eihän tuollainen lasten jakaminen ole hyvä idea. Etenkään noin pienten lasten. Kyllä lasten täytyy saada kasvaa yhdessä sisaruksen kanssa. Mieluummin ehdottaisin niitä että lapset ovat sitten isällään viikonloput..yms.
Tää ei oo totta...:(
- Viestiketjun aloittaja mutzi81
- Ensimmäinen viesti
Ä
älä luovuta heti
Vieras
Se että miehesi onkin yhtäkkiä sinulle vihainen johtuu siitä, että hän oikeastaan inhoaa itseään ja yrittää tiedostamattaan saada sinut "syylliseksi" omaan oloonsa. Toisaalta HYVIN usein tämmöisessä tilanteessa kyseessä on toinen nainen (valitettavasti).
Mutzi, älä luovuta vaan ota miehesi asialliseen puhutteluun, viekää lapset hoitoon ja pitäkää yhteinen päivä/viikonloppu missä puitte kaikki asiat halki poikki ja pinoon. Täytyyhän nyt sun saada tietää, että mistä kenkä puristaa!! Onko sulla mitään epäilyjä mistä tää vois johtua? Suhde-epäilyjä, vapaudenkaipuuta, tms...
Mutzi, älä luovuta vaan ota miehesi asialliseen puhutteluun, viekää lapset hoitoon ja pitäkää yhteinen päivä/viikonloppu missä puitte kaikki asiat halki poikki ja pinoon. Täytyyhän nyt sun saada tietää, että mistä kenkä puristaa!! Onko sulla mitään epäilyjä mistä tää vois johtua? Suhde-epäilyjä, vapaudenkaipuuta, tms...
Ei ole kuulemma ketään toista eikä ihan vähään aikaa tule. Haluaa olla mahdollisimman paljon tekemisissä kuitenkin minun ja lasten kanssa. Mutta miten sekin onnistuu kun minä rakastan aivan älyttömästi ja ikävöin ja joka kerta kun joudun luopumaan tunnen samanlaista tuskaa...
S
Salama McQueen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja älä luovuta heti:
Tää on ihan hyvä idea, itsekin epäilin tuota syyn siirtämistä sinun kontolle. :/
Järjestä aikaa teille kahdelle, menette vaikka syömään ja puhutte ja puhutte. Ei se ainakaan pahenna tilannetta...
Meille tuli juuri toisen lapsen synnyttyä jonkinlainen kriisi, lapsi oli vaativa ja itkuinen, esikoinenkin tosi pieni. Oltiin ihan puhkipoikki väsyneitä, ärtyneitä, rähjättiin toisillemme, tuntui, että se toinen on aivan vieras ja outo ja ettei enää välitä. Tuo meni ohi ja nyt kaikki on hienosti!
Vaikka mitä tapahtuis elämässä, niin kyllä se aurinko taas risukasaankin paistaa :hug: vaikkei nyt saata lohduttaa mutta eikä katastrofin partaalla todellakaan TUNNU siltä, mutta monet vaikeudet voi kääntyä voitoksi. Paljon jaksamisia mukaan sinne vanhemmille. Onko sulla ystäviä keille soitella sieltä?
V
vieras
Vieras
Kyllävarmaan gteidän molempien vanhemmat ottavat miehen puhutteluun ja kyselevät mitä oikein nyt on tekemässä.Saa vielä selitellä moneen paikkaan!!
*halaus*
*halaus*
M
mää vaan
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mutzi81:
Sukulaisille ei kannata selitellä yhtään mitään ennenkuin olette selvittäneet asiat keskenänne. Ethän sinäkään tiedä todellista syytä eroon vielä?? Ei kannata sukua sotkea tähän, siellä on varmaan toinen toistaan "parempaa" neuvojaa ja mielipidettä. Sotkevat vaan teidän asioita ja ajatuksia.
Eli mies puhutteluun ja selvität OIKEAN SYYN erohaluille. Älä tyydy vastaukseen, että ei enää rakasta. Kysy, että MIKSI ei enää rakasta??!! Mikä mättää ja mikä ahistaa?? Ehdota parisuhdeneuvontaa, keskusteluja yms. älä luovuta, vaikka mieli on maassa, taistele!!
tässähän näitä neuvoja on nyt tullut,mä tuun taas vaan halaamaan sua :hug: tsemppiä,jaksuja ja voimia!!!
Asun aika lähellä jykylää ja jos tosiaan tarviit ystävää, apua tai jotain niin voi ottaa yhteyttä. :hug:
Tässä vähän samanlainen tilanne meillä ja mies asuu jo muualla että tiedän miltä tuo kaikki tuntuu.
Tässä vähän samanlainen tilanne meillä ja mies asuu jo muualla että tiedän miltä tuo kaikki tuntuu.
