Toggle sidebar

SYYSKUISET 2012

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Numa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Numa

Vieras
Aloitetaanpa jo syyskuullekin ketju : )

Itsella laskettu aika 2. syyskuuta, eli tuoretta on tieto, tänään tuli täyteen 4. viikko! Asiaa en ole sisäistänyt vielä, mutta pikkuhiljaa alkaa kolahtamaan. Meillä on 3 v. poika joka painoi syntyessään 4,220 kg ja pituus oli 53 cm. Sitä että kumpi tulee, on kiva taas jännittää, väliä ei ole vaikka tiedän että isovanhemmat haluaa tyttöä kun ennestään kolme pojankoltiaista lastenlapsina!

Kirjoitelkaa please, mulla ensioireet alkoivat tosi aikaisin, jo kaksi viikkoa sitten alkoivat tietyt hajut tehdä pahaa, rinnat kipeät ja turvonneet ja nyt menkkamaisia kipuja on ollut 10 päivää. Plussa tuli jo 29.12. apteekin herkällä testillä.
 
Lasketusta ajasta ei sen tarkempaa tietoa kuin että se sijottuu 20.-24. syyskuuta.Raskauskiekon kanssa sain 24.9 mutta netin laskuri antanut 20.-22.9 koska on ollut epäsäännölliset kierrot niin en oikein tiedä minkä sitä laittaisi kierron pituudeksi laskuriin..
Meillä on kaksi poikaa , 6v ja 2 v ja näiden kahden pojan väliin mahtuu kaksi enkelivauvaa.Pojat olivat 4140g ja 52cm ja 3676g ja 50,5cm.Tyttöähän meiltäkin varmasti ootellaan jos sinne asti päästään.Näin keskenmenojen takia minusta on tullut hyvin hyvin varovainen.Olo on niin mahdottoman onnellinen mutta samalla pieni pelko taustalla.varsinkin näin alussa.Tein siis testin vasta eilen.Odotin reilusti useamman päivän ennen kuin tein testin.
Ensi oireina ollut rintojen arkuutta ja menkkamaisia kipuja ajoittain.




Aloitetaanpa jo syyskuullekin ketju : )

Itsella laskettu aika 2. syyskuuta, eli tuoretta on tieto, tänään tuli täyteen 4. viikko! Asiaa en ole sisäistänyt vielä, mutta pikkuhiljaa alkaa kolahtamaan. Meillä on 3 v. poika joka painoi syntyessään 4,220 kg ja pituus oli 53 cm. Sitä että kumpi tulee, on kiva taas jännittää, väliä ei ole vaikka tiedän että isovanhemmat haluaa tyttöä kun ennestään kolme pojankoltiaista lastenlapsina!

Kirjoitelkaa please, mulla ensioireet alkoivat tosi aikaisin, jo kaksi viikkoa sitten alkoivat tietyt hajut tehdä pahaa, rinnat kipeät ja turvonneet ja nyt menkkamaisia kipuja on ollut 10 päivää. Plussa tuli jo 29.12. apteekin herkällä testillä.[/QUOTE]
 
Mun LA lienee 14.9. Ennestään on kaks lasta, jotka olivat syntyessään pienempiä kuin teidän. Varovainen olen minäkin ja varhaisultraan menossa. Oireet ei ole kovin voimakkaat, jonkin verran rintojen arkuutta, alavatsassa tuntemuksia ja hajuaistin voimistumista. Rauhallinen tyttö ois kiva pesueen jatkoksi, mutta siihenhän ei tässä vaiheessa voi vaikuttaa :)
 
Hei!

Viikonloppuna tuli meille plussa, neuvola-aikaakaan en ole vielä varannut. Nettilaskurilla LA 10.9.-15.9. Aika nopeasti tärppäsi sen jälkeen, kun yritykseen alettiin, joten toisaalta sulatellaan, mutta toisaalta on jo riemua ilmassa :) Hajuaisti on terävöitynyt ja välillä vääntää vatsaa sekä nukuttaa ja nälättää paljon, mutta mukavasti menee! Hieman vain huolettaa, miten onnistun kulkemaan neuvolassa kun käyn töissä tunnin päässä kotikaupungista ja neuvolan vastaanottoaikaan pitäisi aina olla töissä.

Isosisko täyttää pian jo 4 vuotta, joten on tätäkin pikkuruista sukulaiset jo varmaan ootelleet ja itsekin ollaan hykerrelty, että koska olis hyvä hetki pikku kakkoselle.. Edellinen raskaus meni pitkäksi ja syntymäpaino nousi melkein 4 kiloon, saa nähdä miten käy tällä kertaa.

Onnea meille kaikille!
 
Kiitos samoin :)

Toivottavasti Kassulainen saat jotenkin sumplittua nuo neuvolakäynnit. Itse varasin juuri neuvolan kahden viikon päähän, kaipa sinne saakka odotan, enkä mee varhaisultraan yksityiselle. Neuvolantäti sanoi, ettei heillä oikein ole varhaisultraa, mutta että lääkäri voi katsoa (?) Kassotaan, mitä se tarkottaa. Ronskin oikeen vanhan ajan kätilön olonen nainen puhelimessa, ehkä hän on ihan jees.

Mun molemmat synnytykset on ollu ennen laskettua aikaa ja viimeisin vielä ensimmäistä aikaisemmin, joten samaan varaudun nyt, jos kaikki hyvin siihen saakka menee.
 
Heipä vain,
Liitynpä joukkoon. Ennestään 7- ja 4-vuotiaat pojat, joiden jälkeen päätimme, että perheemme koko on nyt tässä. Syksyllä iski kuitenkin iso vauvakuume ja mieskin oli heti valmis... kolme kuukautta kierukanpoiston jälkeen pärähti tikkuun plussa. Nettilaskuri antaa LA:ksi 12.9. mutta neuvola 11.9. - eka neuvola parin viikon päästä.
Oireena lähinnä kipeät turborinnat ja palelu. Eilen alkoi öklötys. Olen siirtynyt käyttämään jo sellaisia vaatteita, jotka normaalisti ovat minulle liian isoja. Mies heitteleekin, että kaksospojat tulossa:D
Eka poika oli reilu 3 kg, toka reilu 4 kg, jos menee samaa sarjaa, niin seuraavako reilu 5 kg..? ;D
Alussa ollaan, joten toiveena vain, että jatkuu ja jatkuu hyvin, poika tai tyttö, kumpi vain kovin tervetullut:)
Himo salmiakkiin...
 
Listasin meidät alustavasti:
Numa LA 2.9. ennestään poika
Katzu LA 20.-24.9. " 2 poikaa
Emma77 LA 14.9. " 2 lasta
kassulainen LA 10-15.9. " tyttö
metsä LA 11.9. " 2 poikaa
Korjatkaahan, jos tuli virheitä! Mukavaa päivää kaikille!
 
Tervetuloa metsä!

Täsmensin tuohon:

Numa LA 2.9. ennestään poika
Katzu LA 20.-24.9. " 2 poikaa
Emma77 LA 14.9. " tyttö ja poika
kassulainen LA 10-15.9. " tyttö
metsä LA 11.9. " 2 poikaa
 
Merkillistä, yli 4 viikkoa kipeänä olleet rinnat eivät aamulla herätessäni olleet sitä enää. En tiedä, ollako tästä iloinen vai huolestunut :/ Rinnat kipeytyivät tässä raskaudessa heti kohta oviksen jälkeen, kahdessa edellisessä vasta myöhemmin plussauksen jälkeen. Jossain vaiheessa kipuilu kyllä aikaisemminkin loppui, en vain muista missä. Viikkoja nyt jotain 7+. Kamala palelu päällä, mutta silti dödö pettänyt päivän aikana! Olen huomannut saavani pitkiä katseita masun seudulle töissä... haluaisin pitää tämän omana tietonani ainakin ensimmäiseen ultraan asti, noinkohan onnistuu. Minulta kysyttiin kyllä jo ennen kuin olin raskaana, että olenko raskaana:O kun olin pukeutunut töissä tunikaan, mitä normisti en koskaan käytä...
Mites muut ketjulaiset jakselee?
 
Jos kerran aikaisemminkin raskaana rintojen kipu loppui jossain vaiheessa, niin ei kai tuosta kannata huolestua. Mulla ei oo rinnat ollut kovin kipeät, mitä oon jo ehtinyt miettiä keskustelupalstoja luettuani ja vertailtuani. Tänne kirjottamisen tarkoitushan on varmasti monille meistä jakaa tätä suurenmoista asiaa kaltaistensa kanssa, varsinkin tässä vaiheessa, kun useimmat ei paljon jutusta hiisku ympäristölleen. Tieto valitettavasti vaan tunnetusti lisää myös tuskaa ja lietsoo hysteriaa. Näyttää olevan muuten meijän kaksinpuhelua tämä ketju tällä hetkellä.
 
Näin se juurikin on, tulee tarkkailtua omaa olotilaansa vähän liikaakin ja netissä tarinoita riittää. Aaargh, nämä ensimmäiset viikot kuluvat niin hitaasti, "onneksi" on töissä niin paljon tekemistä, ettei ehdi analysoida omaa olotilaansa sielläkin...
Kävin viime raskaudessa yksityisellä varhaisultrassa, mutta nyt vähän päätin, etten mene; hirmuisen kallista!
 
Mulla on töissä ja kotona niin paljon tekemistä, ettei koko ajan tuu ollenkaan ajateltua koko raskautta. Samasta syystä en mee varhaisultraan ennen neuvolaa, on muutenkin tarpeeksi tohinaa. Yks ilta ennen nukahtamista mulle tuli sellanen olo, että nautin nyt tästä hetkestä ja alkaneesta raskaudesta ja otan vastaan tämän mitä mulle on tapahtumassa ja sen mahdollisen uuden ihmisen, joka on tuloillaan ihan vaan rentona ilman kielteisiä tunteita, hötkyilemättä mihinkään.
 
Täälläkin on rintojen kipu hellittänyt... onneksi..!
Väsymys on päällä koko ajan, kävin viime viikkoon asti 3-4 krt/vk kuntosalilla ennen töihinmenoa, mutta kävi mahdottomaksi, nuokun puoliunessa pöydän ääressä zombina. Lihon herkästi joten aktiviteetteja pitäis olla mutta en yksinkertaisesti jaksa kaikkea.
Ekaan ultraan sain ajan 28.2.

Työvaatteet on onneksi firman puolesta, löysät onneksi, joten oletan pystyväni piilottamaan vatsani aika pitkälle, olen kolmas raskaana oleva palkkalistoilla tällä hetkellä.

Ei olla kerrottu kenellekään vielä, ei edes isovanhemmille, odotetaan ekaan ultraan asti ennenkuin uutisoidaan.

Mikä ihaninta, mun ei tee makeaa mieli, vain suolaista - olen aina ollut makean perään joten toivon että tämä vaihe pitkittyy hehheh

Hyviä vointeja kaikille!
 
Vau Numa, ihailtavaa, että olet jaksanut jatkaa urheilua, toisaalta on myös hyvä levätä, jos vauva masussa niin käskyttää;) Minulla liikkuminen on jäänyt kävelylenkkeihin ja nekin jääneet nyt tekemättä, kun on niin kova pakkanen (hyvä tekosyy). Ekassa raskaudessa minulle tuli 10 ja tokassa 13 kg, mutta ylimääräinen laardi katosi pikkuhiljaa, kun imetin ja juoksin tenavien perässä;) Ekassa raskaudessa tietysti vahtasin kilojani, mutta tokassa en välittänyt, koska tiesin, että ne katoaa issestään ajan myötä.
Ei mekään ole kerrottu vielä kenellekään, samaten odotamme ainakin ekaan ultraan asti. <3 äidille tekisi kyllä kovasti jo mieli kertoa.
Aika jännää, miten joka raskaudessa on tehnyt mieli eri ruokia: ekassa himo mansikoihin ja ruisleipään juustolla ja tomaatilla, kahvia ei voinut juoda ollenkaan. Tokassa appelsiinimehuun ihan tolkuton himo ja myöhemmin törkeän syntisiin berliininmunkkeihin, kahvi ei tökkinyt yhtään. Nyt tekisi mieli vetää lakua ja salmiakkia, mutta kun niitä ei saa juurikaan syödä, muuten ainoastaan oikea ruoka maistuu, leivänsyönti jotenkin tökkii, kahvi ei.
Numa, oliko sinulla jo eka neuvola?
Emma77, juuri tuohon kertomaasi tunnelmaan minäkin haluaisin virittäytyä!

Pieni huoli omasta olotilasta:( Toissapäivänä alkoi järkyttävä nuha, eilen oli nessu jo ihan kipeä ja punainen kaikesta niistämisestä. Olemme olleet syksyn ja talven koko perhe täysin terveinä ja siitä olen kyllä osannut iloita! Toissapäivänä alkoi myös pieni vaaleanrusehtava vuoto, eilen myös vähän tätä. Tässä suhteessa tarkkailen nyt tilannetta. Ekaan neuvolaan 1 1/2 viikkoa...
 
Heippa,

metsä, mulla aika veri-ja pissakokeeseen 13. ensi kuuta, mutta täällä taitaa olla eri meiningit kuin suomessa, asun Espanjassa. Sitten ultraan 28. pv ja sen jälkeen neuvolaan aika 12. maaliskuuta (oli alun perin viikkoa ennen mutta lähdetään matkoille niin oli pakko lykätä.)

Mulla himo tuorekurkkuun tällä hetkellä, sitä on lykättävä joka väliin..

Mulla on vuorotyö, nytkin yöksi töihin, hereillä pysyminen on vaikeaa.
 
Hei taas!

En ole tänne ehtinyt vähään aikaan.. mukavaa lukea teidän raskauksien etenemisestä :) Metsää rauhoittelisin rintojen suhteen oman kokemuksen perusteella, toivottavasti tuo vuotokaan ei ole mitään erityistä.

Itselläni on nyt vatsakivut ja etova olo vahvistunut, mutta vielä ei ole onneksi tullut oksennusta. Aamulla hitaasti liikkelle teellä ja näkkärillä, tosin nälkä kyllä tulee reilusti ennen ruokista.

Kovin paljoa ei ole tullut liikuttua, silloin tällöin pieni hiihtolenkki / kävely, uimassa oli ihan mukava käydä viikonloppuna ja salille yritän taas tällä viikolla. Muistaako joku, mitä suosituksia vatsalihasliikkeistä onkaan raskauteen liittyen? Näin alussa ei tosin vielä ole kovin oleellinen juttu, mutta voi valmistautua henkisesti myös pinnallisella puolella ;)

Kiloja mulle taisi ensimmäisessä raskaudessa tulla noin 17-18, mutta paino oli silloin aluksi normaalia alhaisempi, nyt lähtöpaino pari kiloa enemmän. Ajattelin huolehtia niistä vasta synnytyksen jälkeen, jos sitä sittenkään ehtii :)

Oliko teidän mielestä suuri muutos, kun perheeseen tuli toinen lapsi? Me on oltu kolmisin tosiaan jo melkein 4 vuotta ja välillä tulee mietittyä, että kuinka sitovaa on vauvan ja leikki-ikäisen kanssa, miten säilyttää leikki-ikäisen omia juttua jne.
 
Sitä samaa olen miettinyt kun rutiinit menee jo loistavasti 3-vuotiaan kanssa, että miten muutos vaikuttaa. Jotkut pelottelevat että kahden kanssa on tuplaten raskasta jne. mutta sehän nyt on odotettavissakin, mutta uskon myös että kun on toinen niin ei ole sitä epävarmuutta mikä oli esikoisen kanssa. Pidettiin esikoista kuin pumpulissa kun uunoja oltiin lastenhoidossa, uloslähtö ensimmäisen kuukauden ajan oli järkyttävää stressausta!

7+1 menossa, pahoinvointia ei melkein yhtään, etoo iltaisin hiukan mutta menee nopeasti ohi.

Kassulainen, mulle sanottiin että vatsalihakset siirtyvät "sivuille" sitä mukaa kuin vatsa kasvaa että niitä ei kannata tehdä, vaan fitness-pallolla ym. pelvistä vahvistavia liikkeitä. Ja juokseminen ei ole suositeltavaa jatkuvan pomppimisliikkeen takia - mutta mielipiteitä o monia ja taatusti naisia jotka on juosseet siihen asti kun ovat pystyneet.

Vointeja!
 
Minulle toisen lapsen syntyminen aiheutti ainakin seuraavanlaisia ihmetyksen aiheita:
Ensinnäkin esikoinen, tuolloin 2 1/2 -vuotias, kasvoi aivan hetkessä jättiläiseksi silmissäni, kun vierellä oli toinen ihan pieni (tai, no yli 4-kiloinen jättiläisvauva;) Mutta onhan 2-3 -vuotiaskin vielä niin pieni... esikoisen asema on aika kova.
Toinen hämmästyttävä asia oli se, kuinka lastenhoito oli ihan lastenleikkiä; kaikki oli hirveän helppoa, kun esikoisen kanssa hommelit hyvin harjoiteltu.
Esikoinen oli vaativa vauva, oli mm. vatsavaivaa ja piti koko ajan kanneskella. Kuopus oli itse rauhallisuus, "helppo" vauva. Onneksi näin päin! Esikoisen kanssa ehti myös touhuilla, varsinkin alussa, kun vauva nukuskeli paljon. Kun kuopus sai jalat alleen, niin temusivat yhdessä - nyt nahistelevat aika lahjakkaasti keskenään, kumpikin tietää tasan toisensa heikot kohdat. Välillä leikkivät hienosti yhdessä ja isompi opettaa pienemmälle juttuja. Hienoa seurata heidän kehitystään.
En kiellä, ettenkö silti olisi ollut väsynyt, ei puhettakaan mistään päivänokosista;)
Mutta ei ole hetkeäkään kaduttanut, että haluttiin ja saatiin toinenkin lapsi, päinvastoin; tuplasti elämänmakua kaikkine värisävyineen:)

Minun kaksipäiväinen vaaleanruskea vuoto muuttui kolmantena ihan oikeaksi verenvuodoksi eli valitettavasti tämä raskaus meni kesken. No, olisihan se pitänyt arvata, kun LA oli 11.9.
Vähän aavistelin käyvän näin, koska oli tuo outo tiputtelu ja koska näin muutaman unenkin tähän liittyen (saan unessa toisinaan vinkkejä tulevasta). Silti tietysti toivoin olevan vain jotain harmitonta ihmeellistä tuhrua. Olen ajatellut näitä asioita nyt muutaman päivän ja yrittänyt nähdä tämän sillä tavalla, että mitä minä voin tästä kokemuksesta itselleni saada/oppia, koska tämäkin on yksi kokemus tässä elämässä muiden joukossa, kaikki ei mene aina toivotulla tavalla ja varsinkin raskautumiset ja miten raskaus etenee - näihin asioihin ei voi juuri itse vaikuttaa.
Tämä kyllä vahvisti sitä, mitä tunnen lapsiani ja miestäni kohtaan, he ovat todella rakkaimmat ja tärkeimmät minulle. Olen kiitollinen siitä, mitä minulla jo on! Luulenpa, että yritämme vielä hetken aikaa uudestaan, mutta jos kolmas ei ota tullakseen, niin annamme asian olla.

Hyviä vointeja kaikille syyskuisille ja kaikkea hyvää niin odotukseen kuin sen jälkeiseen aikaan<3
 
Päivitetty lista, toivottavasti saatte tähän lisää porukkaa:)))
Numa LA 2.9. ennestään poika
Katzu LA 20.-24.9. " 2 poikaa
Emma77 LA 14.9. " tyttö ja poika
kassulainen LA 10-15.9. " tyttö
 
Voimahali metsälle ja onnea uuteen yritykseen.. enkelivauvasi on varmasti hyvässä paikassa.

Kuulostaa Numa tutulta tuo pienistä asioista stressaaminen esikoisen kanssa, me taidettiin myös olla aika epävarmoja :) Nyt varmaan tosiaan osaa olla ihan pienistä stressaamatta..

Kiitokset metsälle kokemuksista, ehdottomasti sitä haluaakin antaa lapselle sisaruksen ja saada itselle tuplasti auringonpaistetta! Esikoinen meillä ei ole käsittääkseni ollut mitenkään erityisen vaativa, saapa nähdä joudutaanko nyt tiukemmille. Onneksi on jo monista asioista kokemusta ja itse olen kiitollinen siitä, että esikoisen vauva-aikaan verrattuna mies on kasvanut isänä hurjasti, joten voidaan jakaa vastuuta tasaisemmin.
 
Voi metsä:((Otan osaa ja toivotan voimia teidän perheelle.Itselläni on varsinkin näin alussa taustalla pieni pelko vaikka mitään keskenmenoon viittaavaa ei ole vielä ollut.Varasin tänään varhaisultran ihan vain rauhoittaakseni omaa mieltä.Sain ajan vasta parin viikon päähän.Oletin että olisin saanu nopeammin ajan mutta haluan nimen omaan tälle kokeneelle lääkärille jolla olen aikaisemminkin käynyt.
Raskausoireita tällä hetkellä ovat rintojen arkuus ja väsymys.
Liikuntaa on tällä hetkellä varmaan liian vähän ku ei vaan jaksa mutta käyn 1-2 kertaa viikossa salilla ja muutaman kerran viikossa kävelemässä.
Ekaa neuvolaakaan en ole uskaltanut vielä varata mutta jos sitä senkin ensi viikolla varais.

katzu
 
Siis nyt ahistaa..toivottavasti iha turhaa.Oon kyl tullu keskenmenojen jälkeen iha vainoharhaseksikii.Pientä tuntemusta tuolla alavatsassa ni aloin sitte iha aikuisten oikeesti pelkäämää sitä keskenmenoa.Huomenna ku on vielä just se päivä millo oli ensimmäinen kesmenmeno aikoinaa vaik iha kun se nyt menis aina samana päivänä kesken.On niiku unohtanu senkii et mitkä tuntemukset kuuluu normaalisti raskauteen ja mitkä ei.Tää pieni tuntemus mitä tänää on ollu ei oo ees jatkuvaa mut välillä vähä niiku sellane painontunee tuolla on.
Se on vaa toivottava et kaikki on hyvin:)Oispa sen varhaisultran saanu ees nopeemmin ni sais sielullee rauhan..

katzu
 
onpas hiljasta täällä...ei ne minun tuntemukset ollu onneks ku ohimenevää mut ku sitä on vaa nii herkäks tullu kaikelle...tietenkii se koskis kovemmikii ja alkas sit vuoto jos olis keskenmeno pä
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa