Synnytyksestä, milloin kipu tuntui niin voimakkaalta että olit varma kuolevasi...?

[Iloinen Possu]

Silloin kun tunnissa aukesi n.7cm, olis voinut vaikka kuolla. :$

 

[Fleur de la Cour]

Ei sitten niin missään kohtaa synnytystä tullut tuollaista tunnetta! Vertaisin ennemminkin luonnonilmiöksi asiaa, siinä vaan mennään mukana, mutta kuolemantoivetta ei tule mieleen. Ja voin silti sanoa, että joka kerta kun oksennan toivon kuolevani.

 

[www]

ei missään vaiheessa ollut ylitsepääsemätöntä kipua. vaikka 4 asteen repesin. ei kannata stressata etukäteen,yhtään ei tiiä miten synnytys etenee ja miten lääkkeet tehoaa just sulla. tsemppiä

 

[täällä]

synnytys eteni tosi hitaasti ja lopulta kalvot puhkastiin. sen jälkee avautuminen kävikin rytinällä ja sillon kipu oli niiii järjettömän suurta että oisin voinu luulla tekeväni kuolemaa. Onneksi kipu katos lopulta kun sain epiduraalin, se onnistu aivan täydellisest vei kivun muttei ponnistamisen tarvetta. Ja ponnistaminen tuntui melkeinpä ihanalta =)

 

[gdf]

mulla tuli avautumis vaiheessa kerran sellanen olo kun tuli voimakas supistus että nyt lähtee taju..en kuitenkaan tuntenut kuolevani siihen

 

[Jenis]

Ei missään vaiheessa. Kipu oli ihan kontrolloitavissa koko ajan. Mulla on ilmeisesti korkea kipukynnys, synnytin ns. luomuna eikä ollu paha rasti.

 

[Minä]

Keskimmäinen syntyi "luomuna" ja hänen kohdallaan ponnistusvaiheen kipu oli yhtä helvettiä. En uskaltanut ponnistaa tarpeeksi lujaa ja oikein kivun takia. Huh huh, onneksi nuo kivut ovat enää muistoja. Mutta se tuossa syynnytyksessä on hyvää, että kaikki kivut unohtuvat, kun vauva on maailmassa .

 

[vieras]

Siinä vaiheessa, kun odottelin tuntien kerjäämisen jälkeen tuskissani epiduraalia ja aloin nähdä ihmiset valkoisina hahmoina ja puhe kuului jostain "kauempaa", en saanut sanaa suustani ja korvissa piippasi todella omituisesti. Silloin luulin (en siis toivonut) kuoleman olevan oikeasti lähellä. Kun lopulta sain epiduraalin, olin kyllä "taivaassa" kun auttoi niin hyvin.

 

[Mummy Sunshine]

Ponnistusvaihe kokonaisuudessaan eli kun se pää on syntymässä. Se tuntui molemmilla kerroilla niin tuskalliselta, että tuli tunne, etten pysty tähän. Varsinkin tokassa, kun puudutukset jäi vähän puolitiehen. Niinku vesimelonia tungettais väkisin p*rseestä pihalle.

 

[Äiti]

Ku vauva synty elottomana ja vietiin jonnekkin,n. puoli tuntia piti odottaa selviikö vauva..silloin oli kipu korkeimmillaan siis se "sydänkipu". Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin

 

[äiskä81]

Ei munkaan mielestä missään vaiheessa tuntunu siltä että kuolis. Avautumisvaihe kyl teki P***EEN kipeetä. Avautumisvaihe oli onneksi nopea (7h), moni kavereistani on viettänyt aikaansa synnyttämässä jopa 24h (siis avautuminen+synnytys) joten silloin vaan ajatteli että paskemminkin vois olla. =)

 

[Minni]

Mä en pelännyt kuolevani, mutta pelkäsin meneväni paniikkiin, kun kipu oli niin kova. Meiän kuopus käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja kun vihdoista viimein alkoi tapahtua, niin tunnissa viidestä sentistä täysin auki. Lääkäri hälytettiin paikalle laittamaan kohdunkaulakanavan puudutetta, mutta silloin oli kiirettä ja siinä ajassa, kun se lääkäri sitten vihdoista viimein vilkaisi paikat ja laittoi välineet valmiiksi, niin ei ollut enää mitään, mihin puudutetta laittaa.. Ponnistaminen ei sitten tuntunut enää missään sen kivun rinnalla. Mutta luojan kiitos se oli nopeasti ohi

Toisaalta esikoista synnyttäessäni kipu ei ollut valtaisaa missään vaiheessa, eikä ponnistaminenkaan sattunut liikoja.

 

[vieras]

Kipein olen ponnistusvaiheessa, huudan ihan suoraa huutoa. Avautuminen minulle helppoa mut ponnistaminen sattuu tajuttomasti. Kaksi olen synnyttänyt ihan luomuna. Ekassa sain jonku puudutteen alakautta ja se helpotti jonkin verran yli 4 kg tytön punnerrusta.

 

[kolmen äiti]

Ei missään vaiheessa, kummassakaan synnytyksessä. Mistään kivusta ei varsinaisesti voi edes puhua.

Ja molemmat ponnistusvaiheet olivat täysin kivuttomia

sama täällä. kolme synnyttänyt. kahdessa synnytyksessä käytössä vain ilokaasu.

 

[nora]

Siinä vaiheessa kun pää juuttui kiinni ja joutuivat saksimaan (se ei kyllä tuntunut vaan helpotti)mutta siinä odotettessa että pään sais ponnistettua tuntui aivan kamalalta ja voimat olivat ihan loppu ja tuntui että suoni poksahtaa päästä justiina.ja sitten ne ikävät jälkinpainelut istukan saamiseksi ulos oli tuskaa kun ei olis enään halunnut sinne ronkittavan..muuta kaikki oli ton ihanan käärön arvosta.ajattelin tekeväni sen hänen vuokseen ja tekisin uudestaan!=)
Vaikka oman henkeni uhalla!

 

[vieras]

sattui ja kovin, mut kyl mä tiesin että siitä elävänä selvitään. " se mikä ei tapa,vahvistaa"

 

[ekakertalainen]

Ei missään vaiheessa tullut sitä "mä kuolen" -fiilistä. Pahinta oli automatka sairaalaan, kun ei tienny, että kuinka kipeiksi ne poltot vielä muuttuu.

 

[tinni]

en luullut kuolevani missään vaiheessa mutta supistukset 4cm:stä ylöspäin oli jo tuskaa kestää ilman kivun lievitystä....

ponnistus vaiheessa kivut jäivät ponnistamisen paineen alle... pään ulos tulo hankalin vaihe kun tuntuu että värkki räjähtää kätilön päälle....

 

[unikuu108]

Ei missään vaiheessa.

peesi.
väsymyksestä oli fiilis muttei kuolemasta..

 

[sarbba]

Ei missään vaiheessa =)

 

[ok]

En missään vaiheessa pelännyt kuolevani tai että kipu olisi ollut niin kovaa, mutta pahin kipu oli avautumisvaiheen lopussa juuri ennen kuin sai alkaa ponnistamaan. Ilman kivunlievitystä meni.

 

[.x]

muutama sekunti sen jälkeen kun kätilö sanoi että kipulääkettä ei enää ehditä antaa ja se tunne että repee kahtia

 

[PieniTytönTylleröinen]

EHDOTTOMASTI Silloin kun piti PONNISTAA SE ULOS :kieh: :kieh:
mulla ei ollut mitn.lääkettä annettu tai no epiduraali ei enää päässyt vaikuttaan ja olin viä kuume houruissa....
sen tunteen ja kivun kyllä muistan, vaikka sanotaan että kn sen saa ulos niin sen kivun unohtaa, mä en!

 

[huutoa säikähdin]

Ei missään vaiheessa. Epiduraalin pyysin siinä vaiheessa, kun säikähdin viereisestä synnytyssalista kuuluvaa kiroilua ja infernaalista huutoa "Mä kuolen!!!!!!". Jälkikäteen ajatellen olisin voinut ihan hyvin venyttää epiduraalin ottoa, ja ehkä olisin synnyttänyt luomuna. Nyt tarvittiin lisäksi oksitosiini ja loppujen lopuksi imukuppiulosautto.

 

[Mieki]

Ei missään vaiheessa lähelläkään! Oli hieno ja rento kokemus Siinä vaiheessa kun oli turhan tylyt kivut pyysin epiduraalia ja vauva tulikin jo kohta ja vauhdilla. Meni touhu hyräilessä ja musiikkia kuunnellen