A
aade
Vieras
Siis mulla on raskauskiloja jäljellä PALJON, yli 10kg. Painoa tosin tuli 22kg, vauvakin oli 5kg... Mutta siis. Vatsa on edelleen suuri, roikkuva ja täynnä arpia. Näytän vähintään siltä, että puolivälissä raskaana edelleen. Housut ei mahdu kiinni. Ei edes ne housut, joita käytin esikoisen raskausajan jälkeen. Ei vaan mahdu. Tai mahtuu osa, mutta tuo löysä alamaha roikkuu tyyliin sieltä kauluksen yli.
Mulla on ihan kauhean paha mieli tästä, vaikka tiedän, että maailmassa on niin paljon isompiakin asioita. Joskus se vaan iskee. Lähinnä silloin, kun ollaan perheen kesken lähdössä kaupungille ja pitäisi jotain siistimpiä vaatteita pukea päälle. Pelkään, että kaikki luulee, että mä oon edelleen raskaana tai että mies häpeää mua. Ei mulla ole enää mitään siistimpiä vaatteita. Ja kesä kun tulee, niin ei voi oikein verhoutua mihinkään isoihinkaan vaatteisiin.
Esikoisen jälkeen paino oli takaisin lähtöpainossa 3kk synnytyksestä. Silloin painoa tuli 16kg, mutta lähtöpaino oli 3kg korkeampi kuin tässä raskaudessa. Nyt en osaa edes kuvitella, että tulisi paino noin nopeasti alas...
Onko kellään ollut vastaavaa? Että itkee tälläistä asiaa? Joka oikeesti kuitenkin on yksi pieni murhe tässä maailmassa. Mutta jonain hetkenä se tuntuu vain niin järkyttävän suurelta.
Mulla on ihan kauhean paha mieli tästä, vaikka tiedän, että maailmassa on niin paljon isompiakin asioita. Joskus se vaan iskee. Lähinnä silloin, kun ollaan perheen kesken lähdössä kaupungille ja pitäisi jotain siistimpiä vaatteita pukea päälle. Pelkään, että kaikki luulee, että mä oon edelleen raskaana tai että mies häpeää mua. Ei mulla ole enää mitään siistimpiä vaatteita. Ja kesä kun tulee, niin ei voi oikein verhoutua mihinkään isoihinkaan vaatteisiin.
Esikoisen jälkeen paino oli takaisin lähtöpainossa 3kk synnytyksestä. Silloin painoa tuli 16kg, mutta lähtöpaino oli 3kg korkeampi kuin tässä raskaudessa. Nyt en osaa edes kuvitella, että tulisi paino noin nopeasti alas...
Onko kellään ollut vastaavaa? Että itkee tälläistä asiaa? Joka oikeesti kuitenkin on yksi pieni murhe tässä maailmassa. Mutta jonain hetkenä se tuntuu vain niin järkyttävän suurelta.