M
meillä näin
Vieras
pitäiskö sun tehdä niin että lähdet pois lasten kanssa ja panet miehen tietokatkokseen eli et vastaa puheluihin viesteihin heti.ruikuttaa ei kannata,se vain ärsyttää miestä tai hokea että puhutaan.meillä oli miehen kanssa kriisi syksyllä ja olin lähdössä pois.mikään muu ei niin v.ituttanut kun toinen itki ja ruikutti kokoa ajan puhumaan.itsekkin olin sekaisin ja väsynyt enkä halunnut puhua kun tuntui että en enää rakasta miestä.no aikansa se ruikutti mutta sitten se kääntyi niin että se ei soittanut mulle enää monesti viikossakaan ja silloinkin vain kyseli lapsista.hups meikä tulikin mustikseksi että nyt se menee ja hakee paremman kuin minä.alkoi se tämäkin rouva myöntymään ja puhumaan.nyt olemme yhdessä.ja meillä oli se 7 vuoden kriisi vuotta ennen
P
poikia3
Vieras
Halit mutzi81:lle.
Kyllä sinä pärjäät yksin lastenkin kanssa. Sitä oppii priorisoimaan asioita.
Jos ero tulee, hoida heti kaikki käytännönasiat, elatusmaksu, lapsilisän yh-korotus, asumistuet jne. kuntoon. Tarvitset myös tukiverkkoa, että pääset joskus hoitamaan asioitanne jne.
Ja teet myös itsesi takia sen asian sille exälle selväksi, että jos erotaan niin erotaan. Eli minä ainakin olisin erotessani hajonnut, jos exä olisi meidän luona roikkunut. Eli oman oveni sisäpuolelle tällä ei ollut mitään asiaa. Lasta sai tavata, ja tapaa edelleenkin ylimääräisiä kertoja, mutta tapaamissopimukseen on kirjattu tarkat ajat, ihan nouto- ja palautusaikoineen.
Ja sinä olet varmasti ihana ja upea nainen!
Kyllä sinä pärjäät yksin lastenkin kanssa. Sitä oppii priorisoimaan asioita.
Jos ero tulee, hoida heti kaikki käytännönasiat, elatusmaksu, lapsilisän yh-korotus, asumistuet jne. kuntoon. Tarvitset myös tukiverkkoa, että pääset joskus hoitamaan asioitanne jne.
Ja teet myös itsesi takia sen asian sille exälle selväksi, että jos erotaan niin erotaan. Eli minä ainakin olisin erotessani hajonnut, jos exä olisi meidän luona roikkunut. Eli oman oveni sisäpuolelle tällä ei ollut mitään asiaa. Lasta sai tavata, ja tapaa edelleenkin ylimääräisiä kertoja, mutta tapaamissopimukseen on kirjattu tarkat ajat, ihan nouto- ja palautusaikoineen.
Ja sinä olet varmasti ihana ja upea nainen!
M
mää vaan
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja meillä näin :
...ja tarkennuksena vielä, että en tosiaankaan tarkoittanut aiemmalla kommentilla sitä, että ruikuttaa puhumaan tai jotenkin lakki kourassa on pyytelemässä miestä puhumaan! Tässä tilanteessa pitää olla päättäväinen, vahva ja ilman itkuja tms. herkistelyjä ILMOITTAA, että NYT puhutaan asiat auki ja sillä sipuli!
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mää vaan:
ihminen ahistuu kun se pakotetaan puhumaan.antaa olla ukon vähän aikaa kyllä se kielenkannattimet hellittää kun saa sekin miettiä.joku ruikuttaa joku ei mut se voi sillä tuntua että vaikka toinen puhuu ja pyytää normaalisti niin se on ruikuttamista sen korvissa
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ja vielä lisäys tohon ylempään että se mieskin on varmasti sekaisin kun seinäkello että aikaa aikaa.hättäilemällä ei tule kuin kuspäisiä lapsia
Olen todella pahoillani puolestasi, kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan mitään tuollaista :'( 
E
en lukenut koko ketjua
Vieras
eli onko teillä tarkoitus jakaa lapset, toinen toiselle? sen käsityksen sain, en lukenut kokonaan. minä ja siskoni on kasvettu niin että siskoni oli isällä, minä äidillä. ei se paha ratkaisu ollut, vanhemmat erosivat "sovussa" ja viikonloput oltiin vuorotellen siskoni kanssa yhdessä, vuorovanhemmin. minä olin vauva kun erosivat, ja siskoni reilu2v.. ihan normaaleja sopuisia ihmisiä on molemmista tullut. 
