Toggle sidebar

Synnytyskipu gallup

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LMAO
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

LMAO

Jäsen
23.02.2012
126
0
16
Jos on enemmän kuin yksi lapsi, niin monesko synnytys oli kaikista kivulian? Missä supistukset tuntuivat? Vastatkaa yksi lapsisetkin :)

Mulla eka oli pahempi kuin toka. Ekassa supistukset tuntuivat koko mahassa ja oli TOSI kipeitä. Pyysin epiduraalin heti kun vain sen pysty antaan. Tokassa supistukset tuntu vaan alamahassa, vähän niinku menkkakivut. Koko avautumisen aikana ei ollut pahojakaan kipuja ja en tarvinnut mitään lievitystä.

Mietinkin nyt että onko se yleensä niin, että koko mahaan koskevat supistukset käyvät kipeempää, vai oliko se vain sattumaa?
 
Hmm. Vaikea kysymys. Eka kesti niin pitkään, mut toisaalta siinä sai levätä välillä epiduraalin voimin. Ihan kammokipua ei ollut missään vaiheessa, mut toki sattui. Toinen meni kategoriaan syöksysynnytys, joten mitään puudukkeita en saanut. Tuntui että repee koko eukko :x Kivun puolesta voiton vie siis tää jälkimmäinen. Mut kesti onneksi vain hetken.
 
Kyllä toisessa kivut tuntu enemmän, kuin ekassa. Ekassa oli epiduraali, enkä tuntenu juurikaan kipuja, edes ponnistuksessa. Toisessa sain vain kohdunkaulan puudutteen, mikä vei pahimmat terän supistuksilta, muttei auttanu juurikaan ponnistusvaiheen kipuihin. Niinpä karjuin niin, et oli kuulunu kauas...
 
kolmas (ja viimmeinen) oli pahin. Kipu KAMALAA reisissä ja alaselässä ja oksensin koko ajan. Mehua yritin välillä juoda, mutta kaikki tuli ulos. Eikä paikat auennut vaikka supisteli PIRUSTI sitten laitettiin nenään sitä tehostavaa ainetta ja neiti synty puolen tunnin päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja VS:
Kyllä toisessa kivut tuntu enemmän, kuin ekassa. Ekassa oli epiduraali, enkä tuntenu juurikaan kipuja, edes ponnistuksessa. Toisessa sain vain kohdunkaulan puudutteen, mikä vei pahimmat terän supistuksilta, muttei auttanu juurikaan ponnistusvaiheen kipuihin. Niinpä karjuin niin, et oli kuulunu kauas...
Click to expand...

Lisäyksenä vielä, et toka oli syöksysynnytys, eikä mahdollisuutta saada muuta puudutusta.

MUTTA ylivoimaisesti kivulian kokemus oli kohdunulkoinen raskaus, ja sen tuomat h-e-l-v-e-t-i-l-l-i-s-e-t kivut.
 
Mullakin tokasta oli ponnistus paljon pahempi kun ekasta. Tokasta kohdunkaulasta jäi joku repale tai jotain ettei ihan kokonaan hävinnyt ja se kyllä sattu aivan järkyttävän paljon. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja LMAO:
Osaatko jassåå eritellä että missä päin kroppaa olisi supistukset tuntuneet?
Click to expand...
ekassa tuntui ihan koko kropassa, säteili jalkoihin asti- kipu oli sietämätön...

tokassa tuntui alavatsalla ja alaselässä, supistukset oli huomattavasti vaimeampia- osaksi varmaan siksi, että ekassa synnytyksessä puhkaistiin kalvot ja vedet meni. tokassa ei menny vedet, joten lapsivesi vaimensi supistuksia.
 
Minulla eka oli ehdottomasti pahempi kaikilta osin (myös ponnistus), vaikka siinä sain epiduraalin ja toinen mentiin pelkällä ilokaasulla. Ensimmäinen oli käynnistetty, en tiedä oliko sillä vaikutusta. Minulla taas ekassa supistukset alkuun tuntuivat vaan alavatsalla, mutta koko voimallaan sitten siellä, eikä niillä ollut kunnolla avaavaa vaikutusta. Kuitenkin ne väsyttivät minut jo heti alkuun. Toisessa synnytyksessä sitten taas ne supistukset tuntuivat aaltona koko vatsassa, jolloin kipu jotenkin jakautui tasaisemmin ja oli helpompi hallita. En sitten tiedä, voihan se olla että ensimmäinen synnytys vain noin yleisesti ottaen on se kivuliain.

Ainiin, ja minulla molemmissa synnytyksissä lapsivedet menneet, joten sillä ei minun tapauksessani ainakaan ole ollut vaikutusta.
 
Viimeksi muokattu:
Yks laps on vaan, ja synnytys oli helvetillinen. Niin jumalaton kipu, onneks helpottu epiduraalilla aina joksikin aikaa, kunnes kolmannesta annoksesta ei ollu enää apua ja sit pitikin ponnistaa melkolailla ilman puudutteita... Tunnin ponnistin tuloksetta kunnes vetivät imukupilla. Kolmannen asteen repeämät ja leikkaussalissa tunnin kestäny ompelu, mulla onneks taju kankaalla. Lapsen näin nopeesti synnytyksen jälkeen, seuraavan kerran kolmen tunnin päästä (kun pääsin heräämöstä), jolloin miehen piti heti lähteä kotiin kun oli yö tulossa eikä perhehuonetta.

