Toggle sidebar

SYYSKUISET 2012

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Numa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tänään 8+0

Sataa ja on kylmää... Tämä aika menee niiiiin hitaasti. Ei oikein kiinnosta nuo vauvalehdet-, eikä kirjat, muistan ekasta raskaudesta että luin risaksi asti kaikki lehdet sun muut asiaan liittyvät.

Katzu, mulla ei ole ollut km, mutta ymmärrän pelkosi että pienikin kipu huolestuttaa. Ja varmasti tuo päivämääräkin vaikuttaa mielialaasi, mutta tsemppiä ja yritä jaksaa ajatella positiivisesti.

Yöksi taas töihin, saa nähdä nukahdanko sinne :) Takaisinajomatka on aina kinkkistä, tuntuu että silmät menee kiinni, radio täysillä ja kylmä ilma kiertämään etten aja pöpelikköön. Haluaisin olla aika loppuun asti töissä kun ei fyysisesti ole vaativaa, ainoastaan nuo yöt rasittaa.

Hyviä vointeja kaikille
 
Hei!

Täällä kans on venytelty neuvola-ajan varaamista. Ajattelin kysäistä, kun to mennään isomman lapsen tarkastukseen, että ehtiskö ultrata pikaisesti sydämenlyönnit, jos ne tässä vaiheessa vielä kuuluu ja tuossa uudessa neuvolassa on vermeet millä kuunnella..

Noita vatsakipuja on ollut katzu myös mulla ja vaikka en ole ikinä keskenmenoa kokenut, niin pelottaa kyllä. Etomista oli selvästi pari-kolme viikkoa, mutta nyt se tuntuu helpottaneen (*koputtaen puuta). Kai se pitää uskoa asioiden olevan hyvin, jos ei tule tummaa vuotoa..

Olen huomannut Numa saman, ettei sitä tällä kertaa niin innoissaan lueskele kaikkea - luottaa vain, että luonto hoitaa hommat, kun elämäntavat on suunnilleen kunnossa. Toki yrittää syödä monipuolisemmin ja nukkua säännöllisemmin, mutta muuten tuntuu, että ehtii sitä myöhemminkín höyrätä kaikkien vauvajuttujen kanssa :)

Työmatkat on myös mulle välillä tosi väsyttäviä, onneksi edes joinakin päivinä ollaan kimppakyydillä.. kahviakaan ei haluaisi juoda hereillä pysymiseen. Radioa tosiaan isommalle ja taustakuoroksi hoilaamaan, niin pysyy hereillä :)

Hyvää odotuksen jatkoa!
 
Yöks, kaupan kalatiskin haju taas muistutti että kyllä tuolla massussa joku on...

Esikoinen yskii ja on nuhainen, hiukan yrittää lämpökin nousta. Ei kyllä pojasta virta lopu, ei ole hetkeäkään paikallaan. Esikoinen ei nuku vieläkäá öitä putkeen, herää vähintään kerran yössä. Toivon totisesti että tämä tulokas olisi rauhallisempaa mallia!! Vauvana sanottiin että kyllä se nukkuu 14-16h ja kysyin vaan että monellako päivällä jaetaan toi tuntimäärä.. hehheh
 
Metsälle lämpimiä ajatuksia, jos ketjuamme vielä vilkaisee - ja muillekin tietysti.

Mulla töissä on sen verran hullunmyllyä, etten ole ehtinyt täällä käydä ja kotonakaan ei varsinaisesti pääse kovasti rentoutumaan. Raskautta en ole näistä syistä niin paljoa ajatellut.

Eilen olin neuvolassa ja huomenna meen sinne takas lääkärin vastaanotolle, jolloin sydänääniäkin kuunnellaan. Varasin neuvolantädin ohjeen mukaan varhaisultra-ajan maaliskuun alkuun ja verinäytteen ottoajan labraan. Sikiöseulontaan päätin tällä kertaa olla osallistumatta. Viime kerralla päädyin korkean riskin takia lapsivesipunktioon, ja se neulan meno läpi vatsanahan / -kalvon teki sen verran ilkeää, että antaa olla nyt.

Mun kakkonen on myös varsin energinen tapaus, ja aika lailla mun perään, sillon kun kotona olen. Muutenkin varsin vaatelias kaveri, joka on valitettavasti päässyt makean makuun, ja pyytää herkkupalaa tuon tuostakin. Kiusaus on suuri antaa periksi, jotta sais itse hetken rauhaa. Lisäksi haluaa kovasti olla mun sylissä, vaikka mieluummin en taaperoa enää niin ylettömästi retuuttelis. Säännöllisesti tulee mietittyä, että millä lihaksilla sitä tässä kolmannenkin. En oo mikään kanaemo-superäiti. Kakkonen heräilee kanssa melkein joka yö ja tulee viereen. Uus leveämpi sänky pitäs hankkia eilen.
 
Kiitos Numa lohduttavista sanoista:)Kovasti sitä yrittää ajatella että niin kauan kun ei tule tummaa vuotoa niin kaikki on hyvin mutta synkkinä hetkinä on silti keksinyt ne jutut kaivaa mieleensä että onhan joillain jo vauva kuollut mahaan monta viikkoa ennen kuin sitten ultrassa selviää ettei siellä ole elämää..En tosin muista ovatko ne olleet alkuraskauden vai myöhäsemmän vaiheen keskenmenoja tai kohtukuolemia.Että tälläset ajatukset välillä mutta sitten välillä taas ollaan miettimässä jo synnytystä tai miten pojat suhtautuu vauvaan..
Perjantaina ajattelin tilata neuvolan kun menen sinne suunnalle niin käyn ihan paikan päällä.Ja vasta ensi viikolla se ultra.Kyllä tosiaankin menee aika niiiiiin hitaasti.
 
Tää nyt ei ole valitettavasti kovin mieltäylentävää kerrottavaa, paitsi että epävarmoja tuntemuksia on yhdellä jos toisellakin. Tulin juuri ultrasta. Kohdussa on jotain ja koko vastaa viikkoja, mutta sydänääniä ei saatu näkyviin/kuuluviin. Kuva oli kyllä epäselvä. Katsotaan nyt meenkö vielä yksityiselle vai odotanko siihen 12 viikon ultraan. Just nyt tuntuu siltä, että tässä on niin paljon sumplimista muutenkin, että antaa olla, ootan. Ja nautin elämästä ja perheestä, aika näyttää. Kieltämättä toki oli kurjaa nähdä pieni, josta ei tiedä onko elävien kirjoissa vai ei.
 
Emma ja Katzu, luin yhtä kätilön antamaa opasta, ja siellä kerrottiin: Se että ollaan epävarmoja siitä onko siellä edes elämää on raskauden ensimmäisen kolmanneksen ajan normaali ajatus, jonka ammattilaiset laittaa mielialojen vaihtelun sekä hormoonien piikkiin, toivottavasti ylitetään kohta se rajapyykki!

Esikoista odottaessa kävin päivystyksessä, viikkoja oli 10 silloin, niin katsoivat sillä sisäisellä (en nyt muista sen virallista nimeä) ultralla, silloin vasta olin varma että siellä on ihan oikeasti vauva ja kuulin ekaa kertaa sydämenlyönnit. Neuvolassa ei niitä kuultu heidän vehkeillään, syyksi laitettiin mun silloinen lievä ylipaino. Syitä on siihen ettei niitä vielä kuulu, joten kannattaa odotella rauhassa vaikka tämä aika menekiin etanaakin hitaammin.

eilen oli pojan känkkäränkkä-päivä, iskällä meni hermo ja äidillä sitä ei edes ole, tänään aamulla appelssiinimehut lattialle ja puhtaalle pyjamalle ja pukemisen kanssa vetkuttelua.. mutta mihinkään en vaihtais!
 
Tuota minäkin pelkään ja mietin tällä hetkellä eniten et viikon päästä olevassa ultrassa ei näkyis et sydän sykkii...se olis siis aivan jotain kauheeta.On niin hyvin muistissa se surun ja tyhjyyden tunne minkä keskenmenot on aiheuttaneet.Mutta voimia kovasti toivon emmalle ja toivotaan että kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin.
Tänään ollut kyllä sitten taas niin positiivinen olotila et varasin sen neuvolan jo tänään puhelintunnilla.Vaikka olin huomista ajatellut.Sain sen jo ensi viikon keskiviikoksi.Mukavaa ettei tarvii sitäkii odottaa 2-3 viikkoo:)Tuntuu jotekii vielä todellisemmalta tää olotila ku pääsee neuvolaa.Siis jos toivottavasti pääsee..aina pitää muistaa se et kaikki ei mee hyvin elämässä.Sen tää elämä on opettanu täs vuosien varrella.
Siis voiko ihminen olla onnellinen pahoinvoinnista:))Kyl näköjään voi...eilen illalla ekaa kertaa oli vähän aikaa huonovointisuutta ja olin siitä tosiaankii onnellinen.Ku olin jos kerenny sellastakii ajatusta vääntämää päässä et onkhan minulla nyt riittävästi raskausoireita..

Katzu rv 7+6
 
Tajusin just et menee nii vaikeeks arki etten ehdi 8.15 neuvolaa sillo keskiviikkona ni sainkii uuden ajan viel aikasemmaks eli maanataiks:)Toivottavasti päästää sinne asti ku jotekii nii innoissaa ku saa mennä äippäneuvolaa:)
 
Mulla on molemmat aikasemmat raskaudet alkaneet niin helposti, että sen takia ajattelen, että jos tässä nyt eitoivottu tilanne on, niin se tekee musta paremman ihmisen.

Kakkosen kanssa hermoilin kohonneesta Downin syndrooman riskistä ja mies pysyi koko ajan viilipyttynä. Nyt tämän tapauksen kohdalla mies muistutti tuosta viimekertaisesta näin jälkikäteen ajatellen turhasta huolesta ja heitti miesmäiseen tapaan mustaa huumoria. Itse en tietenkään ole yhtä huoleton, en sentään usko miehen olevan selvännäkijä.

Olen kyllä alkanut tehdä surutyötä ja olen asian suhteen sen verran tyyni, että mahdankohan olla oikeassa pahimpaan valmistuessani. Toisaalta mun tuntemukset harvoin on ollu mitään etiäisiä, mutta onhan tässä sentään kyse omasta kropastani.

Tämä on kyllä varsinaista upporikasta ja rutiköyhää - jako niihin, joiden raskaus jatkuu, ja joiden ei. Olen tosi pahoillani lietsoessani näin paniikkia, mutta oma napa näyttää nyt tähän suuntaan.

Soitan vielä tänään yksityiselle ja tilaan varhaisultra-ajan. Vaikka muuten ei tässä olisi aihetta hötkyillä mihinkään, niin ois kiva tietää kannattaako noita raskausvitamiineja vetää.
 
Kiitos kaikille lämpimistä sanoistanne <3 Piipahdin lukemaan tänne teidän tarinoita ja oikein paljon lämpimiä ajatuksia teille kaikille! Pidän peukkuja, että pääsette pian näkemään sydämensykkeet ja piinaavan pitkät ekat odotuksen viikot kääntyvät "voiton puolelle"!!!
Minulla oli viikko km:sta kaikkein pahinta aikaa, silloin iski suru todella puseroon, mutta en halua takertua tuohon tunteeseen, vaan eteenpäin mennään:) Yritys jatkuu & kolmas mukelo edelleen kovin tervetullut<3<3<3
Tavataan vauvan hoito -osastolla jonkun ajan kuluttua, eikö?
 
Kävin sen ekan neuvolan ja kävin myös tänään siel varhaisultrassa ja sieltäpä ei hyviä uutisia sitten saanu....tuulimunaraskaus:(ja maanantaina varattava aika kaavintaan.Tää se viel meikäläisen kohalta puuttukii:((
Oon ollu kyl koko päivän niin rikki...itkeny vaa lähinnä..
Jos joku viittis sit poistaa minut tuolta listalta ni kiitos.
Katzu
 
Meillä on kovan onnen ketju! Mullakin varmistui sitten tällä viikolla, että en kuulu tämän otsikon alle enää keskustelemaan. Halauksia Katzulle ja Metsälle, kohtalotovereille, ja tietysti toisillekin <3

Näissä keskusteluissa on varmasti meille kolmellekin sopiva ryhmä toisaalla. Juuri kuuntelin Frank Sinatraa tuolta youtubesta: "each time I find myself flat on my face / I pick myself up and get back in the race".
 
Katzu ja Emma77, lämmin osanotto, tuntuu pahalta, että teidänkin odotus päättyi näin:( Paljon voimaa ja lämpimiä ajatuksia teille lähetän teille juuri nyt, toivottavasti edes hippunen tulee lankoja pitkin perille!

t. metsä (nyt uudella nimimerkillä kirjautuneena; yritin varata nimimerkki metsää itselleni, mutta se olikin jo harmittavasti varattu - anteeksi oikea metsä jossain netissä;)

P.S. Ajattelin aloitella uuden ketjun vauvahaaveet puolelle, tulkaa mukaan, jos siltä tuntuu
 
Kiitos lohduttavista sanoista:)
Tiistaina kävin gynellä ultrassa.Varmistui tuulimuna ja sitten vielä kaiken lisäksi jotakin rakkuloita kohdussa ja joudun pakosti kaavintaan..joka on huomen aamulla.Voi olla mahdollisesti rypäleraskauskin mutta se selviää myöhemmin.Toivottavasti ei olisi ainakaan sitä sille sitten ei saakaan yrittää moneen kuukauteen...kyl tää elämä taas potkii vähä liian kovin päähän mut luovuteta ei raskauden suhteen jos sellanen vaan vielä joskus on mahdollista saada ja että se sitten pysyis myös..Täytyy kai siirtyä haaveilijoiden puolelle.
Onnellista odotusaikaa heille jotka saavat syysvauvan:)
Ja osanottoni vielä toisille kanssasisarille:(
 
Voi ei, en ole vähään aikaan ehtinyt tänne katsomaan, mutta en ollenkaan odottanut näin huonoja uutisia teiltä... Syvimmät osanottoni.

Minulla on ensi tiistaina ensimmäinen ultra, kerron sitten mitä siellä näkyy.
 
Hei,

myös mulla on pitänyt niin kiirettä, että ei ole ehtinyt käydä lukemassa..Meillä on töissä alimiehitys ja lisäksi on läheinen sairastunut vakavasti, joten tuntui välillä, että odotus hautautuu jonnekin taustalle..

Oikein paljon voimia ja halauksia teille, joita on kohdannut suru!

Eilen oli mulla ensimmäinen äippäneuvola ja kaikki näyttää onneksi olevan hyvin. LA on neuvolan mukaan 14.9. TH sanoi kuitenkin, että raskaus saattaa olla hieman pidemmällä, koska sydänäänet saatiin jo kuulumaan ja viikkoja ei kuitenkaan ole kuin 11 ja muutama päivä päälle.

Ensi viikolla ultra, jännittää kyllä kovasti! Harmi vain, jos mies ei pääse töistä irrottautuun, kun seuraavana päivänä käyttää esikoisen lääkärineuvolassa. Eiköhän tässä saa taas kiinni raskaana olemisen iloista, kun muuten ajankäyttöruuhka hellittää ja saa konkreettisia osoituksia siitä, että joku pikkuinen siellä porskuttaa :) Varmaan olin jo vähän itseäni suojannut noilta vaikeilta asioilta sillä, että muut asiat nousi pintaan..

