Täällä kun lukee juttuja muitten pikkukoululaisista, huolestuu ihan omastaan :(

[:(]

8v poika, eikä ole koskaan ollut ulkona yksin ei halua mennä, eikä jäädä pihalle yksinään. Toisten lapset ovat nuorempina jo pihalla kera kotiintuloaikojen ja puhelimien.

Kotona ei myöskään halua olla yksin, ei edes kauppareissun ajan (max 15min)

On erityisluokalla koulussa (pienryhmä) ujoutensa, arkuutensa ja epävarmuutensa takia, johtuuko tästä nämä kaikki??

Haluaisin niin, että poika menisi pihalle yksinään ja tulisi sitten joskus takaisin, ketään kaveriakaan ei tässä ole, ei ole koskaan mennyt koulun jälkeen kenenkään luokse tms, kuten itse tein nuorena

 

[ap]

nostan

 

[vertaistuki]

Erityisluokalla olo vaikuttaa. Laita hänet 1-2:een sellaiseen harrastukseen (esim. partio), jossa tulee hyväksytyksi omana itsenään. Näin ei haittaa, jos koulukaveri on mitä on. Pääasia jokaiselle on, että on joku porukkaa jossa tuntee itsensä hyväksytyksi, tytöille riittää 1-3 "bestistä", pojille tärkeämpää kaverisuhteet tekemisen kautta.

 

[isoäiti mölykylästä]

mulla on samanikäinen erityispoika. ulkona on yksin ja naapurissa käy itsekseen. tosin ei saa omin lupinsa sinne mennä vaan aina täytyy sopia sekä minun että naapurin äidin kanssa milloin voi mennä ja milloin ei. kotona pärjää yksinkin pienen ajan alle tunnin, olis kyllä pitempäänki ja pärjäis, mutta en ole vielä uskaltanut luottaa

 

[ap]

mulla on samanikäinen erityispoika. ulkona on yksin ja naapurissa käy itsekseen. tosin ei saa omin lupinsa sinne mennä vaan aina täytyy sopia sekä minun että naapurin äidin kanssa milloin voi mennä ja milloin ei. kotona pärjää yksinkin pienen ajan alle tunnin, olis kyllä pitempäänki ja pärjäis, mutta en ole vielä uskaltanut luottaa

mä luottaisin, mutta poika ei halua olla. Ei halua jäädä pihalle leikkimään, ellen ole itse mukana. Pikkuhiljaa pitäisi opetella, koska kolmosluokalle menee varmaankin normaalille luokalle, ainakin harjoittelemaan sitä isossa luokassa oloa. En ole nähnyt moneen vuoteen mitään muutosta tuossa asiassa, yleensähän pikkuhiljaa lapset rupevat ulkonakin yksinään olemaan, täyttää kuitenkin kohta 9 vuotta

Uskaltaako 6-vuotiaan pikkusisaruksen jo päästää kaupunkialueella olevan kerrostalon pihalle? Jos siten tuo isompi uskaltaisi, on kyllä aika menijä tuo pienempi, mutta hän uskaltaisi mennä, en vain häneen ole vielä luottanut sen vertaa että olisin päästänyt

 

[Non compos mentis]

Se ei välttämättä se partio aina toimi lasten "reippauttajana". Omalla kohdallani voin sanoa, että niinkin "nörttimäiset" harrastukset kuin kuorolaulu sekä näytteleminen auttoivat minua pienenä. Ehkei ujo ole oikea sana kuvaamaan minua lapsena, mutta kohtalaisen sulkeutunut ja omissa oloissani viihdyin. Korkeintaan aikuisten seurassa, mutta todella harvoin toisten lasten.

 

[ap]

ja ei tuo poika oikein halua mennä mihinkään harrastukseenkaan, KUN SINNE PITÄÄ MENNÄ YKSIN. Ihan syystä on erityisluokalla, mutta tuohon olisi pikkuhiljaa kiva saada jotain muutosta

Ei auta kotiinjäämisen totuttelu roskapussin viennillä tms, kun lapsi haluaa tulla aina mukaan, milläs sen sitten jätät kotiin hetkeksi yksin nytkin on pelannut pleikkarilla tunnin, ihan hiljaa ja yksin omassa huoneessaan, eli ihan se ja sama vaikka olisin käynyt kaupassa tms.

 

[ap]

Sen verran selvennän, että nykyään suostuu olemaan yksin justiinsa sen roskapussin viennin ajan, mutta joskus kun täältä kyselin neuvoja, niin neuvottiin, että pikkuhiljaa, mutta miten opettaa pikkuhiljaa kun lapsi oli täysin ehdoton? Kerran kun uskalsi jäädä, niin nyt saan viedä roskat ihan rauhassa.

Saman kun saisi onnistumaan tuossa pihalle jäännissä. Joskus jäi, mutta kun olin tullut kotiin ja saanut vaatteet pois niin ovikello jo soi