Toggle sidebar

Synnytys ahdistaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Pian on esikoisen synnytys edessä ja ahdistaa!!!
Useimpia pelottaa se kipu, mutta mua mietityttää se kaikist vähiten. Se kipu kun tulee
väistämättä ja pitää vaan ottaa lääkkeet tarpeeks ajois... Jos ei ehdi nii sit se on vaan
kestettävä.

Mua ahdistaa eniten se, miten mun alapään käy! Olen ihan varma että repeän peräreikään
asti pahasti ja tulee laskeuma yms.. Ja sit se leikkaaminen! Jo sen miettiminen saa
olon heikoks. En tahdo että sitä leikataan! Olen kuullut että tätä tehdään nykyään
melkein aina. Oli tilanne mikä tahansa. Entä jos sanon että sitä ei saa leikata, ellei
ole ihan pakko vauvan takia, niin jos se kättäri vain tokaisee "Minä olen leikannut
aina jokaiselta 20-vuotisen urani aikana, enkä poikkeusta tee!" :(
Voiko se alapää oikeasti mennä tuosta aivan pilalle? Entä seksielämä tuon jälkeen?
Mä varmaan menetän haluni loppuiäksi, tai sitten mun kaunis alapääni on vain
iso, roikkuva aukko....

Toisekseen jännitän ihan hirveesti minkälainen kätilö on! Jos se onkin ihan kauhee?
Pelottaa ja ahdistaa...

Voiko sitä repeytymistä mitenkään estää?
Onneksi mulla on mies joka yrittää koko ajan sanoa että rakastaa mua ja pitää
mun alueita kauniina vaikka arpia tuliski. Näytin sille synnytysvideonkin ja itse
olin ihan kauhuissani, että ei mun reikä veny tuohon! En vain pysty!
Siihen mies vain sanoi että kyllä sä pystyt ja kato nyt mikä on lopputulos. Tuo on
kaunis tapahtuma... Luojan kiitos mieheni osaa olla ihana. Mutta silti pelottaaa...
 
Mun esikoisen synnytys kesti käynnistettynä 2tuntia, ponnistusvaihe 15min. Ei mitään kipulääkkeitä, ei ruokaa 18tuntiin. Eli pääsin helvetin helpolla, jos ei oteta huomioon niitä saatanallisia käynnistys-supistuksia.. Toosaan tuli 2 limakalvorepeämää. Välilihan annettiin olla..

Mies ainakin jälkikäteen tokas että samalta se tuntuu kun ennenkin, ellei paremmalta. :D
 
Episiotomia ei suinkaan ole enää mikään rutiinitoimenpide, vaikka sitä valitettavasti vielä joissakin sairaaloissa joidenkin kätilöiden toimesta tehdäänkin rutiinisti. Tämä tapa on kuitenkin koko ajan vähenemässä. Todellakin voit synnyttäessä toivoa, ettei epparia leikattaisi muuten kuin aivan pakottavasta syystä. Multa sitä ei ole leikattu, vaikka esikoiseni syntyi imukupin avituksella ja tällöin episiotomia tehdään melkein aina. Huoleti voit olla kuitenkin sen suhteen, että jos episiotomia jouduttaisiinkin tekemään, toivut siitä erittäin todennäköisesti hyvin eikä se muistuta myöhemmin olemassaolostaan millään tavalla käytännössä :)

Omasta puolestani voin sanoa, että seksielämä on synnytys synnytykseltä vain parantunut :D
 
Toi teksti oli just niinku mun suusta alkuraskauden aikana, puhuin ihan samalla lailla mun kavereille :D Nyt ei enää mietytä niinkään tuollaiset repeämiset vaan se että vauvalle tapahtuisi jotain kamalaa synnytyksessä :( mutta pitää vaan luottaa siihen että on ammattilaisten käsissä ja toivoa että kaikki menee luonnollisesti.
 
Kannattaa käydä kätilön kanssa juttelemassa noista peloista. Mulla on lukenu jokaisessa synnytyssuunnitelmassa ettei leikata ellei pakko ja kolme lasta olen synnyttänyt eikä ole tarvinnut leikata. Yksi syntyi vielä imukupilla. Alapää ei ole mennyt pilalle eikä pahemmin revennytkään synnytyksissä.

Repeytymistä voi estää esim. öljyämällä välilihaa säännöllisesti sekä http://www.pedihealth.fi/product/show/13/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/203/epi-no-delphine-plus tällaisella laitteella voi harjoitella ponnistamista.

Tsemppiä synnytykseen ja yritä psyykata ittes ajattelemaan että hyvin se menee. Useimmat pelot eivät käy toteen.
 
Sen verran voin sanoa, että vaikka välilihan leikkaus tehtäisiin ja/tai tulisi repeämiä, niin yleensä ne parantuvat hyvin. Minulle tehtiin leikkaus ja siitä huolimatta tuli repämiä. Haavat parantuivat hyvin eikä puolen vuoden jälkeen huomannut enää mitään. Ei haavojen takia siis ole loppuelämä pilalla.
 
Hmm. Minä pelkäsin lapsesta saakka jo valmiiksi synnyttämistä. Kai johtui siitä, kun elokuvissa näyttää niin kauhealle ja kuullut niin paljon kauhutarinoita.

Kun aloin odottamaan esikoistani, niin koko synnytyspelko loppui kun seinään . Vaikka meni yli lasketun ajan, niin ei vieläkään pelottanut/jännittänyt tai ahdistanut. Ajattelin, että kestän ne kivut, on ne sen arvoista! Kestän ne kätilöt. Pitää valmistautua siihen ,että ensisynnytys voi olla pitkä ja mukaan mahtuu niin mukavia kätilöitä kuin niitä paskapäitäkin. Niin myös minulle! Mutta kaiken se kestää.. minusta pääasia on, että saa sen terveen ja ihanan oman lapsensa vierelleen monen kuukauden odotuksen jälkeen. Saa tuntea sen lämmön ja ensi itkun :'')

Minä synnytin isokokoisen tytön ja repesin hieman, muttei tarvinnut leikata. Eikä myöskään alapääni muuttunut miksikään "roikkuvaksi". Tottakai ulkonäkö muuttui, mutta herranjestas, täytyyhän sen muuttua jotta saa tuommosen nelikiloisen pois sieltä :D

Itse olen todella mietiskelevä ja aika herkkä ihminen , ja minua kyllä loukkasi erään kätilön pari kommenttia, mutta koitan ne unohtaa. Hän silti auttoi maailmaan tuon meidän neidin moitteettomasti. Harmitti , kun ne kaksi ihanaa kätilöä joutui minut jättämään , olisin halunnut synnyttää heidän kanssaan , mutta aina ei käy kuten toivoisi. Sitten minulle laitettiin tämä suorasanainen ja sanojaan ajattelematon vanha täti. Juu... oishan se paremminkin voinut mennä, mutta tässä ollaan nyt ja olen kiitollinen.

Tosin ensi kerralla,kun menen synnyttämään, niin aion kyllä sanoa suoraa, että jos tuolla tavalla huudat synnyttävälle naiselle niin voin sitten hoitaa tämän homman yksinkin :D

Koska sulla on laskettuaika ? Onnea ja tsemppiä kaikkeen tulevaan. Tiedän, ettei musta ollut apua, mutta halusin vaa kertoa omia kokemuksia. ..
 
Mä olen ensimmäisen kerran synnyttänyt yli nelikiloisen vauvan niin että sitä kiskottiin imukupilla ulos, ja toinen (pienempi, 3,7kg) tuli maailmaan ilman imukuppia mutta käsi poskea vasten :) Ekassa synnytyksessä leikattiin eppari imukupin takia ja lisäksi mulle tuli toisen asteen repeämä joka oli revennyt kolmeen suuntaan. Parani tosi nopeasti, ja ei jäänyt mitään vaivoja. Löysältähän alapää tuntui jonkin aikaa synnytyksen jälkeen ja ekoina viikkoina esim. pissan pidätätmisen eteen joutui oikeasti tekemään töitä :D mutta siltäkin osin alapää palautui pikkuhiljaa kuin itsestään, kun treenailin normaaliin tapaan lantionpohjalihaksia.

Toisessa synnytyksessä tuli sen vauvan käden takia ihan pieni limakalvorepeämä, ainoa vaiva synnytyksen jälkeen oli taas vähän aikaa "löysyys", joka meni nopeasti ohi, edelleen niitä lihaksia treenaten.
 
