Synnytyskipu vs. lihaskipu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eka tulossa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Eka tulossa

Vieras
Olen raskaana +20 viikolla ja viime yönä oikea pohje kramppasi tosi pahasti. Tulipa samalla mieleen, että onko tuo kaamea kipu yhtään verrannollista synnytyskipuun? Mulle on ensimmäinen lapsi tulossa, joten omakohtaisia kokemuksia ei ole.
 
Heh, no enpä tiiä kuinka kovasti kramppasi...tai onko sulla kovinkin alhainen kipukynnys.

Kyllä se synnytys sattui - puudutteesta huolimatta. En ainakaan itse ole sellaista kipua kokenut aiemmin tai myöhemmin.
 
Kyllä minun mielestä voi vähän tuolla tavalla verrata. Eli kovaa suonenvetoa koko lantion alueella useita tunteita, jopa kymmeniä tunteja. Suonenvetohan ei yleensä kestä niin kauaa... Mutta siis sama kipu useita tunteja ja isolla alueella kehossa, niin isolla, ettet edes pysty määrittelemään, missä se kipu oikeastaan onkaan. Näin ainakin minulla. Ja voivottelet kuin suonenvedossa konsanaan...
 
Mun suonenvedot pohkeissa eivät ole olleet verrannollisia. Ehkä voisi verrata niihin supistuksiin jotka tulee eka, mutta ei niihin, mitä on kun viimeiset sentit aukeaa.
 
Itsellä ainakin suonenveto on sellaista kipua ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. Mutta synnytyskivussa ei ole sitten epäilystäkään että kumpaa tekee mieli tehdä. Oma synnytys oli kyllä todella nopea, mutta viimeiset minuutit ennen ponnistusvaihetta olivat kerrassaan järjen vieviä.
 
Kipu on niin yksilöllistä ja lisäksi tosille synnytyskipu ei ole niin voimakasta kuin toisille. Mulla ainakin suonenvedot voi joskus viedä lähes tajun, mutta ne on silti jotenkin "määriteltävissä". synnytyskipu on niin kokonaisvaltaista ja usein helvetin pitkäkestoista...
 
Minusta paras vertaus synnytyskipuun on kuukautiskivut. Kohtu supistelee kuukautisten aikana samoin kuin synnytyksessäkin. Minulle avautumisvaiheen kivut olivat samaa luokkaa kuin kovat kuukautiskipuni, eivät satakertaisia, kuten jotkut asiaa kuvaavat. Vasta ponnistussupistukset olivat kuin kidutettavana olisi ollut. Kipu ei kuitenkaan tunnu niin pahalta, koska tietää, että se kestää vain hetken kerrallaan ja supistusten välissä voi rentoutua ja huilata. Enpä siis sanoisi, että kipu kestää 10 tuntia putkeen, koska se on vain hetkellistä.

Itse olin yllättynyt esikoista synnyttäessäni lähinnä siitä, ettei synnytys tehnytkään niin kipeää kuin olin luullut.
 
Mulla ei sen kummempaa kommenttia oo asiaan kuin se että odotin synnytyskipujen olevan paljon voimakkaampaa, tosiaan kaikki kokee sen kivun erilailla. Sen oman kokemuksen tietää sitten vasta kun sen on kokenu... ei kannata etukäteen sellasia asioita murehtia
 
Minuun ei kyllä tuo kuukautiskipuvertaus sovi ollenkaan, ennemminkin suonenveto ;) Eli erilaisia ollaan kovasti. Ja minä kyllä olin kipeä myös supistusten välillä, en voi sanoa saaneeni levätä ja huilata. Synnytyksiäkin on niin monenlaisia... Pian sen tiedät ! Tsemppiä mukaan.
 
Musta suonenveto ja juuri esim pohkeen kramppaaminen on v-mäisempää kuin synnytyskivut :) Mutta totta puhuen, ne ovat jotenkin erituntuisia. Mäkin ennemmin vertaisin synnytyskipuja oikein oikein koviin kuukautiskipuihin.

Mä synnytin luomuna koska epiduralia ehditty antaa. Senkin kesti, vaikken mikään luomu-mamma olekaan ;) Supistusten väleissä on kuitenkin kivutonta ja synnytys oli niin nopea (3h). Eri jos niitä kipuja olisi joutunut kestämään vaikka 12h. Ponnistusvaihe ei ollut mulla niin kivulias kuin avautumisvaiheen loppu. Ei oikeastaan kivulias ollenkaan, ponnistamisen tarve oli niin suuri.

Mutta ensisynnyttäjänä synnytys kestää yleensä n 12h, että kivunlievitystä ehditään hyvin antaa. Siinä lohdutuksen sana sinulle. Eikä ne kivut tapa, heti kun vauva syntyy, kaikki kivut ovat poissa. Tsemppiä :)
 
Heh, minulla taas kävi ihan päin vastoin kuin kuvittelin. Omasta mielestäni kestän hyvin kipua, siis yleensä. Menkkojen ensimmäisen päivän joudun makaamaa kaksinkerroin ja tuskanhiki valuu ja sen kuitenkin kestän yleensä ihan kunnialla, mutta mutta.. synnytys kun alkoi olin jo tunnin päästä ihan maissa kivun takia ja sairaalaa kohti oli pakko lähteä. Kipu oli helvetillistä (suonenvedot eivät vedä vertoja) kokonaisvaltaista, itkin ja huusin. Sain onneksi epiduraalin joka vei kaikki kivut. Ponnistusvaihe tietty koski taas, mutta siihen auttoi kun sai itse tehdä jotain konkreettissesti eikä vain olla ja kestää.

Kuten edelliset ovat todenneet kipu kaikkoaa heti kun lapsi on syntynyt (ja ei sitä siinä vaiheessa enää edes muistakaan!). Ja myös eri ihmiset kokevat kivun aivan eritavalla ja etukäteen sitä on huono tietää. Onnea koitokseen! :)
 
Ei niitä synnytyskipuja kyllä voi verrata mihinkään. Minä ainakin muistan synnytyksen jälkeen ajatelleeni, etten kyllä enää ikinä valita mistään "pikku"kivusta, oli sitten kyseessä hampaanpaikkaus tai migreeni.
 
Voi voi, minulla kivut ei kyllä hävinneet mihinkään synntyksen jälkeen... Istumaan en pystynyt viikkoon ja kävelykin oli yhtä helvettiä. Varmaankin riippuu tosi paljon synnytyksestä ja ihmisestäkin. Yksi ystäväni synnytti kaksi vuorokautta ja huusi miehen mukaan kokoajan (paitsi kun nukkui puolihorroksessa kipulääkkeen turvin). Toinen ystävä sanoi, että oli kuin olisi isommalla paskalla käynyt ja siinä se. Mutta itselläni tosiaan kipu kesti lähemmäs 10 tuntia ilman mitään huilitaukoja ja ponnistuksentarvetta ei tullut lainkaan. Niin monenlaisia synnytyksiä ja kokemuksia.
 
Mulla ei ne supistukset tehneet juuri ollenkaan kipeää, jonka seurauksena olin sitten sairaalassakin tosi myöhään. Se tuntui siltä kuin mahasta "sieppaisi" vähän kuin vuoristoradassa, mutta hidastetusti - ja se tuntemus ei ollut mitenkään epämiellyttävä. Niiden supistusten päätteeksi tuli sitten asteittain paheneva kiputunne alalantioon, semmoinen painaminen ja luiden hinkkautumisen tunne jonka ansiosta tuli lähdetyksi (onneksi) lopulta sinne sairaalaan. Mitään helvetillisiä kipuja ei ollut missään vaiheessa, siihen kivun tulemiseen pystyi varautumaan kyllä hengittelemällä ja ajattelemalla mukavia ajatuksia...ja lantiota vähän liikuttelemalla. Mitään lihaskramppiin vivahtavaakaan ei tullut, eikä mitään polttavaa tunnetta selkään tai reisiin tms. Ja mulla on aina ollut kovat kuukautiskivut, että olin tosi yllättynyt tuosta...ensisynnyttäjä kun olen enkä ihan nuorikaan.
 
enpähän käy tässä kipuja vertailemaan, jokainen kokee ne tavallaan. mutta alkuperäiselle suosittelen magnesiumia noihin kramppeihin. itselläni se on auttanut :).
 
Kyllä mä sanoisin, että synnytyskipu on sellaista ikäänkuin oikein kovaa lihaskipua, mutta todella niin kovaa, että ei sitä voi sanoin kuvailla. Alkuunsa ne supistukset on vielä siedettäviä, mutta kyllä se avautumisvaiheen loppu on yhtä h**vettiä. :o/

Mulla supistukset tuntui molemmilta selässä, pepussa ja reisissä ja todella, oli kyllä aika mageet tuskat. Onneksi tokassa synnytyksessä spinaali+PCP toimi ja poisti kivut 7 cm:n kohdalla... Esikoiselta epiduraali ei auttanut ollenkaan ja muuta ei keretty antaan, joten kirpas aika lailla...
 
Mä en sanoisi "synnytyskipuja" niinkään kivuksi (näin siis minun kohdallani). Ennemminkin puhuisin aaltomaisesta polttelusta jota sitäkään ei siis kokoaikaa ollut. En saanut minkäänlaisia puudutteita vaikka avautumisvaiheeni olikin suhteellisen pitkä. Ponnistusvaihe ei minusta sattunut laisinkaan, hieman se kun repesin. Tai sekin tuntui siltä kuin jotain palavaa olisi alapäähän laitettu, siis poltteli. Eli kuten kaikista vastauksista voit päätellä, jokainen tuntee synnytyksen omalla tavallaan, toisia koskee ja toisia ei. Minulla suonenveto (pohkeesta) sattuu enemmän, samoin munasarjakystan puhkeaminen sattui enemmän kuin synnytys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Kuten edelliset ovat todenneet kipu kaikkoaa heti kun lapsi on syntynyt (ja ei sitä siinä vaiheessa enää edes muistakaan!).

Ei se ihan noinkaan aina mene. Minulla pahimmat kivut olivat vasta synnytyksen jälkeen. Ponnistusvaihe oli paha, mutta sen jälkeen tuli vielä tikkaaminen, joka sattui puudutuspiikeistä huolimatta. Pahimpana kaikista olivat jälkisupistukset, jotka alkoivat heti synnytyssalissa ja saattoivat kestää 10 min putkeen. Sama meno jatkui muutaman päivän aina imettäessä, koska oksitosiini laukaisee maidon tulon sekä kohdun supistelun. Tosin ensimmäisellä kerralla jälkisupistukset eivät olleet yhtä pahoja kuin toisella kerralla. Kolmatta kertaa en edes uskalla enää yrittää, sen verran pelkään jälkisuppareita. Synnyttämään kyllä voisin lähteä vielä.
 
Ota tosissasi neuvolan rentouttamisopit. Niiden avulla synnyts nopeutuu ja kivuistakin lähtee vähintää puolet pois, kun et pane kaiken aikaa hanttiin lihaksiasi jännittämällä. Vertaa mielessäsi vaikkapa siihen, että kun jännität pakaralihaksen ja siihen sitten rokotetaan, sattuu se niin vietävästi. Rentoon lihakseen tunnet vain sidettävän tuikkauksen. Sama se on synnytyskanavan kanssa.

Omakohtainen kokemus rentoutumisesta on loistava. Tein sitä tietoisesti ja kun opnnistuin siinä, en uskaltanut enää jännittää. Kaksi isokokoista poikaa on maailmaan saatettu ja vain 3 vaivaista pientä tikkiä on tarvittu. Kudokset venyvät, kun ei jännitä.

Onnistuin opettamaan yhtenä yönä laitoksella rentoutumisen huonetoverilleni, joka oli pitkittyneissä poltoissaan ja tuskaili. Neuvoin ja näytinkin, mutta pahapa sitä oli peiton alle nähdä! Hän kuitenkin ymmärsi mitä tarkoitin ja yhtäkkiä loppui kaikki vaikerointi ja kuului vain pientä puuskutusta ja ähinää. Hän hengitti neuvoni mukaan ja rentoutti lihaksen kerrallaan, eikä uskaltanut sen jälkeen jännittää!!! Olen ihmetellyt suunnattomasti, miten hän luotti minuun noin paljon. Kohtapuoliin hänen kohtunsa olikin auennut jo niin paljon, että kärri läksi synnytyspuolelle.
 
Oon kyllä täysin samaa mieltä kun edellinen kirjottaja! Kannattaa käyttää valmennuksessa annettavia ohjeita! Itselläni synnytys meni uskomattoman nopeasti ja yllättävän kivuitta vaikka olin jo laitokselle mennessä niin paljon auki etten saanu enää lievityksiä muuta kun ilokaasua. Ensimmäisistä supistuksista lähtien keskityin ainoastaan rentoutumiseen ja hengittämiseen. Liikuin supistusten aikana niinkun oli valmennuksessa opetettu. Etukäteen asennouduin että synnytys kestää tosi kauan ja on kivulias, mutta se olikin melkeempä läpihuuto juttu miulle. En ehtiny ees kunnolla pysyä tapahtumissa ajantasalla. Itelläni kivut oli lähinnä kuukautiskipuja muistuttavia, paljon kovempia vaan. Jokainen on erilainen ja kokee kivun eri tavoin. Joten ei kannata liikaa jäähä pohtimaan kenenkään kauhutarinoita tai pelotteluja! Rohkeasti vaan avoimin mielin synnytykseen! Ota kipu avoimesti vastaan, älä taistele sitä vastaan! Rentoutuminen ja hyvä hengittäminen tosiaan on tärkeimpiä!
Onnea matkaan!
 
"Jokainen on erilainen ja kokee kivun eri tavoin".

Samalla ihmisellä voi synnytykset olla erilaisia kiputasoltaan. Mulla eka synnytys oli ihan siedettävä, ajattelin että tämän voin tehdä heti huomenna uudestaan ;). No toinen synnytys olikin erittäin kivulias ja todella nopea, ajattelin että jos tästä hengissä selviän niin kolmatta lasta ei meille takuulla tule. Se kipu oli jotain sellaista ettei sitä sanoin edes pysty kuvaamaan...
 

Uusimmat

Yhteistyössä