotkea, äiti on aikeissa siivota, äidillä päänsärkyä jne milloin mitäkin, mutta melkein poikkeuksetta joku syy). Jos heille saa mennä sisällä ei saa olla vaan pitää olla ulkona eikä vieraille ainakaan tarjota ruokaa tai välipalaavaan pitää odottaa ulkona kun kaveri käy syömässä.
Meillä saa olla sisällä ja minusta on kohteliasta, että vieraille tarjotaan ruokaa jos meillä on ruoka-aika. Tilanne on kuitenkin alkanut tympimään kun tämän yhden kaverin kohdalla ei ole mitenkään vastavuoroista. Tyttö on vielä todella kova syömään. Meillä on jääkaapissa mikrossa lämmitettäviä nopeita tukevampia välipaloja koska oma lapsemme syö omatoimisesti välipalan harrastuspäivinä. Lapsen kaverilla on kova ruokahalu ja syö näitä omalle lapsellemme harrastuspäiviin varattuja ruokia kerralla ihan älyttömiä määriä mikä teettää minulle helposti 2-3 ylimääräistä kauppareissua/ viikko lisää. Vaikka pyrin käymään kerran viikossa kaupassa. Minähän en siis ole kotona heidän tultua koulusta vaan lapset syövät välipalaa keskenään. Viikko sitten minulla hermot. Kun tulin töistä kotiin tämä lapsen kaveri lusikoi suoraan purkista Nurellaa sovallamme. Oli syönyt jo 2/3 purkillista. Olin erikseen painottanut lapsellemme, että siihen ei kosketa koska tarvitsen sitä leipomiseen viikonloppuna. Lapseni kaveri sanoi, että ajatteli syödä siitä vain vähän ja oma lapseni taas sanoi ettei osannut kieltää kun kaveri jankkasi asiaa niin paljon. Aikaisemmin viikolla olivat leiponeet kahteen kertaan mikrossa mutakakkua vaikka olin etikseen kieltänyt.

Sanoin, että nyt täällä ei olla viikkoon koulun jälkeen vaan jos haluatte olla yhdessä menette joko tälle kaverille tai olette ulkona, mutta sisälle ei ole asiaa kerran sääntöjä ei noudateta. Lapsen kaveri suuttui omalle lapselleni eikä puhunut tälle mitään muutamaan päivään koulussa ja tämä äiti suuttui minulle eikä edes tervehtinyt kun törmäsimme kaupassa. Yleensä jää juttelemaan niin ettei puheesta tule loppua, mutta nyt vain katsoi minua hyvin vihaisella ilmeellä eikä vastannut tervehdykseeni.

Usein sanotaan, että pitäisi osata asettaa omat rajat ja tässäkin tapauksessa minua on harmittanut ettei tämän kaverin kanssa vastavuoroisuus toteudu mitenkään vaikka ei ole kiinni siitä ettei heillä olisi rahaa ymv. Minulle jäi tästä todella kurja olo. Suutututin lapseni kaverin äidin näköjään oikein kunnolla. Hänelle on turha laittaa viestiä miksi tähän ratkaisuun päädyin koska se on aikaisemminkin johtanut vain siihen, että loukkaantuu ja suuttuu ja sanoo, että lapset nyt ovat lapsia. Esim kerran sanoin ettei meille tulla nyt muutamaan päivään kun tytöt olivat tärvänneet 90€ arvosta minun meikkejäni ja sitä edellisenä päivänä kokkailleet niin, että jauhoja ymv oli keittiöstä eteiseen asti ja aivan kaikki kuivakaapin tarvikkeet oli sotkettu ja erilaisia kippoja käytettyinä ympäriinsä kun tulin töistä. Tämän sanoin kasvokkain kun näin äitiä ja äiti vain hihitteli, että siinä on ollut sinulla siivoamista ja kaikkea ne lapset keksii. Muiden kavereiden kanssa lapseni ei saa tällaisia älynväläyksiä, mutta nämä kaksi yhdessä ovat sellaisia, että sotkua syntyy ja rahaa menee älyttömästi kun mitä ihmeellisempiä asioita sotketaan, rikotaan ja levitellään.
 
1.) Et ole tehnyt mitään väärää.

2.) Tarinan loppu selventää miksi toinen äiti ei päästä tyttöjä leikkimään sisään.

3.) Nutella-tapaus tuo mieleen vastaavan omalta kohdaltani lapsuudesta. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että se oli ensimmäinen ahmimiskohtaukseni. Tiesin tasan tarkkaan, että en saisi syödä kaverin äidin tekemiä tarjottavia, mutta painostin ja ylipuhuin kaverini antamaan luvan. Ja tietenkin tiesin myös, ettei kaverillani ole valtuuksia sitä lupaa antaa, mutta pakkomielle oli niin kova, että en siitä välittänyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Lasten on hyvä olla ulkona.❤

Alusta asti hyvät rajat, niin ongelmia ei koidu myöhemmin. Tosin, en näe tässä ko. keississä mitään ihmeellistä, lapset vat lapsia.😬 (saa kivittää)

Toisen vanhemman defenssit nousivat koska kyseessä on oma lapsi. Jos omaan lapseen kohdistuu jotakin negaa niin vanhempien voi olla vaikea olla puolueeton, oli sitten kyseessä kuinka huonosti kasvatettu lapsi tahansa.

Jos lapsellasi on muita ystäviä niin ehkä hän voi olla heidän kanssa? Ei ole ollenkaan sopivaa, että toinen lapsi vaikuttaa lapseesi niin, että lapsesi ei noudata sinun antamia sääntöjä. Ota homma haltuun ja vaadi lapseltasi sinun rajojen/sääntöjen kunnioittamista.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Pakkomielle eli obsessio on paha, paha juttu, sillä se tietää 24 h per päivä vankeutta tuohon pakkomielteeseen, eikä sitä lujalla tahdonvoimallakaan pysty välttämättä katkaisemaan. Mieli pakertaa vain tuossa yhdessä teemassa. Tavallaan - psykoosinkaltainen mielentila.

Pakkomielle voi olla ruoka, jokin tapa, ihminen, mikä hyvänsä.

Joka tapauksessa pakkomielteen kohteeksi joutuminen on kenelle tahansa erittäin raskas, jopa karmaiseva kokemus.

Omakohtaista kokemuskuvastoa aiheesta löytyy itseltäni vielä näin aikuisen naiseuden iässä. Luulisi, että vain kaksikymppinen kokee
sellaista, mutta ei, myös reilusti aikuisempi hlö voi joutua tähän ikävyyteen. Sekä oman että vastakkaisen sukupuolen toimesta. Irl ja/tai digitaalisesti.
 
Pakkomielle eli obsessio on paha, paha juttu, sillä se tietää 24 h per päivä vankeutta tuohon pakkomielteeseen, eikä sitä lujalla tahdonvoimallakaan pysty välttämättä katkaisemaan. Mieli pakertaa vain tuossa yhdessä teemassa. Tavallaan - psykoosinkaltainen mielentila.

Pakkomielle voi olla ruoka, jokin tapa, ihminen, mikä hyvänsä.

Joka tapauksessa pakkomielteen kohteeksi joutuminen on kenelle tahansa erittäin raskas, jopa karmaiseva kokemus.

Omakohtaista kokemuskuvastoa aiheesta löytyy itseltäni vielä näin aikuisen naiseuden iässä. Luulisi, että vain kaksikymppinen kokee
sellaista, mutta ei, myös reilusti aikuisempi hlö voi joutua tähän ikävyyteen. Sekä oman että vastakkaisen sukupuolen toimesta. Irl ja/tai digitaalisesti.

Täh?
 
Pakkomielle eli obsessio on paha, paha juttu, sillä se tietää 24 h per päivä vankeutta tuohon pakkomielteeseen, eikä sitä lujalla tahdonvoimallakaan pysty välttämättä katkaisemaan. Mieli pakertaa vain tuossa yhdessä teemassa. Tavallaan - psykoosinkaltainen mielentila.

Pakkomielle voi olla ruoka, jokin tapa, ihminen, mikä hyvänsä.

Joka tapauksessa pakkomielteen kohteeksi joutuminen on kenelle tahansa erittäin raskas, jopa karmaiseva kokemus.

Omakohtaista kokemuskuvastoa aiheesta löytyy itseltäni vielä näin aikuisen naiseuden iässä. Luulisi, että vain kaksikymppinen kokee
sellaista, mutta ei, myös reilusti aikuisempi hlö voi joutua tähän ikävyyteen. Sekä oman että vastakkaisen sukupuolen toimesta. Irl ja/tai digitaalisesti.
Addiktiosta löytyy nykyään onneksi tosi paljon tietoa. Se on hirveää jos addiktio aiheuttaa haittaa terveydelle! Usein addiktio ”sairastuttaa” myös läheiset..
Addiktioihin tulisi puuttua oitis!
 
Lapsellani on koulukaveri joka asuu muutaman sadan metrin päässä meiltä. Kuljevat samaa matkaa kouluun ja ovat koulun jälkeen yhdessä. Yleensä aina meillä kun heille ei saa mennä (heille tulossa vieraita eikä saa sotkea, äiti on aikeissa siivota, äidillä päänsärkyä jne milloin mitäkin, mutta melkein poikkeuksetta joku syy). Jos heille saa mennä sisällä ei saa olla vaan pitää olla ulkona eikä vieraille ainakaan tarjota ruokaa tai välipalaavaan pitää odottaa ulkona kun kaveri käy syömässä.
Meillä saa olla sisällä ja minusta on kohteliasta, että vieraille tarjotaan ruokaa jos meillä on ruoka-aika. Tilanne on kuitenkin alkanut tympimään kun tämän yhden kaverin kohdalla ei ole mitenkään vastavuoroista. Tyttö on vielä todella kova syömään. Meillä on jääkaapissa mikrossa lämmitettäviä nopeita tukevampia välipaloja koska oma lapsemme syö omatoimisesti välipalan harrastuspäivinä. Lapsen kaverilla on kova ruokahalu ja syö näitä omalle lapsellemme harrastuspäiviin varattuja ruokia kerralla ihan älyttömiä määriä mikä teettää minulle helposti 2-3 ylimääräistä kauppareissua/ viikko lisää. Vaikka pyrin käymään kerran viikossa kaupassa. Minähän en siis ole kotona heidän tultua koulusta vaan lapset syövät välipalaa keskenään. Viikko sitten minulla hermot. Kun tulin töistä kotiin tämä lapsen kaveri lusikoi suoraan purkista Nurellaa sovallamme. Oli syönyt jo 2/3 purkillista. Olin erikseen painottanut lapsellemme, että siihen ei kosketa koska tarvitsen sitä leipomiseen viikonloppuna. Lapseni kaveri sanoi, että ajatteli syödä siitä vain vähän ja oma lapseni taas sanoi ettei osannut kieltää kun kaveri jankkasi asiaa niin paljon. Aikaisemmin viikolla olivat leiponeet kahteen kertaan mikrossa mutakakkua vaikka olin etikseen kieltänyt.

Sanoin, että nyt täällä ei olla viikkoon koulun jälkeen vaan jos haluatte olla yhdessä menette joko tälle kaverille tai olette ulkona, mutta sisälle ei ole asiaa kerran sääntöjä ei noudateta. Lapsen kaveri suuttui omalle lapselleni eikä puhunut tälle mitään muutamaan päivään koulussa ja tämä äiti suuttui minulle eikä edes tervehtinyt kun törmäsimme kaupassa. Yleensä jää juttelemaan niin ettei puheesta tule loppua, mutta nyt vain katsoi minua hyvin vihaisella ilmeellä eikä vastannut tervehdykseeni.

Usein sanotaan, että pitäisi osata asettaa omat rajat ja tässäkin tapauksessa minua on harmittanut ettei tämän kaverin kanssa vastavuoroisuus toteudu mitenkään vaikka ei ole kiinni siitä ettei heillä olisi rahaa ymv. Minulle jäi tästä todella kurja olo. Suutututin lapseni kaverin äidin näköjään oikein kunnolla. Hänelle on turha laittaa viestiä miksi tähän ratkaisuun päädyin koska se on aikaisemminkin johtanut vain siihen, että loukkaantuu ja suuttuu ja sanoo, että lapset nyt ovat lapsia. Esim kerran sanoin ettei meille tulla nyt muutamaan päivään kun tytöt olivat tärvänneet 90€ arvosta minun meikkejäni ja sitä edellisenä päivänä kokkailleet niin, että jauhoja ymv oli keittiöstä eteiseen asti ja aivan kaikki kuivakaapin tarvikkeet oli sotkettu ja erilaisia kippoja käytettyinä ympäriinsä kun tulin töistä. Tämän sanoin kasvokkain kun näin äitiä ja äiti vain hihitteli, että siinä on ollut sinulla siivoamista ja kaikkea ne lapset keksii. Muiden kavereiden kanssa lapseni ei saa tällaisia älynväläyksiä, mutta nämä kaksi yhdessä ovat sellaisia, että sotkua syntyy ja rahaa menee älyttömästi kun mitä ihmeellisempiä asioita sotketaan, rikotaan ja levitellään.

Jos lapsesi kaveri ja hänen äitinsä suuttuvat sinulle, niin mitä väliä sillä on? Antaa suuttua.
Kuulostaa sille, että teidän kotia ja omaisuutta on tärvätty jo riittämiin. Minusta yksi kerta olisi riittänyt.
Lasteni ollessa pienempiä oli muutama kaveri, joista sanoin lapsilleni, ettei niillä ole mitään asiaa meille silloin, kun aikuiset ei ole paikalla.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Ketjua ei ole tulossa.

Jatkakaa rauhassa
tämän problemaattisen
tilanteen analysointia.

Olisipa minunkin issue tätä keveysastetta.
😕
Voimia kovasti paljon!🙏🏼

Jos haluat kuitenkin keventää sydäntäsi niin tee ihmeessä aloitus aiheesta. Detaljit voi jättää, jotta anonyymiys säilyy.
 
Voimia kovasti paljon!

Jos haluat kuitenkin keventää sydäntäsi niin tee ihmeessä aloitus aiheesta. Detaljit voi jättää, jotta anonyymiys säilyy.

Ei, en ole tekemässä anoformaattiin mitään ketjua
vainoamisesta.
En koskaan ole näillä alustoilla Ap:na aloitteita kirjoittanut ylipäätään.

Mutta kiitos, Lispetti, sanoistasi.

Olet kiva, symppis nainen.

Lisää Lispettejä pimeyteen, kiitos.

💚💛🧡
 
Lapsellani on koulukaveri joka asuu muutaman sadan metrin päässä meiltä. Kuljevat samaa matkaa kouluun ja ovat koulun jälkeen yhdessä. Yleensä aina meillä kun heille ei saa mennä (heille tulossa vieraita eikä saa sotkea, äiti on aikeissa siivota, äidillä päänsärkyä jne milloin mitäkin, mutta melkein poikkeuksetta joku syy). Jos heille saa mennä sisällä ei saa olla vaan pitää olla ulkona eikä vieraille ainakaan tarjota ruokaa tai välipalaavaan pitää odottaa ulkona kun kaveri käy syömässä.
Meillä saa olla sisällä ja minusta on kohteliasta, että vieraille tarjotaan ruokaa jos meillä on ruoka-aika. Tilanne on kuitenkin alkanut tympimään kun tämän yhden kaverin kohdalla ei ole mitenkään vastavuoroista. Tyttö on vielä todella kova syömään. Meillä on jääkaapissa mikrossa lämmitettäviä nopeita tukevampia välipaloja koska oma lapsemme syö omatoimisesti välipalan harrastuspäivinä. Lapsen kaverilla on kova ruokahalu ja syö näitä omalle lapsellemme harrastuspäiviin varattuja ruokia kerralla ihan älyttömiä määriä mikä teettää minulle helposti 2-3 ylimääräistä kauppareissua/ viikko lisää. Vaikka pyrin käymään kerran viikossa kaupassa. Minähän en siis ole kotona heidän tultua koulusta vaan lapset syövät välipalaa keskenään. Viikko sitten minulla hermot. Kun tulin töistä kotiin tämä lapsen kaveri lusikoi suoraan purkista Nurellaa sovallamme. Oli syönyt jo 2/3 purkillista. Olin erikseen painottanut lapsellemme, että siihen ei kosketa koska tarvitsen sitä leipomiseen viikonloppuna. Lapseni kaveri sanoi, että ajatteli syödä siitä vain vähän ja oma lapseni taas sanoi ettei osannut kieltää kun kaveri jankkasi asiaa niin paljon. Aikaisemmin viikolla olivat leiponeet kahteen kertaan mikrossa mutakakkua vaikka olin etikseen kieltänyt.

Sanoin, että nyt täällä ei olla viikkoon koulun jälkeen vaan jos haluatte olla yhdessä menette joko tälle kaverille tai olette ulkona, mutta sisälle ei ole asiaa kerran sääntöjä ei noudateta. Lapsen kaveri suuttui omalle lapselleni eikä puhunut tälle mitään muutamaan päivään koulussa ja tämä äiti suuttui minulle eikä edes tervehtinyt kun törmäsimme kaupassa. Yleensä jää juttelemaan niin ettei puheesta tule loppua, mutta nyt vain katsoi minua hyvin vihaisella ilmeellä eikä vastannut tervehdykseeni.

Usein sanotaan, että pitäisi osata asettaa omat rajat ja tässäkin tapauksessa minua on harmittanut ettei tämän kaverin kanssa vastavuoroisuus toteudu mitenkään vaikka ei ole kiinni siitä ettei heillä olisi rahaa ymv. Minulle jäi tästä todella kurja olo. Suutututin lapseni kaverin äidin näköjään oikein kunnolla. Hänelle on turha laittaa viestiä miksi tähän ratkaisuun päädyin koska se on aikaisemminkin johtanut vain siihen, että loukkaantuu ja suuttuu ja sanoo, että lapset nyt ovat lapsia. Esim kerran sanoin ettei meille tulla nyt muutamaan päivään kun tytöt olivat tärvänneet 90€ arvosta minun meikkejäni ja sitä edellisenä päivänä kokkailleet niin, että jauhoja ymv oli keittiöstä eteiseen asti ja aivan kaikki kuivakaapin tarvikkeet oli sotkettu ja erilaisia kippoja käytettyinä ympäriinsä kun tulin töistä. Tämän sanoin kasvokkain kun näin äitiä ja äiti vain hihitteli, että siinä on ollut sinulla siivoamista ja kaikkea ne lapset keksii. Muiden kavereiden kanssa lapseni ei saa tällaisia älynväläyksiä, mutta nämä kaksi yhdessä ovat sellaisia, että sotkua syntyy ja rahaa menee älyttömästi kun mitä ihmeellisempiä asioita sotketaan, rikotaan ja levitellään.

Toimitte aivan oikein, niin rajojen kuin vastavuoroisuudenkin suhteen. Hyvä. Näin pitäisi muidenkin vanhempien tehdä.
 

Yhteistyössä