Kaikkea hyvää kaikille <3
 
Hei pitkästä aikaa,

Ensimmäinen ultra oli 28. helmikuuta, kaikki näkyi loistavasti, kuului sydänäänet ja vauva rimpuloi ja huitoi, taitaa olla tulossa yhtä aktiivinen kaveri isoveljelle.
Laskettu aika muuttui päivällä, 1. syyskuuta olisi sitten se virallinen, vaikka tiedän tarkan päivän milloin tärppäsi, jonka mukaan se on edellen se 2. syyskuuta. Veri-, ja pissa testit myös kaikki ok, toksoplasmoosia pitää varoa niinkuin ensimmäisessäkin raskaudessa. HammaslääkÄrissä kävin näyttämässä purukalustoa, ei reikiä, täytyy vaan muistaa juoda paljon maitoa ja syödä juustoa ja jogurtteja että saa sitä kalsiumia molempien tarpeisiin.. tuota maitoa en juo yleensä kuin kahvin kanssa. MitÄän lisävitamiineja ei mulle määrätty kun rautaa on tarpeeksi, ainoastaan otan niitä foolihappo-jodi-B12- tabletteja.

Odotuksesta nyt kerrottu perheille ja lähimmille ystäville, töissä vielä odotan koska raskaus ei näy vielä paljoa, helposti peitettävissä siis vielä. Odotus sujuu verkkaisesti muiden päivärutiinien ohella, aika tuntuu menevän niin hitaasti että syyskuuhun voisi olla yhtä lailla 10 vuotta... heh


15+5 tai 6
 
Hei, pikapäivitystä :)

Mukava kuulla Numa, että kaikki menee teillä hyvin!

Minä kävin myös ensimmäisessä ultrassa, kaikki tarvittava löytyi/näkyi ja oli viikkojen mukaan kasvanut jne. LA ei muuttunut, vaan on edelleen 14.9. Viikoissa en pysy perässä..

Mulla myös hemoglobiini ok, monivitamiinia syön silloin tällöin, kun muistan. Vois kyllä ostaa jonkun tarkemmin valitun valmisteen loppuraskauteen..

Myös me on kerrottu isovanhemmille ja läheisille ystäville, töissä en itsekään ole vielä maininnut.

Nyt on muutamia päiviä vaivannut jomottava päänsärky etenkin makuulta noustessa ja kävellessä tärähtely ottaa kipeästi takaraivoon. Tuttavat ovat ehdottaneet syyksi alhaista verenpainetta ja aika pieniä mulla ne lukemat tyypillisesti on olleetkin.. Kauheasti ei viitsisi suolaa ym. alkaa tuon vuoksi syömään, mutta toivottavasti menee ohi pian. Neuvola-aikaankin melkein pari viikkoa vielä..

Aurinkoista kevään jatkoa!
 
Heip,

Töissä nyt sitten jo oli pakko sanoa, koska huhuja tultiin multa itseltäni varmistamaan... En olisi vielä halunnut kertoa, ja huomasin ettei todellakaan kannata kertoa kenellekään jos ei halua että tieto leviää - kerroin yhdelle ex-työkaverille koska vapaa-aikanakin ollaan ystäviä ja vannotin ettei kerro eteenpäin... se siitä koska minä luotin häneen, hän luotti toiseen ja tuo ihminen sitten luotti seuraavaan jne. kunnes kaikki sen jo tiesi!! Kökkö juttu mutta minkäs sille voi. Samalla työpaikalla olemme siis neljä odottavaa äitiä, pomo repii hiuksia hehheh oikein buumi menossa.

Toivotaan että tänne ilmaantuu muita syyskuun odottajia kirjoittelemaan, vointeja kaikille!
 
Onpas hiljaista täällä, taitaa syyskuulle olla tulossa vähän vauvoja, odotus sujuu rutiniinomaisesti, odotellaan seuraavaa ultraa joka 24. päivä, josko saataisiin tietää kumpi tulossa.
Selkä vihoittelee ja häntäluu särkee istumatyössä, ei muita vaivoja enäÄ olekaan.

kertoilkaa kuulumisia....
 
Hei!

Juu useimmat taitavat olla kaksplussan ja vauvan palstoilla.. itse ei viiti jälkikäteen liittyä threadeihin, joissa on kymmeniä osallistujia, kun kaikkia ei kuitenkaan opi muistamaan...

Meidän perheessä kans odotellaan ihan rauhallisesti/tasaisesti. Lääkärin neuvolassa kävin viime viikolla, kaikki vaikuttaa olevan hyvin :) Ensi viikolla taas th:lla käynti ja 30.4. rakenneultra - sitä kyllä oottaa innolla, mies on ilmeisesti vapaalla niin pääse mukaankin :)

Mulla on myös selkävaivoja ja vatsan nipistelyä huomattavasti enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa (ellei muisti petä). Tänään aamulla oli taas mieletön päänsärky ja "kuiva" olo, pitää varmaan alkaa öisin hörppimään vettä..

Ai niin, liikkeitä on tuntunut eilen ja toissapäivänä! Alkaa taas hieman konkretisoitua tämä odotus, kun esikoisen kanssa höyryämiseltä ei aina ehdi ajatuksia keskittää vauvaan.. Käytiin tässä vasta syömässä ravintolassa ja 4-v esikoinen totesi yhtäkkiä, että "nyt meitä kolme ja sitten kun se vauva syntyy niin meitä on neljä", ihanaa lapsen logiikkaa :D
 
Heippa,

kassulainen tämä taitaa olla kaksinpuhumista ja kuukauden välein... mitä näkyi rakenneultrassa, kaiki hyvin?
meille on tulossa toinen poika, kaikki on ok onneksi. Meidän esikoinen on alkanut näyttää merkkejä jo kateudesta, vaikkei vauvasta toitotetakaan koko ajan, on tullut taas vauvamaiseksi, kerjää huomiota ja muutenkin hankalampi. Luulin että tämä alkais vasta vauvan synnyttyä, mutta neuvolan mukaan alkaa jo nyt..
Mulla seuraava ultra 30.5. sokerirasitustesti 23.5 jne. Viime ultrassa pyörtyä kupsahdin melkein kun yhtäkkiä tuli hirveän kuuma ja silmissä alkoi pyöriä, siellä mies ja hoitaja löyhytteli papereilla!

Hei taas ja hyviä vointeja!
 
Heips!

Juu, kovin aktiivista ei ole keskustelu :) Toivottavasti pois jääneillä tärppää vielä uudestaan...

Rakenneultrassa oli onneksi kaikki hyvin, löytyi mitä pitikin ja näytti miltä pitikin. Sukupuolta en halunnut tietää, kun se viimeksi alkoi ohjata omia odotuksia niin paljon, että olisin varmaan pettynyt, ellei lapsi olisi ollut tyttö kuten odoteltiin. Ihan varmoja ne ultran havainnot ei käsittääkseni aina ole. Nyt sukupuolella ei oikeastaan ole merkitystä, sillä haluaisin vielä tytön ja pojan, joten annetaan säilyä arvoituksena synnytykseen saakka :) Tosin olot ja oireet ovat niin erilaisia kuin viime kerralla, että itse ehkä oletan vaistomaisesti poikaa ja mies taas sanoi ajattelevansa vauvaa tyttönä, saa nähdä kumpi on oikeassa..

Meillä kans esikoinen välillä "vauvailee", toisinaan kyllä suunnittelee hoitavansa sitten vauvaa jne. Nyt on ollut tosi kiukkuinen iltaisin, en osaa sanoa johtuuko väsymyksestä kun valon vuoksi nukahtaminen on myöhäistynyt vai stressaako vielä ikävää, kun pari viikkoa sitten käytiin miehen kanssa kahdestaan pieni lomareissu Ranskassa ja esikoinen oli mummolassa.

Hui, sinulla meni tuo pyörrytys ilmeisesti ohi ultran jälkeen?

Ruokahalu on nyt kyllä tosi vahvana, tuntuu että voisi syödä ihan jatkuvasti ja vaikka kuinka tukevasti aamullakin syö, niin heti on töissä nälkä.. Ai niin, sain vakituisen viran tästä tehtävästä, jossa olen ollut määräaikaisena!! Koeaika ei ehdi loppua ennen äitiysloman alkua, mutta kai potkuille pitäisi tosi selvä syy olla, että raskaana olevan saa laittaa pois.. eikä työnantajallakaan ole siihen ns. varaa mun tapauksessa kuin vasta ihan vähän ennen äippävapaiden alkua. Oliko niin, että asut Numa Espanjassa? Kuinka pitkä äitiysloma siellä on?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa