Taaperon levottomat yöt

["väsynyt"]

Meillä jätettiin tutti reilu viikko sitten pois ja ensimmäiset yöt menikin niin, että poika nukkui paremmin kuin koskaan. Nyt on taas yöllä alkanut huuto ja kitinä joka kyllä loppuu, kun ottaa viereen nukkumaan, mutta en haluaisi totuttaa siihen ja itse en saa mm. tilanpuutteen takia nukutuksi jos poika on vieressä.

Minä kun menen poikaa rauhoittelemaan niin huutaa vain kovemmin,tietää varmasti että ei äiti kauaa jaksa. Miehellä meni kanssa hermot viime yönä siihen jatkuvaan kitinään ja raivostuikin pojalle ja komensi tätä olemaan hiljaa ja poika sitten lopetti kyllä huutamisen, mutta niiskutteli sängyssään ja lopulta sitten nukahti uudestaan. Muutaman tunnin kuluttua poika taas heräsi huutamaan ja kello oli sen verran, että päätin ottaa viereen, kun isänsä oli tunnin päästä lähdössä töihin.

Pojan kun laittaa nukkumaan ja lukee satua niin kaivelee sormellaan korvia, en tiedä onko tämä vain tapa vai mikä kun ei kuitenkaan päivällä itke korvia ja ei muutenkaan tunnu olevan kipeät.

Mitä tässä voi tehdä niin, että yöt olisi edes jotenkin rauhallisia? Itse olen niin väsynyt jo uuden raskaudenkin myötä niin huudattaminen yms. tuntuu olevan aivan liian rankkaa.

 

["Veera"]

Nukkuuko samassa huoneessa teidän kanssa?

 

["Sisko"]

Viittasit noihin korviin. Kaiveleeko siis aina vai onko ollut vain vähän aikaa? Jos on ollut viime aikoina räkäinen, niin kannattaa käydä lääkärillä.
Mitähän tarkoittaa raivostuminen? Huutamista? Käsiksi käymistä? Kuten varmasti ymmärrätte, niin sellainen on haitallista lapselle.
Minkä ikäinen lapsi? Meillä vierotettiin tutista n. 8kk ikäisenä ja taisi itkeä yhden illan, mutta vanhemmalle voi ottaa kovemmalle.
Itse kannatan jotain logiikkaa toimimiselle. Joko otat lapsen viereen ja nukutte niin. Tai sitten et ota ja rauhoitat sänkyyn. Eihän lapsi voi etukäteen tietää, milloin pääsee äidin viereen ja milloin ei.

 

[Vastaaja]

No sepä pitää itse sun selvittää ,turhaa muita vaivaat. Sellaista se on kun lapsia tekee niin elämähän siinä menee sitten. Toivottavasti ei sentään nuoruutesi mennyt/mene eli olet jo yli 35v.

Mutta vinkkinä että ei voi muuta kuin kestää, elämät ja virheet ovat rankkoja vaikka virheiksi nyt ei saa kutsua mutta kuitenkin. Elämä on kovaa. Mutta viisas pääsee vähemmällä (esim ei ole lapsia eikä autolainaa)

Eläpä loukkaannu ettehän loukkaantunu. Ei ollut tarkoitus, kuhan vaan latelen elämän polulta karuja totuuksia. Itse olen jo elämän nähnyt lähes seitsemän kymppinen rouva ja 3 lapsen äiti.

Koetahan pärjäillä kyllä kuitenkin loppujen lopuksi lapset vieressä kasvavat ja vanhemmat maassa mätänee eli elämä kuitenkin päättyy kaikilla joskus. Itsellä oli lapsia joten valitsin uhrautumisen tien mikä ei ole parempi ihminen kuin toinenkaan,toiset valitsevat taas vapauden uran ja muun.