K
Kivulias
Vieras
Synnytin kolmannen lapsemme 6 kk sitten. Esikoiset ovat kaksoset ja tulivat aikanaan maailmaan sektiolla, joten tämä oli ensimmäinen (ja viimeinen!) alatiesynnytys. Synnytys oli vaikea. Sen lisäksi että avautumisvaihe oli loputon (synnytyksen virallinen kesto 30 h, todellisuudessa kärvistelin epäsäännöllisissä mutta kivuliaissa supistuksissa yht. 50h) vauva oli myös varsin iso, 4900g / 54cm ja syntyi vieläpä virhetarjonnassa.
Kuten arvata saattaa, jälki oli rumaa.*Lantiosta vauva mahtui hyvin, mutta episiotomia jouduttiin tekemään ja lisäksi sain pahat repeämät emättimeen. Näistä aiheutui poikkeuksellisen runsas verenvuoto, jonka seurauksena olin kuolla verenhukkaan. Vähän sen jälkeen kun olin saanut tytön ponnistettua ulos, minut kärrättiin kiireellä leikkuriin kursittavaksi. Taju meni jossakin vaiheessa matkan varrella. Myöhemmin herätessäni teho-osastolla anestesialääkäri kertoi, että kokonaisverenhukka oli 6 litraa (sisältää jo luovutettuakin verta, jota kiireellä tuupattiin toisesta päästä sisään), hemoglobiini oli alimmillaan vain 40 ja hengenlähtö lähellä. Voi kuulemma olla, että minulla on veren hyytymistekijöissä jokin häiriö, eihän tuollainen vuoto ole normaalia vaikka repeämää tulisikin.
Muuten olen täysin toipunut, mutta nuo repeämät haittaavat edelleen aika lailla petipuuhia. Ovat parantuneet hyvin, mutta sekä eppariarpi että emättimen arvet kiristävät niin, että joka yhdyntä tuntuu eka kerralta. Tietysti limakalvojen kuivuus aiheuttaa myös epämukavuutta, kuten ekan synnytyksenkin jälkeen, ja se helpottanee vasta kun imetys joskus päättyy. Enemmän koen ongelmaksi sen arpien aristuksen/kireyden, siihen kun ei mitkään liukasteetkaan auta. Samoin vaikka olisinkin halukas ja alkulämmittely tehty huolella, se repeäminen pamahtaa mieleen aina sisääntyöntymisen hetkellä. Vaikea päästä takaisin tunnelmaan kun synnytyssalin kauhun hetket tulevat mieleen. Samoin huomaan, että rupean oikein "kuulostelemaan", miltä välilihassa ja emättimen arvissa tuntuu...Kuitenkin halut ovat palanneet ja nyt kun vauva nukkuukin läpi yön, olisi myös aikaa ja energiaa läheisyydelle.
Miten muut, joilla tullut damagea enemmänkin alapäähän synnytyksestä, menikö se "kiristely" ja epämukavuuden tunne ajastaan pois? Olenko liian hätäinen nyt, kun tuntuu että kyllä puolessa vuodessa jo pitäisi olla fyysisesti palautunut, etenkin kun haavat on parantuneet hyvin? Onko jollekin jäänyt ihan pitkäaikaiset yhdyntäkivut repeämien takia? Pelkään että seksielämämme on pilalla jos ei kivut tuosta enää hellitäkään
Tulipas tästä pitkä vuodatus. Kiitos jos jaksoit lukea ja mielellään kuulisin muiden kokemuksia.
Kuten arvata saattaa, jälki oli rumaa.*Lantiosta vauva mahtui hyvin, mutta episiotomia jouduttiin tekemään ja lisäksi sain pahat repeämät emättimeen. Näistä aiheutui poikkeuksellisen runsas verenvuoto, jonka seurauksena olin kuolla verenhukkaan. Vähän sen jälkeen kun olin saanut tytön ponnistettua ulos, minut kärrättiin kiireellä leikkuriin kursittavaksi. Taju meni jossakin vaiheessa matkan varrella. Myöhemmin herätessäni teho-osastolla anestesialääkäri kertoi, että kokonaisverenhukka oli 6 litraa (sisältää jo luovutettuakin verta, jota kiireellä tuupattiin toisesta päästä sisään), hemoglobiini oli alimmillaan vain 40 ja hengenlähtö lähellä. Voi kuulemma olla, että minulla on veren hyytymistekijöissä jokin häiriö, eihän tuollainen vuoto ole normaalia vaikka repeämää tulisikin.
Muuten olen täysin toipunut, mutta nuo repeämät haittaavat edelleen aika lailla petipuuhia. Ovat parantuneet hyvin, mutta sekä eppariarpi että emättimen arvet kiristävät niin, että joka yhdyntä tuntuu eka kerralta. Tietysti limakalvojen kuivuus aiheuttaa myös epämukavuutta, kuten ekan synnytyksenkin jälkeen, ja se helpottanee vasta kun imetys joskus päättyy. Enemmän koen ongelmaksi sen arpien aristuksen/kireyden, siihen kun ei mitkään liukasteetkaan auta. Samoin vaikka olisinkin halukas ja alkulämmittely tehty huolella, se repeäminen pamahtaa mieleen aina sisääntyöntymisen hetkellä. Vaikea päästä takaisin tunnelmaan kun synnytyssalin kauhun hetket tulevat mieleen. Samoin huomaan, että rupean oikein "kuulostelemaan", miltä välilihassa ja emättimen arvissa tuntuu...Kuitenkin halut ovat palanneet ja nyt kun vauva nukkuukin läpi yön, olisi myös aikaa ja energiaa läheisyydelle.
Miten muut, joilla tullut damagea enemmänkin alapäähän synnytyksestä, menikö se "kiristely" ja epämukavuuden tunne ajastaan pois? Olenko liian hätäinen nyt, kun tuntuu että kyllä puolessa vuodessa jo pitäisi olla fyysisesti palautunut, etenkin kun haavat on parantuneet hyvin? Onko jollekin jäänyt ihan pitkäaikaiset yhdyntäkivut repeämien takia? Pelkään että seksielämämme on pilalla jos ei kivut tuosta enää hellitäkään
Tulipas tästä pitkä vuodatus. Kiitos jos jaksoit lukea ja mielellään kuulisin muiden kokemuksia.
