Ä
äiti
Vieras
Olen 5kk ikäisen lapsen äiti. Vauva oli tosi toivottu, aikaisempi raskaus päättyi keskenmenoon. En uskaltanut luoda kiinteää sidettä vauvaan odotusaikana, sillä pelkäsin koko ajan käyvän huonosti.
Lapseni syntyi sektiolla, enkä nähnyt häntä kunnolla kuin vasta n.5h kuluttua syntymästä.
Ajattelin usein vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen, että kunpa "se" kuolisi tai varastettaisiin tms. En olisi mitään pahaa tehnyt itse vauvalleni, mutta ajattelin etten sen kummemmin surisi jos vaikka tulisi kätkytkuolema tai jotain vastaavaa. Olin todella väsynyt, kuten varmaan kaikki pienten vauvojen äidit. Kroppa kipeänä sektion jälkeen, rinnat jne.
Olen vasta viime kuukausina rakastunut vauvaani, ja häpeän suuresti näitä synnytyksen jälkeisiä ajatuksiani. En luopuisi lapsestani mihinkään hintaan...
Oliko minulla lievä synnytyksen jälkeinen masennus? Onko muilla ollut saman kaltaisia ajatuksia?
Lapseni syntyi sektiolla, enkä nähnyt häntä kunnolla kuin vasta n.5h kuluttua syntymästä.
Ajattelin usein vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen, että kunpa "se" kuolisi tai varastettaisiin tms. En olisi mitään pahaa tehnyt itse vauvalleni, mutta ajattelin etten sen kummemmin surisi jos vaikka tulisi kätkytkuolema tai jotain vastaavaa. Olin todella väsynyt, kuten varmaan kaikki pienten vauvojen äidit. Kroppa kipeänä sektion jälkeen, rinnat jne.
Olen vasta viime kuukausina rakastunut vauvaani, ja häpeän suuresti näitä synnytyksen jälkeisiä ajatuksiani. En luopuisi lapsestani mihinkään hintaan...
Oliko minulla lievä synnytyksen jälkeinen masennus? Onko muilla ollut saman kaltaisia ajatuksia?