Alkuperäinen kirjoittaja JuiceFani:
Minäkään en ehdoin tahdoin lapsistani "luopuisi". Mutta... kun meillä oli 7vuoden seurustelun ja toisen lapsen syntymän jälkeen kriisi kävi niin, että mies otti esikoisen (silloin vajaa 3v) ja minä vauvan 1v. Esikoinen oli aina miehen töissäoloajan luonani ja joskus viikonloppuisinkin. Meidän asumuseroaika oli sellaista saikkaamista (ollako vai eikö olla). Kumpikaan ei koskaan sanonut tosin, että rakkaus on loppunut.. eroon oli muut syyt. Eräänä päivänä mies soitti töistä, että avaisin radion. Tein työtä käskettyä ja sieltä tuli Jore Marjarannan biisi, jonka sanat kolahtivat täysin:
Tiedän, rakkaus elää
piilossa jossain
minusta pois
hauraana kulkee
eksyä vois
mun täytyy se löytää
palauttaa takaisin
sydämen viereen
alusta alkaisin
tiedän, rakkaus elää
tiedän, se kerää jossain voimiaan
se lähti mua pakoon
sain mitä ansaitsin
käyttäydyin väärin
nyt anteeksi pyytäisin
on oveni avoin
tulisit takaisin
tahtoisin näyttää
muuttumaan pystyisin
tiedän, rakkaus elää
tiedän, se kerää jossain voimiaan
tiedän, rakkaus elää
tiedän, se parantelee haavojaan
Tuo kappale pisti ajattelemaan. Pikkuhiljaa alettiin tosissaan tekemään töitä suhteemme eteen ja ymmärsimme kumpikin, ettei tämän suhteen ole tarkoitus kuolla.
Ennen avioeron voimaan astumista muutin miehen luokse pysyvästi (olin siis eron aikanakin siellä tosi paljon). Ja laulun sanoin, mies todellakin muutti itseään.. samoin minä. Tuo ,riisi oli suhteemme kovin paikka, mutta jälkeen päin sanoisin, että onneksi se koettiin. Kasvettiin ihmisinä niin paljon. Pieni välimatka teki meille vain hyvää.
Tuon kriisin jälkeen perheemme on kasvanut vielä kahdella lapsella ja voisin sanoa, että hyvin seesteistä aikaa ollaan eletty viime vuodet. Yhdessä ollaan oltu nyt 11 vuotta ja toivottavasti loppu elämä.
AP, pieni välimatka voi tehdä hyvää, minkään ei tarvitse olla lopullista; mutta sitä ei tässä vaiheessa vielä pysty tietämään. Voi hyvinkin olla, että palaisitte vielä yhteen. Minäkään en usko että rakkaus noin vain loppuu. Mielestäni kaikkein tärkeintä ei ole tässä vaiheessa suunnitella kostoa miehelle tai sitä miten voisit hänen elämäänsä hankaloittaa VAAN parasta kaikien kannalta olisi, että pystyisitte sovussa miettimään itsenne ja lapsienne kannalta viisaita ratkaisuja; tapaamiset, elatukset ym. Mitä enemmän pystytte asioista keskustelemaan, sen helpompi teidän on olla. En missään nimessä suosittele lähtemään millekään kostolinjalle ja ainakaan sen perusteella sysäisi omaa lastani miehen mukaan. Jos mies ei ole lasta haluamassa Mkaansa, miksi ehdoin tahdoin luopua??? Meidän tilanteessa mies halusi toisen lapsista luokseen; perusteena se ettei halunnut jäädä "yksin". Ja luultavasti se lapsi oli sitomassa meitä siinä vaiheessa edelleen yhteen, eli kun meidän oli erimielisyyksistä huolimatta oltava tekemisissä joka arki päivä toistemme kanssa, niin suhteen vaikeuksien käsittely tuli ikään kuin pakosta. Ei ollut mahdollisuutta painaa asiaa taka-alalle. Kaikki asiat tuli puhuttua juurta jaksain ja omat tunteensa kerrottua moneen kertaan.
Toivottavasti saisitte asiat sille mallille, että voisitte sopuisasti suhdettanne käsitellä. Mutta muista, että pakolla et saa toista puhumaan... älä siis missään nimessä ahdista miestä. Sillä et saavuta mitään. Kun hän on vakaasti sitä mieltä, että lähtee, luulen ettei sille asialle ole sinun puolelta enää mitään tässä vaiheessa tehtävissä. Siksip juuri olisi parasta, että keskittyisit nyt siihen, että saat purettua omaa mieltäsi jollekin läheisellesi. On oikein hyvä idea lähteä vanhepiesi luokse.. saat apua lastenhoidossa ja tilaa itsellesi ja ajatuksillesi.
Toivotan kovast voimia sinulle ja lapsillesi :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
Olen todella pahoillani teidän puolesta :hug: Tämmönen vetää sanattomaksi.
Lasten "jakaminen" ei ehkä välttämättä ole hyvä asia, susta varmaan aluksi tuntuu järkyttävän uutisen jälkeen, että et jaksa edes lapsia hoitaa, joten kannattaa kaikki apu ottaa vastaan minkä vain saat.
Itse olen kans seurustellut 7 vuotta ja häät kahden viikon päästä, voin vain kuvitella miltä tuntuu niin pitkästä suhteesta erota :hug:
Lasten "jakaminen" ei ehkä välttämättä ole hyvä asia, susta varmaan aluksi tuntuu järkyttävän uutisen jälkeen, että et jaksa edes lapsia hoitaa, joten kannattaa kaikki apu ottaa vastaan minkä vain saat.
Itse olen kans seurustellut 7 vuotta ja häät kahden viikon päästä, voin vain kuvitella miltä tuntuu niin pitkästä suhteesta erota :hug: