Niin, otsikossahan se lyhykäisyydessään oli. Ahdistaa kaikki. Duuni on ihan hanurista, ja kovasti etsin jotain muuta, jossa säännölliset työajat ja inhimmillinen palkkaus.
Päivät on ihan samanlaisia. Aamulla herätys, junnu tarhaan, ite töihin. Töissä hirvee kiire ja sit vauhdilla tarhan kautta kotiin tekee ruokaa. Sit oon kotona lasten kanssa. Missään en arkisin käy, pojat sen ikäisiä, ettei yksin viitsi tänne kylille jättää pyörimään, mut eivät halua äitin kanssa lähteä kyläilemään. Joka toinen vkoloppu pojat on isällänsä, ja mä oon ukon luona koti-iltaa viettämässä, aina. Koskaan ei käydä yhdessä missään, enkä viihteelle jaksa lähteä. Harrastuksiin ei oo tällä hetkellä mahdollisuutta. Ukko tekee pitkää päivää kokoajan, eikä nähdä kuin muutaman kerran viikossa. Ja mä nalkutan siitä. Mulla on ihana mies, jota en aina osaa arvostaa. Plääh...ihan samat fiilikset ku kotiäiti vuosina, se oma itseni on kadoksissa jossain. Sen kun löytäisi taas niin olisin iloinen :|
Päivät on ihan samanlaisia. Aamulla herätys, junnu tarhaan, ite töihin. Töissä hirvee kiire ja sit vauhdilla tarhan kautta kotiin tekee ruokaa. Sit oon kotona lasten kanssa. Missään en arkisin käy, pojat sen ikäisiä, ettei yksin viitsi tänne kylille jättää pyörimään, mut eivät halua äitin kanssa lähteä kyläilemään. Joka toinen vkoloppu pojat on isällänsä, ja mä oon ukon luona koti-iltaa viettämässä, aina. Koskaan ei käydä yhdessä missään, enkä viihteelle jaksa lähteä. Harrastuksiin ei oo tällä hetkellä mahdollisuutta. Ukko tekee pitkää päivää kokoajan, eikä nähdä kuin muutaman kerran viikossa. Ja mä nalkutan siitä. Mulla on ihana mies, jota en aina osaa arvostaa. Plääh...ihan samat fiilikset ku kotiäiti vuosina, se oma itseni on kadoksissa jossain. Sen kun löytäisi taas niin olisin iloinen :|