Synttäri ym. lahjoista

[Äiti 36]

Olisipa ihanaa jos isovanhemmat joskus kysyisivät, mitä toivomme lapselle lahjaksi tai lapselta itseltään, mitä lapsi toivoo!

Ymmärrän kyllä, että isovanhemmista on kiva ostaa mitä tykkäävät jne. Mutta kun ongelma on, että saamme liian pieniä vaatteita ja muuta tarpeetonta. Kesällä 6 vuotta täyttänyt tyttö sai lahjaksi lastenaterimet, vaikkei hän on jo pari vuotta syönyt aikuisten aterimilla. Itse asiassa hän antoikin aterimet pikkusiskolleen. Nyt pikkusiskokin sitten sanoi aterimista "yök, näillä en halua syödä".

Tiesin, että mummi oli aikeissa ostaa myös pienemmälle lapselle samanlaiset aterimet. Mietin, annanko ostaa, vai kerronko rehellisesti, että pikkusisko saa lainata isonsiskon aterimia. Päätin hölmö kertoa, kun ajattelin, että isovanhemmillekin olisi kivempaa jos synttärilahja on lapsesta mieleinen..

No nyt kuulostaa siltä, että nämä isovanhemmat loukkaantuivat. Päätin, että tästä lähtien otan mitkä vaan lahjat hymyillen ja kiittäen vastaan. Olen liian rehellinen tyyppi! Mutta ajattelin, että välimme mieheni vanhempiin olisivat niin läheiset, että voisin olla aika rehellinen. En näköjään voi. Tuli paha mieli! :'(

Onko muilla tällaisia ongelmia? Entä mitä te palstaa lukevat isovanhemmat ajattelette?

 

[onnela74]

Meillä ei ole ollut tuollaisia ongelmia, isovanhemmat antavat aina rahaa, että me vanhemmat voidaan ostaa lapsille jotain "järkevää".

 

[mummimamma harmaana]

meillä on oman äitini kanssa vähän samanlaista, kun hän ostaa vaatteita ovat monesti liian pieniä, vaikka ihan nättejä. mutta asiasta voi kyllä sanoa. Itse 2 lapsen mummuna olen kysellyt mitä lapset tarttee. Pojan poika oli matkassa, kun kävimme ostamassa hänelle kengät. lapsi sai valita mieleisensä ja kaupassa voitiin kokeilla jalkaan, että koko oli sopiva. synttäriksi olen yleensä ostanut pojalle lelua tai muuta, mitä ei tarvitse miettiä, että sopiiko koon puolesta. ja kun asuvat, niin kaukana, että harvoin näkee ja joka kerran kun taas tavataan, on kasvanutkin niin kovasti, että samat koot ei enää käy. Jos vaatteita ollaan ostamassa, niin miniä on yleensä mukana. eipä tule näin virheeostoksia. tytön lapsi on vielä vauva, että synttäreitä ei ole vielä juhlittu, mutta sama käytäntö tulee olemaan hänenkin kanssaan.

 

[taustalla]

Ymmärrän, harmittaa kun rahaa menee kankkulan kaivoon, vaikka olisi vain muutaman euron sukkalahjakin. Kun silläkin olisi saanut vaikka ne tarpeelliset pikkuhousut, jos olisi voinut kysäistä etukäteen mitä tarvitaan.

Jos ei uskalla kysyä, kun pelkää, että tulee liian kallis toive, niin voihan sitä kertoa, että ajattelin vaikka lapsenlapselle laitta kullekin 5-10 euroa lahjaan, että sen hintaista toivetta.

On kurjaa, kun itse joutuu ostaa kaiken, mitä tarvitaan ja jonkun sellaisen, mitä lapsi toivoo (jouluksi), kun sitten saa pieneen kotiin turhaan vaikka ihan hyödyttömän vaatteen kuten vaikka fleeceaamutakin... Eihän lapsia kerrostaloasunnoissa palele, ja ei sitä voi kylpytakkina pitää kun se liimautuu ihoon. Ja kun lapset on kuitenkin sellaisia, että ne ihastuvat kaikkeen mitä itse saavat, oli ne sitten kuinka hyödyttömiä ja turhia tahansa, ei ne halua sitä kirpparile viedä. Kertaakaan ei pidetty, mutta kun se on saatu ja lapsi tietää keneltä, haluaa ne säilyttää. Ja vielä sanoo, että ei kutita ja ei tartu ihoon, mutta ei pidä, eikä anna heivata minnekään...

Eli mieluummin ei mitään lahjoja kuin ihan turhaa tavaraa. Tää on mun mielipide.

 

[sanni]

Meillä toisinpäin äitini ostaa aina jopa kaksikymmentä senttiä liian isoja toisaalta parempi näin. Rehellinen puhe kannattaa vaikka tympeetä jos siitä suututaan.

 

[Äiti 36]

Niin. Olis tosi kiva, jos voisi rehellisesti puhua.

Nyt mä kyllä päätin ottaa kaikki lahjat tästä edes vaan iloisesti hymyillen vastaan. Ei ole sen arvoinen asia, että kannattaisi välejä pilata.

Mutta te isovanhemmat, jotka tätä luette, niin ottakaa te tästä viestiketjusta vaarin! Nykylapsilla on tosiaan niin paljon tavaraa, että yhtään ylimääräistä kapistusta ei koteihin tarvita. Lelutkin, joita hankitaan, olis kiva olla sellaisia, joita lapsi oikeasti toivoo ja joilla hän sitten myös leikkii. Vähemmän on enemmän!

Kiitos vastauksistanne kaikille! :heart:

 

[mummu kans]

Minä kyllä olen aina kysynyt mitä toiveita nuorilla on kun ostan lahjoja sekä nuorelleparille että lapsen lapsille. Olen myös saanut aina muutaman eri hintaisen ehdotuksen joista olen saanut valita. Joskus olen ostanut sitten parikin lahjaa.

Kenkiä ja vaatetta olen ostanut myös niin että olen kaupassa nähnyt jotain "aivan ihanaa" ja olen soittanut että mitä kokoa pitäisi olla että on sopiva ja että onko tarpeellista ostaa eli onko käyttöä.

Yleensä pyrin vihjaisemaan ostohalukkuudestani niin että nuoret voivat helposti kieltäytyä. Esim sanon että näin jotain kivaa että olisko käyttöä vai katselenko jotain muuta heti tai myöhemmin. Näin nuoret voivat sanoa että tarvittais enempi jotain muuta eikä pelkästään tyrmätä ostoinnostustani.

Samoin olen kysynyt nuorilta sukulaisilta mitä haluavat tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin. Olemme jopa olleet yhdessä katselemassa tavaroita. Myös sukulaislapsille olen ostanut yhdessä lapsen vanhempien kanssa. Näin tulee tarpeellista, sopivaa ja käyttökelpoista tavaraa.

 

[taustalla]

\

Minä kyllä olen aina kysynyt mitä toiveita nuorilla on kun ostan lahjoja sekä nuorelleparille että lapsen lapsille. Olen myös saanut aina muutaman eri hintaisen ehdotuksen joista olen saanut valita. Joskus olen ostanut sitten parikin lahjaa.

Kenkiä ja vaatetta olen ostanut myös niin että olen kaupassa nähnyt jotain "aivan ihanaa" ja olen soittanut että mitä kokoa pitäisi olla että on sopiva ja että onko tarpeellista ostaa eli onko käyttöä.

Yleensä pyrin vihjaisemaan ostohalukkuudestani niin että nuoret voivat helposti kieltäytyä. Esim sanon että näin jotain kivaa että olisko käyttöä vai katselenko jotain muuta heti tai myöhemmin. Näin nuoret voivat sanoa että tarvittais enempi jotain muuta eikä pelkästään tyrmätä ostoinnostustani.

Samoin olen kysynyt nuorilta sukulaisilta mitä haluavat tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin. Olemme jopa olleet yhdessä katselemassa tavaroita. Myös sukulaislapsille olen ostanut yhdessä lapsen vanhempien kanssa. Näin tulee tarpeellista, sopivaa ja käyttökelpoista tavaraa.

