Taaperon syöntitemppuilu

[valdemaria]

Hei!
Mulla on 1v. ja 2kk tyttö. Hän ei malta enää istua lainkaan aloillaan syödessä. Meillä on ollut valjaant turvallisuuden vuoksi syöttötuolissa. Parin lusikallisen jälkeen alkaa huuto ja yrittää kiivetä pois syöttötuolista. Sitten viipottaa pitkinpoikin asettumatta aloilleen. Mikähän nyt olisi järkevä käytäntö?
:/
Vaihtoehdothan ovat, että istutetaan pöydän ääreen, annataan juosta tai jotain siltä väliltä. Itse syöminen toimii, eli banaania tms. tyttö syö mielellään itse ja sillon hän syö reilumpia määriä. Lusikalla syöden suuhun osuisi liian vähän, mutta sitä vasta harjoitellaan.

 

[simpu]

Meillä on monesti leluja pöydällä, kun ei tahdo muuten tulla mitään :ashamed:

 

[Viuvauvou]

Meillä pöydässä vain syödään eli jos alkaa rimpuilu ja ruoalla leikkiminen, niin sitten nostetaan pois, sanotaan kiitos ja mennään käsien pesulle ja ruokaa saa seuraavan kerran vasta seuraavalla aterialla. Ensin toki kysytään, että joko riitti vai vieläkö syöt jotain ja jos syöt, niin sitten pitää istua nätisti, muuten joutuu pois pöydästä ja syöminen loppuu.
Tai näin tehtiin ennen - lapsi oppi aika äkkiä siihen, että ruokapöydässä syödään eikä kiipeillä tms.

Kuulostaa ehkä julmalta, mutta joissakin asioissa on minusta oltava tiukkana, en jaksaisi joka päivä vääntää samoista asioista.

 

[Mötkylä]

Minä en jaksaisi loppupäivää kuunnella kiukuttelevaa ja nälkäistä mukulaa, jos saisi itse päättää, ettei syö, ja nostaisin parin lusikallisen jälkeen pois pöydästä, kun alkaa huitoa lusikkaa pois ja rimpuilla pöydässä. Mielestäni tällainen 1,5 vuotias ei vielä osaa itse päättää, haluaako syödä vai ei. Meillä toimii lelut tms. räplättävä ruokapöydässä niin jaksaa keskittyä syömiseen, kunnes on kylläinen ja valmis nousemaan pöydästä.

 

[Viuvauvou]

Hui, Mötkylän viesti saa mut kuulostamaan ihan kamalalta lasta nälässä pitävältä styrankilta...
Mutta tässäkin pätee se, että lapset ovat yksilöitä ja mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Meillä tiukka linja oli toimivin keino päästä eroon lapsen syömisongelmista kun syömiseen tuli selkeä rytmi ja rutiini (ruoka-aikaan syödään, leikkiaikaan leikitään jne...) eikä syömisestä muodostunut valtavaa vanhempi-lapsi kamppailua. Itse luotan siihen, että lapsi kyllä syö jos on nälkäinen ja osaa itse säännellä ruokailujaan, onhan hän sitä tehnyt rintaruokinnalla alusta asti.

Mutta näin siis meillä ja muilla muulla tavalla.

 

[Luppis]

Normaalilla terveellä järjellä varustetut lapset varmasti oppivat syömään Viuvauvoun esittämällä tavalla ihan mainiosti ja se varmasti on se suositeltavin tapa. Jos se ei ala kuukaudessa toimia, miettisin kyllä vaihtoehtoisia menetelmiä.. kuten Mötkylän tapauksessa. En nyt tarkoita että Mötkylän lapsen järjen juoksussa on mitään vikaa, paitsi että on kai koko ikänsä ollut kova ruokailun vastustaja.
Meillä on laajasti ruoka-aineallerginen lapsi ja tällaisia normaaleja kasvatusmetodeja ei voida siitä syystä soveltaa. Ravitsemusterapeutilta olemme saaneet hyviä vinkkejä ruokailuun, tosin leluja meillä ei pöydässä ole mutta tiedän moniakin jotka näin tekevät eikä ruokailu ole mitenkään showta tms. vaan ihan rauhallisesti homma sujuu ja lapsi syö. Suurin asia varmasti on se että lapsi saa päättää, kuinka paljon syö ja hommassa on jotkut säännöt eikä ihan kaikkea temppuilua sallita. Johdonmukainen täytyy olla eikä syömättömyydestä saa tehdä numeroa. Lapsi oppii nopeasti, kuinka sen äidin saa kiihtymään nollasta sataan ja haluaa aina sitten kokeilla sitä

 

[Mötkylä]

Olin jokin aika sitten huolissani siitä, annanko lapseni pättää ollenkaan itse, milloin on kylläinen, sillä hänen leikkiessään pöydässä lappaan ruokaa suuhun kunnes lautanen on tyhjä. Nyt hän kyllä lopettaa leikkimisen, katsoo silmiin ja sanoo joko "ei" tai "loppu", ja siirtää ruoka-astian kauemmaksi itsestään. Silloin tietää että nyt ei enää mahdu ruokaa poikaan. Sellainen kitinä ja lusikan huitominen pari lusikkaa maistettuaan ei oo meillä vielä merkki siitä että ei oo nälkä, vaan siitä että pöydässä on tylsää istua, tahtoo leikkimään ja vapaaksi. Siihen auttaa joku tekeminen. Voi kumpa se tekeminen olisi jo pian sitä että söisi itse, vaan kun ei. Ruokaa on ihan jossain muualla kuin suussa. Ikää 1v7kk.

 

[Luppis]

Mötkylä: Meillä ei onnistu mitkään kikat kun ei halua syödä ja luulen että teillä samanmoinen syöjä eli vaikka mitä tekisi tai antaisi tehdä, suu ei aukea ja pyörittää päätään kun ei halua syödä. Ja työntää lautasen pois. Meilläkin on viihdykettä pöydässä vaikka leluja ei olekaan eikä kirjoja.

Eli pakkosyöttämisen riskiä ei tarvitse pelätä kunhan ei mene sitä lapsen suutaan avaamaan (ei sekään taida onnistua jos lapsi ei tahdo). Lapsi ei syö, jos ei halua vaikka tekisi mitä. Mutta paikallaan istumista voi helpottaa tuolla mielenkiintoisella tekemisellä.

 

[Luppis]

Jos syöminen menee oikein huonoksi, tiedän lapsia jotka ovat saaneet ravitsemusterapeutilta ohjeen ns. laiduntavasta ruokailumallista. Siinä lapsen ulottuville jätetään ruokakippoja (esim. marjoja, muroja, lihapullia), joista lapsi voi omaan tahtiin käydä syömässä. Toki ruoka-aikana normaalisti pöytään jne. mutta tämä sitten lisäksi.