Mulla tuli esikoisen synnytyksessä III-asteen repeämä. Koko väliliha poikki ja peräaukon sulkijalihas osittain. Repeämä ei mennyt ihan suoraan, vaan teki mutkan sisäreittä kohden. Esikoinen on nyt 3½ vuotias.
Kaksi viikkoa olin ihan petipotilas joka ei seisoakaan voinut. Pystyasento aiheutti liian suuren paineen alapäähän ja teki kipeää. Sulkijalihas ei toiminut (joten vahinkoja sattui). Onnekseni sulkijalihas on kuntoutunut täysin ja en ole tarvinnut korjausleikkausta, mutta kyllä siinä useampi kuukausi meni toipuessa.
Vahvoja särkylääkkeitä söin aluksi 3-4 kertaa päivässä, vähitellen pystyin vähentämään määrää ja pienentämään annosta. Esikoinen oli 6kk vanha kun vielä söin päivittäin. Edelleenkin arpea särkee satunnaisesti todella paljon ja joudun ottamaan särkylääkkeen (kuukautisten aikana, seksin jälkeen).
Pahinta on kuitenkin ollut se epätietoisuus kuinka toipuu ja paranee. En ollut yhtään varautunut, että synnytyksestä voisi jäädä tälläiset arvet ja kivut

Samalla kaikki lääkärit, gynet yms joiden kanssa olen asiasta puhunut, ovat vähätelleet tuntemuksiani. Oli todella työlästä löytää lääkäriä, joka uskoo etten suurentele asiaa. Puhumattakaan ystävien ja tuttavien kommenteista 'kuvitelluista' vaivoistani puhuessa. Kohtalotovereita olen netistä löytänyt ja todennut kuitenkin olleeni onnekas, koska mitään pysyvää elämääni haittaavaa (muutakuin satunnainen särky) ei ole jäänyt.