Meillä on kanssa toimittu näin. Mielestäni hyvä tapa, ei kenenkään mieli pahoitu eikä tuu turhaa roipetta kaappeihin. Raha ei kasva puissa, kenelläkään

 

[Vakiokävijä harmaana]

Meillä ei tuota ongelmaa tule.. Ikvä kyllä, isovanhemmat(kukaan!) ei osta lapsillemme ikinä mitään lahjaa. Äitini ei käy, ei edes onnittele, isäni käy ja saattaa tuoda esim.ässäarvan ja anoppi aikanaan tuli kaikkiin kinkereihin ja söi napansa täyteen, valitti tarjoilusta ja läks. Monet itkut itektty noin pienen asian takia, mutta oli se kurjaa kun ei mitään ristiäislahjaa, ei joululahjaa, ei synttärilahjaa, ei mitään :\|

 

[taustalla]

\

Meillä ei tuota ongelmaa tule.. Ikvä kyllä, isovanhemmat(kukaan!) ei osta lapsillemme ikinä mitään lahjaa. Äitini ei käy, ei edes onnittele, isäni käy ja saattaa tuoda esim.ässäarvan ja anoppi aikanaan tuli kaikkiin kinkereihin ja söi napansa täyteen, valitti tarjoilusta ja läks. Monet itkut itektty noin pienen asian takia, mutta oli se kurjaa kun ei mitään ristiäislahjaa, ei joululahjaa, ei synttärilahjaa, ei mitään :\|

Minusta ei ole kyllä pieni asia, lapselle tosi merkityksellistä ja mielestäni kertoo aika paljon isovanhempien käytöstavoistakin...

 

[Vakiokävijä harmaana]

Kyllä joo, samaa mieltä, menee kyllä maku itse muistaa isovanhempia merkkipäivinä. En todellakaan vaatisi mitään isoa ja kallista, mutta jos edes jollain muistaisi lapsia :ashamed:

Olen ehdottanut miehelle että annettaisiin me isovanhemmille rahaa ennen merkkipäiviä, jos se siitä on kiinni ettei ole varaa, toistaseksi asia on vielä harkinnan astella

 

[taustalla]

\

Kyllä joo, samaa mieltä, menee kyllä maku itse muistaa isovanhempia merkkipäivinä. En todellakaan vaatisi mitään isoa ja kallista, mutta jos edes jollain muistaisi lapsia :ashamed:

Olen ehdottanut miehelle että annettaisiin me isovanhemmille rahaa ennen merkkipäiviä, jos se siitä on kiinni ettei ole varaa, toistaseksi asia on vielä harkinnan astella

Mistähän tuo johtuu? Oletteko niin varakkaita että ajattelevat, että teillä on liikaakin tavaraa? Vai ovatko vain yksinkertaisesti teidän molempien äidit sivistymättömiä ja pahansuopia ihmisiä?

Mulla ei tulisi mieleenkään antaa rahaa että lapset saisi lahjoja. Sittenhän ne ois mun lahjoja lapsille... Ai niin, ja oma isä ei ole muistanut koskaan syntymäpäiviäni tai jouluisin, lasteni syntymäpäivistä tai joululahjoista puhumattakaan.

Toisten vanhemmat nyt vaan on itsekkäitä paskoja. Toisille käy parempi onni. Tää on mun filosoofia asiasta.

 

[Vakiokävijä harmaana]

Kyllä mäkin olen monet kerrat nauranut ihan sitä että onpas käynyt p*ska tuuri isovanhempien suhteen :kieh:
Eikä todellakaan olla niin varakkaita että kukaan voisi ajatella että meidän lapsilla olisi kaikkea, en todellakaan tiedä mistä johtuu tuo lahjattomuus.Itse kun anopille illaan ostettu vaikka mitä niin mikään ei ikinä ole näkynyt käytössä, ehkä hänkin ajattelee pelata varman päälle eikä osta sen vuoks mitään ettei tule vääriä lahjoja :attn:

 

[taustalla]

\

Kyllä mäkin olen monet kerrat nauranut ihan sitä että onpas käynyt p*ska tuuri isovanhempien suhteen :kieh:
Eikä todellakaan olla niin varakkaita että kukaan voisi ajatella että meidän lapsilla olisi kaikkea, en todellakaan tiedä mistä johtuu tuo lahjattomuus.Itse kun anopille illaan ostettu vaikka mitä niin mikään ei ikinä ole näkynyt käytössä, ehkä hänkin ajattelee pelata varman päälle eikä osta sen vuoks mitään ettei tule vääriä lahjoja :attn:

Minä nauroin tuolle, että isäni muistaisi jonkun syntymäpäivää tai olisi jouluna muistanut. Ei tosiaan, häntä ärsytti,kun kuljetin lapseni syntymäpäivän jälkeen heille kakun (ei tullut meille tietenkään) ja tarjosin jotta joku juhlisi lastani kanssani. Otti palan ja tuli tunne, että kadehtii, kun lapselle piti laulaa... Että me varmaan hänen mielestään ylipalvomme lapsiamme, kun toivomme, että joku isovanhempi juhlisi lastamme ja hänen syntymää kanssamme.

Mutta en tosiaan ostele hänellekään lahjoja. No way. on niillekin rahoille parempaakin käyttöä.

 

[sami]

Tuolla toisessa ketjussa morkattiin isovanhempia, jotka ostavat sopimattomia lahjoja. Jospa jotkut mummut ovat kuulleet että ostavat väärin ja ovat lopettaneet ostamisen sen takia.
Minäkin aikoinani loukkaannuin omalle anopilleni jo ennen naimisiin menoamme kun anoppi oli sanonut tietävänsä että hän ainakin osaa olla mallianoppi. Eipä tultu päivääkään toimeen kun anoppi morkkasi joka asiasta. Ei kelvanneet mitkään lahjat, kaappiin vain pois silmistä.
Nyt iste anoppina en kyllä tiedä miten olisin. Tuntuu että vain raha kelpaa ja siinäkään ei pienet määrät ole mitään. Annoin synttärilahjoiksi 500 euroa kummallekin mutta tuskin pää nytkähti kiitokseksi. Minulle tuo 1000 euroa oli kuitenkin iso raha, melkein 2 kuukauden nettoeläke. Enpä tiedä nyt sitten mitä joululahjoiksi antaisin. Jos kudon sukat niin voin saada räkäläntin silmille.

 

[Mummu]

\

Tuolla toisessa ketjussa morkattiin isovanhempia, jotka ostavat sopimattomia lahjoja. Jospa jotkut mummut ovat kuulleet että ostavat väärin ja ovat lopettaneet ostamisen sen takia.
Minäkin aikoinani loukkaannuin omalle anopilleni jo ennen naimisiin menoamme kun anoppi oli sanonut tietävänsä että hän ainakin osaa olla mallianoppi. Eipä tultu päivääkään toimeen kun anoppi morkkasi joka asiasta. Ei kelvanneet mitkään lahjat, kaappiin vain pois silmistä.
Nyt iste anoppina en kyllä tiedä miten olisin. Tuntuu että vain raha kelpaa ja siinäkään ei pienet määrät ole mitään. Annoin synttärilahjoiksi 500 euroa kummallekin mutta tuskin pää nytkähti kiitokseksi. Minulle tuo 1000 euroa oli kuitenkin iso raha, melkein 2 kuukauden nettoeläke. Enpä tiedä nyt sitten mitä joululahjoiksi antaisin. Jos kudon sukat niin voin saada räkäläntin silmille.

juuri tämä, että mikään ei riitä ja edes kiitosta ei kuulu tuntuu kaiken pahimmalta

 

[Vakiokävijä harmaana]

Enpä ole paljon voinut edes kiitellä kun MITÄÄN ei ole koskaan tullut, ja en todellakaan väheksyisi mitään lahjaa mitä isovanhemmat toisi. Itse he ovat valmiita vastaanottamaan kaiken avun, mutta ei puhettakaan että sitä apua annettaisiin tänne päin!Ja ne itse kudotut villasukat olisi ihana lahja, kun itsel peukalo keskellä kämmentä, mutta ei niin ei :/
Kai tähänkin joku syy löytyy, vielä sitä en ole onnistunut keksimään. En tiedä johtuuko tyttöjni sukupuolesta, koska varsinkin mieheni suvussa on tapana ylistää poikia ja nostaa heidät jalustalle, kuopusta odottaessani eräs sukulaistäti tokaisi "toivottavsti tämä on edes poika" Tuntui melko pahalta.
Nyt(muista syistä johtuen, ei yks lahjattomuus niiiiiin iso asia ole) välit anopin kanssa mahdollisimmat kylmät, ei olla nähty yli puoleen vuoteen, ja välillä tuntuu että hyvä niin.

 

[Tuua]

Jo vuosia sitten mieheni äiti muisti aina kehaista, miten hän muistaa miehensä kanssa aina lapsenlapsia sekä synttäreinä että jouluna 20 eurolla. Se on iso raha, kun lapsenlapsia on kymmenen. No kun poikamme sitten syntyi, jouluna häntä ei muistettu ollenkaan ja synttäreinäkin "vain" 10 eurolla, koska heillä ei kuulemma ole varaa antaa isompaa lahjaa, kun lapsenlapsia on niin paljon. Loukkaannuin tästä hieman, koska ymmärsin, että meidän lapsi rikkoi sen "paljon" rajan. Pahalta tuntuu se, kun tietää, miten he ovat aiemmin kerskuneet lahjojen antamisellaan. No, muistaminenhan on tärkeintä... Ja huom: ei niillä tulot ole muuttuneet.

 

[NETTALIINI]

Voi rähmä millaisia juttuja. Varsinkin toi Tuua kokemus kosketti - kyllä lapsia täytyisi kohdella tasavertaisesti, antaa sitten vaikka kaikille vähemmän. Apua!
Oikein hävettää kertoa omaa "ongelmaa". Anoppi on niin varovainen minun kanssani, ettei uskalla ostaa oikein omin päin mitään - joskus vaatteita jotka sitten ovat aivan ihania ja todella laadukkaita. Itseäni vähän harmittaa kun joudun toisen puolesta päättämään mitä lapsille lahjaksi. Tunnustaa täytyy että kaikkea on yllin kyllin - ONNEKSI - ja itsestäni olisi kiva jos mamma antaisi itselleen luvan olla vähän lapsellinen ja ryntäisi sinne leluosaston kiehtovaan maailmaan. Hinta ei ratkaise vaan ajatus, lahjat varsinkin toisivat sitä jotain lahjaan mukaan! Iso-Mamma on muuten tässä oikea taivaanlahja. Hän on näppärä käsistään ja antaa itsetehtyjä lahjoja lapsille. Ihanaa! En ole siis oikeasti tyytymätön tai kiittämätön, mutta hieman tuo asia vaivaa...

 

[NETTALIINI]

\

Voi rähmä millaisia juttuja. Varsinkin toi Tuua kokemus kosketti - kyllä lapsia täytyisi kohdella tasavertaisesti, antaa sitten vaikka kaikille vähemmän. Apua!
Oikein hävettää kertoa omaa "ongelmaa". Anoppi on niin varovainen minun kanssani, ettei uskalla ostaa oikein omin päin mitään - joskus vaatteita jotka sitten ovat aivan ihania ja todella laadukkaita. Itseäni vähän harmittaa kun joudun toisen puolesta päättämään mitä lapsille lahjaksi. Tunnustaa täytyy että kaikkea on yllin kyllin - ONNEKSI - ja itsestäni olisi kiva jos mamma antaisi itselleen luvan olla vähän lapsellinen ja ryntäisi sinne leluosaston kiehtovaan maailmaan. Hinta ei ratkaise vaan ajatus, lahjat varsinkin toisivat sitä jotain lahjaan mukaan! Iso-Mamma on muuten tässä oikea taivaanlahja. Hän on näppärä käsistään ja antaa itsetehtyjä lahjoja lapsille. Ihanaa! En ole siis oikeasti tyytymätön tai kiittämätön, mutta hieman tuo asia vaivaa...

.. SIIS ITSETEHDYT LAHJAT toisivat sitä "jotain" siihen lahjaan..peevelin läppäri kun käsi aina osuu tohon hiireen ja sitten rivit pomppii...

 

[Mäiskä]

Meillä taas käy yleensä niin että isovanhemmat ostavat juuri sen minkä itse aioimme ostaa. Viime syntymäpäivänäkin aioimme ostaa pojallemme cd-radio nauhurin mutta kun tulimme reissusta kotia niin olipa mummo ja pappa ostaneet sen jo ja vielä ennen synttäriä.Kyllä korpee tollanen lapsellinen käytös ja vielä vanhoilta ihmisiltä...

 

[taustalla]

\

Meillä taas käy yleensä niin että isovanhemmat ostavat juuri sen minkä itse aioimme ostaa. Viime syntymäpäivänäkin aioimme ostaa pojallemme cd-radio nauhurin mutta kun tulimme reissusta kotia niin olipa mummo ja pappa ostaneet sen jo ja vielä ennen synttäriä.Kyllä korpee tollanen lapsellinen käytös ja vielä vanhoilta ihmisiltä...

Mun mielestä ois ihanaa jos ostaisivat jotain mitä me olimme aikoneet ostaa, eli olisi jotain tarpeellista ja hyödyllistä, tai jotain mitä lapsi on toivonut. Kun ei rahaa ole liikaa, ja itse joutuu ostamaan kaiken... Kyllä kasvavilla lapsillla on niin paljon tarpeita, että aina itsellekin jäisi ostettavaa, vaikka isovanhemmatkin toisivat jotain tarpeellista tai lapsen toiveeen.

 

[Äitiliini]

Meillä ei toinen mummo anna mitään esim. jouluna. Ja synttäreillä toi takavuosina muovipussillisen kirpparilta ostettua vaatetta. Ja ne oli sellasia etten itse edes veisi sellaisia kirpparille ( lue: rikkinäisiä ja nuhruisia vuosimallia yksjakaks... )

 

[viivi]

Ajattelinpa purkaa pahaa mieltäni tänne.
Ostin lapsenlapselle vanhempien pyytämät lahjat. Ei kalliit mutta yli 100 euroa kummiskin.
Kun menin niitä viemään niin lahjakassi otettiin vastaan ilman kiitoksia ja vietiin toiseen huoneeseen.
Ei käsketty istumaan. Kuppi kahvia kaadettiin.
Join kahvin ja otin pullaakin, vaikka sitä ei kummemmin tarjottu.
istuin tunnin verran pöydän ääressä ja läksin sitten pois.
Vävypoika tuli kiireesti avaamaan oven ulos.
Edes hei-heitä ei sanottu.
Kyllä jäi paha mieli.
En oikein tiedä mitä teen joululahjojen kanssa.
En taida kysellä lahjatoiveita. Ostan mitä sattuu kohdalle, vaikka ne pienet lasten aterimet (isolle tytölle ;[[ )

 

[minä vain]

meillä on ollut tapana että kakaroille ostetaan lahjat, ei aikuisille. ite kyllä kuulun saaja-puolelle ikää vain 27.... mutta ite kyllä muistan mummoani ja mutsia jouluna yms. kortilla tai soitolla, ku asuvat kaukana ettei kyläily oikein onnistu. mieheni suvussa on tapana että ostetaan lahjat(eikä mitään halpoja!!!) koko suvulle jopa pikkuserkuille joita ei ole ikinä tavattu! mua stressaa tällänen pienestä äitiysrahasta ei ole iloa.. ja omasta mielestä haluaisin muistaa vain lahjoilla omia lapsia muut tyytykööt korttiin. mitä mieltä ootte? ja miten selitän sen mieheni suvulle? ja miehelleni?