Ensimmäinen synnytys päättyi kolmannen asteen repeämään epparista huolimatta ja sairaalassa minulle sanottiin että seuraavat lapset syntyvät sektiolla. Missään ei kuitenkaan ole mustaa valkoisella ja nyt mua mietityttää miten seuraavan lapseni synnytän. Onko jollain kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Synnytystapa kolmannen asteen repeämän jälkeen...
- Viestiketjun aloittaja Minzu83
- Ensimmäinen viesti
en muista ihan tarkkaan kaikkien kriteerejä, mutta suunnilleen siten, että 1. asteen repeämät ovat pintahaavoja, nirhaumia välilihan alueella, 2. asteen repeämät ovat vähän syvempiä, 3. asteen repeämä ulottuu peräsuolen sulkijaan asti. 3. asteen repeämä voi olla pelkkiä nirhaisuja sulkijan pintaan, tai sitten pahimmillaan kyseessä voi olla täydellinen repeämä, jolloin molemmat sulkijalihakset ovat menneet poikki. 4. asteen repeämässä peräsuoltakin on revennyt.
Lisäksi noihin 3. ja 4. asteen repeämiin lasketaan repeämät emättimen ja kohdun suuntaan, mutten tiedä, miten asteikko menee sillä suunnalla.
2. asteen repeämä ja 10 tikkiä on varmastikin tuntunut epämukavalta ja kurjalta, mutta ovat kuitenkin siitä lievimmästä päästä. Vertailuksi vaikkapa 3. asteen repeämäni, jossa siis mol. sulkijat täydellisen poikki, mua tikattiin nukutuksessa puolitoista tuntia, eli tikkejä laitettiin moneen kerrokseen lukemattomia määriä. 2. asteen repeämät eivät siis aiheuta huolta siitä, miten seuraavaksi synnytetään, mutta esim. täydellisen 3. asteen repeämän jälkeen täytyy seuraavalla kerralla arvioida lapsen kokoa, arpikudoksen määrää, edellisen korjauksen tulosta, yms. asioita tarkasti ennen synnytystä, koska pahimmillaan voi käydä siten, että äiti repeää samoin toisen kerran, jolloin korjaaminen ei välttämättä onnistukaan ja äiti joutuu käyttämään loppuelämänsä avannepussia, koska ulosteenpidätyskyky menetetään loppuelämäksi.
Itselläni repeämä on täysin parantunut ja jos tästä lapsesta ei tule yhtä kookas kuin ensimmäisestä, alatiesynnytys on ihan suositeltava vaihtoehto. Jos minulla olisi jäänyt repeämän takia pidätysongelmia, sektio olisi seuraavan synnytystapa. Tosin kukaan ei voi taata, ettenkö silti repeäisi, minkä takia sektiokin on vaihtoehto tässäkin tilanteessa.
Vielä en ole loppusuoralla, eli lopullisesti asia päätetän, kun tiedetään tarkemmin tulevan lapsen koko.
Lisäksi noihin 3. ja 4. asteen repeämiin lasketaan repeämät emättimen ja kohdun suuntaan, mutten tiedä, miten asteikko menee sillä suunnalla.
2. asteen repeämä ja 10 tikkiä on varmastikin tuntunut epämukavalta ja kurjalta, mutta ovat kuitenkin siitä lievimmästä päästä. Vertailuksi vaikkapa 3. asteen repeämäni, jossa siis mol. sulkijat täydellisen poikki, mua tikattiin nukutuksessa puolitoista tuntia, eli tikkejä laitettiin moneen kerrokseen lukemattomia määriä. 2. asteen repeämät eivät siis aiheuta huolta siitä, miten seuraavaksi synnytetään, mutta esim. täydellisen 3. asteen repeämän jälkeen täytyy seuraavalla kerralla arvioida lapsen kokoa, arpikudoksen määrää, edellisen korjauksen tulosta, yms. asioita tarkasti ennen synnytystä, koska pahimmillaan voi käydä siten, että äiti repeää samoin toisen kerran, jolloin korjaaminen ei välttämättä onnistukaan ja äiti joutuu käyttämään loppuelämänsä avannepussia, koska ulosteenpidätyskyky menetetään loppuelämäksi.
Itselläni repeämä on täysin parantunut ja jos tästä lapsesta ei tule yhtä kookas kuin ensimmäisestä, alatiesynnytys on ihan suositeltava vaihtoehto. Jos minulla olisi jäänyt repeämän takia pidätysongelmia, sektio olisi seuraavan synnytystapa. Tosin kukaan ei voi taata, ettenkö silti repeäisi, minkä takia sektiokin on vaihtoehto tässäkin tilanteessa.
Vielä en ole loppusuoralla, eli lopullisesti asia päätetän, kun tiedetään tarkemmin tulevan lapsen koko.
J
jepsa
Vieras
Yleensä sektio on synnytystapa tuollaisten repeämien jälkeen. 3. asteen (ja pahemmissa) repeytymissä arpikudosta on paljon, ja arpikudos ei anna periksi samoin kuten "terveet paikat". Voi käydä huonosti jos lähtee alakautta repimään paikkoja auki uudelleen.
S
se revennyt vieras
Vieras
näiden repeämien jälkeen päätetään yksilöllisesti mitä tehdään! netissä aina annetaan tätä tietoa, että aina sektio, mikä on minusta turhaa huolen lietsomista.
Viimeisimpien tutkimusten mukaan, jos ei ole inkontinenssiongelmia, ei aina 3. asteen repeämissä ole painavaa syytä tehdä sektiota, mutta sektioon usein suostutaan, mikäli äiti niin haluaa. Gastroenterologini (parhaasta päästä) sanoi, että arpikudoskin joustaa, koska raskaushormonit pehmentävät myös sitä. Ja koska olen niin hyvin parantunut, hän ei nähnyt mitään estettä alatiesynnytykselle. Hän myös sanoi, että on hyvin harvinaista, että repeämä tulisi juuri samaan kohtaan, jolloin korjaaminen todennäköisesti ei onnistu. Paljon todennäköisempää on, että synnytys sujuu ongelmitta ja jos tulee repeämä, se tulee eri paikkaan, jolloin voidaan korjata.
Lopullisesti synnytystavasta päätetään yhdessä synnytyslääkärin kanssa sen mukaan, miten hän arvioi lapsen koon suhteessa repeämän ja arpikudoksen määrään. Myös äidin mielipidettä kunnioitetaan, mikäli sektio tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Minusta tästä asiasta on tärkeää antaa oikeaa tietoa, eikä pelotella turhaan revenneitä äitejä netissä ilman yksityiskohtaisia tietoja kustakin tapauksesta. Se, ettei 3. asteen repeämän jälkeen koskaan voisi synnyttää alakautta, on _vanhentunutta_ tietoa. Mutta kukin tapaus ratkaistaan erikseen!
Viimeisimpien tutkimusten mukaan, jos ei ole inkontinenssiongelmia, ei aina 3. asteen repeämissä ole painavaa syytä tehdä sektiota, mutta sektioon usein suostutaan, mikäli äiti niin haluaa. Gastroenterologini (parhaasta päästä) sanoi, että arpikudoskin joustaa, koska raskaushormonit pehmentävät myös sitä. Ja koska olen niin hyvin parantunut, hän ei nähnyt mitään estettä alatiesynnytykselle. Hän myös sanoi, että on hyvin harvinaista, että repeämä tulisi juuri samaan kohtaan, jolloin korjaaminen todennäköisesti ei onnistu. Paljon todennäköisempää on, että synnytys sujuu ongelmitta ja jos tulee repeämä, se tulee eri paikkaan, jolloin voidaan korjata.
Lopullisesti synnytystavasta päätetään yhdessä synnytyslääkärin kanssa sen mukaan, miten hän arvioi lapsen koon suhteessa repeämän ja arpikudoksen määrään. Myös äidin mielipidettä kunnioitetaan, mikäli sektio tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Minusta tästä asiasta on tärkeää antaa oikeaa tietoa, eikä pelotella turhaan revenneitä äitejä netissä ilman yksityiskohtaisia tietoja kustakin tapauksesta. Se, ettei 3. asteen repeämän jälkeen koskaan voisi synnyttää alakautta, on _vanhentunutta_ tietoa. Mutta kukin tapaus ratkaistaan erikseen!
Mulla tuli myös 3. asteen repeämät ekassa synnytyksessä enkä aio ainakaan alateitse enää synnyttää. Tosin sektiokin tuntuu epämiellyttävältä vaihtoehdolta, mutta eipä niitä taida olla enempää? 
Tuolla Kaksplussan vastaanotolla lääkäri vastaa juuri tähän kysymykseen näin:
"Jos seuraava lapsi on pieni keskonen, silloin alatiesynnytys on mahdollinen. Mutta kuten sanottu, täysiaikaiset lapset suositellaan leikattavaksi suunnitellusti, jotta repeämä ei uusiutuisi."
Duodecim-lääkärilehdessä 2005:121 on kahden gastroenterologin Petri Aitolan ja Jukka Uotilan kirjoittama artikkeli asiasta. Hekään eivät suosittele alatiesynnytystä 3. asteen repeämän jälkeen.
On totta, että paikat ei välttämättä repeä uudelleen samasta kohdasta, mutta jos repeävät, niitä on vaikea enää uudestaan korjata. Minä en halua ottaa sitä riskiä, että kärsisin pidätysongelmista koko loppuikäni.
Tuolla Kaksplussan vastaanotolla lääkäri vastaa juuri tähän kysymykseen näin:
"Jos seuraava lapsi on pieni keskonen, silloin alatiesynnytys on mahdollinen. Mutta kuten sanottu, täysiaikaiset lapset suositellaan leikattavaksi suunnitellusti, jotta repeämä ei uusiutuisi."
Duodecim-lääkärilehdessä 2005:121 on kahden gastroenterologin Petri Aitolan ja Jukka Uotilan kirjoittama artikkeli asiasta. Hekään eivät suosittele alatiesynnytystä 3. asteen repeämän jälkeen.
On totta, että paikat ei välttämättä repeä uudelleen samasta kohdasta, mutta jos repeävät, niitä on vaikea enää uudestaan korjata. Minä en halua ottaa sitä riskiä, että kärsisin pidätysongelmista koko loppuikäni.
