synnytys yksin ?

[ap.]

Mulla on synnytys lähenemässä ja kaikkia ajatuksia alkaa tulla mieleen.... Mitä enemmän ajattelen asiaa sitä varmemmaksi tulen siitä että haluaisin synnyttää yksin. Olen naimisissa, vauva on toivottu ja meidän molempien esikoinen siksi tuntuu tyhmältä tuntea näin.

En siis haluaisi miestäni saliin kun ponnistan. Tietenkin haluan hänet mukaan mutta ponnistusvaiheessa haluaisin olla kätilön ja hoitajien kanssa "yksin". Olenko itsekäs ? Tämä johtuu vaan siitä ettei mieheni osaa käsitellä kriisejä niin hyvin vaan hän hermostuu ja ahistuu ja saa minutkin hermostumaan jolloin ponnistamisesta tuskin tulee mitään.

Toki myös tässä on se klassinen erite asiakin... Tuntuisi nöyryyttävältä ulostaa miehen nähden. Onhan se luonnollinen asia jne mutta silti se tuntuu nöyryyttävältä. Pelkään sitäkin että parisuhde menee pilalle siitä mitä mies tulisi näkemään. Nytkin jo meillä on seksielämä lopahtanut raskauden myötä saati jos mies näkisi synnytyksen.

Olenko siis täysin kohtuuton jos ehdotan miehelleni että kun ponnistus alkaa hän poistuisi ja tulisi takaisin heti vauvan synnyttyä leikkaamaan napanuoran ? En edes halua ponnistaa puoli-istuvasti vaan jakkaralla. Ja rentoudun paremmin yksin ollessani kun kukaan ei stressaa minua siinä vieressä joten toiveeni mahdollisimman vähä lääkkeisestä synnytyksestäkin voisi toteutua.

Mielipiteitä ??

 

["hmmm"]

No mun mielipide on se, että tuskin ehdit moisia edes ajatella siellä synnytyssalissa. Se on tietyssä pisteessä ihan se ja sama, vaikka haaroissa seisois itse George Clooney. Ei siinä supistellessa ja ponnistaessa aattele muuta kuin nyt prkl lapsi ulos ja äkkiä.

Mutta eikai sitä nyt etukäteen tartte murehtia tai lyödä päätöstä lukkoon, jos susta tuntuu salissa siltä että mies ulos nyt, niin pyydät häntä poistumaan. Toki kannattaa vähän miettiä, onko ihan reilua evätä mieheltä sitä kokemusta että saa olla täysillä mukana oman vauvansa syntymähetkellä, sun turhamaisuuden tähden. Se on kuitenkin aika ainutlaatuinen hetki, nimenomaan se ponnistushetki kun vauva sitten ekan kerran putkahtaa maailmaan ja pääsee rinnalle. Miksi sen pitäisi olla ällöttävä ja pelottava hetki, se voi olla myös teitä upeasti entistä enemmän yhdistävä hetki?

 

[ap.]

Lähinnä pointtina oli että miehen läsnäolo ja hermostuminen saa mut hermostumaan ja tuo erite asia oli sivuseikka joka myös mietityttää ja tuntuu nololta mutta pääasiassa pelkään että mies ahistuu ja hermostuu jolloin mulle käy samoin.

 

[Ei hävettävää]

Miettinyt samaa, että jos jättäisin miehen pois salista. Tosin en sen takia että miettisin noita eritehommia, vaan sen takia että en kaipaa yhtään stressipesäkettä siihen viereen hikoilemaan.

Toisaalta, miehelle olisi hyvä nähdä ettei se lapsen teko ole helppoa. Monet miehet ovat alkaneet kunnioittamaan vaimojaan/tyttöystäviään enemmän kun näkevät millaista kipua ja tuskaa he kokevat antaakseen miehelle jälkeläisen.

 

[Miili]

Mä en kyllä oo kakannu synnytyspöydälle, niitä muita juttuja tietenkin siinä vauvan mukana tulee. Puhu miehellesi etukäteen että haluat rauhoittaa ponnistusvaiheen että jos pyydät niin voiko sen hetken olla oven ulkopuolella. Pyydetään heti sisään kun vauva on maailmassa. Kerro sama myös hoitohenkilökunnalle niin on selvät sävelet. Tosin se synnytys harvoin menee ihan niiden suunnitelmien mukaan, mutta silti etukäteen selvittää mitä haluat.

 

[ap.]

Mun mielestä mieheni kunnioittaa mua nyt jo hyvin paljon enkä tarvii siihen mitään lisäpönkitystä.

Tosiaan kun on tilanne jossa muhun sattuu jne niin mieheni ei osaa pysyä vahvana vaan antaa stressille, ahdistukselle ja hermostumiselle vapauden jolloin hänen käytös muuttuu mua ärsyttäväksi kun hän ei enää ole vahva ja päättäväinen (jota mun mielestä synnytyksessä kaivataan). Ja kun hän on hermona niin se alkaa tosiaan vituttamaan ja menetän itsekin hallinnan. Siksi kokisin molempien kannalta paremmaksi että hän oottais sivummalla että vauva syntyy ja tulee sitten siihen vierelle.

 

[......]

Itselläni on hieman samoja mietteitä, tosin meillä on kyseessä jo kolmas lapsi. Itse en koe, että miehestä olisi ollut aiemmissa synnytyksissä minulle tukea tai apua, vaan ennemminkin haittaa. Ja olenkin koettanut nyt hienovaraisesti esittää, että hänen olisi ehkä parempi olla kotona lastemme kanssa h-hetkellä.

Itse en koe asiaa niin, että miehellä pitäisi automaattisesti olla "oikeus" olla mukana lapsensa syntymässä, vaan synnytystilannetta pitäisi kuitenkin katsoa ennemmin synnyttävän äidin kannalta, ja siis sen perusteella, mikä on hänelle parasta. Yllättäen itse siis en missään nimessä pidä kamalana vaateena, jos äiti pyytää/käskee lapsen isää olemaan pois synnytyksestä tai osasta siitä. Kuitenkaan liian tarkkoja suunnitelmia asian tiimoilta ei kannata tehdä, voihan ollakin että miehesi yllättää sinut kyseisessä tilanteessa positiivisesti ja paljastaa itsestään supertsempparipuolen

 

[hmmmm]

Lähinnä pointtina oli että miehen läsnäolo ja hermostuminen saa mut hermostumaan ja tuo erite asia oli sivuseikka joka myös mietityttää ja tuntuu nololta mutta pääasiassa pelkään että mies ahistuu ja hermostuu jolloin mulle käy samoin.

Joo. Mun pointtina oli vaan se, että yleensä synnytyksessä sitä kääntyy niin itseensä, ettet sä välttämättä tuollaista edes ehdi ja tajua noteerata. Vaikea sitä on selittää, se vähän niinkuin pitää kokea. Siksi en etukäteen torppais miehen läsnäoloa, etenkin jos mies itse haluaa tulla.

 

[ap.]

En mä suoralta kädeltä tosiaan miestä ole ulos heivaamassa vaan toki katson tilanteen mukaan. Sitä vaan pohdin että olenko sitten ihan kamala jos pyydän miestä poistumaan ?

 

[Irski]

kuinkahan miehen läsnäolo ja hermostuminen sitten näkyy, kun lapsi huutaa yöt läpeensä...? minä olin lauantaina synnyttämässä ja käskin miestä vaan välillä olemaan kattomatta sinne alas (ei kyllä kattonutkaan, mutta sanoin silti ) luulinkin että nyt tulee iso paska (piti se siellä vielä ääneen huutaa että anteeks multa tulee paska) niin kätilö vaan nauroi että eipäs olekaan, kun se on vauvan pää!!

 

[Irski]

no teet niin että jos mies ahistuu ja hermostuu, niin käsket sen pihalle, todennäköisesti kätilökin voi kehottaa miestä poistumaan takavasemmalle. ja sanot vaan suoraan miehelle etukäteen, että jos sä alat siellä ressaamaan ni saat lähteä. tässä tilanteessa sulla on ihan oikeasti kaikki oikeus olla itsekäs! mutta pitää etukäteen sanoa, miehet ei oikeasti lue ajatuksia!!

 

[T.S.]

Entä jos mies haluaa olla läsnä? Puhu asiasta miehesi kanssa.

 

[ap.]

Irski ei vissiin pointtia tajua... Tottakai mies osaa lasta hoitaa jne... *hakkaa päätä seinään* Ei varmaan semmonen kriisitilanne kuin synnytys ole iso juttu miehelle jolloin hän varmasti hermostuu, ahdistuu jne.

 

[Irski]

jotenkin vaan tulee mieleen, että ihminen joka on luonteeltaan sellainen, että hätääntyy ja ahdistuu yllättävien tilanteiden edessä, niin järkyttyy varmasti, kun huomaa, millaista vauvan kanssa pahimmillaan voi olla, koska helppokin vauva imee mehut ja sen kanssa on raskasta. mutta jos kerran mies osaa hoitaa lasta, (tietosi siis perustuu vissiin mututuntumaan, koska kummallakaan ei vielä lapsia ole) niin eikai siinä sitten mitään ongelmia tule!

Irski ei vissiin pointtia tajua... Tottakai mies osaa lasta hoitaa jne... *hakkaa päätä seinään* Ei varmaan semmonen kriisitilanne kuin synnytys ole iso juttu miehelle jolloin hän varmasti hermostuu, ahdistuu jne.

 

[ap.]

Joopa joo... En viitsi edes vastat tuollaiseen kommenttiin.

 

[Mariska*]

En kyllä tiiä voiko jakkaralla edes synnyttää yksin? Itse sain esikoiseni jakkaralla ja mies käytännössä piti mua siinä pystyssä ja oli enempi fyysinen tuki. Uitiin molemmat hiessä sen reilun tunnin jälkeen jos jakkaralle päädyt niin siinä mies on selkäsi takana eikä näe sinne jalkoväliin juurikaan.

Mutta liikaa ei kannata etukäteen suunnitella, kun voi tapahtua mitä vaan. Itsellä myös se kokemus, että keskityin niin itseeni ja vauvaan, että ihan se ja sama ketä siinä oli vieressä

 

[hmmmm]

"Sitä vaan pohdin että olenko sitten ihan kamala jos pyydän miestä poistumaan ?"

Mun mielestä sitä sun kannattaa kysyä sun mieheltäs. Jos se miehelle on ihan täysin ok, niin miksi ei olis ok. Jos mies taas sanoo että ehdottomasti haluaa olla mukana tuli mikä tuli, niin onhan se vähän kamalaa toinen pakottaa pois. Toki se on sun oikeutes, mutta kyllähän siinä aikalailla mies jyrätään.

 

["daaa"]

Olen synnyttänyt kolme lasta yksin ja vain viimeisellä kerralla olisin toivonut miestäni synnytyssaliin, viisikiloinen poika oli tulossa väärässä tarjonnassa ulos, olin ihan loppu, omat supistukset loppuneet jo aikoja sitten ja olin ihan vakuuttunut siitä, että kuolen. En kuollut, mutta pahasti traumatisoiduin. Noiden fiilisten jälkeen kakka on pieni asia, mutta ymmärrän pointtisi. Pyydä miestä pysymään pääpuolella?

 

[Irski]

siis mun ei ihan oikeasti oo tarkotus olla ilkeä tässä, usko pois. ehkä olen sitten inhorealisti, mutta vittuilua tää ei ole! jotenkin vaan on ihmeellistä, että luonteeltaan helposti hermostuva ja ahdistuva ihminen oiski sitte aivan tyyni vauvaperheen yllättävissä tilanteissa (itkut, väsymykset, oman ajan katoaminen) ja kun sanot että kyllä mies osaa hoitaa, niin mistä sä sen oikeasti tiedät? kun ei ole mitään kokemusta asiasta, miehelläs ei ole lapsia, joita se olis hoitanu ja voisit sanoa onko asia niin vai näin? tää nyt on varmasti tosi pessimististä, mutta ei mistään asiasta voi mennä sanomaan, että näin on, jos sitä ei vielä ole edes tapahtunut! joka tapauksessa hyvää synnytystä teille, ja tosiaan, puhut sen miehes kanssa vaan, että asia vaivaa sua!

Joopa joo... En viitsi edes vastat tuollaiseen kommenttiin.

 

["Mymy"]

Kolme synnytystä takana ja viimesessä mies ei ollut mukana. Eka oli ok ja oon helpottunut, että mies oli alusta loppuun mukana. Toinen oli vähän rajumpaa tavaraa - perätilasynnytys, joka oli miehellekin aika paha järkytys, ei mitenkään mukava juttu. Meillä molemmilla petti hermo, itse aloin kirkua kurkku suorana ja mieheni valahti kalpeana lattialle. Kolmanteen menin "yksin", mukana oli kätilö ja doula, jota en tuntenut ennestään. Ehdottomasti paras synnytys!

Ensi kerralla (jos meillä vielä on onni saada lapsi) menen joko doulan kanssa kahdestaan tai sitten mies saa tulla lisäksi mukaan. Jos itse tahtoo ja on päässyt yli tuosta perätilakeissistä.

Et ole kamala, jos et tahdo miestä mukaan. Päätät itse synnytyksestäsi. Joku tukihenkilö kyllä kannattaa olla, ei kätilökään ole koko ajan sun rinnallas vaan sitten joudut olemaan välillä ihan kokonaan oikeasti yksin. Perinteisesti monissa kulttuureissa on synnytetty niin, että iso lauma naisia on mukana. Eikä niitä miehiä ollenkaan. Suomessa tosin perimätiedon mukaan varsinkin Karjalan suunnalla nainen meni yksin metsään synnyttämään, niin kait se sisulla onnistuu sekin...

 

[äölkjh]

Jos mies ei saa olla näkemässä hetkeä kun lapsi tulee ulos, niin miksi pyytää mukaan synnytykseen ollenkaan?
Teet väärin, jos kiellät mieheltäsi tämän ainutkertaisen tapahtuman elämässä.
Mulla on mies kaikissa synnytyksissä ( 7 kpl) ollut mukana alusta loppuun.

Ulostaminen, oksentamiset, kivut, pissat tms eritteet ovat luonnolisia osana elämää ja tuon takia eväät mieheltäsi pääsyn. Niin toivon vielä tässä vaiheessa lukeneeni väärin.. :O

 

["Mymy"]

Jos mies ei saa olla näkemässä hetkeä kun lapsi tulee ulos, niin miksi pyytää mukaan synnytykseen ollenkaan?
Teet väärin, jos kiellät mieheltäsi tämän ainutkertaisen tapahtuman elämässä.
Mulla on mies kaikissa synnytyksissä ( 7 kpl) ollut mukana alusta loppuun.

Ulostaminen, oksentamiset, kivut, pissat tms eritteet ovat luonnolisia osana elämää ja tuon takia eväät mieheltäsi pääsyn. Niin toivon vielä tässä vaiheessa lukeneeni väärin.. :O

Ei mun mieheni ollut ainakaan synnytyksessä mukana siksi, että "näkee kun lapsi tulee ulos". Ihan vaan tukihenkilönä oli. Plussaa että näki lapsen syntymän. Tai siis sillä toisella kerralla ei ollut, kun oli aika järkky synnytys.

 

["Memma"]

Sanoisin, että kun synnytys on todella käynnissä, ympäristön tapahtumat menettävät merkityksensä. Itse en edes huomannut, että synnytyshuoneessa oli ponnistusvvaiheen loppumetreillä oli paikalla, gyne, lastenlääkäri, kaksi kätilöä ja lastenhoitaja, puolison lisäksi.

Mutta toki, voit itse päättää haluatko puolisoasi synnytykseen mukaan vai et. Toivottavasti kielto sopii myös miehellesi.

 

[Äidin blogi]

Eihän se synnyttäminen ole mikään "miss maailma "-kokemus ulkoisesti ole.
Ota hänet mukaan, syntyminen on iso asia.

 

["vieraana"]

Omalle miehelleni oli paljon vaikeampaa avautumisvaihe, kun olin niin kipeä että taju lähti. Sanoi että oli tosi vaikea olla tukena kun ei pystynyt helpottmaan mun oloa. Siihen verrattuna ponnistusvaihe oli pikku juttu.