RI NYTMahtava kuva vuosien takaa: Jesperi Kotkaniemi hymyilee leveästi tutun pussarin vieressä
Milja menee sänkyyn, koska rakastaa vauvoja
Uutiset
UutisetKotimaa
Kirja paljastaa: Martti-kukko on hurmaava idiootti – onneton rakastaja veti päiväkännit
Loimijoen tilalla asuva Martti-kukko on niin ihanan tyhmä, että se on keskushahmo tilan elämästä kertovassa uutuuskirjassa ”Martti on idiootti”.
Martti-kukko on suurikokoinen, mutta luonteeltaan arka ja lempeä. Tosin kanansa se johdattaa usein vaarallisiin paikkoihin. Joanna Jokinen
Soila Saroniemi
soila.saroniemi@iltalehti.fi
Tänään klo 8:58
Kolmivuotias Martti-kukko on Loimaan julkkis ja tunnettu somepersoona. Loimijoen tilan emäntä, Joanna Jokinen, 29, on päivittänyt sosiaaliseen mediaan ahkerasti eläinkatraansa kuulumisia ja kertonut etenkin suurikokoisen orpington-kukkonsa toilailuista. Seuraajat halusivat kuitenkin tietää ja nauraa enemmän, ja siksi kirjakauppoihin on piakkoin tulossa kirja ”Martti on idiootti” (Kovasana).
– Ennakkomyynnissä on myyty jo 200 kirjaa, lempinimen Kanakeisarinna saanut Jokinen kertoo tyytyväisenä.
Kömpelö rakastaja
Iltalehti kertoi jo kaksi vuotta sitten Martista, jolla on kukkoelämän perusasiat monelta osin hakusessa. Kaikki ei voi olla täysin kohdillaan, jos noin seitsenkiloinen kukko pelkää kärpäsiä ja kaveeraa sekä kanojen munia syövien harakoiden että tipuja napsivien kissojen kanssa. Oman turvallisuutensa riskeeraten Martti lentelee ympäriinsä kuin päätön kana, ja joutuu tämän tästä kiipeliin.
Martin ympärillä on hemaisevia kanoja, Haaremin kannalta on kuitenkin kurjaa, että kukon rakastajan taidot ovat niin brutaalit, että kana on pahimmillaan verillä. Eikä toimitus aina edes onnistu, koska kukko ei tiedä, miten päin nousta kanan selkään. ”Martti tönöttää yksinkertaisen näköisenä kanan päällä väärin päin, kun kana makaa lättynä maata vasten”, kirja paljastaa.
Tästä huolimatta Martti on onnistunut saamaan perillisiä.
– Sain kuvan, jossa yksi jälkeläisistä oli jäänyt oven väliin jumiin. On tullut palautetta, että Martin kukkopuoliset jälkeläiset ovat ihan kuin isänsä, Jokinen kertoo.
Martilla on sen verran ongelmia ymmärtää haareminsa tarpeita, että se on jäämässä lemmenpuuhista eläkkeelle ja keskittyy kiinnostavimpiin juttuihin. Joanna Jokinen
Tyhmempi kuin kalkkuna
Eläinsuojelutyötä tekevän Jokisen kodin pihapiiriin eli Loimijoen tilaan kuuluu isäntäväen lisäksi kaksi koiraa, kuusi kissaa, alle sata kanaa, kalkkunoita ja ankkoja.
Vaikka eläimiä on paljon, ne ovat kaikki lemmikkejä ja persoonia. Suurimman huomion katraassa vie kuitenkin Martti, jolle Jokinen on kaikella rakkaudella kehittänyt kuvaavan tieteellisen nimen: Idioticus pölccypääccöine. Perusteluna nimelle käy se, että Jokinen vertaa Marttia kalkkunaan, jota hänen mukaansa pidetään yleisesti tosi tyhmänä lintuna. Kanakeisarinnan kokemus on kuitenkin, että Martti on auttamatta tyhmempi.
”Voi siis vain pohtia, kuinka typerä on Martti, jos kalkkunakin päihittää sen älykkyydessä. Tässä nimittäin juuri katselen, kun kalkkunaukko polkee pinkkiä crocs-kenkää tuossa ikkunan alla”, Jokinen kuvailee kirjassaan kalkkunan lemmenhetkeä.
Vammautui kolarissa
Ominaisuuksiensa vuoksi Martilla on itseoikeutetusti iso rooli kirjassa, joka kertoo päiväkirjamaisesti ja huumorilla tilan elämästä. Esipuheessa Jokinen kertoo kirjan moton: ”Kun elämä on yhtä suurta sirkusta, ei voi muuta kuin trapetsitaiteilla mukana”, eli että kaiken voi kuitenkin lopulta kääntää humoristiseksi komediaksi, jopa silloin kun on epäonnea ja surkeutta.
Seuraajat sosiaalisessa mediassa ovat kiittäneet Joanna Jokista siitä, että Loimijoen tilan sivuilla käydessä he ovat voineet unohtaa koronan. Joanna Jokinen
Jokisella on kokemusta todellisesta epäonnesta, sillä hän joutui kymmenisen vuotta sitten kolariin traktorin kanssa. Nuori nainen loukkaantui erittäin vakavasti.
– En koskaan kuntoutunut työkykyiseksi, mutta arki rullaa näiden eläinten kanssa, ja tämä eläinjuttu kantaa minua. Teen tätä toimintakykyni rajoissa, Jokinen sanoo.
Hän kertoo, että juuri eläimet ovat olleet hänelle kuntoutuksessa merkittävässä roolissa.
– Olen kuntouttanut itseäni eläinten avulla ja toivon, että muutkin saavat iloa minun eläimistäni.
Siksi Jokisella onkin haaveissa muuttaa isompiin tiloihin ja laajentaa tilan toimintaa niin, että se olisi vastaanottokoti eläimille ja keidas ”eläinterapiaa” tarvitseville kuten vammautuneille ja vanhuksille. Siihen tarvittaisiin kuitenkin lisää käsipareja.
–Tarvitaan lisäkäsiä eli työvoimaa, koska sellaista toimintaa ei yksin pysty yksin pyörittämään, hän pohtii realistisesti.
Kanojen salakapakka
Tilanteestaan huolimatta Jokinen haluaa tehdä sen minkä voi ja jaksaa. Arkeen hän saa virtaa hoitamiensa eläinten puuhien seuraamisesta. Ja tapahtumia riittää. Kirjaan on päässyt esimerkeiksi hulvaton kohtaus otsikolla Seitinohuet iltapäiväkännit eli kuvaus siitä, mitä tapahtui heinäkuun helteillä, kun kanaparvi äkkäsi kompostissa käymistilassa olleen viinimarjamäskin. Jokinen oli tehnyt mehua ja kipannut mehumaijan sisällön kompostin päälle.
”Pari kanaa sekä Martti konttaroi nurmella sen oloisena, että perjantaipullo on avattu keskellä viikkoa”, Jokinen kirjoittaa ja kertoo, että takapihan komposti ”oli muuttunut siiven räpäyksessä salakapakaksi”.
Joanna Jokinen kirjoitti kirjan tilansa tapahtumista, koska seuraajat sosiaalisessa mediassa pyysivät sitä. Kovasana
Kanat sammuivat lopulta kanalaan, mutta Martti päätti, että se osaa sittenkin lentää hienosti - ja päätyi syöksymään kanalan takaseinään nokka edellä. Kukko putosi nolon näköisenä lattianrajaan.
Palkinto Hesyltä
Jokinen on kertonut tilansa eläimistä paljon sosiaalisessa mediassa ja kuvannut videoita seuraajiensa iloksi. Siitä huolimatta kirjaan on riittänyt aiemmin julkaisemattomia tarinoita. Osan jo julki olleista sattumuksista Jokinen on kirjoittanut kirjaan pidemmin ja perusteellisemmin.
Loimijoen tilan jokainen eläin saa viettää mahdollisimman vapaata mutta turvallista elämää. Joanna Jokinen
Kirjoittaja vakuuttaa, että kaikki kirjan tapahtumat ovat tosia, sillä kuten hänellä myös hänen eläimillään ”on tapana olla Murphyn lain tiukassa otteessa”.
Jokinen tuo haastattelun aikana usein esiin eläinten merkityksen hyvinvoinnilleen, ja sen että hän haluaa auttaa vastavuoroisesti pulaan joutuneita eläimiä.
– Perustimme ystävänsä kanssa Kissojen sterilointi/kastrointi -kampanjan. Kirjan hinnasta menee 10 senttiä sen tukemiseen, Jokinen kertoo.
Käytännössä kampanja on Facebook-ryhmä, jonka välityksellä yksityishenkilöt voivat tukea vähävaraisia kissanomistajia kissojen leikkauttamisissa.
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY myönsi viime marraskuussa Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Jokiselle ja Hanna Penttiselle ryhmän perustamisesta.
Mutta eikö oman rakkaan kukon nimittäminen kirjassa idiootiksi tunnu pahalta?
– Se on huumoria ja hellittelynimi. Ja toiset vaan ovat vähän tyhmempiä kuin toiset, Jokinen naurahtaa.
Milja menee sänkyyn, koska rakastaa vauvoja
Uutiset
UutisetKotimaa
Kirja paljastaa: Martti-kukko on hurmaava idiootti – onneton rakastaja veti päiväkännit
Loimijoen tilalla asuva Martti-kukko on niin ihanan tyhmä, että se on keskushahmo tilan elämästä kertovassa uutuuskirjassa ”Martti on idiootti”.
Martti-kukko on suurikokoinen, mutta luonteeltaan arka ja lempeä. Tosin kanansa se johdattaa usein vaarallisiin paikkoihin. Joanna Jokinen
Soila Saroniemi
soila.saroniemi@iltalehti.fi
Tänään klo 8:58
Kolmivuotias Martti-kukko on Loimaan julkkis ja tunnettu somepersoona. Loimijoen tilan emäntä, Joanna Jokinen, 29, on päivittänyt sosiaaliseen mediaan ahkerasti eläinkatraansa kuulumisia ja kertonut etenkin suurikokoisen orpington-kukkonsa toilailuista. Seuraajat halusivat kuitenkin tietää ja nauraa enemmän, ja siksi kirjakauppoihin on piakkoin tulossa kirja ”Martti on idiootti” (Kovasana).
– Ennakkomyynnissä on myyty jo 200 kirjaa, lempinimen Kanakeisarinna saanut Jokinen kertoo tyytyväisenä.
Kömpelö rakastaja
Iltalehti kertoi jo kaksi vuotta sitten Martista, jolla on kukkoelämän perusasiat monelta osin hakusessa. Kaikki ei voi olla täysin kohdillaan, jos noin seitsenkiloinen kukko pelkää kärpäsiä ja kaveeraa sekä kanojen munia syövien harakoiden että tipuja napsivien kissojen kanssa. Oman turvallisuutensa riskeeraten Martti lentelee ympäriinsä kuin päätön kana, ja joutuu tämän tästä kiipeliin.
Martin ympärillä on hemaisevia kanoja, Haaremin kannalta on kuitenkin kurjaa, että kukon rakastajan taidot ovat niin brutaalit, että kana on pahimmillaan verillä. Eikä toimitus aina edes onnistu, koska kukko ei tiedä, miten päin nousta kanan selkään. ”Martti tönöttää yksinkertaisen näköisenä kanan päällä väärin päin, kun kana makaa lättynä maata vasten”, kirja paljastaa.
Tästä huolimatta Martti on onnistunut saamaan perillisiä.
– Sain kuvan, jossa yksi jälkeläisistä oli jäänyt oven väliin jumiin. On tullut palautetta, että Martin kukkopuoliset jälkeläiset ovat ihan kuin isänsä, Jokinen kertoo.
Martilla on sen verran ongelmia ymmärtää haareminsa tarpeita, että se on jäämässä lemmenpuuhista eläkkeelle ja keskittyy kiinnostavimpiin juttuihin. Joanna Jokinen
Tyhmempi kuin kalkkuna
Eläinsuojelutyötä tekevän Jokisen kodin pihapiiriin eli Loimijoen tilaan kuuluu isäntäväen lisäksi kaksi koiraa, kuusi kissaa, alle sata kanaa, kalkkunoita ja ankkoja.
Vaikka eläimiä on paljon, ne ovat kaikki lemmikkejä ja persoonia. Suurimman huomion katraassa vie kuitenkin Martti, jolle Jokinen on kaikella rakkaudella kehittänyt kuvaavan tieteellisen nimen: Idioticus pölccypääccöine. Perusteluna nimelle käy se, että Jokinen vertaa Marttia kalkkunaan, jota hänen mukaansa pidetään yleisesti tosi tyhmänä lintuna. Kanakeisarinnan kokemus on kuitenkin, että Martti on auttamatta tyhmempi.
”Voi siis vain pohtia, kuinka typerä on Martti, jos kalkkunakin päihittää sen älykkyydessä. Tässä nimittäin juuri katselen, kun kalkkunaukko polkee pinkkiä crocs-kenkää tuossa ikkunan alla”, Jokinen kuvailee kirjassaan kalkkunan lemmenhetkeä.
Vammautui kolarissa
Ominaisuuksiensa vuoksi Martilla on itseoikeutetusti iso rooli kirjassa, joka kertoo päiväkirjamaisesti ja huumorilla tilan elämästä. Esipuheessa Jokinen kertoo kirjan moton: ”Kun elämä on yhtä suurta sirkusta, ei voi muuta kuin trapetsitaiteilla mukana”, eli että kaiken voi kuitenkin lopulta kääntää humoristiseksi komediaksi, jopa silloin kun on epäonnea ja surkeutta.
Seuraajat sosiaalisessa mediassa ovat kiittäneet Joanna Jokista siitä, että Loimijoen tilan sivuilla käydessä he ovat voineet unohtaa koronan. Joanna Jokinen
Jokisella on kokemusta todellisesta epäonnesta, sillä hän joutui kymmenisen vuotta sitten kolariin traktorin kanssa. Nuori nainen loukkaantui erittäin vakavasti.
– En koskaan kuntoutunut työkykyiseksi, mutta arki rullaa näiden eläinten kanssa, ja tämä eläinjuttu kantaa minua. Teen tätä toimintakykyni rajoissa, Jokinen sanoo.
Hän kertoo, että juuri eläimet ovat olleet hänelle kuntoutuksessa merkittävässä roolissa.
– Olen kuntouttanut itseäni eläinten avulla ja toivon, että muutkin saavat iloa minun eläimistäni.
Siksi Jokisella onkin haaveissa muuttaa isompiin tiloihin ja laajentaa tilan toimintaa niin, että se olisi vastaanottokoti eläimille ja keidas ”eläinterapiaa” tarvitseville kuten vammautuneille ja vanhuksille. Siihen tarvittaisiin kuitenkin lisää käsipareja.
–Tarvitaan lisäkäsiä eli työvoimaa, koska sellaista toimintaa ei yksin pysty yksin pyörittämään, hän pohtii realistisesti.
Kanojen salakapakka
Tilanteestaan huolimatta Jokinen haluaa tehdä sen minkä voi ja jaksaa. Arkeen hän saa virtaa hoitamiensa eläinten puuhien seuraamisesta. Ja tapahtumia riittää. Kirjaan on päässyt esimerkeiksi hulvaton kohtaus otsikolla Seitinohuet iltapäiväkännit eli kuvaus siitä, mitä tapahtui heinäkuun helteillä, kun kanaparvi äkkäsi kompostissa käymistilassa olleen viinimarjamäskin. Jokinen oli tehnyt mehua ja kipannut mehumaijan sisällön kompostin päälle.
”Pari kanaa sekä Martti konttaroi nurmella sen oloisena, että perjantaipullo on avattu keskellä viikkoa”, Jokinen kirjoittaa ja kertoo, että takapihan komposti ”oli muuttunut siiven räpäyksessä salakapakaksi”.
Joanna Jokinen kirjoitti kirjan tilansa tapahtumista, koska seuraajat sosiaalisessa mediassa pyysivät sitä. Kovasana
Kanat sammuivat lopulta kanalaan, mutta Martti päätti, että se osaa sittenkin lentää hienosti - ja päätyi syöksymään kanalan takaseinään nokka edellä. Kukko putosi nolon näköisenä lattianrajaan.
Palkinto Hesyltä
Jokinen on kertonut tilansa eläimistä paljon sosiaalisessa mediassa ja kuvannut videoita seuraajiensa iloksi. Siitä huolimatta kirjaan on riittänyt aiemmin julkaisemattomia tarinoita. Osan jo julki olleista sattumuksista Jokinen on kirjoittanut kirjaan pidemmin ja perusteellisemmin.
Loimijoen tilan jokainen eläin saa viettää mahdollisimman vapaata mutta turvallista elämää. Joanna Jokinen
Kirjoittaja vakuuttaa, että kaikki kirjan tapahtumat ovat tosia, sillä kuten hänellä myös hänen eläimillään ”on tapana olla Murphyn lain tiukassa otteessa”.
Jokinen tuo haastattelun aikana usein esiin eläinten merkityksen hyvinvoinnilleen, ja sen että hän haluaa auttaa vastavuoroisesti pulaan joutuneita eläimiä.
– Perustimme ystävänsä kanssa Kissojen sterilointi/kastrointi -kampanjan. Kirjan hinnasta menee 10 senttiä sen tukemiseen, Jokinen kertoo.
Käytännössä kampanja on Facebook-ryhmä, jonka välityksellä yksityishenkilöt voivat tukea vähävaraisia kissanomistajia kissojen leikkauttamisissa.
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY myönsi viime marraskuussa Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Jokiselle ja Hanna Penttiselle ryhmän perustamisesta.
Mutta eikö oman rakkaan kukon nimittäminen kirjassa idiootiksi tunnu pahalta?
– Se on huumoria ja hellittelynimi. Ja toiset vaan ovat vähän tyhmempiä kuin toiset, Jokinen naurahtaa.
