Tässä ei niin mukava esimerkki kotisynnytyksestä:
Ystäväni halusi ehdottomasti synnyttää kotona juurikin sairaalassa saaman huonon kohtelun vuoksi ja myös siksi, että esikoisen synnytys oli ollut todella helppo. Heillä oli kätilö paikalla ja matkaa sairaalaan vajaa 4 kilometriä.
Kaikki sujui ihan hyvin, kivut olivat kovemmat kuin ensimmäisellä kerralla ja miettivät välillä sairaalaan menoa, noh eivät sitten kuitenkaan menneet ja lapsi syntyi kotona. Heti lapsen synnyttyä ystävälläni alkoi todella kova verenvuoto, ambulanssi tilattiin heti, mutta ambulanssin saavuttua (todella pian) ystäväni oli vuotanut kuiviin! Ruumiinavauksessa selvisi, että kohtuvaltimo tai -laskimo (en muista) oli auennut ja kaikki veret tuli hetkessä pihalle.
Sairaalassa ystäväni olisi voitu pelastaa nopealla toiminnalla, mutta tässä tapauksessa he olivat liian kaukana avusta! :'(
Nyt minä olen tämän reilun vuoden ikäisen tytön kummi. Isä ei ole vielä toipunut vaimonsa kuolemasta ja on edelleen katkera, miksi antoi vaimon synnyttää kotona, koska ei halunnut mennä sairaalaan "tyhmien hoitajien" takia muutamaksi päiväksi! Eihän sinne sentään asumaan mennä!!!
Heidän elämänsä ei kovin helppoa ole ollut ja äitiä kaivataan päivittäin myös ihan käytännön asioita hoitamaan. Onneksi heillä on suhteellisen laaja tukiverkosto, joilta ovat saaneet kaikenlaista apua. Esikoinen nyt 2,5 vuotias kutsuu minuakin kummiäidiksi, kun kummiäidin osuus heidän elämästään on ollut pakostakin aika suuri.
En halua sinänsä pelotella ketään, mutta kerron tämän itselleni läheisen asian ihan tosikertomuksena niille, jotka vastaavaa suunnittelevat. Oma kantani on, etten missään nimessä voisi kuvitellakaan synnyttäväni kotona, eikä kenenkään muunkaan pitäisi! mutta kaikki tekevät itse omat päätöksensä!