Taaperon kanssa vaikeaa??

[lime]

Mitä te teette päivittäin n. 1,5-2 vuotiaiden kanssa?

tuntuu, että nyt on meidän 1,5 vuotiaalla pojalla joku uhmakausi meneillään.
Ei välillä syö mitään ja ei käy leikkiminen sisällä vaan menee paikasta toiseen kokoajan ja tekee kaikkea mikä on kiellettyä. Sitten, kun kiellän saa hirveän huutokohtauksen.

Ollaan ulkoiltu monta kertaa päivässä ja olen yrittänyt keksiä vaikka mitä, mutta mikään ei kelpaa tai ole hyvä. Onko muilla tälläistä? Mitä teen väärin?
Olen kyllä kuullut ettei lapselle tarvitse kokoajan keksiä tekemistä vaan pitäisi taaperon itsekkin vähän jotain touhuta. Neuvoja kaipaan kipeästi asian suhteen!

 

[Meillä]

1v8kk ja välillä (varsinkin sisällä) vaikeeta,mutta ulkona yleensä kivaa.Hyvällä säällä käydään 3kertaa 1-2h kerta puistossa/pihalla/kävelyllä. Syö hyvin,kun saa itse syödä,syöttää ei saa.Ruokamäärät on kyllä vähän pienentyneet siitä mitä oli vähä yli 1vee asti ja aamupalaa + välipalaa ei syö välillä melkeen ollenkaan.Meillä kyllä kanssa se ongelma ettei itekseen leiki yhtään tai touhuile,kokoajan pitäis olla viihdyttämässä.

 

[juu]

Puistossa joskus nään lapsia, jotka leikkivät kivasti hiekkalaatikolla vaikka kuinka kauan. Meidän 2-vee juoksee pitkin pahan teossa, leikkii ehkä vartin hiekkiksella. Sisällä samaa.

 

[näin]

Meillä on muutamaa kuukautta nuorempi vilkas poika. On siis aina ollut vilkas. En ole huomannut mitään erityistä uhmaa (toki huutaa kuin palosireeni, jos ei saa mitä haluaa). Kuitenkin meilläkin kiukkuaminen alkaa herkästi varsinkin, jos ollaan sisällä. Lapsi tuntuu kaipaavan koko ajan tekemistä ja jos ei keksi, keksii itse kaikkea sellaista, joka on joko kiellettyä (en usko, että tarkoituksella tekee kiellettyä, ne nyt vaan sattuvat olemaan mielenkiintoisia juttuja) tai sitten haluaa, että äiti nostaisi koko ajan jonnekin. Ja huutaa kun ei saa.

Mä olen päätellyt, että meillä vaan on niin paljon virikkeitä ja toimintaa vaativa lapsi, että sille tarvitsee järjestää sitä tekemistä tai se kyllästyy. Tuo on ihan vauvasta saakka viihtynyt hyvin, kun on ollut vaihtelua. Ja kyllähän sunkin lapsesi touhuaa itsekseen, kuten sanoit: "menee paikasta toiseen ja tekee kiellettyä". Ilmeisesti jotkut lapset tarvitsevat niin paljon toimintaa, että rauhalliset leikit omilla leluilla eivät jaksa kiinnostaa vaan tekeminen on juuri tuota, joka ei äidille kelpaa.

En osaa antaa hyviä neuvoja. Mä olen paljon tuon kanssa ulkona. Aamukahvit mukaan termospulloon, ulkona ne ehtii juomaankin lapsen touhutessa. Ehkä.

 

[Murmeli84]

Meillä ulkoillaan 2-3 kertaa päivässä 1-2 h kerrallaan. Nyt kesällä tietysti enemmänkin. Viikolla käydään useana päivänä kavereiden luona tai sit kaverit meillä. Käydään myös puistoissa yhdessä.

Sisällä ollessa tyttö viihtyy tosin pitkiäkin aikoja itsekseen leikkien...tekee nuppipalapelejä, katselee kirjoja ja ykkösjuttu tällä hetkellä Little Peoplet. Yhdessä luetaan kirjoja, askarrellaan muovailuvahalla, piirrellään tai heitelllään palloa. Tai rakennellaan legoilla. Tyttö osallistuu myös kotihommiin...auttaa astianpesukoneen tyhjentämisessä ja ojentelee pyykkejä.

Meilläkin uhma alkanut nostaa päätään. Jos asiat eivät mene neidin toivomalla tavalla tai hän tekee jotain kiellettyä niin sitten kiukutellaan. Onneks vielä ei kovin paha kuitenkaan.