Tottakai se ahdistaa, mutta se on vain valmistautumista tulevaan. Itse pelkäsin ja jännitin synnytystä ihan huolella, kun tiesin ja tunsin että vauva on iso. Ja olihan se miltei 4,3kg, silti kaikki meni tosi hyvin. Väliliha leikattiin, kätilö katsoi sen tarpeelliseksi sulkijalihasvaurion välttämiseksi, ja luotin hänen ammattitaitoonsa. Haavan leikkaamista en ehtinyt huomaamaan, ja haava parani tosi hyvin. Istuakin pystyin heti, tosin hoitajien suosituksesta istuin sen renkaan päällä sairaalassa. Kuulemma parempi että tikkeihin ei kohdistu niin paljon painetta. Vessakäynneillä piti aina suihkutella, mutta se esti kyllä kirvelyn tosi tehokkaasti. Kahden viikon päästä oli jo tosi ok, eikä ole myöhemmin vaivannut mitenkään. Muutenkaan ei ole vaivoja, ja seksi on parempaa! Emätin on paljon herkempi synnytyksen jälkeen, eikä enää satu jos painetaan pohjaan saakka oikein kunnolla. ;) Joten huoli pois, ei siitä pilalle mene! Jos nainen menini pilalle heti ekasta synnytyksestä, niin oishan siinä nyt joku suunnitteluvirhe tapahtunut. :) Siitä en sitten tiedä, mikä on tilanne kymmenen muksun jälkeen, mut onneks mun ei tarvikaan tietää!
 
Minäkin pelkäsin repeämistä kaikkein eniten. No kolmannen asteen repeämä tuli. Uloin sulkijalihas vahingoittui muutaman lihassäikeen osalta ja emättimessä iso repeämä syvällä. Myös episiotomia tehtiin, mutta olin jo silloin revennyt. Itse repeämistä en lainkaan tuntenut, kun oli epiduraali. Haavoja ommeltiin 1,5 tuntia leikkaussalissa, kun tikit ei meinanneet pysyä. Toipuminen lähti hyvin käyntiin ja episiotomia haava parani parissa viikossa ja enää siinä ei tunnu arkuutta, eikä näy eikä tunnukaan, minkäänlaista arpea, ainakaan jos ei kovin tarkkaan lampun kanssa syynää. Emättimen haavat eivät oikeastaan olleet lainkaan kipeät ja fysssari kun niitä tunnusteli niin ei niissäkään mitään kipua tuntunut enää 2 kk synnytyksestä. Vaikka sulkijalihas vahingoittui, mulla ei tullut pidätysongelmia, vaan kaikki toimii edelleen ihan normaalisti, ainoastaan ekan viikon aikana oli vaikea pidättää pieruja, mutta tosiaan vain ehkä ekat 5 päivää. Ei mun alapää ole mikään ammottava roikkuva aukko, vaan näyttää suht samalta kuin ennenkin. Pahoja repeämiä tulee aika harvalle ja kannattaa muistaa että alapäässä on niin hyvä verenkierto, että haavat paranevat usein hyvin ja nopeasti, vaikka niitä tulisi. Itse sain myös Taysissa todella hyvää hoitoa, liittyen repeämiin, eikä jäänyt mitään synnytyskammoa, eikä huonoja muistoja synnytyksestä, vaikka se paperilla kuulostaakin joltain kauhukertomukselta. Episiotomiaakaan ei tosiaan kaikille tehdä, ja multa kätilö kysyi siihen luvan, olisin siis voinut sen kieltääkin. Synnytän varmaankin seuraavankin alakautta.
 
Mulle ei ole kummallakaan kerralla leikattu epparia. Ekalla kerralla kätilö suunnitteli sitä, mutta ilmoitin, että haluan yrittää ilman. Kummallakaan kerralla en revennyt.

Alapää ei ole ihan samannäköinen kuin ennen, mutta toimii hyvin. Esikoisen jälkeen mulle ilmaantui jopa kyky emätinorgasmeihin, ennen en saanut niitä.

Itse tein sen virheen, että katsoin peilin kanssa alapäätäni muutama päivä synnytyksen jälkeen. Hirveä näky, ja ajattelin, ettei se palaudu ikinä. Tokalla kerralla olin fiksumpi, enkä vilkuillut alapäähäni kuukausiin.

