Toivottavasti puheistani nyt ei ole tullut sellaista kuvaa etten pitäisi säästämistä hyvänä ja hienona asiana! Saati etten pitäisi sitä tavoiteltavana. Itse säästön erittäin monessa asiassa, olen säästänyt vuosia. Se ei ole näkynyt rahavarojen kasvuna, se on näkynyt arjessa. Olen aina ostanut vain sen mikä on täysin välttämätöntä. Säästän vaatteita ja tekstiilejä, uusiokäytän niitä. En osta mitään uutena, en edes alusvaatteita tai sukkia. Saan niitä tai ostan kirpputorilta. Asunnonkalusteet ovat lainassa, ihana sekamelska kaikkea 50-90-luvun väliltä. Tietokone on koottu osista, näyttö on järkyttävä jätti huumiska joka poksahtaa ties koska.
Ainoa asia mistä en ole koskaan ollut valmis tinkimään ruuasta. Olen käyttänyt viimeisetkin pennit ruokaan vaikka olisin voinut pistää ne säästöön. Usein kuitenkin käy niin, että vaikka olisn kuinka suunnitellut tai kuinka pihistellyt annoskokojen kanssa niin voi tulla päiviä et kuivakaapinvarastotkin on käytetty.
Elämä on kuitenkin ihan jees. Todella pienellä tulee toimeen, eikä sitä edes osaa kaivata mitään sellaista mitä ei koskaan ole ollut tai saanut. Vaikka risteilyä tai televisiota tai vaikka polkupyörää. Olen kuitenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen. Uskon, että tämä on ollut vain väliaikainen vaihe elämässä ja joskus rahaa on tilillä ihan säästämisen verran. Ekan tilin kun joskus käteen saan tunnen itseni varmaan maailman rikkaimmaksi ihmiseksi enkä edes tiedä mihin kaikkeen sitä rahaa voisi pistää! Sekin on ollut jo niin jännä tunne kun joululoman töistä tilille tupsahti 300! Oli siinä sydän pakahtua onnesta. Mut en mä jaksa, enää tästä aiheesta kirjoittaa. Palstalla ei voi koskaan olla eri mieltä, ei edes oman elämänkokemuksen valossa. Ei tämmösistä kirjoittelu ole edes kivaa, tulee vain pahamieli ja surettaa. Luuseri olo kun kaikki mitä yrittää tehdä kuulostaa muista huonolta.