Mut tällaista meidän arki. En tiedä oliko tästä nyt mitään apua. =) Meillä myös päivisin melko tarkka rytmi. Tyttökin tietää jo milloin syödään ja lähdetään unille. Välillä ulkoa tultaessa kiipeää jo syöttötuoliin odottamaan ruokaa.

Mutta varmasti sit taas helpottaa, kun uhmassakin helpompi kausi.

 

[näin]

Ruokailusta: Meillä on aina ollut sama juttu, että lapsi syö vähän huonosti. Itse syöminen on ollut jo pitkään "se juttu". En edes muistanut mainita, kun ei tullut mieleen, että jotkut tosiaan syöttävät lapsiaan Koska lapsi ei malttaisi edes syödä paikallaan, mä otan nykyään eväät puistoon ja kotimatkalla poika syö ne rattaissa. Silloin on kovin nälkä, joten ruoka uppoaa ja vähän väsy, joten malttaa istua syömässä.

Mä en muuten koe, että meillä lapsi olisi pahanteossa. Se nyt vaan tykkää kokeilla kaikkea paljon, eikä tajua mitä vielä saa tehdä ja mitä ei. Siinä tosiaan saa juosta perässä, ettei loukkaa itseään tai muita. Aidatut turvalliset leikkipuistot ovat mun suosikkejani.

 

[lime]

Oli näistä kaikista apua, kiitos =) Jospa se tästä helpottaa..pitäisi koittaa etsiä pojalle leikkikavereita ja itse vaan pitää pää kylmänä vaikka usein meinaa hermot mennäkkin..On se silti oma rakas poika

 

[vieras]

Kyllä se vielä helpottaa, koita jaksaa. Meillä oli juuri tuollaista kun tyttö oli 1,5 vuotta mutta tilanne rauhoittui kun 2 v ikä alkoi lähestyä. Nyt jaksaa jopa keskittyä yhteen leikkiin jonkin aikaa ja saattaa leikkiä jopa itsekseen. Ennenkuulumatonta meillä

 

[vieras]

Suosittelen että säännöllisesti muiden lasten pariin touhuamaan. Eli etsi vaikka puisto, jossa käy porukkaa ja käy siellä säännöllisesti aamupäivisin 1-2 tuntia ennen ruokaa ja unia. Sit perhekerhot ja muskarit kehiin! Säännöllinen rytmi ja toimintaa sopivasti. Mutta tietenkin myös rauhoittumista. Itse pääset helpommalla kun lapsi leikkii porukassa. Vahtimistahan se toki on tuonikäisen kanssa.

 

[g]

Esikoisen kanssa oli just tollasta, koko ajan sai sen kanssa jotain leikkiä ja yrittää keksiä. Itsekseen meni sitten tekemänn vaikka mitä kiellettyä. Jälkikäteen ajatellen olis pitänyt antaa tehdä vaan, siinähän sen uteliaisuus olis tyydyttynyt.

Nyt toka lapsi tutkii kanssa itsekseen vaikka mitä ja mä annan tutkia. Kiellän paljon vähemmän kun ekaa... eipä sitä sitten loputtoman kauan jaksa kiinnostaa vaikka stereot, kun saa niihin tutustua. Tietty nyt mitään vaarallista en anna tehdä, mutta loppujen lopuksi sellasta on kotona vähän.

Toka keksii myös itsekseen tekemistä (järkevääkin siis, leikkejä) koska en ehdi koko ajan olla sen kanssa. Tässä showssa kun on vauvakin mukana.

 

[näin]

Esikoisen kanssa oli just tollasta, koko ajan sai sen kanssa jotain leikkiä ja yrittää keksiä. Itsekseen meni sitten tekemänn vaikka mitä kiellettyä. Jälkikäteen ajatellen olis pitänyt antaa tehdä vaan, siinähän sen uteliaisuus olis tyydyttynyt.

Nyt toka lapsi tutkii kanssa itsekseen vaikka mitä ja mä annan tutkia. Kiellän paljon vähemmän kun ekaa... eipä sitä sitten loputtoman kauan jaksa kiinnostaa vaikka stereot, kun saa niihin tutustua. Tietty nyt mitään vaarallista en anna tehdä, mutta loppujen lopuksi sellasta on kotona vähän.

Toka keksii myös itsekseen tekemistä (järkevääkin siis, leikkejä) koska en ehdi koko ajan olla sen kanssa. Tässä showssa kun on vauvakin mukana.

Mä kans kannatan kiellettyjen juttujen minimoimista. Olen todennut, että lapsi usein kyllästyy johonkin asiaan nopeammin kuin oppii (tai uskoo), että se on kiellettyä. Meillä siis kiellettyjä ovat vain sellaiset asiat, jotka ovat oikeasti vaarallisia tai tuhot ovat liian kalliita. Kuten ikkunan hakkaaminen lelulla, keittiön pöydällä juokseminen, hellan nuppien vääntely tai veden kaataminen lattialle. Kyllä niitä kiellettyjä silti näemmä riittää kokeiltavaksi. Jotkut jutut annan lapsen kokeilla itseni varmistellessa vieressä. Kuten sen, että sohvan kapealla selkänojalla ei pysty olemaan. Kun kerran yritti eikä onnistunut ja "meinasi" tippua, ei hetkeen taas yrittänyt siihen kiivetä. Kohta varmaan yrittää taas uudestaan.

 

[Arwen Undomiel]

Mitä te teette päivittäin n. 1,5-2 vuotiaiden kanssa?

tuntuu, että nyt on meidän 1,5 vuotiaalla pojalla joku uhmakausi meneillään.
Ei välillä syö mitään ja ei käy leikkiminen sisällä vaan menee paikasta toiseen kokoajan ja tekee kaikkea mikä on kiellettyä. Sitten, kun kiellän saa hirveän huutokohtauksen.

Ollaan ulkoiltu monta kertaa päivässä ja olen yrittänyt keksiä vaikka mitä, mutta mikään ei kelpaa tai ole hyvä. Onko muilla tälläistä? Mitä teen väärin?
Olen kyllä kuullut ettei lapselle tarvitse kokoajan keksiä tekemistä vaan pitäisi taaperon itsekkin vähän jotain touhuta. Neuvoja kaipaan kipeästi asian suhteen!

Tervetuloa mun elämään
Tyttö jo 1v10kk ja sama homma jatkuu.. Ulkona on kahdesti päiväss monta tuntia putkeen mutta silti riittää energiaa pahan tekoon ja kiukutteluun ja tätä on jatkunut jo pian puoli vuotta. Tilanne on hieman helpottanut kun on saanut ikää lisää ja tajunnut mitä juttuja ei sais tehdä mutta kyllä vieläkin välillä tekee niitä pahimpiakin juttuja kun oikein ketuttaa..

 

[Arwen Undomiel]

Mä kans kannatan kiellettyjen juttujen minimoimista. Olen todennut, että lapsi usein kyllästyy johonkin asiaan nopeammin kuin oppii (tai uskoo), että se on kiellettyä. Meillä siis kiellettyjä ovat vain sellaiset asiat, jotka ovat oikeasti vaarallisia tai tuhot ovat liian kalliita. Kuten ikkunan hakkaaminen lelulla, keittiön pöydällä juokseminen, hellan nuppien vääntely tai veden kaataminen lattialle. Kyllä niitä kiellettyjä silti näemmä riittää kokeiltavaksi. Jotkut jutut annan lapsen kokeilla itseni varmistellessa vieressä. Kuten sen, että sohvan kapealla selkänojalla ei pysty olemaan. Kun kerran yritti eikä onnistunut ja "meinasi" tippua, ei hetkeen taas yrittänyt siihen kiivetä. Kohta varmaan yrittää taas uudestaan.

iso peesi tähän, näin meilläkin!

 

[lime]

Mitä te teette päivittäin n. 1,5-2 vuotiaiden kanssa?

tuntuu, että nyt on meidän 1,5 vuotiaalla pojalla joku uhmakausi meneillään.
Ei välillä syö mitään ja ei käy leikkiminen sisällä vaan menee paikasta toiseen kokoajan ja tekee kaikkea mikä on kiellettyä. Sitten, kun kiellän saa hirveän huutokohtauksen.

Ollaan ulkoiltu monta kertaa päivässä ja olen yrittänyt keksiä vaikka mitä, mutta mikään ei kelpaa tai ole hyvä. Onko muilla tälläistä? Mitä teen väärin?
Olen kyllä kuullut ettei lapselle tarvitse kokoajan keksiä tekemistä vaan pitäisi taaperon itsekkin vähän jotain touhuta. Neuvoja kaipaan kipeästi asian suhteen!

Tervetuloa mun elämään
Tyttö jo 1v10kk ja sama homma jatkuu.. Ulkona on kahdesti päiväss monta tuntia putkeen mutta silti riittää energiaa pahan tekoon ja kiukutteluun ja tätä on jatkunut jo pian puoli vuotta. Tilanne on hieman helpottanut kun on saanut ikää lisää ja tajunnut mitä juttuja ei sais tehdä mutta kyllä vieläkin välillä tekee niitä pahimpiakin juttuja kun oikein ketuttaa..

No ei se aina niin helppoa ole lasten kanssa