Syyskuun Söpöliinit 2012 *Elokuussa*
- Viestiketjun aloittaja äippä_88
- Ensimmäinen viesti
Moi kaikki, joilla syyskuulaiset! Täällä ilmoittautuu höpöttelemään yksi mattimyöhäinen, joka on kuukausia seurannut teidän raskautenne etenemistä. Joten sopiiko vielä porukkaan?
Mulla on laskettu aika syyskuun 28. ja neljättä odotan. Synnäri on Koks, valitettasti : / Siksi valitettavasti, kun siellä on remontti päällä ja keskola siirretty lapsivuodeosastolle. Tarkoittaa käytännössä sitä, että joka huoneessa on sen kolme mammaa vauvoineen, joten nukkumisesta tuskin tarvitsee haaveilla.
Asiaan. Hui kun monella on jo tuntemuksia tulevasta, suppareita ja kolotuksia! Tosin te useimmat ootte jo paremmmilla viikoilla. Mulla ei mitään ihmeellistä tässä raskaudessa oo ilmenny, kaikki menny käsikirjotuksen mukaan. Kiloja ropsahdellu jo sen 12, kun ruoka maistunu (tuplat iltasin mun heikkous).Ekat 14 viikkoo oli jäätävää oksentamista, 4-5 kertaa päivässä. Siihen verrattuna tää loppuraskaus on helppoa. Muutenki koitan ajatella etten vielä oo kovin pitkällä, kun lopussa aika tahtoo käydä pitkäksi. Alaselkäkivut on vaivannu jo jonkin aikaa, mutta ice powerilla niistäkin on selvitty. Ai niin, ja väsymys on jotain järkyttävää!
Viikon päästä lääkäri ja sitten oon vähän viisaampi missä mennään. Tämmöstä tälle saralle.
T Sumppa rv.34+6 eli huomenna poksahtaa 35. =)
Mulla on laskettu aika syyskuun 28. ja neljättä odotan. Synnäri on Koks, valitettasti : / Siksi valitettavasti, kun siellä on remontti päällä ja keskola siirretty lapsivuodeosastolle. Tarkoittaa käytännössä sitä, että joka huoneessa on sen kolme mammaa vauvoineen, joten nukkumisesta tuskin tarvitsee haaveilla.
Asiaan. Hui kun monella on jo tuntemuksia tulevasta, suppareita ja kolotuksia! Tosin te useimmat ootte jo paremmmilla viikoilla. Mulla ei mitään ihmeellistä tässä raskaudessa oo ilmenny, kaikki menny käsikirjotuksen mukaan. Kiloja ropsahdellu jo sen 12, kun ruoka maistunu (tuplat iltasin mun heikkous).Ekat 14 viikkoo oli jäätävää oksentamista, 4-5 kertaa päivässä. Siihen verrattuna tää loppuraskaus on helppoa. Muutenki koitan ajatella etten vielä oo kovin pitkällä, kun lopussa aika tahtoo käydä pitkäksi. Alaselkäkivut on vaivannu jo jonkin aikaa, mutta ice powerilla niistäkin on selvitty. Ai niin, ja väsymys on jotain järkyttävää!
Viikon päästä lääkäri ja sitten oon vähän viisaampi missä mennään. Tämmöstä tälle saralle.
T Sumppa rv.34+6 eli huomenna poksahtaa 35. =)
Soitin nyt sinne äitipolille ja kätilö anto ens viikolle taas ajan. Ei tarvinnu lääkäriä edes puhelimeen, kätilökin sano että kerta on sektio alla niin pitää seurata tarkemmin. Sano vielä että toivottavasti ei tuu nyt sanomista kun se vaihto sen ajan mutta sanoin sitten että laita mun piikkiin jos tulee. 
Ihme ukko se eilinen, ei ne kaikki kyllä tajua mistään mitään. Nyt saan onneks rauhallisin mielin odotella ens torstaita. Jotenkin eilinen meni ihan sekavissa tunnelmissa. :/ Vainoharhasesti seurasin liikkeitä koko ajan ja mietin että tämmöstäkö seuraavat kolme viikkoo tulee olemaan. Ja kutina vaan pahenee, mistähän se johtuu kun arvot on ihan normaalit?
Riikka&Niisku 36+4
Ihme ukko se eilinen, ei ne kaikki kyllä tajua mistään mitään. Nyt saan onneks rauhallisin mielin odotella ens torstaita. Jotenkin eilinen meni ihan sekavissa tunnelmissa. :/ Vainoharhasesti seurasin liikkeitä koko ajan ja mietin että tämmöstäkö seuraavat kolme viikkoo tulee olemaan. Ja kutina vaan pahenee, mistähän se johtuu kun arvot on ihan normaalit? Riikka&Niisku 36+4
Mä olin esikoisen kanssa kuuden hengen huoneessa, ja se riippui vähän yöstä, että miten nukutti. Oma vauva oli pari yötä poissa vierestä ja niin monella muullakin - tais olla yks yö, kun oli melkein kaikki vauvatkin "kotona". Yöunien määrä riippuu siitä, millaisia huutajia ne vauvelit on. Ja lämpimästi suosittelen, että jos väsyttää ja vauva huutaa, niin sairaalassaollessa voi vielä rimpauttaa kelloa ja pyytää, että hoitaja hoitaa vauvaa pari tuntia, että itse saa nukuttua. Kotona sitä mahdollisuutta ei ole. Itse vein huutavan vauvan vauvalaan yhtenä yönä, kokenut lapsenhoitaja otti hänet siellä vastaan. Menin itse nukkumaan, ja herättyäni hiivin katsomaan, että miten niillä menee siellä. Molemmat nukkui, pikkuvauva omassa pedissä kapalossa ja hoitaja torkkui keinutuolissa. Se oli jotenkin tosi liikuttava näky. Mun vauva oli siis ainoa hoidettava sillä hetkellä. Ja tuo kapalo rauhotti vauvaa kotonakin, kun kädet ja jalat ei suostuneet rauhoittumaan nukkumaan.
Riikka, mulla oli allergista kutinaa vielä pari viikkoa sitten, se lähti cetiriziinillä pois. Tietty nyt alkaa olla allergia-aika jo takana. Mulla on sellainen käsitys, että raskaus saattaa muuttaa ihoa myös kuivemmmaksi/rasvaisemmmaksi, voitaisko toivoa, että tuo kutina johtuisi kuivasta ihosta?
Mullakin on kerran puhkaistu kalvot, eikä se tuntunut miltään. Ihan niinkuin olisi pissannut alleen. Jotenkin voisin kuvitella, että kipu voisi johtua paineen muutoksesta kohdussa tms.
Meillä oli pari päivää vieraita ja olo oli sen jälkeen ihan puhki, tänään on masuparka ollut kipeä, mutta joskos se nyt vielä viikon olisi isommin supistelematta. No, näin kun sanon, niin mä oon varmaan vielä syyskuun lopussakin yhtenä kappaleena.
Pitänee kohta suunnata ulkosalle, joskos tuon pikkuihmisen energioita saisi siellä helpommin purettua. Ja sitten vain odottelemaan päiväunia, huoh.
Santra ja mini 35+6 tms
Riikka, mulla oli allergista kutinaa vielä pari viikkoa sitten, se lähti cetiriziinillä pois. Tietty nyt alkaa olla allergia-aika jo takana. Mulla on sellainen käsitys, että raskaus saattaa muuttaa ihoa myös kuivemmmaksi/rasvaisemmmaksi, voitaisko toivoa, että tuo kutina johtuisi kuivasta ihosta?
Mullakin on kerran puhkaistu kalvot, eikä se tuntunut miltään. Ihan niinkuin olisi pissannut alleen. Jotenkin voisin kuvitella, että kipu voisi johtua paineen muutoksesta kohdussa tms.
Meillä oli pari päivää vieraita ja olo oli sen jälkeen ihan puhki, tänään on masuparka ollut kipeä, mutta joskos se nyt vielä viikon olisi isommin supistelematta. No, näin kun sanon, niin mä oon varmaan vielä syyskuun lopussakin yhtenä kappaleena.
Pitänee kohta suunnata ulkosalle, joskos tuon pikkuihmisen energioita saisi siellä helpommin purettua. Ja sitten vain odottelemaan päiväunia, huoh.
Santra ja mini 35+6 tms
Tervetuloa Sumppa83!:flower:
Tuli vaan mieleen, että Jorvissa, minne siis itse olen menossa synnyttämään on tuo kolmen mamman huone ihan "normikäytäntö".. Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta ainakin sellainen muistikuva jäi kun tutustumassa kävimme muutama viikko sitten. Eli eiköhän sen kestä, vaikka toki yöt voivat olla melko äänekkäitä kolmen lapsen ja kolmen mamman kesken
Santran mainitsema kuuden hengen huone sen sijaan alkais jo ahdistamaan.
Itseäni muutenkin pelottaa, että miten sitä tulee nukuttua, kun en yleensä nuku kovinkan hyvin vieraassa paikassa ja aina matkasta huolimatta pyrin palaamaan kotiin mielummin kuin että jäisin yökylään edes sukulaisille. Siksi toivon, että mahdollisimman nopeasti minimiajassa pääsisin kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.
Wasabi 39+1
Tuli vaan mieleen, että Jorvissa, minne siis itse olen menossa synnyttämään on tuo kolmen mamman huone ihan "normikäytäntö".. Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta ainakin sellainen muistikuva jäi kun tutustumassa kävimme muutama viikko sitten. Eli eiköhän sen kestä, vaikka toki yöt voivat olla melko äänekkäitä kolmen lapsen ja kolmen mamman kesken
Santran mainitsema kuuden hengen huone sen sijaan alkais jo ahdistamaan. Itseäni muutenkin pelottaa, että miten sitä tulee nukuttua, kun en yleensä nuku kovinkan hyvin vieraassa paikassa ja aina matkasta huolimatta pyrin palaamaan kotiin mielummin kuin että jäisin yökylään edes sukulaisille. Siksi toivon, että mahdollisimman nopeasti minimiajassa pääsisin kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.
Wasabi 39+1
Mulla on sen verran traumat ekan lapsen lapsivuodeajasta, että tämä vauva syntyy polikliinisesti. Suoraan salista kotiin siis. Tämä on oletusarvo, joka vauvan voinnin mukaan toteutuu.
Minä en anna vauvaani kenellekään henkilökunnasta hoitoon, kun tunnen itseni hormonihuuruisena leijonaemona, voin sen jo sanoa. Toipuminenkin alkaa vasta kotona.
Minä en anna vauvaani kenellekään henkilökunnasta hoitoon, kun tunnen itseni hormonihuuruisena leijonaemona, voin sen jo sanoa. Toipuminenkin alkaa vasta kotona.
Onkoos tuo polikliininen synnytys mahdollista joka sairaalassa?
Itse nukun kanssa todella huonosti vieraassa paikassa. Kahden aikasemman jälkeen lähtenyt sairaalasta kotiin heti vain kun ollut mahdollista.
Yöt tulee nukuttua nykyään huonosti kun ei tunnu sopivaa asentoa löytyvän. Vessassa pitää nyt
yölläkin käydä.
35+3
Itse nukun kanssa todella huonosti vieraassa paikassa. Kahden aikasemman jälkeen lähtenyt sairaalasta kotiin heti vain kun ollut mahdollista.
Yöt tulee nukuttua nykyään huonosti kun ei tunnu sopivaa asentoa löytyvän. Vessassa pitää nyt
yölläkin käydä.
35+3
Sairaaloista: Esikoinen syntyi Jorvissa ja Kakkonen Kättärillä. Ja kyllä. Jorvissa on kolmen hengen huone mutta paljon parempi oli jorvissa esim. että huoneissa oli omat vessat ja suihku. Kättärillä jouduin menemään aina siihen käytävän yleiswessaan ja suihkuun jos halusin niin piti jättää vauva oven ulkopuolelle kun heillä oli siellä ilmeisesti ruuhkaa ja eivät suostuneet ottamaan kuopustamme sinne hoidettavaksi että olisi sektiohaavan päässyt suihkuttamaan... En tiedä onko tavat sitten muuttuneet koska Jorvissa suostuivat ottamaan hoitoon siksi ajaksi kun kävin suihkussa.. Ja siis se sektiohaava pitää päästä päivittäin pesemään ja huuhtelemaan suihkussa n. 10 min ajan. Alle viikko on ainakin varmasti synnytykseen luvassa =) Voi että :heart:
38+6 Pipsa
38+6 Pipsa
smurfiina84: Riippuu juurikin mihin aikaan vauva syntyy. Esim. Yöllä ei tehdä niitä kotiinlähtö tarkastuksia. Ja jos vauvan isosisaruksilla on ollut kellastumista niin silloin ei ollut mahdollista toi polikliininen kotiutuminen. Riippuu vähän miten vauva voi.
Itsellä kävi viimeksi Jorvissa hyvä tuuri. Pääsin osaston ainoaan kahden hengen huoneeseen, missä olin kaikkiaan 5 yötä. Yksi kämppis minulle tuli ja meni sinä aikana, mutta 3 yötä oma huone vauvakin vaan nukkui, joten oli suorastaan tylsää, eikä kyllä osannut nauttia mahdollisuudesta nukkua.. Nyt täytynee varautua korvatulpilla, kun todennäköisesti isompaan huoneeseen päätyy.
Nyt on ollut ehkä lieviä kipuiluja iltaisin ja maha aika kovana, supistaa siis ehkä.. Tai sitten kuulostelen liian kanssa omaa vointia. Muutamana iltana olen miettinyt pitäisikö ehkä pakata sairaalakassia kuiteskin valmiiksi, jos vaikka tulee vauhdikas lähtö. Tänään onneksi lähellä asuva anoppi tulee mökiltä kotio, lapsenvahtiasiat siis reilassa aika pitkälle syyskuulle. Tänään tiedossa leffailta tyttökavereiden kanssa. Olisikohan viimeisiä tuulettumisen mahkuja ennen vauvan syntymää..
Synnytyksistä oli ollut puhetta. Itse olen nyt alkanut toivomaan, että selviäisin mahd. pitkälle ilman kivunlievitystä. Esikoisen synnytyksessä alkuun vähän säikähdin kipuja, olin auki vain sentin sairaalaan tullessa, mutta aikaisten viikkojen ja vesien menon takia halusivat tarkkailla, joten jäätiin sinne pyörimään. Avautuminen sentistä kahteen kesti 3-4 tuntia ja oli aika tuskaista. Pyysinkin heitä katsomaan ja kuullessani ettei homma etene iski ihan epätoivo ja pyysin jotain kipuun. Alkuun olivat tosi nihkeitä ja ehdottelivat altaita ja suihkuja, mutta sanoin meneväni jonnekin kylmälle lattialle makaamaan.. Sain sitten jotain suun kautta otettavaa ja se rentoutti niin hyvin että loppu avautuminen menikin muutamassa tunnissa.. Ponnistusvaiheeseen en sitten mitään kipulääjettä saanutkaan, paikallispuudutteen eppariin ja tikkaukseen.. Nyt toivoisin, että jos jotain täytyy ottaa, niin sitten taas siihen avautumisvaiheeseen, että pystyisi rentoutumaan. Nyt ehkä suostuisin suihkuun tai altaaseenkin. Ponnistusvaiheessa en haluaisi olla ihan tunnoton, jottei homma pitkittyisi.. No, katsotaan sitten miten menee. Jos siltä tuntuu, niin otan sitten kaikki lääkkeet mitä tarjolla
Jännä tunne, kun tavallaan toivoisi että vauva syntyisi, mutta tavallaan toivoisi ettätällä hetkellä kohtuullisen seesteisesti esikoisen kanssa sujuva elämä pysyisi ennallaan.. Jännittää myös, kun ei tiedetä onko tulokas tyttö vai poika. Tyttöolo minulla kyllä on..
Huomenna on muuten oma pari kuukautta sitten tehty veikkaukseni vauvan syntymäpäiväksi. Miehen veikkaus on ensi tiistai.. Ei kyllä tunnu siltä, että olisivat realistisia..
Ihme menoa toi äitipoli touhu ja vaihtuvat lääkärit erilaisine mielipiteineen. Pitää osata itse pitää puolensa. Itsellä on tämän raskauden jäljiltä neuvolaankin semmonen epäluottamus että huh.. Onko muuten muilla radi-diagnoosin saaneilla ollut hankala saada mittausliuskoja neuvolasta. Meillä saa ohjeen mukaan 8 liuskaa viikossa.. Arvostan omaa ja vauvan terveyttä hiukka enemmän ja olenkin mitannut paljon enemmän ja ostanut liuskoja itse, mutta pännii tuollainen pihistely.. Vähän valitusta tähän loppuun!
Kilimanjaro 38+3
vauvakin vaan nukkui, joten oli suorastaan tylsää, eikä kyllä osannut nauttia mahdollisuudesta nukkua.. Nyt täytynee varautua korvatulpilla, kun todennäköisesti isompaan huoneeseen päätyy.Nyt on ollut ehkä lieviä kipuiluja iltaisin ja maha aika kovana, supistaa siis ehkä.. Tai sitten kuulostelen liian kanssa omaa vointia. Muutamana iltana olen miettinyt pitäisikö ehkä pakata sairaalakassia kuiteskin valmiiksi, jos vaikka tulee vauhdikas lähtö. Tänään onneksi lähellä asuva anoppi tulee mökiltä kotio, lapsenvahtiasiat siis reilassa aika pitkälle syyskuulle. Tänään tiedossa leffailta tyttökavereiden kanssa. Olisikohan viimeisiä tuulettumisen mahkuja ennen vauvan syntymää..
Synnytyksistä oli ollut puhetta. Itse olen nyt alkanut toivomaan, että selviäisin mahd. pitkälle ilman kivunlievitystä. Esikoisen synnytyksessä alkuun vähän säikähdin kipuja, olin auki vain sentin sairaalaan tullessa, mutta aikaisten viikkojen ja vesien menon takia halusivat tarkkailla, joten jäätiin sinne pyörimään. Avautuminen sentistä kahteen kesti 3-4 tuntia ja oli aika tuskaista. Pyysinkin heitä katsomaan ja kuullessani ettei homma etene iski ihan epätoivo ja pyysin jotain kipuun. Alkuun olivat tosi nihkeitä ja ehdottelivat altaita ja suihkuja, mutta sanoin meneväni jonnekin kylmälle lattialle makaamaan.. Sain sitten jotain suun kautta otettavaa ja se rentoutti niin hyvin että loppu avautuminen menikin muutamassa tunnissa.. Ponnistusvaiheeseen en sitten mitään kipulääjettä saanutkaan, paikallispuudutteen eppariin ja tikkaukseen.. Nyt toivoisin, että jos jotain täytyy ottaa, niin sitten taas siihen avautumisvaiheeseen, että pystyisi rentoutumaan. Nyt ehkä suostuisin suihkuun tai altaaseenkin. Ponnistusvaiheessa en haluaisi olla ihan tunnoton, jottei homma pitkittyisi.. No, katsotaan sitten miten menee. Jos siltä tuntuu, niin otan sitten kaikki lääkkeet mitä tarjolla
Jännä tunne, kun tavallaan toivoisi että vauva syntyisi, mutta tavallaan toivoisi ettätällä hetkellä kohtuullisen seesteisesti esikoisen kanssa sujuva elämä pysyisi ennallaan.. Jännittää myös, kun ei tiedetä onko tulokas tyttö vai poika. Tyttöolo minulla kyllä on..
Huomenna on muuten oma pari kuukautta sitten tehty veikkaukseni vauvan syntymäpäiväksi. Miehen veikkaus on ensi tiistai.. Ei kyllä tunnu siltä, että olisivat realistisia..
Ihme menoa toi äitipoli touhu ja vaihtuvat lääkärit erilaisine mielipiteineen. Pitää osata itse pitää puolensa. Itsellä on tämän raskauden jäljiltä neuvolaankin semmonen epäluottamus että huh.. Onko muuten muilla radi-diagnoosin saaneilla ollut hankala saada mittausliuskoja neuvolasta. Meillä saa ohjeen mukaan 8 liuskaa viikossa.. Arvostan omaa ja vauvan terveyttä hiukka enemmän ja olenkin mitannut paljon enemmän ja ostanut liuskoja itse, mutta pännii tuollainen pihistely.. Vähän valitusta tähän loppuun!
Kilimanjaro 38+3
Päivää!
Poika syntyi 16.8 rv 36+5 kiireellisellä sektiolla. 3080g ja 47,5cm. Olin ensin osastolla reilun viikon myrkytysoireiden takia,sitten alettiin pikku hiljaa käynnistelemään synnytystä,mutta en auennut tarpeeksi nopeasti ja poitsun happiaarvot alkoi laskea,joten lääkärit päätyivät sektioon. Isä pääsi onneksi mukaan!
Poitsu vietti teholla 5 päivää sokeriseurannassa ja sai myös valohoitoa keltasuuteen.
Hyvin olen toipinut,ei mitään kipuja ole ollut oikeastaan koko aikana,eka yö meinas olla hieman tuskainen sektion jälkeen hyytymien takia,mutta kätilö kun paineli kohdun niin nekin tuli pois ja heti helpotti.
Maanantaina saan niitit pois mahasta. Ei ollenkaan niin pelottava kokemus kuin luulin se sektio! Eipähän tarvinnu kakkia pöydälle ja vessa käynnit ei satu mihinkään kunhan muistaa juoda luumumehua/syödä luumuja eka päivinä ettei tarvitse ängätä,se on nimittäin hieman hankalaa/pelottavaa pari päivää sektion jälkeen,joten vink,vink,kannataa syödä niitä luumuja mitä osastolla on reilusti tarjolla ja "nauttia" sitä luumumehua useasti päivässä
Kotona siis kaikki menny tosi hyvin (eilen kotiuduttiin 18 sairaalapäivän jälkeen!) Kiltti poika,syö ja nukkuu eikä turhia kitise.
Anteeksi sekalainen sepustus,jostain syystä ei huvita notkua koneella kovin pitkään!
Onnea kaikille jotka on nyytin jo saaneet ja tsemppiä viimesiin viikkoihin toisille! Koitan malttaa käydä täällä teitä moikkaamassa! :wave:
Kaktuspiikki ja poitsu 8päivää :heart:
Poika syntyi 16.8 rv 36+5 kiireellisellä sektiolla. 3080g ja 47,5cm. Olin ensin osastolla reilun viikon myrkytysoireiden takia,sitten alettiin pikku hiljaa käynnistelemään synnytystä,mutta en auennut tarpeeksi nopeasti ja poitsun happiaarvot alkoi laskea,joten lääkärit päätyivät sektioon. Isä pääsi onneksi mukaan!
Poitsu vietti teholla 5 päivää sokeriseurannassa ja sai myös valohoitoa keltasuuteen.
Hyvin olen toipinut,ei mitään kipuja ole ollut oikeastaan koko aikana,eka yö meinas olla hieman tuskainen sektion jälkeen hyytymien takia,mutta kätilö kun paineli kohdun niin nekin tuli pois ja heti helpotti.
Maanantaina saan niitit pois mahasta. Ei ollenkaan niin pelottava kokemus kuin luulin se sektio! Eipähän tarvinnu kakkia pöydälle ja vessa käynnit ei satu mihinkään kunhan muistaa juoda luumumehua/syödä luumuja eka päivinä ettei tarvitse ängätä,se on nimittäin hieman hankalaa/pelottavaa pari päivää sektion jälkeen,joten vink,vink,kannataa syödä niitä luumuja mitä osastolla on reilusti tarjolla ja "nauttia" sitä luumumehua useasti päivässä
Kotona siis kaikki menny tosi hyvin (eilen kotiuduttiin 18 sairaalapäivän jälkeen!) Kiltti poika,syö ja nukkuu eikä turhia kitise.
Anteeksi sekalainen sepustus,jostain syystä ei huvita notkua koneella kovin pitkään!
Onnea kaikille jotka on nyytin jo saaneet ja tsemppiä viimesiin viikkoihin toisille! Koitan malttaa käydä täällä teitä moikkaamassa! :wave:
Kaktuspiikki ja poitsu 8päivää :heart:
Kilimanjaro mä oon saanu ihan reilusti noita sokerinmittausliuskoja neuvolasta. Viimeks sain, oisko ollu 3 viikkoo sit, paketin missä liuskoja 50kpl. Ihme niuhotusta toisissa paikoissa. Kyllähän se olis ihan tärkeetä mittailla noita arvoja ja mulla on ainakin ohje, että 2-3 krt/vk ja niinä päivinä 4-5 mittausta, eli eihän tommonen määrä mitä sä saat riittäis kunnolla noihin mittauksiin...
Neuvolakäynti taas takana. Kaikki oli hyvin. Oma terkka tullut lomalta takasin ja heti nähdessään sano, että sullahan on jo ihan kunnon loppuraskauden maha Paino oli taas pudonnu 700g viime viikosta, eli ekan neuvolakäynnin jälkeinen painonnousu nyt yht. 700g. Se on ihan hyvä ton rd:n takia ja siks eivät siitä huomauttele. Sano vaan että sulla on sit hyvä lähtee laitokselta kun sinne jää vähän noita ennen raskauttakin tulleita kiloja Sano terkka että sun kasvotkin on kaventunu kun yleensä tässä vaiheessa on äideillä posket pyöristyny. Kuitenkin oon ihan normisti syöny, mut kai sit jotenkin terveellisemmin. Verenpaineet oli pikkusen noususuuntaset, joten nyt sit tarkistellaan valkuaisia tarkemmin ettei kehity myrkytystä. Paineitahan mittailen päivittäin kotona verenpainetaudin takia. Neuvolassa kysy, että oliko polilla alkuviikolla mitään puhetta tulevasta synnytystavasta ja synnytyksestä yleensä, ja eihän siellä mitään puhetta siitä vielä ollut, mutta 4.9. on kuitenkin seuraava käynti. Arveli etteivät anna kuitenkaan yli mennä kun on toi rd ja verenpainetauti kuitenkin alla. Vauva oli onneks nyt pysyny oikeessa asennossa eikä ollu taas myllänny itteensä viksinvonksin tuolla mahassa. Terkka jo kyseli ajo-ohjeetkin meille ensimmäistä käyntiä varten. Alkaa synnytys ihan oikeesti olla kohta lähellä! Ihan oli kaikkineen positiivinen käynti neuvolassa.
Koski ja Jäppinen 36+5
Neuvolakäynti taas takana. Kaikki oli hyvin. Oma terkka tullut lomalta takasin ja heti nähdessään sano, että sullahan on jo ihan kunnon loppuraskauden maha
Paino oli taas pudonnu 700g viime viikosta, eli ekan neuvolakäynnin jälkeinen painonnousu nyt yht. 700g. Se on ihan hyvä ton rd:n takia ja siks eivät siitä huomauttele. Sano vaan että sulla on sit hyvä lähtee laitokselta kun sinne jää vähän noita ennen raskauttakin tulleita kiloja Sano terkka että sun kasvotkin on kaventunu kun yleensä tässä vaiheessa on äideillä posket pyöristyny. Kuitenkin oon ihan normisti syöny, mut kai sit jotenkin terveellisemmin. Verenpaineet oli pikkusen noususuuntaset, joten nyt sit tarkistellaan valkuaisia tarkemmin ettei kehity myrkytystä. Paineitahan mittailen päivittäin kotona verenpainetaudin takia. Neuvolassa kysy, että oliko polilla alkuviikolla mitään puhetta tulevasta synnytystavasta ja synnytyksestä yleensä, ja eihän siellä mitään puhetta siitä vielä ollut, mutta 4.9. on kuitenkin seuraava käynti. Arveli etteivät anna kuitenkaan yli mennä kun on toi rd ja verenpainetauti kuitenkin alla. Vauva oli onneks nyt pysyny oikeessa asennossa eikä ollu taas myllänny itteensä viksinvonksin tuolla mahassa. Terkka jo kyseli ajo-ohjeetkin meille ensimmäistä käyntiä varten. Alkaa synnytys ihan oikeesti olla kohta lähellä! Ihan oli kaikkineen positiivinen käynti neuvolassa.Koski ja Jäppinen 36+5
Johan Kaktuspiikistäkin kuullaan! Onnea pienen pojan johdosta ja ihanaa vauvan tuoksuista arkea tästä eteenpäin! Hyvä että kaikki meni hyvin.
Onnea pienen pojan johdosta ja ihanaa vauvan tuoksuista arkea tästä eteenpäin! Hyvä että kaikki meni hyvin.
Hei kaikki pitkästä aikaa!
En ole kokonaan hävinnyt, mutta lomailu on vienyt niin mennessään, etten ole kaksplussalla juuri vieraillut Aloitin loman juhannukselta ja sillä tiellä ollaan. Kaikki on mennyt oikein mallikkaasti ja nelisen viikkoa olisi vielä odotusta jäljellä - jännittävää!
Täällä on näköjään synnyttäneiden lista jo avattu Ihanaa, onnea kaikille nyytin jo saaneille!
Vanilla Whip 35+3 (tai jotain sinne päin..)
En ole kokonaan hävinnyt, mutta lomailu on vienyt niin mennessään, etten ole kaksplussalla juuri vieraillut
Aloitin loman juhannukselta ja sillä tiellä ollaan. Kaikki on mennyt oikein mallikkaasti ja nelisen viikkoa olisi vielä odotusta jäljellä - jännittävää!Täällä on näköjään synnyttäneiden lista jo avattu
Ihanaa, onnea kaikille nyytin jo saaneille! Vanilla Whip 35+3 (tai jotain sinne päin..)
Onnea Kaktuspiikille pojasta! :flower: Täällä myös odoteltu uutisia syntymästä joka palstakäynnillä
Tervetuloa Sumppa83!
Kalvojen puhkaisusta minullakin on jäänyt mielikuva, että sen jälkeen olisin ollut hieman kipeämpi tai jotenkin ikävä tunne tuolla alhaalla... itse puhkaisu ei kyllä sattunut ja muutoin on aika tehnyt tehtävänsä enkä enää kovin hyvin muista yksityiskohtia.
Polikliininen synnytys olisi täälläkin toisaalta toiveena. Toisaalta taas olisi ihana saada rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen ja syödä valmiita ruokia sairaalassa pari päivää. Mitä sairaalassa nukkumiseen taas tulee, niin eipä se pienen vauvan kanssa tule kovin helppoa olemaan, kotona tai osastolla minun mielestäni Mutta toki kivampi itsekseen opetella kaikkea uutta kuin täytyä häiriintymään toisten rytmistä ja itkuista, joten suuret lapsivuodeosastokoot eivät minuakaan miellytä. Viime kerralla toivoimme perhehuonetta, mutta tytön syntyessä 20.50 ei niitä enää siltä päivältä ollut vapaina ja mieheni joutuikin yötä vasten palaamaan kotiin, mikä tuntui todella kurjalta! Siinä mielessä aamusynnytys olisi varmasti parempi, kun huoneiden vapautuminen olisi vasta edessä.
Kilimanjaro, minulla on ihan samat fiilikset vauvan syntymisestä ja nykyisestä elämäntilanteesta kuin sinulla! Ihana kun esikoinenkin nukkuu pääsääntöisesti 10 tuntia putkeen ja rytmit ym. on selvillä, elämä melko ennakoitavaa ja helppoa. Raskaana en enää jaksaisi olla, mutta samalla yritän miettiä että nyt on viimeinen kertani ja sitäkin tulee vielä ikävä. Vauvan näkemistä ja synnytystä odotan malttamattomana, mutta kuitenkin pelottaa tuleva taiteilu kahden pienen kanssa, mustasukkaisuuskohtaukset sekä oma jaksaminen. Yritän kyllä nauttia joka hetkestä ja pitää mielessä, että pian sisaruksista tulee toivon mukaan toisilleen korvaamattomat leikkikaverit ja arki alkaa kyllä uudenkin vauvan kanssa helpottaa nopeasti, sillä vauva-aika on niin lyhyt. Sekavia tunteita tosiaan.
Oireiden kyttäily on täällä nostamassa päätään, vaikka samaan aikaan yritän muistuttaa itselleni, että odotusta on todennäköisesti vielä kuukausi edessä (esikoinen syntyi 41+6). Tähän ei yhtään auta se, että luen myös elokuisten pinoa ja jännäilen synnyttämään lähtevien puolesta Jännittää, alkaako synnytys supistuksilla vai vesien menolla ja milloin.
Tänään tiedossa pitkään aikaan viimeinen lapseton ilta yhdessä miehen kanssa!
syksyn taimi ja tyttö 37+6 (huomenna viikkoja maagiset 38+0!)
Tervetuloa Sumppa83!
Kalvojen puhkaisusta minullakin on jäänyt mielikuva, että sen jälkeen olisin ollut hieman kipeämpi tai jotenkin ikävä tunne tuolla alhaalla... itse puhkaisu ei kyllä sattunut ja muutoin on aika tehnyt tehtävänsä enkä enää kovin hyvin muista yksityiskohtia.
Polikliininen synnytys olisi täälläkin toisaalta toiveena. Toisaalta taas olisi ihana saada rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen ja syödä valmiita ruokia sairaalassa pari päivää. Mitä sairaalassa nukkumiseen taas tulee, niin eipä se pienen vauvan kanssa tule kovin helppoa olemaan, kotona tai osastolla minun mielestäni
Mutta toki kivampi itsekseen opetella kaikkea uutta kuin täytyä häiriintymään toisten rytmistä ja itkuista, joten suuret lapsivuodeosastokoot eivät minuakaan miellytä. Viime kerralla toivoimme perhehuonetta, mutta tytön syntyessä 20.50 ei niitä enää siltä päivältä ollut vapaina ja mieheni joutuikin yötä vasten palaamaan kotiin, mikä tuntui todella kurjalta! Siinä mielessä aamusynnytys olisi varmasti parempi, kun huoneiden vapautuminen olisi vasta edessä.Kilimanjaro, minulla on ihan samat fiilikset vauvan syntymisestä ja nykyisestä elämäntilanteesta kuin sinulla! Ihana kun esikoinenkin nukkuu pääsääntöisesti 10 tuntia putkeen ja rytmit ym. on selvillä, elämä melko ennakoitavaa ja helppoa. Raskaana en enää jaksaisi olla, mutta samalla yritän miettiä että nyt on viimeinen kertani ja sitäkin tulee vielä ikävä. Vauvan näkemistä ja synnytystä odotan malttamattomana, mutta kuitenkin pelottaa tuleva taiteilu kahden pienen kanssa, mustasukkaisuuskohtaukset sekä oma jaksaminen. Yritän kyllä nauttia joka hetkestä ja pitää mielessä, että pian sisaruksista tulee toivon mukaan toisilleen korvaamattomat leikkikaverit ja arki alkaa kyllä uudenkin vauvan kanssa helpottaa nopeasti, sillä vauva-aika on niin lyhyt. Sekavia tunteita tosiaan.
Oireiden kyttäily on täällä nostamassa päätään, vaikka samaan aikaan yritän muistuttaa itselleni, että odotusta on todennäköisesti vielä kuukausi edessä (esikoinen syntyi 41+6). Tähän ei yhtään auta se, että luen myös elokuisten pinoa ja jännäilen synnyttämään lähtevien puolesta
Jännittää, alkaako synnytys supistuksilla vai vesien menolla ja milloin.Tänään tiedossa pitkään aikaan viimeinen lapseton ilta yhdessä miehen kanssa!
syksyn taimi ja tyttö 37+6 (huomenna viikkoja maagiset 38+0!)
Onnea kaktuspiikki pienokaisesta! Ihan hyvänkokoinen vauva on ollut noin vähäisillä viikoilla Ja mukava kuulla, että olette päässyt kotiin
Rupes masentamaan, kun juttelin kaverin kanssa puhelimessa ja se arveli, että synnytän lokakuun puolella. EIKÄ! La kuitenkin 20pv niin toivon todella, että syyskuun puolella tää syntyis...Nyt tuli itsellekkin sellanen olo,että masun kanssa hengaillaan vielä piiitkään
Tänään piti kauppareissulla puhallella ja kävellä kaksin kerroin, kun niin jomotti mahaan..tuntui ihan kuukautiskivuilta. Noh, luulen että johtuu eilisestä lääkärikäynnistä..se setä kun tahtoo olla aina aika kovakourainen : /
Jaahas, tsemppiä kaikille oloihin! Ensi viikolla vaihtuukin sitten meidän kuu ja vauvauutisia alkaa tulla varmasti rytinällä!
Ja mukava kuulla, että olette päässyt kotiin Rupes masentamaan, kun juttelin kaverin kanssa puhelimessa ja se arveli, että synnytän lokakuun puolella. EIKÄ!
La kuitenkin 20pv niin toivon todella, että syyskuun puolella tää syntyis...Nyt tuli itsellekkin sellanen olo,että masun kanssa hengaillaan vielä piiitkään Tänään piti kauppareissulla puhallella ja kävellä kaksin kerroin, kun niin jomotti mahaan..tuntui ihan kuukautiskivuilta. Noh, luulen että johtuu eilisestä lääkärikäynnistä..se setä kun tahtoo olla aina aika kovakourainen : /
Jaahas, tsemppiä kaikille oloihin! Ensi viikolla vaihtuukin sitten meidän kuu ja vauvauutisia alkaa tulla varmasti rytinällä!
Onnittelut Kaktuspiikille! Hurja, että vauvojen koko vaihtelee, mun 3 edellistä on just ton 3 kiloo olleet ja ihan laskettuna päivänä +- pari päivää syntyneet!
No joo, kolmen hengen huoneet on varmaan normijuttu isommissa sairaaloissa. Siis häh, Santra84 6 hengen huone!! Ok, en valita enää :ashamed:
Mä viihdyn lapsivuodeosastolla oikeestaan hyvin, valmis ruoka ja oma rauha vauvan kans on niin luxusta Mutta kyllä sitä kolmantena päivänä jo haluaa kotiin!
Ymmärrän kyllä Ikpi suakin, että haluat suoraan synnäriltä kotiin. Jos on huonoja kokemuksia hoitajista ym. niin kyllä sitä mieluummin kotiin haluu. Onhan se semmosta suurennuslasina alla oloa siellä laitoksella, syöttöpunnitukset ym. Kotona saa hoitaa omaan tyyliin.
Riikka90 hyvä että pidit puolesi! Outoa lääkäriltä olettaa, ettei ole syytä huoleen, jos kerran riskiraskaus on. Vastuutonta musta!
Muilla on varmaan jo vauvan tarvikkeet hankittuna? Mulla on vaatteet ja sänky, semmonen Mawok kehto, riippuva. Toppapuku puuttuu, turvakaukalo ja kärryt puuttuu. Ja tosiaan sen 5 viikkoa laskettuun. Eipä tässä vielä hätää. Jos alkaa tapahtumaan jotain ennen aikojaan, osaa se mieskin käydä ostamassa kaukalon. tai saa jostain lainaksi. Käytettynä oon yrittäny katella, maxi cosia isofixillä. Turkasen kalliita uutena!
No joo, kolmen hengen huoneet on varmaan normijuttu isommissa sairaaloissa. Siis häh, Santra84 6 hengen huone!! Ok, en valita enää :ashamed:
Mä viihdyn lapsivuodeosastolla oikeestaan hyvin, valmis ruoka ja oma rauha vauvan kans on niin luxusta
Mutta kyllä sitä kolmantena päivänä jo haluaa kotiin!Ymmärrän kyllä Ikpi suakin, että haluat suoraan synnäriltä kotiin. Jos on huonoja kokemuksia hoitajista ym. niin kyllä sitä mieluummin kotiin haluu. Onhan se semmosta suurennuslasina alla oloa siellä laitoksella, syöttöpunnitukset ym. Kotona saa hoitaa omaan tyyliin.
Riikka90 hyvä että pidit puolesi! Outoa lääkäriltä olettaa, ettei ole syytä huoleen, jos kerran riskiraskaus on. Vastuutonta musta!
Muilla on varmaan jo vauvan tarvikkeet hankittuna? Mulla on vaatteet ja sänky, semmonen Mawok kehto, riippuva. Toppapuku puuttuu, turvakaukalo ja kärryt puuttuu. Ja tosiaan sen 5 viikkoa laskettuun. Eipä tässä vielä hätää. Jos alkaa tapahtumaan jotain ennen aikojaan, osaa se mieskin käydä ostamassa kaukalon. tai saa jostain lainaksi. Käytettynä oon yrittäny katella, maxi cosia isofixillä. Turkasen kalliita uutena!
Vihdoin uutisia kaktuspiikiltä =) Kyllä niitä on jo odoteltukin! Paljon onnea koko perheelle! Kiva kuulla että kaikki meni hyvin!
Kilimanjaro kyseli niistä liuskoista. Mä sain sairaalasta äippäpolilta lappusen, kai se sit joku lähete oli minkä vein terveyskeskuksen hoitotarvikejakeluun. Sieltä saan käydä hakemassa aina ku tarviin. Ja mullaki niitä kyllä kuluu useampi viikossa ku joka päivä täytyy mittailla.
Polikliininen synnytys ei onnistu mun kohdalla ton rd:n takia ja vaikka sitä ei oliskaan ni en kyllä halua sairaalasta heti pois lähteäkään. Tuntuu jotenki turvalliselta olla siellä pari päivää. Eihän siellä nyt varmaan kukaan osaa nukkua mut siellä saa sentään nukuttua päivällä mikä ei kyllä täällä kotona onnistu. Ja ihan mielelläni makailen siellä pari päivää. Pääsee rauhassa suihkuun, saa valmiin ruuan monta kertaa päivässä eikä tosiaan tarvii tehä mitään. Lomaahan se on Kotiin ku tulee ni lepäilyt jää siihen ja arki alkaa. Kotihommia saa taas painaa niskalimassa. Lapset tarvii ruokaa, puhtaita vaatteita, koululaiset apua läksyissä ja toi kohta 2,5-vuotias ei tasan varmasti anna äidin vaan pötkötellä sohvalla... Mies tuskin pystyy jäämään kotiin, yksityisyrittäjä kun on. Ja jos pystyy ni ei kyllä voi montaa päivää olla. Jos tekis edes lyhyempää päivää mitä nyt ni seki olis jo plussaa.
Lopuks vielä onnittelut kaikille vauvan jo saaneille. On varmaan menny joku tässä ohi ketä en oo vielä onnitellu.
Ja meille muille jaksamista h-hetkeen!
Aksuliina 37+2
Kilimanjaro kyseli niistä liuskoista. Mä sain sairaalasta äippäpolilta lappusen, kai se sit joku lähete oli minkä vein terveyskeskuksen hoitotarvikejakeluun. Sieltä saan käydä hakemassa aina ku tarviin. Ja mullaki niitä kyllä kuluu useampi viikossa ku joka päivä täytyy mittailla.
Polikliininen synnytys ei onnistu mun kohdalla ton rd:n takia ja vaikka sitä ei oliskaan ni en kyllä halua sairaalasta heti pois lähteäkään. Tuntuu jotenki turvalliselta olla siellä pari päivää. Eihän siellä nyt varmaan kukaan osaa nukkua mut siellä saa sentään nukuttua päivällä mikä ei kyllä täällä kotona onnistu. Ja ihan mielelläni makailen siellä pari päivää. Pääsee rauhassa suihkuun, saa valmiin ruuan monta kertaa päivässä eikä tosiaan tarvii tehä mitään. Lomaahan se on
Kotiin ku tulee ni lepäilyt jää siihen ja arki alkaa. Kotihommia saa taas painaa niskalimassa. Lapset tarvii ruokaa, puhtaita vaatteita, koululaiset apua läksyissä ja toi kohta 2,5-vuotias ei tasan varmasti anna äidin vaan pötkötellä sohvalla... Mies tuskin pystyy jäämään kotiin, yksityisyrittäjä kun on. Ja jos pystyy ni ei kyllä voi montaa päivää olla. Jos tekis edes lyhyempää päivää mitä nyt ni seki olis jo plussaa.Lopuks vielä onnittelut kaikille vauvan jo saaneille. On varmaan menny joku tässä ohi ketä en oo vielä onnitellu.
Ja meille muille jaksamista h-hetkeen!
Aksuliina 37+2
Kaktuspiikille kovasti onnea :flower:
Smurffiina: Tottakai se on mahdollista. Kun sairaala ei ole vankila, niin jokainen, joka sinne menee, saa sieltä myös poistua, koska parhaaksi katsoo Mitään kotiinlähtötarkastusta ei tarvitse odottaa, jos ei halua ja lääkärikin kutsutaan kyllä paikalle, kun ilmoittaa, että on lähdössä Viimeksi nimittäin ilmoitin ensin, että lähden suoraan salista. Pyysivät kuitenkin yöksi jäämään ja sanoin, että jos perhehuoneen saavat järkättyä, suostun jäämään. Seuraavana aamuna ilmoitin kahdeksalta, että kymmeneen mennessä lääkärintarkastus, koska silloin lähden vauvan kanssa kotiin. Käytiin kyllä vielä kolmen päivän ikäisenä uudestaan ja bilirubiinitarkkailussa muutaman kerran. Antoivat olla kyllä aika rauhassa ja kielsin esim. vauvan viemisen käytävälle öisten mittausten vuoksi jne. Eipä siinä vajaassa vuorokaudessa kyllä mitään kummallista ollut.
Kotona on onneksi mies, joka osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja varmasti hoivaa muutenkin. Vanhempani auttavat taatusti myös. Toivon tietty, että olen yhtä hyvässä kunnossa kuin viimeksi, jolloin hevostenhoitokin sujui heti synnäriltä kotiuduttua.
Smurffiina: Tottakai se on mahdollista. Kun sairaala ei ole vankila, niin jokainen, joka sinne menee, saa sieltä myös poistua, koska parhaaksi katsoo
Mitään kotiinlähtötarkastusta ei tarvitse odottaa, jos ei halua ja lääkärikin kutsutaan kyllä paikalle, kun ilmoittaa, että on lähdössä Viimeksi nimittäin ilmoitin ensin, että lähden suoraan salista. Pyysivät kuitenkin yöksi jäämään ja sanoin, että jos perhehuoneen saavat järkättyä, suostun jäämään. Seuraavana aamuna ilmoitin kahdeksalta, että kymmeneen mennessä lääkärintarkastus, koska silloin lähden vauvan kanssa kotiin. Käytiin kyllä vielä kolmen päivän ikäisenä uudestaan ja bilirubiinitarkkailussa muutaman kerran. Antoivat olla kyllä aika rauhassa ja kielsin esim. vauvan viemisen käytävälle öisten mittausten vuoksi jne. Eipä siinä vajaassa vuorokaudessa kyllä mitään kummallista ollut. Kotona on onneksi mies, joka osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja varmasti hoivaa muutenkin. Vanhempani auttavat taatusti myös. Toivon tietty, että olen yhtä hyvässä kunnossa kuin viimeksi, jolloin hevostenhoitokin sujui heti synnäriltä kotiuduttua.
Viimeksi muokattu:
Ihana kuulla kaktuspiikki että kaikki on hyvin! Onnea koko perheelle, nyt pääsette nauttimaan kauan kaipaamastanne vauva-arjesta! :flower:
Kylläpäs on Kaktuspiikin kuulumisia tullut käytyä kyttäämässä ja ihanaa, että kaikki on nyt hyvin ja olette kotiin päässeet =) Paljon onnea!! :flower:
Sairaalassa olosta.. Itse vietän ihan mielelläni yön tai kaksi.. Jotenkin tuntuu että siinä ainakin varmistuu, että vauvalla kaikki ok. Ja saa itse myös vähän levättyä. Kuopuksen aikaan saatiin olla neljän hengen huoneessa kahdestaan tytön kans ja esikoisenkin aikaan taisi vasta viimeiseksi yöksi tulla huonekaveri, joten lepo onnistunut hyvin =) Tosin kova ikävä tulee heti kun univelat oon nukkunut pois ja elimistö haluaa liikenteeseen ja kävelylle
Täällä ei ihmeellistä. Kovaa menkkajomotusta, jonka seurauksena eilisen aikana suoli tyhjeni tehokkaasti. Mutta muuten ei kyllä mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. ( tosin alapaine oli pompannut ja sf-mitta pysynyt samana, että vauva vähän laskeutunut)
nyt lasten iltapala puuhiin
danjuska ja manna 38+2
Sairaalassa olosta.. Itse vietän ihan mielelläni yön tai kaksi.. Jotenkin tuntuu että siinä ainakin varmistuu, että vauvalla kaikki ok. Ja saa itse myös vähän levättyä. Kuopuksen aikaan saatiin olla neljän hengen huoneessa kahdestaan tytön kans
ja esikoisenkin aikaan taisi vasta viimeiseksi yöksi tulla huonekaveri, joten lepo onnistunut hyvin =) Tosin kova ikävä tulee heti kun univelat oon nukkunut pois ja elimistö haluaa liikenteeseen ja kävelylle Täällä ei ihmeellistä. Kovaa menkkajomotusta, jonka seurauksena eilisen aikana suoli tyhjeni tehokkaasti. Mutta muuten ei kyllä mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. ( tosin alapaine oli pompannut ja sf-mitta pysynyt samana, että vauva vähän laskeutunut)
nyt lasten iltapala puuhiin
danjuska ja manna 38+2
Noniin, onnea kovasti Kaktuspiikille pienestä prinssistä! Ja tervetuloa vielä viime hetkillä mukaan Sumppa83!
Hyvä, kun Riikka90 soitit ja sait tuon ajan äitipolille!
Kiitos noista kalvojen puhkaisu - kokemuksista! Tosiaan luulen, että itsellä se teki niin kipeää viimeksi, koska lääkärin piti väkisin runnoa kohdun kaulan läpi, eikä saanut ekalla eikä tokalla kerralla kalvoja rikki. Tuntui se vihlominen päässä saakka silloin :stick:
Sairaalassa olosta; viimeksi vierähti viikko eli täydet seitsemän yötä ja päivää!! Ikpi tuossa totesikin, ettei se sairaala ole "vankila", mutta itse tällä viikolla kaverille selitin, että ihan kuin vankilassa olisin silloin viimeksi ollut!! Hih! Viimeksi tosiaan olin 2 vrk ennen vauvan syntymää, kun käynnisteltiin ja sitten vielä sen 5 vrk, kun vauva oli osan ajasta teholla ja itse sektiosta toipumassa. Kotiutuspäivänä olin valmis lähtemään sairaalasta vaikka ilman vauvaa, kun niin kypsä olin tuijottamaan sitä saman huoneen valkoista seinää! Itse olin sektiosta jo saman vuorokauden kuluessa jonkin verran jalkeilla ja seuraavat päivät rampppasinkin ahkerasti keskolassa vauvaa katsomassa. Joten sikäli positiivisesti tuntui tuo toipuminen sektiosta lähtevän käyntiin!
Meillä oli kolmen hengen huone, mutta sopivasti aina vain kaksi äitiä/vauvaa kerrallaan siellä sisällä! Nyt ei taida sama "onni" toistua, kun toinen lapsivuodeosasto on remontissa. Hartain toiveeni on nyt se, etten joutuisi käytävällä makoilemaan!
Suihkussa kävin sairaalassa viimeksi vain kun mies oli paikalla (Yleinen suihku, huoneissa ei tätä mahdollisuutta). Muutenkin tuntui hankalalta vaivata hoitajia yhtään minkään asian vuoksi. Ehkä tämä vaikutelma tuli siksi, kun vasta muutama tunti sektiosta toipuessani makoilin alakroppa puuduksissa osastolla sängyssäni ja JOUDUIN soittamaan kelloa, että joku tulisi nostamaan vauvan kopasta sänkyyni, kun itki siinä vieressä, enkä saanut ylävartalon voimin kuroteltua häntä lähemmäksi (kello oli n. 7 aamulla, ja vierailutunti alkoi vasta 10 aikaa, joten mies oli häädetty pois). Hyvin tympeästi huokaillen (raportti tms. kesken) hoitaja paikalle silloin tuli.
Lisäksi ekan vuorokauden aikana vauva oli vieressäni valohoidossa ja itse en tosiaan kovin vikkelään kivuilta päässyt vauvan luokse sängystä ylös ja seuraavana yönä jouduin soittelemaan muutaman kerran apua (kun mieskin oli jo kotona). Samainen yöhoitaja tuli paikalle taas huokaillen ja antoi aika selkeästi ymmärtää, kuinka turhauttavaa oli huoneessamme tämän asian vuoksi rampata. Lopulta sisulla taiteilin itseni vauvan luokse sen itkiessä, mutta kivut haavalla kävivät sen verran koviksi, että monta kertaa en pystynyt nousemaan edestakaisin. Lopulta hoitaja ehdottikin kiukkuiseen sävyyn, että ottaisi vauvan hoitoonsa sinne vauvojen puolelle ja melkein itku kurkussa tähän suostuin, en siksi, että olisin lepoa tms. kaivannut, vaan siksi, että tiesin muuten joutuvani vielä muutamaan otteeseen hoitajaa "häiritsemään" noilla avunpyyntösoitoillani. Vauva olisi muuten varmaan ollut rauhallisempi, jos olisin voinut vieressäni sängyssä häntä pitää, mutta kun hänen oli tarkoitus olla niissä sinivaloissa koko ajan.. Seuraavana aamuna vauva siirtyikin tehon puolelle tiheän hengityksen ja edelleen kohonneiden bilirupiiniarvojen vuoksi.
Semmoisia muistoja. Nyt toisella kertaa olen ehkä sikäli paremmin valmistautunut ja pyydän rohkeasti apua, enkä välitä tuollaisista huokailuista ja muista rivienvälistä luettavissa olevista narinoista hoitohenkilökunnan taholta. Kaikin puolin muuten oli mukavaa ja asiallista henkilökuntaa koko sairaala täynnä, vaikka tämä yksi hoitaja nosti aina verenpainettani ollessaan työvuorossa :kieh: Viimeksi mies oleili sairaalassa sen sallitun ajan klo 10-20 ja hänestä oli apua paljon! Sama ei tule toistumaan, kun nyt täytyy esikoisen kanssa kotona hänen oleilla! Luulenpa, että polikliininen synnytys on minulla vain toteutumaton haave.. Toki haluan ko. laitoksesta niin äkkiä kuin mahdollista pihalle! Luulen että saman käynnistys + sektio - kaavan mukaan mennään tälläkin kertaa...
Ainiin, sairaalassa nukkuminen jäi vähille sen jälkeen kun vauva teholta pääsi. Oli piristynyt niin, että joka kerta yöllä kun yritin hänet nukkumaan laskea, alkoi sen päiväinen huuto, että lähimmistäkin huoneista taatusti kaikki heräsivät. Useista yrityksistä huolimatta tuntui nukkuvan vain sylissäni, tai tissilläni. Ja kun ajattelin muiden yöunia, pidin vauvan melkein koko yön sylissäni... Eipä siinä sitten nukuttua tullut, kun sektion jälkeen en voinut oikein kyljelläni maatakaan niin, että vauva olisi vieressä nukkunut. Niskat huusi hoosiannaa tuon reissun päätteeksi ja kotiin pääsy oli herkkua, kun mies oli sentään auttelemassa!!
Huh, taas tuli sepustettua.
Bastet ja huomenna jo rv 39+0!!
Hyvä, kun Riikka90 soitit ja sait tuon ajan äitipolille!
Kiitos noista kalvojen puhkaisu - kokemuksista! Tosiaan luulen, että itsellä se teki niin kipeää viimeksi, koska lääkärin piti väkisin runnoa kohdun kaulan läpi, eikä saanut ekalla eikä tokalla kerralla kalvoja rikki. Tuntui se vihlominen päässä saakka silloin :stick:
Sairaalassa olosta; viimeksi vierähti viikko eli täydet seitsemän yötä ja päivää!! Ikpi tuossa totesikin, ettei se sairaala ole "vankila", mutta itse tällä viikolla kaverille selitin, että ihan kuin vankilassa olisin silloin viimeksi ollut!! Hih! Viimeksi tosiaan olin 2 vrk ennen vauvan syntymää, kun käynnisteltiin ja sitten vielä sen 5 vrk, kun vauva oli osan ajasta teholla ja itse sektiosta toipumassa. Kotiutuspäivänä olin valmis lähtemään sairaalasta vaikka ilman vauvaa, kun niin kypsä olin tuijottamaan sitä saman huoneen valkoista seinää! Itse olin sektiosta jo saman vuorokauden kuluessa jonkin verran jalkeilla ja seuraavat päivät rampppasinkin ahkerasti keskolassa vauvaa katsomassa. Joten sikäli positiivisesti tuntui tuo toipuminen sektiosta lähtevän käyntiin!
Meillä oli kolmen hengen huone, mutta sopivasti aina vain kaksi äitiä/vauvaa kerrallaan siellä sisällä! Nyt ei taida sama "onni" toistua, kun toinen lapsivuodeosasto on remontissa. Hartain toiveeni on nyt se, etten joutuisi käytävällä makoilemaan!
Suihkussa kävin sairaalassa viimeksi vain kun mies oli paikalla (Yleinen suihku, huoneissa ei tätä mahdollisuutta). Muutenkin tuntui hankalalta vaivata hoitajia yhtään minkään asian vuoksi. Ehkä tämä vaikutelma tuli siksi, kun vasta muutama tunti sektiosta toipuessani makoilin alakroppa puuduksissa osastolla sängyssäni ja JOUDUIN soittamaan kelloa, että joku tulisi nostamaan vauvan kopasta sänkyyni, kun itki siinä vieressä, enkä saanut ylävartalon voimin kuroteltua häntä lähemmäksi (kello oli n. 7 aamulla, ja vierailutunti alkoi vasta 10 aikaa, joten mies oli häädetty pois). Hyvin tympeästi huokaillen (raportti tms. kesken) hoitaja paikalle silloin tuli.
Lisäksi ekan vuorokauden aikana vauva oli vieressäni valohoidossa ja itse en tosiaan kovin vikkelään kivuilta päässyt vauvan luokse sängystä ylös ja seuraavana yönä jouduin soittelemaan muutaman kerran apua (kun mieskin oli jo kotona). Samainen yöhoitaja tuli paikalle taas huokaillen ja antoi aika selkeästi ymmärtää, kuinka turhauttavaa oli huoneessamme tämän asian vuoksi rampata. Lopulta sisulla taiteilin itseni vauvan luokse sen itkiessä, mutta kivut haavalla kävivät sen verran koviksi, että monta kertaa en pystynyt nousemaan edestakaisin. Lopulta hoitaja ehdottikin kiukkuiseen sävyyn, että ottaisi vauvan hoitoonsa sinne vauvojen puolelle ja melkein itku kurkussa tähän suostuin, en siksi, että olisin lepoa tms. kaivannut, vaan siksi, että tiesin muuten joutuvani vielä muutamaan otteeseen hoitajaa "häiritsemään" noilla avunpyyntösoitoillani. Vauva olisi muuten varmaan ollut rauhallisempi, jos olisin voinut vieressäni sängyssä häntä pitää, mutta kun hänen oli tarkoitus olla niissä sinivaloissa koko ajan.. Seuraavana aamuna vauva siirtyikin tehon puolelle tiheän hengityksen ja edelleen kohonneiden bilirupiiniarvojen vuoksi.
Semmoisia muistoja. Nyt toisella kertaa olen ehkä sikäli paremmin valmistautunut ja pyydän rohkeasti apua, enkä välitä tuollaisista huokailuista ja muista rivienvälistä luettavissa olevista narinoista hoitohenkilökunnan taholta. Kaikin puolin muuten oli mukavaa ja asiallista henkilökuntaa koko sairaala täynnä, vaikka tämä yksi hoitaja nosti aina verenpainettani ollessaan työvuorossa :kieh: Viimeksi mies oleili sairaalassa sen sallitun ajan klo 10-20 ja hänestä oli apua paljon! Sama ei tule toistumaan, kun nyt täytyy esikoisen kanssa kotona hänen oleilla! Luulenpa, että polikliininen synnytys on minulla vain toteutumaton haave.. Toki haluan ko. laitoksesta niin äkkiä kuin mahdollista pihalle! Luulen että saman käynnistys + sektio - kaavan mukaan mennään tälläkin kertaa...
Ainiin, sairaalassa nukkuminen jäi vähille sen jälkeen kun vauva teholta pääsi. Oli piristynyt niin, että joka kerta yöllä kun yritin hänet nukkumaan laskea, alkoi sen päiväinen huuto, että lähimmistäkin huoneista taatusti kaikki heräsivät. Useista yrityksistä huolimatta tuntui nukkuvan vain sylissäni, tai tissilläni. Ja kun ajattelin muiden yöunia, pidin vauvan melkein koko yön sylissäni... Eipä siinä sitten nukuttua tullut, kun sektion jälkeen en voinut oikein kyljelläni maatakaan niin, että vauva olisi vieressä nukkunut. Niskat huusi hoosiannaa tuon reissun päätteeksi ja kotiin pääsy oli herkkua, kun mies oli sentään auttelemassa!!
Huh, taas tuli sepustettua.
Bastet ja huomenna jo rv 39+0!!