Suuresti harmittaa, varsinkin kun jäi viimeiseksi alatiesynnytykseksi :/ Seuraavaks tulee sektio sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä - neuvolalääkäri kannattaa ajatusta.

Olisin halunnu kokea ns. hyvän synnytyksen jossa asiat menee jotakuinkin putkeen ja jää hyvä mieli, ja lopuksi vietetään ihanaa perhehetkeä salissa kahvia juoden...
 
Toistaiseksi on vain yksi lapsi, ja "kammokipu" on hyvä sana kuvaamaan tilannetta. Kaikki oli suhteellisen helppoa ponnistusvaiheeseen saakka - kunnes iso vauva jäi "jumiin", ja elämäni vilisi filminauhana 1,5h ajan. Sitten vihdoin lääkäri teki päätöksen, että leikataan, ja sektion jälkeiset kivut olivat varsin inhottavia. :P
 
Eka oli pahin, varsinkin kun en ymmärtänyt että puudutuksen voi pyytää ennemminkin kuin vasta sitten kun tuntee kuolevansa...
Ekassa supistukset tuntuivat vatsanpuolella, tokassa selässä ja kolmannessa jaloissa ja lantiossa.
 
Mä saan varmaan olla todella onnellinen, sillä mulla oli mitä kivuttomin synnytys. Supistukset oli ihan kuin menkkakipuja, ihan hitusen kovempia että erotti ne kumminkin em. kivuista, ainoa missä vähän kirpaisi oli jos joutui makuu asentoon supistuksen aikana. Ponnistus eikä mikään sattunut missään vaiheessa, epiduraail puras niin että vei jalat alta :D
 
[QUOTE="mievain";26247880]Yks laps on vaan, ja synnytys oli helvetillinen. Niin jumalaton kipu, onneks helpottu epiduraalilla aina joksikin aikaa, kunnes kolmannesta annoksesta ei ollu enää apua ja sit pitikin ponnistaa melkolailla ilman puudutteita... Tunnin ponnistin tuloksetta kunnes vetivät imukupilla. Kolmannen asteen repeämät ja leikkaussalissa tunnin kestäny ompelu, mulla onneks taju kankaalla. Lapsen näin nopeesti synnytyksen jälkeen, seuraavan kerran kolmen tunnin päästä (kun pääsin heräämöstä), jolloin miehen piti heti lähteä kotiin kun oli yö tulossa eikä perhehuonetta.

Suuresti harmittaa, varsinkin kun jäi viimeiseksi alatiesynnytykseksi :/ Seuraavaks tulee sektio sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä - neuvolalääkäri kannattaa ajatusta.

Olisin halunnu kokea ns. hyvän synnytyksen jossa asiat menee jotakuinkin putkeen ja jää hyvä mieli, ja lopuksi vietetään ihanaa perhehetkeä salissa kahvia juoden...[/QUOTE]

Voi ei :/
 
Pakko heittää kysymys tänne väliin - miten pystyy ponnistamaan jos epiduraali vaikuttaa? Eikö ideaalitilanne ole se, että ponnistusvaiheessa se lakkaa vaikuttamasta eikä uutta annosta silloin enää anneta?
 
Eka oli pahin, kun ei ollut mitään aavistustakaan siitä, mitä oli edessä ja mihin hommaan olikaan ryhtynyt. Pelko ja jännitys säätelivät aivan liiaksi koko toimintaa, itse en päässyt oikeastaan ollenkaan tilanteen herraksi. Ja pitkäkin oli mokoma kuin nälkävuosi.

Kahdesta seuraavasta mulla on niin hyvät muistot, eikä synnytyskivuista voi oikeastaan edes puhuakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Pakko heittää kysymys tänne väliin - miten pystyy ponnistamaan jos epiduraali vaikuttaa? Eikö ideaalitilanne ole se, että ponnistusvaiheessa se lakkaa vaikuttamasta eikä uutta annosta silloin enää anneta?
Click to expand...

Mulle annettiin epiduraali, odotettiin se hetki, et se alkaa vaikuttaa, kätilö tuli katsomaan kohdunsuun tilannetta, ja sano, et tämähän on täysin auki, saat alkaa ponnistaa. Mutt sitä ponnistamisen tarvetta odotettiin vähän aikaa. Ja minä ponnistin sillon, kun paine tuntui, ja käskettiin. Mutta siis ilman kipua.
 
Eka käynnistettiin. Ensin ei millään alkanut supistelemaan, mutta kun alkoit tapahtumaan niin menoa oli. Jouduin kipushokkiin, epiduraalia ei voitu antaa sillä lääkäri leikkauksessa.. Toisen kohdalla tuli niin kiire, että hyvä kun sairaalaan kerettiin. Eikä taaskaan saanu supistuksiin mitään kivunlievitystä. Kamala kammo jäi näistä, enää ikinä en alateitse synnytä se on vissi, sektion vaadin. Gynellekki mennessä itku tulee kun tulee nää kamalat muistot mieleen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa