taapero herkkä muiden lasten seurassa?

[pikkuneiti]

Meillä reilun vuoden ikäinen tyttö. Hän on hyvin kiinnostunut muista lapsista, samanikäisistä ja vanhemmista. Seuraa mielellään heidän touhuja pihalla, puistossa, sisällä jne. Menee myös innokkaasti heidän luo ja mukaan touhuihin. Tykkää siis olla muiden kanssa. Ongelma on kuitenkin se, että tyttö on kovin herkkä muiden lasten seurassa. Tämä ilmenee esim. sellaisena, että hän alkaa itkeä kovin helposti, jos vaikka kompastuu ja kaatuu kävellessään, vaikka näin ei tee esim. kotona meidän seurassa. Lisäksi jos seurassa on kovin äänekkäitä lapsia, jotka esim. huutaa tai kirkuu kovasti lähellä tyttöä, saa hänet itkemään helposti. Vaikka tyttö itsekin pitää ihan kiitettävästi ääntä kotona ollessaan meidän kanssa. Samoin, jos toinen taapero vahingossa tönäisee tms. Jos yksi tällainen tilanne edellä mainituista tulee, alkaa tyttö sitten itkeä hyvin helposti uudelleen ihan pienestäkin jutusta. Muutama kyläreissu, joissa on ollut muita lähes saman ikäisiä lapsia, on meillä nyt esim. ollut sellaisia, että loppukyläreissu on mennyt pelkäksi huutamiseksi.... Harmittaa itseä tosi paljon, koska hän mielellään hakeutuu ja on muiden lasten seurassa, mutta sitten tulee näitä tilanteita ja en tiedä, mistä kiikastaa ja mitä tehdä, että asia helpottaisi.... Kyse varmaan on tytön tempperamentistä eli on esim. uusia asioita kohtaan arempi jne. Lisäksi on ainoa lapsi, joten ei esim. ole tottunut isompiin sisaruksiin, jotka pitää kovempaa ääntä jne. Näkee toisialapsia kuitenkin lähes päivittäin ja käymme myös vauvauinnissa, jossa paljon muita taaperoita.

Onko muita, joilla samanlaisia kokemuksia? Onko tilanne alkanut mahdollisesti helpottamaan tai oletteko itse jotain tehneet asian helpottamiseksi? Tottakai aina lohdutamme tyttöä, kun mielipaha tulee, rohkaisemme häntä näissä tilanteissa, olemalla vierellä jne.

 

[JonnaP]

Heippa,

Ihan hyvin mielestäni toimitte! Kannustamalla ja olemalla läsnä - saa turvallisen olon. Ei mitään hätää! Kohta hänen "minä"-persoonansa alkaa kehittyä, niin varmasti alkaa löytämään omaa rohkeutta pikku hiljaa. Ja onhan lapset tosi erilaisia!

Minäkin olen mielestäni ollut tosi ujo ja herkkä pienenä (muistan kuinka jännitin kaikkea ja kaikkia) - mutta eipä uskoisi tänäpäivänä!

Meidän poika on nyt yli 2-vuotias ja on myös ollut joidenkin lasten parissa paljon herkempi kuin taas muiden. Eli se riippuu myös lasten välisestä kemiasta. Joitakin lapsia hän aristaa eikä oikein löydä yhteistä "säveltä" kun taas joku toinen kamu tai vaikka ihan ventovieras voi olla selkeä "bestis" yks-kaks!??

Ei siis kannata huolehtia - jatkakaa vain samaa rataa. Ja olen muuten myös huomannut kuinka meillä poika ottaa paljon minusta mallia - eli kun sanon hei kaikille naapureille ja kassatädeille ja juttelen jonnin joutavia, niin nykyään hänkin tekee ihan samaa!! hehe Eli voit myös antaa esimerkkiä omasta käytöksestäsi.