Minä en katsonut yhtään synnytysvideota etukäteen, en uskaltanut. Mutta olin hullu ja katsoin mittanauhan kanssa, millainen on vauvan pään ympärysmitta. Silloin alkoi pelottaa, tuollainen ei voi mahtua tulemaan ulos!

Hyvin kuitenkin meni, uskon, että sinullakin menee. :)
 
Ihania vastausksia :)
Kiitos. Jotenkin huojentaa ajatus että te muutkin naiset olette pystyneet siihen, ja että seksielämä ei ole kadonnut elämästänne :D
Joku kyseli la:ta ja se on elokuussa. Ehkä tämä tästä ja olen kokemuksen jälkeen taas vähän viisaampi :)
 
Kaksi isopäistä lasta alakautta puserrettu. Alapää ihan hyvässä kuosissa ja seksielämä meidän molempien mielestä jopa parempaa kuin ennen lapsia. Esikoisen aikaan tehtiin episiotomia, kun vauvan sydänäänet oli huonot, kätilö kysyi luvan. Haava parani minusta hyvin, seksiä oli eka kerran n 6vkoa synnytyksestä. Kakkosen aikaan tuli lievää laskeumaa jo raskausaikana, kun kärsin järkyttävästä ummetuksesta. Pelkäsin, että synnytys pahentais sitä ja puhin kätilöllekin asiasta synnytyksen aikana. Kaikki meni hienosti, ilman yhtään tikkiä ja laskeumakaan ei pahentunut. Jumpalla parani aika hyvin synnytyksen jälkeen. Seksielämä oli aika lailla entisellään jo pari viikkoa synnytyksestä.
Itse olen eri kontrolleissa tavannut monenlaista kätilöä ja saanut aina oikein asiallista ja paikoin ihanaakin kohtelua. Kiitos vain:)
Mene avoimin mielin! Leikkaminen ei tosiaan ole nykyisin mikään rutiini, taidan ainakin omassa kaveripiirissä olla enemmänkin poikkeus. Leikkaamisen voi myös kieltää.
 
5vkoa sitten synnytin esikoiseni. Mulla oli aivan samat pelot mitä sullakin :) synnytys jouduttiin käynnistään pahan myrkytyksen takia. Supparit oli aivan kamalat, mutta 6h jälkeen syntyi poitsu maailmaan 13min ponnistuksen jälkeen. Ei leikattu välilihaa eikä tullut kuin limakalvoille pari nirhaumaa. Olin varma, että repeän kauhean pahasti, mutta toisin kävi. Ponnistuskaan ei varsinaisesti sattunut, kirveli ja tuntui ei-niin-kivalle. Seksikin on tuntunut samalle kuin ennen :)
 
Itselläni takana kaksi synnytystä, joista molemmat imukuppisynnytyksiä ja molemmissa episiotomia tehty. Haavat arpeutuneet reilusti ja kipeitä ovat vieläkin. Emätin tietty kärsinyt vaurioita aika lailla. Lapset ovat niin ihana palkka tuosta ja maaiman ihanin aviomies rinnalla, joten ei hätää. Aion kyllä mennä korjausleikkaukseen myöhemmin, että voisin taas tuntea oman oloni hyväksi. Nyt nautin maailman ihanimmasta vauvasta ja olen tyytyväinen siihen että olemme kaikki hengissä selvinneet vaikeista synnytyksistä.
 
Ei sitä epparia turhaan tehdä. Mulle tehtiin esikoisen synnytyksessä mutta oli syytäkin, yli 4 kiloista yritettiin saada pihalle ja supistuksia ei ollut, imukupilla lähti tulemaan.

Ei se alapää siitä mihinkään muutu, vaikka se leikkauskin tehtäisiin. Ihan pieni tunnottomapi alue tuli siihen arven paikalle, ei muuta. Ei toi römpsä niin kaunis ollut ennenkään, ei se 3 synnytyksen jälkeen sen rumempikaan ole. Seksi tuntuu jopa paremmalle. Myös orgasmin saaminen on helpompaa nyt.

Menet vaan reippain mielin synnyttämään. Noi kaikki on pientä hintaa siitä mitä tulet saamaan.
 
Nyt jälkeenpäin melkein toivon, että olis jotain paikkoja repeytynyt, nikn mut olis saatu kursittua tiukemmaks. Nyt on ihan lörppö kun ei saanukun pari tikkiä kosmeettisiin vaurioihin.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa