Kivaa, kun tämä pino alkaa olla jo aika aktiivinen, pian ollaankin hoidoissa jo tositoimissa itse kukin, uudet on silti tervetulleita mukaan joukkoon!
Alkuperäinen kirjoittaja Flikka:
Tässä tulee sellainen olo, että minun ei pitäisi "valittaa" kun takanamme on kuitenkin vasta vuosi kyseistä asiaan. Kun osalla teistä on noinkin pitkä historia tämän vaikean ja sydäntä raastavan asian kanssa. Mutta eikös aina se oma hätä ole se pahin hätä. On sitten aikaa kulunut esim. 1 kk-5vuoteen.
Varmaan saman tapainen tunne, kun mulla on se "häpeä" siitä, että on lapsettomuustuskaa, vaikka lapsi jo on, kirjoitinkin siitä jo aiemmin vähän.
Mun mielestä se aika ei enää ole niin tärkeä tekijä silloin, kun puhutaan vuosista, mullakin on sinällään vähän väärin sanottu, että lapsettomuutta 5v, sillä se aika on oltu ilman ehkäisyä TIETÄEN, että mitään EI VOI tapahtua ilman hoitoja, välillä on mietitty, aloitetaanko hoidot nyt/joskus/koskaan tai kokeillaanko adoptiota. Sinällään lapsettomuus on ollut "valittua", kun sille ei ole tehty mitään. Minä olen enemmän kokenut vauvakuumetta, mies ei, joskin hän on tiennyt, ettei lapsia tule ja oli jo ajatukseen tottunut, minä se olen aloittanut puheet, että jos kuitenkin kokeillaan, ettei tarvi sitten isona katua, ettei kokeiltukaan koskaan. Välillä jopa luulin, että voimme elää ilman vauvaa, mutta nyt se olisi kyllä tervetullut, jos on tullakseen, ja yrittää haluan, mutta maailma ei kaadu, vaikka ei tulisikaan - vaikeaa se olisi, mutta ei maailman (eikä suhteen!) loppu.
Keväällä kävimme pitkään (pari vuotta kaikkiaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti) keskustelua siitä, yritetäänkö meille vauvaa ja luulen, että enemmänkin sain väsytysvoiton miehestä (hän olisi kuulemma voinut hyvinkin elää yksi lapsisessa perheessäkin). Toukokuussa "sain luvan" hakea lähetteen polille ja nyt sitten saatiin aika näin syksyn alkuun.
Meillä meni niin, että eka kerralla vain juttelin TK lääkärin kanssa, hän ei ollut koskaan kuullutkaan meidän sairaudesta, mutta määräsi minut verikokeisiin ja miehen simppa testiin, käytiin ja mienin kuulemaan tuloksia: verikokeet normaalit, simppoja "vähemmän normaalisti". Mutta se lääkäri oli selvittänyt kiitettävästi asiaa ja toisella kertaa tiesi enemmän ja sanoi, että tulos on diagnoosiin nähden oikea ja "hoitojen jälkeen te todennäköisesti tulette saamaan vauvan" =) =) =) . Gynen tutkimusta ei tehty, kun menkat alkoi juuri samana päivänä, mutta kuulemma marraskuussa otettu papa kelpasi vielä paremman puutteessa. Seuraavaksi on luvassa mulla torvien aukiolotutkimus (luulisin, vaikka on ne sen verran raollaan joskus ollu, että yksi lapsi on niillä torvilla syntynyt.) ja miehellä alkaa hormoonihoito, sitten katsotaan miltä alkaa näyttää.
Muutamme nyt viikon sisällä isompaan, on jo vauvalle oma huone.. Kirjoitin jo tuonne vauvakuumepuolelle, mutta laitan tähänkin (kopsaan siis suoraan).. 
.
...toisaalta joskus ihmiset voivat yllättää, ja tukea löytyykin aivan hämmästyttävältä suunnalta. Toisinaan taas tietenkin käy niin, että sieltä mistä sitä tukea odottaisi, sitä ei saa. Vaikeita asioita....