Toggle sidebar

Taapero hakkaa lemmikkieläimiä, mitä mä teen??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toivotonta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="Noh";24845150]Mä olen samaa mieltä kuin Keittiönoita.
Minä olin se, joka sulle ekaksi sanoi, että tohon pitää suhtautua kuin että kyseessä olisi toinen lapsikin.
Ethän sä voi vaan ihmetellä ja katsoa vierestä jos lapsi rääkkää toisia. Ovat ne sitten eläimiä, tai toisia lapsia. Sun vastuulla on koko homma, toi on sun perheesi.
Jos olet ottanut ne eläimet, sun vastuulla on katsoa ja vahtia JOKA HELVETIN MINUUTTI, ettei ketään kiusata, kukaan ei tule rääkätyksi, purruksi, raavituksi.
Ymmärsitkö?
Onko sulla mies? Jos on, niin mitä se tekee?[/QUOTE]

Jos olisit lukenut koko ketjun, tai lukenut koko ketjun ajatuksella, tietäisit että mä en 'vain ihmettele ja katso vierestä' kun lapsi kiusaa eläimiä. Joka helvetin minuutti niitä vahditaankin, mutta tilanteet elää ja vahinkoja voi sattua. Minäkin räpsäyttelen silmiäni ja saatan vaikka aivastaa, tai ovikello voi soida, tai puhelin, ja huomio herpaantuu. Ymmärrätkö? Ja ajatteleppa miten täydellisen turvallinen tämä maailma olisi, jos kaikki, ihan koko ajan ja joka jumalan siunaama sekunti vahtisivat kaikkia ja kaikkea eikä koskaan syttyisi tulipaloja, eikä kukaan jäisi koskaan auton alle, eikä koskaan kaatuisi edes kahvikuppi eikä hellanlevy jäisi päälle..
On minulla mies. Ja se tekee asiat samalla lailla kuin olen tässä ketjussa jo sata kertaa kertonut.
 
Ja niille länkyttäjille jotka nyt takertuivat tuohon "en saa lastani kuriin"-juttuun. Eihän se kuriinsaaminen hetkessä käy?! Kurihan on sitä että siihen kasvaa. Ja valitettavasti nuo parivuotiaat ovat aika sitkeitä tapauksia vielä kasvatuksen suhteen. Toiset ovat luonteeltaan itsepäisempiä kuin toiset. Mutta jo tuo ikävaihe tarkoittaa sitä, että kaikkea testataan kerran jos sadannenkin. Kyllä sä ap hyvin kuria pidät etkä pakoile vastuuta. Teet juurikin oikein. mutta ei tuohon valitettavasti auta kuin aika.

Myös sitä kannattaa erityisesti tuonkin ikäiselle lapselle opettaa (kuten ap onkin tehnyt) miten sitä eläintä silitetään ja paijataan että sille tulee hyvä olo. Jospa lapsi innostuisi siitä enemmän eikä noista kovista leikeistä. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eläinten kaveri;24845162:
Sori, en jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta ihmetyttää lastesi agressio eläimiä kohtaan. Itse olen syntymästäni lähtien ollut koirien ja muiden eläinten "kasvattama" ja niiden kanssa ollut, eikä tietojeni, tai muistini mukaan ole ollut mitään tuollaista ikävyyttä.
Jotain kummallista tässä on. Yleensä lapset ja eläimet päinvastoin tuntevat jotain yhteisyyttä, eivät tappeluasetelmaa.
Click to expand...

Niin, no, tämän ketjun vastauksien perusteella käytös on joko hyvin normaalia tai sitten ei.
Ja lapsi kyllä tykkää eläimistä (kai?) painaa posken vasten koiran kylkeä tai suukottaa kissaa nenään.
 
[QUOTE="mä";24845223]Osta aitaverkkoa tai mitä tahansa ja tee eläimille omat paikat. Mitä sä täällä kyselet, pistä hihat heilumaan. Lapsi erilleen eläimistä.[/QUOTE]

kohta katkee se kadehdittu pinna.. LUKISITKO KETJUN KOKONAAN ENNENKUIN VASTAAT, kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toivotonta:
Jos olisit lukenut koko ketjun, tai lukenut koko ketjun ajatuksella, tietäisit että mä en 'vain ihmettele ja katso vierestä' kun lapsi kiusaa eläimiä. Joka helvetin minuutti niitä vahditaankin, mutta tilanteet elää ja vahinkoja voi sattua. Minäkin räpsäyttelen silmiäni ja saatan vaikka aivastaa, tai ovikello voi soida, tai puhelin, ja huomio herpaantuu. Ymmärrätkö? Ja ajatteleppa miten täydellisen turvallinen tämä maailma olisi, jos kaikki, ihan koko ajan ja joka jumalan siunaama sekunti vahtisivat kaikkia ja kaikkea eikä koskaan syttyisi tulipaloja, eikä kukaan jäisi koskaan auton alle, eikä koskaan kaatuisi edes kahvikuppi eikä hellanlevy jäisi päälle..
On minulla mies. Ja se tekee asiat samalla lailla kuin olen tässä ketjussa jo sata kertaa kertonut.
Click to expand...

Älähän hermostu.
En nyt tajua, miksi otitte vielä sen kissankin, jos teillä on ennestään kani jonka pitää kököttää häkissä, ettei taapero kiusaisi sitä, ja koirakin oli jo?
Miksi eläimiä pitää ottaa lisää, jos ennestäänkin on jo hankalaa ton asian kanssa?
Voisitko kertoa mulle?
 
Anteeksi, en lukenut koko ketjua mutta... Mulla on samanikäinen lapsi ja myös hän jahtaa meidän kissoja ja nauraa. Vieraissa paikoissa, joissa on eläimiä, ei TODELLAKAAN käyttäydy näin, päinvastoin. Eli melko varmasti liittyy uhmaikään ja yleiseen "kaikkea kiellettyä vaan pitää tehdä" -vaiheeseen.

Meillä auttaa se, kun ei nimenomaan kiellä, ottaa vaan kissan syliin ja nostaa kissan lapsen saavuttamattomiin. Mitä enemmän kieltää/mitä enemmän huomiota lapsi saa tempauksillaan, sitä pidempään jaksaa hölmöillä. Katsotaan hiukan myöhemmin, jos asiat rupeaisi menemään jakeluun. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24844612:
Minuakin moinen v**ttaa. Ei pidä ottaa eläintä, jos ei ole valmis näkemään sitä vaivaa, mikä lapsen ja eläimen väliseen kanssakäymiseen liittyy. Eikä pidä hankkia lastakaan, jos ei ole valmis siihen. Mulla on ollut liuta lemmikkejä siitä lähtien, kun olin 13 v eikä olisi tullut kuuloonkaan, että olisin antanut lasteni kohdella lemmikkejä kuten haluavat. Kyllähän joskus jotain juttuja sattui..esim esikoinen yritti 2 veenä ratsastaa kissalla...mutta mun tehtäväni äitinä oli estää ikäviä asioita tapahtumasta. Ei mun lapsiinikaan aina ole sana tehonnut, ei edes silloin, kun kyse on ollut telkkarin kaukosäätimestä. Silloin, kun sana ei tehoa, lasta vahditaan haukan silmin ja estetään sitä tekemästä pahojaan. Jos siihen ei pysty, lemmikeille kannataa etsiä uusi koti. Iäkkäämmille lemmikeille ehkä armopiikki.
Click to expand...

Minusta aapee kyllä kysyi täällä neuvoa siihen, kuinka lapsen saisi oppimaan käsittelemään eläimiä hyvin. Missään ei lukenut esim. että lapsi hakkaa kissaa, viis siitä, muahhahhahhaaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Älähän hermostu.
En nyt tajua, miksi otitte vielä sen kissankin, jos teillä on ennestään kani jonka pitää kököttää häkissä, ettei taapero kiusaisi sitä, ja koirakin oli jo?
Miksi eläimiä pitää ottaa lisää, jos ennestäänkin on jo hankalaa ton asian kanssa?
Voisitko kertoa mulle?
Click to expand...

Kani asuu siellä häkissä ja se saa jaloitella aina kun lapsi nukkuu, eli päivällä kahdesta kolmeen tuntia ja illalla vielä muutaman tunnin.
Ennestään ei ole ollut hankalaa, vaan ongelma räjähti silloin kun kissa tuli taloon. Aikaisemmin tapahtuneet härnäilyt ja kiusaamiset pistin nuoren iän piikkiin, tosin silloin tuo kiusaaminen ei ollut tuollaista hakkaamista kuin nykyään, vaan ennemmin sellaista kovakouraista tutkimista.
Ja minä olen eläinrakas ja kaipaan ympärilleni lemmikkejä. Uskon myös että niistä on lapsellekin iloa, kunhan oppii olemaan niiden kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja asiallista taas.:
Minusta aapee kyllä kysyi täällä neuvoa siihen, kuinka lapsen saisi oppimaan käsittelemään eläimiä hyvin. Missään ei lukenut esim. että lapsi hakkaa kissaa, viis siitä, muahhahhahhaaa.
Click to expand...

Niin, se on vaan silleen, että pikkulasten järki ei riitä siihen, mihin se ei riitä. Siksi onkin hyvä ostaa aitaverkkoa tai mitä tahansa ja tehdä eläimille omat paikat. Lapsi erilleen eläimistä.
 
Vanhat kunnon tukkapölly, korvapuusti, luunappi. Joka kerta kun antaa eläimelle turkkipöllyn tai luunapin lelulla, saa samanmoisen itelleen. Eläimen satuttaminen tietää kipua. Tuskin se muksullakaan kauaa menee tajuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toivotonta:
Ja minä olen eläinrakas ja kaipaan ympärilleni lemmikkejä. Uskon myös että niistä on lapsellekin iloa, kunhan oppii olemaan niiden kanssa.
Click to expand...

Ymmärrän, koska olen itsekin aivan eläinriippuvainen. Meillä teimme niin, että kun lapsi tuli taloon, joka on kaksikerroksinen rivari, me ihmiset laitoimme koirat yläkertaan ja alakerta oli vain ihmisille. Ethän sinä voi vaatia pikkulapselta järjenkäyttöä, vaan sinun nyt tulee sopeutua tilanteeseen ja esim. ostaa aitaverkkoa tai mitä tahansa ja tehdä eläimille omat rauhalliset paikat. Lapsi erilleen eläimistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toivotonta:
Kani asuu siellä häkissä ja se saa jaloitella aina kun lapsi nukkuu, eli päivällä kahdesta kolmeen tuntia ja illalla vielä muutaman tunnin.
Ennestään ei ole ollut hankalaa, vaan ongelma räjähti silloin kun kissa tuli taloon. Aikaisemmin tapahtuneet härnäilyt ja kiusaamiset pistin nuoren iän piikkiin, tosin silloin tuo kiusaaminen ei ollut tuollaista hakkaamista kuin nykyään, vaan ennemmin sellaista kovakouraista tutkimista.
Ja minä olen eläinrakas ja kaipaan ympärilleni lemmikkejä. Uskon myös että niistä on lapsellekin iloa, kunhan oppii olemaan niiden kanssa.
Click to expand...

Älä nyt suutu taas. Mutta eläinrakkaus, sehän ei tarkoita sitä että sä haluat itsellesi paljon eläimiä ja ympärillesi paljon lemmikkejä. Vaan se tarkoittaa sitä, että sun pitäisi miettiä, mitä sä pystyisit tarjoamaan niille eläimille.
 
toinen halusi vain kysyä apua ja neuvoja jos muilla on samanlaista tapahtunut niin eiköhän jotku ole jo kivittämässä! jos ei ole mitään hyvää sanottavaa olisiko parempi olla hiljaa!!? No mutta siis itse en tiedä mitä voisi tehdä asialle mutta oletko kokeillut esimerkiksi vaikka silloin kun lapsi kiusaa eläintä et vaikka sanokkaan lapselle mitään vaan alat hellimään ja hoivaamaan korostetusti eläintä ja olet huomioimatta lapsen täysin? ja silloin tietysti kun lapsi silittää sievästi niin oikein iloisena kehut? ei varmaan toimi mutta parempi koittaa varmaan kaikkea...luulisi mukulan hoksaavan yhteyden pikkuhiljaa...ja onnea matkaan! :)
 
En lukenut koko ketjua läpi mutta meillä on suurinpiirtein samantyyppistä ongelmaa ilmassa. Tyttö nyt 4 v kiusasi pienempänä kissoja enemmän. Saattoi repäistä turkista ym. tyyppistä. Olen kieltänyt systemaattisesti ihan 1 vuotiaasta saakka tällaisen käyttäytymisen. Olen rankaissut kiusaamisesta, on tullut selkäsaunaa, otettu leluja pois, ollut lastenohjelmien katselukieltoa ja sitten kun on kasvanut vähän isommaksi on ollut kiellettyä koskea kissoihin. Joka on tehonnut hyvin aina jonkin aikaa.

Nykyään tyttö ei enää revi tai satuta kissoja ja ihan tosissaan tykkää niistä paljon. Haluaa hoitaa niitä, antaa ruokaa ja juomaa, mutta ongelmana on se että tyttö on ihan hulluna näihin kissoihin. Niitä pitäisi koko ajan olla kantelemassa joka paikkaan. Vien niitä sänkyynsä sylissään ja silittelee siellä ja leikkii nukkumista kissojen kanssa. Tuntuu välillä siltä että ne kissat ovat hänelle jokin pakkomielle. Jos minä tai mies kutsutaan jotain kissoistamme nimellä toisessa huoneessa niin tyttö ryntää heti paikalle katsomaan mitä niiden kissojen kanssa tehdään. Ollaan kielletty ja käsketty antamaan kissojen olla rauhassa. Välillä tyttö itkee että miksi ne kissat eivät rakasta häntä kun ne eivät tule hänen sänkyynsä kehräämään ja kiehnäämään. Ollaan selitetty että siksi kun ne eivät tykkää että aina ollaan kimpussa. Nostelemassa sun muuta. Ollaan selitetty että tuollainen on kiusaamista ja että tyttöä itseään kun kiusattiin hoidossa niin muistutetaan siitä kuinka pahalta se tuntui ja että kissoista tuntuu samalta.

Yleensä jossain vaiheessa tytölle tulee ihan sellainen maaninen vaihe näiden kissojen kanssa ja aamusta iltaa metsästää niitä että saisi ne syliinsä, on tarjoamassa ruokaa ja vettä ja vaikka mitä että pääsee kissojen lähelle. Tällöin meillä otetaan rangaistuksista kauhein käyttöön eli koskemiskielto. Tyttö ei saa koskea kissoihimme ja muistutamme tästä joka päivä. Tämän jälkeen yleensä käyttäytyminen laantuu ja kissat saavat olla puolikin vuotta rauhassa mutta sitten tytölle iskee jälleen se maaninen kausi päälle.

En enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä tuon tytön kanssa. Luulisi nyt että tässä vaiheessa jo olisi oppinut miten niiden kanssa käyttäydytään mutta ei. Sitten saa käydä taas saman rallin läpi mitä edellis kerralla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voijeesus!:
toinen halusi vain kysyä apua ja neuvoja jos muilla on samanlaista tapahtunut niin eiköhän jotku ole jo kivittämässä! jos ei ole mitään hyvää sanottavaa olisiko parempi olla hiljaa!!? No mutta siis itse en tiedä mitä voisi tehdä asialle mutta oletko kokeillut esimerkiksi vaikka silloin kun lapsi kiusaa eläintä et vaikka sanokkaan lapselle mitään vaan alat hellimään ja hoivaamaan korostetusti eläintä ja olet huomioimatta lapsen täysin? ja silloin tietysti kun lapsi silittää sievästi niin oikein iloisena kehut? ei varmaan toimi mutta parempi koittaa varmaan kaikkea...luulisi mukulan hoksaavan yhteyden pikkuhiljaa...ja onnea matkaan! :)
Click to expand...

Hölmö.
Luepa tämä ketju.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toivotonta:
Kani asuu siellä häkissä ja se saa jaloitella aina kun lapsi nukkuu, eli päivällä kahdesta kolmeen tuntia ja illalla vielä muutaman tunnin.
Ennestään ei ole ollut hankalaa, vaan ongelma räjähti silloin kun kissa tuli taloon. Aikaisemmin tapahtuneet härnäilyt ja kiusaamiset pistin nuoren iän piikkiin, tosin silloin tuo kiusaaminen ei ollut tuollaista hakkaamista kuin nykyään, vaan ennemmin sellaista kovakouraista tutkimista.
<i>Ja minä olen eläinrakas ja kaipaan ympärilleni lemmikkejä. Uskon myös että niistä on lapsellekin iloa, kunhan oppii olemaan niiden kanssa.</i>
Click to expand...

Sinun lemmikkikaipauksesi ei aja sen edelle, että lemmikeillä on oltava turvallinen koti. Teidän kotinne ei selvästikään ole sellainen, joten harkitse vakavasti lemmikkien antamista parempaan kotiin. Uusi yritys sitten parin vuoden päästä kun lapsi on isompi ja toivottavasti tottelevaisempi.
 
[QUOTE="Noh";24845332]Älä nyt suutu taas. Mutta eläinrakkaus, sehän ei tarkoita sitä että sä haluat itsellesi paljon eläimiä ja ympärillesi paljon lemmikkejä. Vaan se tarkoittaa sitä, että sun pitäisi miettiä, mitä sä pystyisit tarjoamaan niille eläimille.[/QUOTE]

Ei tietenkään tarkoita. Ja mielestäni pystyn antamaan hyvän elämän näille lemmikeille, poislukien sen, että varsinkin kissaa saa olla suojelemassa tuolta taaperolta. Koira ei välitä lapsen kiusaamisesta mitään, mutta en siltikään anna lapsen kiusata koiraa.

Ja en mä nyt näe että tässä sentään kenenkään turvallisuudesta olisi huoli. Kissa pääsee halutessaan karkuun, ja koira ei ole moksiskaan, ongelma on se ettei lapsi ymmärrä tekojensa olevan väärin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa