Syömishäiriöinen tytär muuttaa omilleen.. Äidin huoli

[historiantoistaja]

Tytär muuttaa omilleen opiskelemaan toiselle paikkakunalle nyt syksyllä ja olen jo koko talven nähnyt pahoja uhkakuvia mielessäni siitä miten pahaksi hänen syömishäiriönsä taas saattaisi yltyäkkään. Pahasta anoreksiakaudestaan on jo pari vuotta aikaa, mutta vähän jatkuvastihan tämä on silti ollut sitä, että me vanhemmat pidetään tytön syömiset kunnossa.

Vasta noin puolisen vuotta sitten oksenteli jokusen aikaa ennenkuin tajuttiin puuttua siihen. Sen jälkeen on mennyt muuten ihan tavallisen hyvin. Eli tyttö syö mukisematta, kun häntä siitä vain muistutetaan ja vähän vahditaan. Ei pakoteta. Tuo tytön omilleen muutto on minua huolestuttanut pitkään jo itsessään, kun joutuu olemaan täysin itse vastuussa syömisistään. Lisäksi olen hänen puheistaan huomannut, ettei esim. osaa nähdä rahojen riittämistä ruokaan kovinkaan merkittävänä. Tuo asenne tullut esille, kun on yleisesti puhuttu kaikista raha-asioiden hoitamisista yksin asuessaan.

Onko täällä syömishäiriöisten nuorten vanhempia? Tuliko teille ongelmia tuosta omilleen muutosta, eli menikö syömiskäyttäytyminen taas huonompaan suuntaan?

 

[Dongxi]

Kun minä aikanaan muutin pois kotoa, niin söin vain minimimääriä. Syy oli kuitenkin laihduttamisen sijaan enemmänkin laiskuus laittaa ruokaa. Söin lähinnä viikonloppuisin kun poikaystävä tuli kylään.

Oli ihana helpotus kun kukaan ei miettiny tai kytänny mun syömisiä ja sain jättää ruokavaliosta pois sellaset mitä kotona asuessa oli vaikea syödä (esim. sianliha).

Ja kun sai tehdä vain ruokia mistä piti niin ei ollu tarvetta jättää syömättäkään. Tai siis tuli helpommin syötyä koko annos eikä tehny mieli piilottaa ruokaa kun ateria oli mieluinen.


Eli joskus voi käydä hyvinkin. Ei se syömishäiriö minnekään kadonnut (ainakaan mulla), mutten myöskään mennyt huonompaan kuntoon.

Toivon kaikkea parasta teille molemmille!

 

[Kotoa muuttanut]

Itse entisenä syömishäiriöisenä voin kertoa, että aloin parantua syömishäiriöstä, kun muutin kotoa pois. Nimenomaan se valta päättää itse siitä, mitä ruokia kaappiin hankki ja se, ettei kukaan enää kytännyt mun syömisiä tai kuunnellut vessan oven takana auttoi paranemisen alkuun.

Munkin äiti voivotteli ja uhkaili etukäteen, etten saisi muuttaa, jos sitä ennen en parane (niinkuin täysikäistä voisi pakottaa asumaan vanhempiensa kanssa tai pakottaa paranemaan syömishäiriöstä).

Huoli pois! Muutto tekee lapsellesi varmaan ihan hyvää!

 

[historiantoistaja]

Kiitos kokemuksistanne. Tuota paranemisen mahdollisuutta en ollut osannut edes ajatella. Eipä tässä murehtiminenkaan toisaalta auta. Aika näyttää.