Tuuli, kiitos synnytyskertomuksesta. Kuulosti huojentavan helpolta, vaikka sen istukan kanssa olikin häikkää...
Kehäkukka, oot siis kanssa pelkolainen? Mua on alkanut viime aikoina houkuttelemaan sektio aika paljon. Toisaalta tiedostan myös sen, että alatiesynnytys on sekä lapselle että äidille yleensä parempi kuin sektio. Tarkoitan siis sitä adaptiota, eli vauva ilmeisesti sopeutuu paremmin, kun sitä ei vaan nosteta sietä mahan suojasta pois. Ja äiti saa kokea tehneensä työn lapsen tulon eteen.. Maitokin yms. kuulemma nousee nopeammin kuin sektion jälkeen. Ja onhan luontaisempaa toimia niin kuin on ns. tarkoitettu.
Mutta mutta... mä jotenkin pelkään ponnistamista ihan kamalasti. Vielä sen jälkeen, kun heinäkuisisssa tapahtui se surullinen onnettomuus... Pelkään, etten osaa ponnnistaa, ja tilanne pitkittyy liikaa.
Sektio tuntuu niin helpolta. Onneksi alateitse synnyttänyt saa nopeammin "palkintonsa", odotan tosiaan ensimmäistä kohtaamista. Miltä se näyttää? Tunteeko se mut?
Sektiokin tietenkin mietityttää, varsinkin kun oli taas niin pakko ostaa Iltasanomat pelkän etulööpin takia. Pietarsaaressa oli äiti kuollut sektioon, kauheeta...
Muuten asiasta kukkaruukkuun odotan melkein eniten sitä, että mies saa vihdoin olla ns. yhtä vauvan kanssa. Ilman mua. Pitää sitä sylissä, tutkia kasvoja ja kokea vauvan omakseen. Tähän asti vauva on vielä kuitenkin niin äidin juttu...
Siksi myös toivon, että vauva pysyy masussa vielä. Että voidaan päästä perhehuoneeseen ja niin erikseen kuin yhdessä tutustua vauvaan ja tuntea pieni ihan lähellä.
Valkovuodosta, täällä on ihan litkua. Yököttävää. Voi olla myös hiivan jälkimaininkeja.
Verenpaineista, niihin on tää makoilu tosiaan auttanut. Kolme viikko sitten oli 120/99, nyt 107/57.
Voi vitsi, kun oon kateellinen teille
rouviintuneille. Meidän piti mennä kesällä naimisiin. Talvella oltiin ystävän kanssa häämessuilla, ja kuume oli hurjaa. Mutta sitten tulin raskaaksi. Ja tosiaan oon niinkin kliseinen, että haluan olla solakka, mahaton morsian. Ja on mulla myös ollut tän yleisen hyvinvoinnin kanssa niin paljon tekemistä, että onneksi ei kesähäitä järkätty. Mutta nyt se samainen ystävä menee naimisiin 23. pv ja tiedän, et hääkuume nousee taas korviin... Hmm.. ensi kesänä sitten. Saapahan pikkuinen olla morsiusneitona häissämme. Meitä muuten ollaan painostettu kamalasti, et menkää ennen vauvan tuloa... Mun äidin puolen isovanhemmat on kummatkin rovasteja, joten kai se on näitä kristittyjen ihanteita. Olen kyllä itekin uskovainen, mutta ehkä vähän vappaammalla asenteella
Huomaan, että tylsyys pursuu taas korvista ulos, kun tekstiä voisi kirjoittaa vaikka montakin sivua... Nyt kuitenkin siirryn Ikean kuvaston pariin.
Cora ja pikkuinen 33+3 (kolmonen on mun pahan onnen luku)